Niuvanniemen Sairaala

Sauna
1

OSASTO 2: OIKEUSPSYKIATRINEN MIESTEN SULJETTU KUNTOUTUSOSASTO
p. 0295 242 320
Vierailuajat: Sovitaan erikseen.

Osasto 2 on miesten 23-paikkainen kuntoutusosasto. Hoidamme potilaita yksilöllisesti ja oikeudenmukaisesti perusoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Tavoitteenamme on potilaan kuntoutuminen mahdollisimman itsenäisesti selviytyväksi. Lääkehoito on tärkeä osa potilaiden hoitoa. Lisäksi kuntoutumista tuetaan psykoedukaatiolla, jotta potilas tunnistaa oman sairautensa oireet ja omat voimavaransa.
OSASTO 3: OIKEUSPSYKIATRINEN NAISTEN SULJETTU OSASTO
p. 0295 242 330
Vierailuajat: Sovitaan erikseen.

Osasto on oikeuspsykiatrinen naisten suljettu eristysosasto, jossa hoidetaan ja kuntoutetaan kriminaalipotilaita ja vaarallisia ja/tai vaikeahoitoisia potilaita sekä tehdään mielentilatutkimuksia. Osasto toimii lääketieteen perus- ja jatkokoulutuspaikkana sekä terveydenhuollon opiskelijoiden koulutuspaikkana.
OSASTO 4: SULJETTU VASTAANOTTO-, TUTKIMUS- JA HOITO-OSASTO
p. 0295 242 340
Vierailuajat: Sovitaan erikseen.
Osasto on 16-paikkainen oikeuspsykiatrinen suljettu miesten tutkimus- ja hoito-osasto, jonka tehtävänä on hoitaa sairauden akuutissa vaiheessa olevia oikeuspsykiatrisia- sekä vaikeahoitoisia potilaita, arvioida heidän vaarallisuuttaan sekä ohjata jatkohoitoon sairaalan muille osastoille. Osastolla tehdään myös mielentilatutkimuksia. Osasto toimii lääketieteen perus- ja jatkokoulutuspaikkana sekä terveydenhuollon opiskelijoiden käytännön harjoittelupaikkana.
OSASTO 5: MIESTEN SULJETTU HOITO- JA TUTKIMUSOSASTO
p. 0295 242 350
Vierailuajat: Sovitaan erikseen
Osasto 5 on 23-paikkainen oikeuspsykiatrinen miesten suljettu hoito- ja tutkimusosasto. Osastolla hoidetaan ja kuntoutetaan syyntakeettomana tuomitsematta jätettyjä potilaita ja muita mielisairauden vuoksi vaarallisia ja/tai vaikeahoitoisia potilaita. Osastolla tehdään myös mielentilatutkimuksia. Osasto toimii suljetuimpien hoito- ja tutkimusosastojen ja pitkäaikaiskuntoutus-osastojen välisenä hoito-osastona.
OSASTO 6: MIESTEN SULJETTU HOITO- JA TUTKIMUSOSASTO
p. 0295 242 360
Vierailuajat: Sovitaan erikseen.
Osasto on oikeuspsykiatrinen miesten suljettu osasto, joka toimii suljetuimpien ja pitkäaikaiskuntoutusosastojen välisenä hoito-osastona. Osastolla hoidetaan moniammatillisesti erityistason osaamista vaativia oikeuspsykiatrisia ja vaikeahoitoisia potilaita sekä tehdään mielentilatutkimuksia. Potilailla on mahdollisuus osallistua osastolla ja sairaala-alueella työ- ja toimintaterapiaan. Potilaspaikkoja on 18.
OSASTO 7: SULJETTU VASTAANOTTO-, TUTKIMUS- JA HOITO-OSASTO
p. 0295 242 370

2

HOITOMENETELMÄT

Hoidossa noudatetaan ja sovelletaan käypähoitosuosituksia, mutta ongelmien erityisluonteen takia monesti joudutaan hakemaan hyvinkin yksilöllisiä ratkaisuja. Niuvanniemen sairaalan toiminnan tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisia oikeuspsykiatrisia erityistason sairaanhoidollisia palveluja yhteistyössä etenkin sairaanhoitopiirien sairaaloiden kanssa.

Suurin osa potilaista sairastaa skitsofreniaa.

Potilaan ongelmia ovat lisäksi usein väkivaltaisuus ja aggressiivisuus sekä päihdyttävien aineiden käyttö. Useilla on lukuisia aikaisempia hoitojaksoja psykiatrisissa sairaaloissa. Muun muassa nämä seikat asettavat erityiset vaatimukset Niuvanniemen sairaalan hoidolle, siinä käytetyille hoitomenetelmille sekä niiden tutkimukselle ja kehittämiselle.

3

Vaikeuksien kautta äidiksi.

Minä ja Niuvanniemi osa 1.

Varoitan jo etukäteen, että luvassa voi olla melkoisen sekava kirjoitus, sillä siitä, kun olin Niuvanniemessä, on jo useampi vuosi ja en siksi muista kaikkea niin tarkasti.

Mutta aloitetaan vaikka siitä miksi jouduin (pääsin) Niuvanniemeen. Eli kuten moni tietää, sairastuin masennukseen 12-vuotiaana, joka oireili vaikeana itsetuhoisuutena. Asuin tällöin sijaisperheessä Oulaisissa ja eräänä aamuna sijaisäitini päätti etteivät he enää uskalla pitää minua siellä. Tämä johti siihen, että jouduin osastolle missä minulla todettiin masennus.

Ennen Niuvanniemeen joutumista olin kolmella eri psykiatrisella osastolla (50, 70 ja 72) yhdessä perhekodissa ja Limingan koulutuskeskuksessa. Jokaisessa näissä paikoissa minua yritettiin kaikin keinoin auttaa ja oloani helpottaa, mutta turhaan. Masennuin vain entisestään ja tulin yhä itsetuhoisemmaksi.

Kun aloin olla jo tosi huonossa kunnossa, minusta laitettiin lähetteet Niuvanniemeen ja EVA:aan. Molempiin oli pitkät jonot, joten hoitoon pääseminen kesti useamman kuukauden. Tämän ajan olin osaksi osasto 70:llä ja Limingan koulutuskeskuksessa missä olin tarkan valvonnan alla koko ajan.

Niuvanniemi sijaitsee Kuopiossa. Minut vietiin sinne ambulanssilla. Kun saavuimme perille, jouduin kävelemään metallinpaljastimen läpi. Kaikki tavarani tarkistettiin jonka jälkeen ne vietiin varastoon. En siis saanut niitä itselleni. En moneen viikkoon. Seuraavaksi minut tarkastettiin. Varpaanvälini tarkastettiin, hiukseni tarkastettiin, korvieni taakse katsottiin, sieraimiini katsottiin ja tämän jälkeen menin suihkuun hoitajan valvomana.

Kun tulin suihkusta, puin päälleni sairaalan vaatteet. Minut vietiin osastolle ja sain nähdä huoneeni. Siellä ei ollut kuin sänky.

Kysyin saanko luettavakseni lehden. Siihen hoitajan piti kysyä lupa lääkäriltä. Lääkäri antoi luvan, mutta sillä ehdolla, että lehdestä otettaisiin niitit pois.

Niuvanniemessä minulle aloitettiin Seroquel-niminen lääkitys. Sain sitä kolme kertaa päivässä. Aamulla 100 mg, päivällä 100 mg ja illalla 300 mg. Lääkityksen vuoksi olin tosi väsynyt koko ajan. Lääkkeen ottaminen tapahtui hoitajan valvonnassa ja jos lääkettä ei ollut nestemäisenä, se murskattiin tai liuotettiin veteen.

Osastolla oli kahdet lepositeet ja kaksi eristyshuonetta. Kummassakin minulla tuli vietettyä useampi viikko. Kun olin lepositeissä, käteni irroitettiin ainoastaan ruokailun ajaksi. Paitsi silloin, kun olin nenämahaletkussa, tapahtui “ruokaileminen” sen kautta.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä miten kestin olla eristyksissä niin kauan ja niin monta kertaa. En saanut tavata sukulaisiani tai muita potilaita. En saanut lukea lehtiä ja päälläni oli ainoastaan alushousut ja mekko mikä oli tehty kankaasta mitä ei saanut revittyä rikki.

Ulkoileminen tapahtui aidatulla pihalla missä oli trampoliini ja pieni lentopallokenttä. Sitä pelasimme aina kesäisin yhdessä hoitajien kanssa. Lisäksi pääsimme aina välillä sairaala-alueelle ulkoilemaan yhdessä hoitajien kanssa.

Liikuntaa harrastimme muistaakseni 3 kertaa viikossa sählyä, polttopalloa ja koripalloa pelaten. Lisäksi sairaala-alueella sijaitsi pieni kuntosali, missä meillä oli mahdollisuus käydä. Sauna lämmitettiin kolme kertaa viikossa.

Perjantaisin oli elokuva-ilta jolloin saimme tilata sairaalan kanttiinista 5 eurolla herkkuja. Muina päivinä ei herkkuja sallittu.

Ruokaileminen tapahtui kertakäyttöastioilla ison pöydän äärellä ja yhdessä hoitajien kanssa. Omia puhelimia ei osastolla saanut olla ja yhteydenpito sukulaisiin tapahtui siihen erikseen tarkoitetussa huoneessa ja hoitajan valvonnan alla.

Kun sukulaiset tulivat tapaamaan sinua, tapahtui se osaston ulkopuolella huoneessa missä oli kamera. Tämän lisäksi hoitaja istui koko tapaamisen ajan huoneen ulkopuolella. Kameroita oli kaikkialla. Ainut missä kameroita ei ollut, oli vessat ja suihku. Kun halusit suihkuun, piti sinun pyytää hoitajia avaamaan suihkun ovi sillä se oli lukossa.

Ollessani Niuvanniemessä, kirjoitin päiväkirjaa.

“Alotan nyt tän päiviksen pitämisen. Sunnuntaina 5.8.2007. Harvinaisen lämmin päivä. Mut asiasta kolmanteen. Mähän satun nyt oleen eristyspotilaana. Yöt ja hiljaset oon omassa huoneessa ilman nuttua. Muuten nuttu päällä, lukuunottamatta 2 x 45 minuuttia.”

“Ulkona kaunis ilma. Edistystä hoidossa. Ei tarvi olla enää nuttu päällä ja saan pitää omia vaatteita.”

“Perjantai 10.8.2007. Hoitoneuvottelu. Elli-Maija mukana siinä ja sen jälkeen kahdenkeskinen keskustelu sen kanssa. Eristys purettiin vihdoinkin.”

Lisäksi minulla ja omahoitajallani Sannalla oli yhteinen vihko mihin kirjotimme vuorotellen.
vaikeuksienkauttaaidiksi.blogspo … osa-1.html

4

Kuva Niuvanniemen eristys sellistä:

motiivilehti.fi/wp-content/uploads/2015/09/pääkkönen_niuvanniemi1.jpg

5

Yllä oleva linkki linkki, on väärä. Tässä kuva.

motiivilehti.fi/wp-content/uploads/2015/09/pääkkönen_niuvanniemi1.jpg

6

Kiitos tästä! Oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Olen aina pitänyt kirjoistakin, joissa kerrotaan näistä “mielisairaaloista”.
Aika karulta paikalta näytti kuvan perusteella.

Itsekin Kajaanissa pari kertaa suljetulla vieraillut, muistaakseni 09-10 vuosien aikana. Minulle oli ihan kamalaa olla se neljä päivää suljetulla. Ensimmäisellä kerralla olin kuulemma itse suostunut, eli minulla oli hieman vapauksia, sain liikkua vapaammin ja käydä lainaamassa kirjoja sairaalan puolelta.
Mutta ensimmäisellä kerralla minun kanssa ei kukaan jutellut, kukaan ei kertonut mitään mitä siellä pitäisi tehdä ja kauan joudun olemaan. Olin kokoajan vaan entistä ahdistuneempi. Itsetuhoisuuden takia sinne jouduin. Muutenkin oli kamalaa niin se teki olosta vaan pahemman, että oli joutunut sellaiseen paikkaan, kun en koskaan ollut voinut edes kuvitella, että niin kävisi. Hirveintä oli se epätietoisuus.

Toinen kerta, en oikein muista siitä mitään, mutta jouduin taas osastolle. Olin viiltänyt esim. kaulaani, en mielestäni yrittänyt tappaa itseäni mutta siinä olisi voinut käydä tosi huonosti. Iso ja pitkä arpi siitä edelleen muistuttaa. Mutta tosiaan, tuo käynti oli vastoin tahtoani ja en saanut liikkua missään muualla. Pari ystävää sai käydä moikkaamassa ja katsottiinkin illalla leffoja. En ole voinut katsoa uudelleen 1407 leffaa, kun se muistuttaa niin selvästi siitä olosta siellä. Ei leffankaan aikana voinut oikein unohtaa missä oli.

Jokaisella oleskelukerralla ei ole ollut tarvetta pidemmälle ololle kun se 4vkr, joka kai on sen pakkohoidon ja pidon “maksimi” vai minimi? Kummallakin kerralla en syönyt mitään siellä ollessa. Onneksi ei pakotettu. Se oli vähän niin kuin sellainen kapinointi kun ei muuta oikein voinut.

Minullakin aloitettiin alkuun Seroquel. En muista miksi ja milloin vaihdettiin, oisko se ollut niin kallista. Sain jonkun vihkosenkin siitä mukaan ja voivottelin vain, että ei tule mitään kun maksaa niin paljon.

Onko vointi nyt parempi?

7

Melko avoimesti ja värikkäästi nuori nainen kertoo kokemuksistaan. Toivottavasti vointi hänellä on parempi nykyään. Silti kummastuttaa että masennuksesta ja itsetuhoisuudesta kärsivä teini on lähetetty rankkaan ja pääsääntöisesti kriminaali potilaille tarkoitettuun laitokseen.

8

Minä ja Niuvanniemi osa 2.

Niuvanniemessä tutustuin poikaan joka oli raiskannut 8-vuotiaan tytön. Hän kertoi minulle siitä oltuaan Niuvanniemessä jo jonkun aikaa. Poika oli mukava, mutta kun sain tietää mitä hän oli tehnyt, en tiennyt miten suhtautua häneen.

Kerran, kun olimme ulkona, jonkun lehden kuvaajat yrittivät kuvata tätä poikaa aidan läpi. Hoitajat huomasivat tämän ja jokainen meistä käskettiin sisälle. Poika sai lisäksi yhteydenottoja eri lehdiltä haastattelun toivossa. Mutta siihen poika ei suostunut. Ei vaikka hänelle luvattiin siitä palkkio.

Kun menin Niuvanniemeen, ei minulla ollut juurikaan vaatteita. Tämän takia sosiaalitoimi myönsi minulle yhteensä 1000 euroa vaaterahaa sinä aikana minkä olin Niuvanniemessä. Olin Niuvanniemessä vuoden.

Niuvanniemessä minulla murtui jalka. Tai oikeastaan mursin sen itse. Kuulostaa uskomattomalta ja itsekään en ymmärrä miten onnistuin siinä.

Sunnuntaisin oli punnitus ja aina tietyn väliajoin turvatarkastus. Yleensä turvatarkastus tehtiin silloin, kun me potilaat olimme ulkoilemassa/urheilemassa. Turvatarkastus sisälsi huoneiden tutkimisen ja kun tulimme ulkoa/urheilemasta jouduimme kävelemään metallinpaljastimen läpi. Lisäksi hoitajilla oli käsikäyttöinen metallinpaljastin.

En muista juuri mitään siitä, kun olin Niuvanniemessä. Minulla oli niin vahva lääkitys jonka takia olin melko “pihalla” kaikesta. Mutta sen muistan kuinka orvoksi ja ulkopuoliseksi tunsin itseni ensimmäisenä päivänä Niuvanniemessä. Kaikki oli niin uutta. En tiennyt mitä saa tehdä ja mitä ei. En tiennyt milloin saan ottaa yhteyttä sukulaisiini. Minulla ei ollut omia tavaroita, ei omia pesuaineita, ei mitään. En tuntenut sieltä ketään.

Lääkärini minulla toimi Max ja Liisa. Omahoitajana Sanna. Kun pääsin Niuvanniemestä pois ja otin yliannostuksen lääkkeitä, Niuvanniemen lääkäri soitti minulle sairaalaan ja sanoi, että minulle olisi yhä paikka Niuvanniemessä. Mutta hoitava lääkärini Oulussa oli sitä mieltä, että paikka voitaisiin luovuttaa jollekin toiselle ja en joutunut takaisin Niuvanniemeen. Onneksi.

En oikein tiedä mitä kertoisin joten sanokaa mitä haluatte tietää siitä, kun olin Niuvanniemessä.

vaikeuksienkauttaaidiksi.blogspo … osa-2.html

9

Toivottavasti nuori nainen voi paremmin nykyään. Sukulaiseni sairastaa maanis-depressivistä oireilua, joten ne pitivät häntä suljetulla osastolla kolme kuukautta. Veikkaan että Seroquelia ja litoa on syötetty väkisin. Pakkohoito potilaalla tässä maassa ei ole mitään perusoikeuksia vaan ovat ikäänkuin valtion testi kaneja ja omaisuutta.

10

Vanhus potilailta kielettään savukkeet ja pitkäaikainen benzo lääkitys osastoilla, koska se on epäterveellistä ja koukuttavaa. Mitä väliä siinä vaiheessa kun potilas on jo yli 70-vuotias?

Isoisäni poltti kaksi askia vihreätä norttia, mutta kuoli kyllä aika nuorena. Sotiemme veteraani oli, ja sen jälkeen rööki ja viina maistuivat kovaan tahtiin hautaan saakka. :frowning:

11

^
Luulin, että se oli sinun blogista Varpushaukka! :open_mouth: :laughing: :laughing:

Lueskelin blogia vähän sieltä täältä. On tosiaan aika rankkoja juttuja ja tietty muiden mielipiteet ja arvostelut myös samaa luokkaa. Ei ole enää vuosiin julkaissut. löytyi jopa Vauva-palstalta keskustelu hänen blogistaan, jossa mietittiin meneekö hänellä nykyään paremmin.

12

Ei ole omasta blogista. Mutta Niuvanniemen sairaala on vimeinen vaihtoehto jos niin sanotut normi pöpilät eivät tuota tulosta. Monet ei-kriminaali potilaat ovat lähetetty sinne “kuntoutumaan” kuten ylläoleva nainen joka kärsi pahasta nuoruusiän masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Nykyään voi paremmin ja on aktiivinen mainitsemallasi Vauva sivustolla.

13

Olen vain huolestunut että jos Nnaana lähetetään Niuvanniemeen nyt kun kaikki akuutti ja kroonikko osastot ovat koluttu läpi.

14

…

15

Blogin pitäjä eli Viivi on juuri saanut kolmannen lapsen. Ihan hyvin näyttäisi taas menevän. En tiedä, onko edelleen isompien lasten isän kanssa yhdessä vai onko hänellä uusi mies? Jossain kohtaa taisivat ainakin olla asumiserossa.

16

Vimeinen? :laughing: