Non-believer

Me Lopettajat
1

Lapsena uskoin ihmisen hyvyyteen, ja sen lisäksi että on olemassa hyviä ihmistä ylempänä olevana asioita ja olentoja, kuten Jumala ja Jeesus. Mieleeni on jäänyt yksittäinen muistikuva, jossa kävelen kumisaappaissa vesilätäköissä noin 7-vuotiaana ja laulan laulua “Jeesus mua rakastaa, rakastaa, rakastaa, tiedän sen”.
Uskoin vakaasti että meitä kaitsee hyvä Jumala, ja Jeesus syntyi niinkuin siinä kuvaelmassa, jossa pääsin esittämään enkeliä ala-asteella.

Joulut olivat tärkeitä. Toivoin vain että alkoholisti-isäni olisi raittiina joulun. Useimmiten hän oli, jolloin joulut olivat ihania. Isäni oli raittiina ollessaan mahtava ihminen, joka teki paljon töitä etenkin joulun järjestämiseen meille. AIna hän ei ollut raittiina.
Muistan että jos hän oli ryyppyretkillä ennen joulua, rukoilin kyynelet silmissä että Jumala toisi hänet kotiin raittiina jouluksi. Joskus rukoukseni toteutettiin, aina ei. Loogisesti ajatellen säälittävällä rukoilullani ei tainnut olla asiaan vaikutusta.

Kasvoin kristillisessä ilmapiirissä, joten on luonnollista että teini-iässä tuli kapina. Erosin kirkosta täytettyäni 18 vuotta. Elin anarkisti/punkkari/kapinallis-vaihetta, joka jatkui pitkälle aikuisuuteen. Samalla alkoholisoiduin. Huomasin jo teininä, miten ihastuttava vaikutus alkoholilla on. Se antoi siivet, toisin kuin mikään Red Bull.
19 -vuotiaana muutin maaseudulta Helsinkiin, ja suuressa seikkailussa tutustuin muihin päihteisiin; tosin lähinnä vain kannabikseen ja bentsoihin.

Aikuisena seurasi vieraantumisen, syrjäytymisen, päihdekeskeisyyden vuodet. Kaikkea hyvää oli kaiken aikaa tarjolla, mutta mitään hyvää en kunnolla jaksanut toteuttaa, ikäänkuin antiikin juopunut ja turmeltunut ylimys olisi kätensä ulottuville saanut korkeimman palkinnon, mutta ollut liian juopunut ojentaakseen kättään sen ottaakseen.

Uskoin Jumalan huolehtivan minusta, joten voisin heittäytyä vain ns. “ellun kanaksi”. Jokunen ihmepelastuminen tulikin, joiden muistumiin herään joskus kauhusta kavahtaen aamuyöllä: mitä jos olisi käynyt ihan toisin? Olisin pudonnut siltä sillalta, tai minut olisi raiskattu ja tapettu siellä kujalla jossa toikkaroin humalassa toisella puolella maailmaa?

Kyse oli vain sattumasta. Minä elän yhä, koska minulla oli tuuria. En ole Jumalan mielitietty. Huonommin on käynyt monelle sotaa pakenevalle lapselle Välimerellä.
Huonommin on käynyt monelle Syyriassa, Ukrainassa, joka puolella maailmaa.
Minulla on suuri etuoikeus päättää millaiseksi minä elämäni muodostan. Niin sinullakin.

2

Voihan sitä noinkin ajatella että kun on selvinnyt monista uhkaavista tilanteista kysymys ei olekaan mistään Jumalan johdatuksesta vaan hyvästä tuurista. Se on ihan yhtä oikeutettu ajatus kuin sekin että Jumala on varjellut sinua jostain syystä noissa kaikissa vaarallisissa tilanteissa ja että olet nyt hyvissä voimissa kirjoittamassa täällä.
Itse mielelläni ajattelen niin vaikken uskovainen sanan varsinaisessa mielessä koe olevanikaan että kaikista omista monesti virheellisistä valinnoista huolimatta olen saanut elää ja olen vieläkin elossa ja voin nauttia ja uteliaisuudella odotella uutta päivää. Pidän kaiken tämän syynä sitä että minulla on ollut suojellusta ja uskon siten myös Jumalan olevan olemassa.Se miksi tämä ei tapahdu kaikille on suuri kysymys mihin minulle ei ole vastausta.
Mutta kaiken kaikkiaan nämä ovat henkilökohtaisia asioita ja ei varmaan ole yhtä oikeata vastausta.

3

hyvin minusta kuvailit elämäsi kulkua siitä mitä on ollut ja mihin olet tullut.
itse taidan usein tarvita jotain korkeampaa voimaa pysyäkseni kasassa ja aisoissa.
mitään havaintoa ei ole, mikä voima se on, mutta ajatus sellaisesta auttaa.
kiitti veeämmä(hi,hi) kirjoituksestas
hyvää joulua kaikille
-ff

4

Kiitos hyvistä kommenteista, hyvät ihmiset.

Avaukseeni toi innoituksen lempibändini Iron Maidenkin biisi “Unbeliever”, joka on levyltä X-factor, ja jossa biisintekijä Steve Harris käy läpi suruaan: avioeroa ja Bruce D:n eroa bändistä.

Steve Harris tekee saman kuin edesmennyt Juice Leskinen teki usein: haastaa Jumalan ilmaisemaan itsensä. Leskinen runoili "Jumalalle soitin, koitin sitä tavoittaaa, missä äijä väijyy, kun ei sitä kiiinni saa…"
Juicen biisistä välittyy kuva ihmisestä, joka olisi valmis uskomaan heti jos se olisi mahdollista.

Harris ei yhtä humoristinen kuin Juice, ja lopulta hän toteaa “No more lies”.

On tavallaan julmaa, että emme koskaan tapaa kuollieita omaisiamme, koska he ovat lakanneet olemasta. Taakkamme on elää kaiken rajallisuutemme tietoisuudessa.

PS. Ateismi ei ole nihilismiä, satanismia saati kyynisyyttä. Me “uskomattomat” iloitsemme elämästä, voimme tuntea empatiaa, auttaa ihmisiä, koska uskomme että se on arvo sinänsä. Meillä on ihmisyys, elämä ja olemassaolo. :slight_smile:

5

Uskova hurskas ystäväni kehotti minua tutkimaan Raamattua, tutustumaan uskontoon ja tapaamaan uskovia.

Tutkin Raamattua, tutustuin uskontoihin, tapasin uskovia.

Siksi olen ateisti. :bulb:

6

[Poistettu riidanhaastamista - Päihdelinkin moderaattori]

7

pitkään mietin, mikä minua oikein tuossa Fernetin vastauksessa ärsytti.
kai se, että kun VM kirjoitti (minusta) harvinaisen rehellisesti itsestään ja avautui,
niin on jotenkin tilannetajun puutetta, että jaksaa jatkaa ainaista ilkkumista.
siis jos tykkää kaunoissa kiehua, niin mitä se mulle kuuluu. tai jos kyse on jostain
erikoisesta huumorista ja ajanvietteestä, niin eikö tuohon jo kyllästy…
Fernetti kai kirjoittelee enemmän vähentäjiin ja niitä ei ole tullut luettua, mutta
mitä tänne on laittanut, on kirjoitukset melkein aina Vad. munkin mollausta.

kuitenkin itse ainakin pidin tuosta kirjoituksesta juuri vilpittömyyden takia ja samoin on elämässä.
kai nykyään tarvitsee olla rooleja pärjätäkseen menossa mukana, mutta itse en jaksa niitä oikein
yhtään. siksi en sitten kai pärjää jos mitataan menestystä yleisillä mittareilla.

lieneekö tällä kirjoituksella suurta väliä, mutta halusin nyt kuitenkin sen laittaa…

8

Ihan hyvä että laitoit, luupää.

Huvittavaa on minustakin myös se, etten ehdi usein edes lukea Fernetin kirjoituksia minulle, kun niitä on sensuroitu pois. En siis voi kuin arvailla, millaista Herran nuhdetta, taivasten tulta ja tulikiveä on päälleni taas satanut.

Aion kuitenkin edelleen kirjoittaa mielipiteistäni avoimesti, ja toivon muidenkin tekevän samoin. Kannattaa tosin tehdä ero siinä, mikä oikeasti kuuluu sananvapauden piiriin, ja mikä loukkaavuuden ja asiattomuuden.

Asiatonta ja loukkaavaa on henkilökohtaisuuksiin käyvä loukkaaminen ja riidanhaastaminen, tai sitä olisi synnynnäisten ominaisuuksien solvaaminen tai halventaminen (kuten rasismi).

Asiatonta sen sijaan ei ole ideologioiden kritisointi, oli kyseessä sitten uskonto, uskomusjärjestelmä tahi poliittinen aate. Niiden kritisointi totisesti kuuluu sanan-
ja mielipiteenvapauden piiriin. Ne eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, joille ihminen ei voi mitään.

Jos ihminen ei hyväksy sitä, että muilla voi olla erilaisia mielipiteitä ja katsomuksia kuin itsellä, niin siinäpä onkin kehittymisen ja itsetutkiskelun paikka. :bulb:

9

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]

10

no nyt en ehtinyt minäkään.
pisteet modelle…kerrankin

11

Taivas varjele mitä täältä taas tulee: Salaliittoja nimittäin! Niitä on maailma täynnä nyt ja aina. :astonished:
yle.fi/uutiset/3-9652813

Kari Enqvist kolumnoi jälleen: “Se on salaliitto!”

[i]"Ja mikäpä olisi hurjempi salaliittoteoria kuin jumalusko. Kyse on ylivertaisesta oliosta, joka säätelee koko universumin kehitystä. Hänellä on tahto ja ihmisiltä salattu tarkoitus. Tähän salaliittoteoriaan vihkiytyneet näkevät merkkejä hänen läsnäolostaan samalla varmuudella kuin kaksoistornien raunioissa nähdään jälkiä sinne sijoitetuista räjähteistä.

Uskonnollisuus ja maaginen ajattelu ovat niin laajalle levinneitä, että niiden täytyy kuulua käyttöjärjestelmäämme. Ne ovat erottamaton osa ihmisyyttä. Kuten myös salaliittoteoriat." /i

12

Meinasin kommentoida mutta huomasin että joka ikinen tähän ketjuun laittamani vastine on poistettu “riidanhaastamisena” kommentoiminen taitaa olla turhaa. :unamused:

Uskonnollisten ihmisten pilkka siis jatkukoon. Vastata siihen ei saa.

13

Minun kokemukseni mukaan alkoholisti/juoppo/suurkuluttaja, miten vain, voi päästä sekä fyysisesti että psyykkisesti eroon alkoholista vaikka olisi miten syvällä. Mutta vain ehdoitta ja olemalla ehdottoman tosissaan; keskittymällä asiaan kokonaisvaltaisesti. Jos aletaankin raitistumisen sijaan keskustelemaan esimerkiksi Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta, ei olla tosissaan. Pääasiaa, alkoholista irtipääsemistä, väistetään ja ehkä jätetään takaovi auki juomisen jatkamiselle, tiedostaen tai tiedostamatta.

Raitistuminen on pitkä prosessi. Nuoruudesta asti juoneen on opeteltava kokonaan uusi elämäntapa, kun viina jää. Ei ole “paluuta entiseen” koska sellaista ei ole olemassakaan. Mutta uuden elämäntavan opettelu kannattaa; etyylialkoholi poistuu vähän kerrallaan elämän keskipisteestä ja siirtyy kemialliseksi yhdisteeksi muiden vastaavien joukkoon ja vapaus koittaa. Juoppo määrittää kaiken tapahtuvan viina/viinattomuus-akselilla, mutta se katoaa, aikanaan. Sielunmaisema avartuu.

Raittiuteen pyrkivän kannattaa siis asettaa nöyrästi fokus kohdalleen: keskittyä raitistumiseen.

14

^ Varmasti asialle omistautuminen on tarpeen silloin kun kyseessä on iso elämänmuutos, mutta eihän se tarkoita sitä etteikö kiinnostuksen kohteita voisi olla laajalta alueelta. Sielunmaisema avartukoon, kuten sanot. Yleensä juuri ne onnistuvat, joiden mielenkiinto ja ambitiot riittävät itsensä kehittämiseen, ja elämän sisällön hankkimiseen muualtakin kuin viinan tai sen juomattomuuden ympäriltä.
Päihdeongelman ja toipumisen prosessointi on tärkeää, mutta jos elämä ja ajatukset on pelkästään sitä, eikä mitään muuta sen lisäksi, voi touhu mennä hieman näköalattomaksi puurtamiseksi.

Päihderiippuvaisen on tosiaan opeteltava uusi elämäntapa toipuessaan, ja etsittävä uutta sisältöä elämään. Siksi älkäämme lakatko pohtimasta, keskustelemasta, harrastamasta, kehittämästä itseämme kukin tavoillamme.

Jos pystyisit kommentoimaan ilman riidanhaastamista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä, se olisi varmaan sallittua.
Riidanhaastaminen ei toimi hyvänä vasta-argumenttina sille minkä koet “uskonnollisten ihmisten pilkkaamiseksi”, eikä saa ketään muuttamaan mielipiteitään.
Uskomusten, aatteiden ja ismien kritisointi kuuluu sananvapauden piiriin. Ihmisten persoonan ja henkilöyden loukkaaminen ei.

15

Kuten viestini alusta käy ilmi kirjoitin vain omasta vaatimattomasta kokemuksestani. Minulla se kävi noin. Muut saattavat hyvinkin onnistua paljon keveämmin.

16

Ihmisen aivot ovat ihmeellinen laite (toki eläintenkin aivot ovat, mutta puhutaan nyt ihmisistä). Ihmisen aivot ovat ihmeellinen laite, oli niiden omistaja älykkyysosamäärältään sitten 85 (ns. heikkolahjaisuuden yläraja) taikka Mensaan oikeuttava 150. Kansalaisten keski-arvo on tiemmä noin 90 - 95 tietämissä, oma lukemani alkeellisen testin mukaan on noin 115 - 120.

Riippumatta ÄO-numerosta, aivot ovat se keskus jossa pillee kaikki: minuus, ajatukset, tunteet, haaveet, muistot. Olen haltioissani siitä, kuinka ilman mitään yliluonnollista voimme olla näin hämmästyttävän asian äärellä.
Naturalistinen ja ateistinen maailmankuva ei ole kyyninen, vaan suorastaan haltioitunut kaikesta mitä evoluutio on meille kehittänyt.

Aivomme olemme me. Aivoni antavat käsilleni ja sormilleni käskyjä näppäillä kirjaimia joista koostuu sanoja. Lukija ottaa ne vastaan omien aivojensa mahdollistamana, tulkiten merkkijärjestelmän jota kutsutaan kirjaimiksi ja jonka lukemista lukutaidoksi.

(Kannattaako tätä hienovaraista mekaniikkaa muuten turmella juomalla liikaa viinaa?)

Se kuulostaa mekaaniselta, mutta meillä voi olla arvoja, jotka ovat tärkeitä. Humaanius, rakkaus, lähimmäisenrakkaus… kaikki ovat totta vaikka niiden alkukipina ja lähde piileekin vain aivoissamme.
Myös uskonnot ja uskomukset piilevät aivoissa, ja on yksilöllistä kuinka kukin niille herkistyy.

Lähivuosikymmeninä olemme uuden äärellä, kun ihmiskunta kehittää tietokoneen joka ajattelee itsenäisesti. Siis tietokoneen, jolla on mielikuvitus, ja näin ollen myös tunteet.
Ajatus sielusta joutuu aivan uuteen puntariin.

Sielun on voinut aiemminkin asettaa puntariin kysyessä, mihin sielu joutuu muistiin tai psyykeen voimakkaasti vaikuttavan sairauden aikana. Missä vaiheessa alzheimer-potilaan sielu muka poistuu, jos ihminen on ollut vieras kaikille jo vuosia. Onko terminaali-osaston vuoteessa tiedottomana makaavan sielu enää kehossa, vaiko jo jossain muualla?
Ajatus sielusta on kaunis, mutta lopulta irrationaalinen. Me olemme kehomme, ja tunteemme ovat aivotoimintojamme. Sen toteaminen ei ole kyynistä, vaan oikeastaan helpottavaa.
Me olemme kaikki silti arvokkaita, siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi.

Ilmainen ÄO-testi löytyy osoitteesta
tieku.fi/ihminen/aivot/ao-testi/ … n-ao-testi

17

S

18

On tavattoman traagista, että jonkun asiantuntijan mukaan elämme totuuden jälkeistä aikaa. Se on ns. vaihtoehtoisten totuuksien aika, jossa totuudeksi voidaan väittää jotain sellaista jonka avulla voi syrjiä tai vahingoittaa muita.

Samalla kun tiede on edennyt harppauksin, informaatiotulva on tullut vuolaammaksi, todellisuus onkin kriisissä. Liekö “vaihtoehtoisten faktojen” (valheiden), populismin, fanaattisuuden ja vihan kasvu vastareaktio liialliseen tietoon?
Lisääkö tieto jo tuskaa niin paljon, että tilalle halutaan totuudeksi väitettyä taikauskoa?

Kari Enqvistin kolumni fasismista:
yle.fi/uutiset/3-9738847

“Fasismin tieltä väistyvät ensin faktat”.

Fasismi ei ole vain rasismia. Se on uskoa vahvemman voimaan, ja väkivallan oikeutukseen. Fasismi ei alunperin ollut rasistista, mutta vaarallista se oli alusta asti. Se on tieteen, ihmisoikeuksien ja demokratian vihollinen.

“Hän (fasisti) leimaa demokraattisesti valitut poliitikot korruptoituneiksi ja julistaa itse olevansa politiikan yläpuolella, kansan asialla. Hänellä on hurmioitunut, uskonnollissävyinen missio”. -Kari Enqvist

Meillä ei ole muuta oikeasti kuin tämä planeetta ja toisemme, elämä tällä planeetalla.
Solidaarisuus on ainoa tie ihmiskunnalle selvitä. Jos haluamme selvitä, ja että elämän lahja on vielä lapsenlapsenlapsenlapsillammekin.
Toivon sydämestäni että on, vaikken itse olekaan sitä enää näkemässä.

19

Tämän olen myös valmis allekirjoittamaan.

Solidaarisuus ei nyt kovin korkeassa kurssissa ole. kilpailu ja vahvemman oikeus on.

Solidaarisuutemme nakerretaan yllyttämällä eri tavoin heikot toisiaan vastaan tai ainakin erilleen. Siksi en innostu esimerkiksi päihdeongelmaisten “ikiomista” sisäänlämpiävistä yhteisöistä joiden sisältönä on “meidän” erilaisuus “taviksiin” verrattuna. Päihdeongelma kun on myös yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen ongelma, eikä sellaisena sen erityisempi kuin muutkaan.

samassa veneessä ollaan, kuitenkin.

20

T