Lapsena uskoin ihmisen hyvyyteen, ja sen lisäksi että on olemassa hyviä ihmistä ylempänä olevana asioita ja olentoja, kuten Jumala ja Jeesus. Mieleeni on jäänyt yksittäinen muistikuva, jossa kävelen kumisaappaissa vesilätäköissä noin 7-vuotiaana ja laulan laulua “Jeesus mua rakastaa, rakastaa, rakastaa, tiedän sen”.
Uskoin vakaasti että meitä kaitsee hyvä Jumala, ja Jeesus syntyi niinkuin siinä kuvaelmassa, jossa pääsin esittämään enkeliä ala-asteella.
Joulut olivat tärkeitä. Toivoin vain että alkoholisti-isäni olisi raittiina joulun. Useimmiten hän oli, jolloin joulut olivat ihania. Isäni oli raittiina ollessaan mahtava ihminen, joka teki paljon töitä etenkin joulun järjestämiseen meille. AIna hän ei ollut raittiina.
Muistan että jos hän oli ryyppyretkillä ennen joulua, rukoilin kyynelet silmissä että Jumala toisi hänet kotiin raittiina jouluksi. Joskus rukoukseni toteutettiin, aina ei. Loogisesti ajatellen säälittävällä rukoilullani ei tainnut olla asiaan vaikutusta.
Kasvoin kristillisessä ilmapiirissä, joten on luonnollista että teini-iässä tuli kapina. Erosin kirkosta täytettyäni 18 vuotta. Elin anarkisti/punkkari/kapinallis-vaihetta, joka jatkui pitkälle aikuisuuteen. Samalla alkoholisoiduin. Huomasin jo teininä, miten ihastuttava vaikutus alkoholilla on. Se antoi siivet, toisin kuin mikään Red Bull.
19 -vuotiaana muutin maaseudulta Helsinkiin, ja suuressa seikkailussa tutustuin muihin päihteisiin; tosin lähinnä vain kannabikseen ja bentsoihin.
Aikuisena seurasi vieraantumisen, syrjäytymisen, päihdekeskeisyyden vuodet. Kaikkea hyvää oli kaiken aikaa tarjolla, mutta mitään hyvää en kunnolla jaksanut toteuttaa, ikäänkuin antiikin juopunut ja turmeltunut ylimys olisi kätensä ulottuville saanut korkeimman palkinnon, mutta ollut liian juopunut ojentaakseen kättään sen ottaakseen.
Uskoin Jumalan huolehtivan minusta, joten voisin heittäytyä vain ns. “ellun kanaksi”. Jokunen ihmepelastuminen tulikin, joiden muistumiin herään joskus kauhusta kavahtaen aamuyöllä: mitä jos olisi käynyt ihan toisin? Olisin pudonnut siltä sillalta, tai minut olisi raiskattu ja tapettu siellä kujalla jossa toikkaroin humalassa toisella puolella maailmaa?
Kyse oli vain sattumasta. Minä elän yhä, koska minulla oli tuuria. En ole Jumalan mielitietty. Huonommin on käynyt monelle sotaa pakenevalle lapselle Välimerellä.
Huonommin on käynyt monelle Syyriassa, Ukrainassa, joka puolella maailmaa.
Minulla on suuri etuoikeus päättää millaiseksi minä elämäni muodostan. Niin sinullakin.