Niin väsynyt...

Jotenkin vaikea kirjoittaa asiasta edes näin anonyyminä. Eli olen 28 vuotias nainen ja olen naimisissa miehen kanssa, joka juo useimpina viikonloppuina. Lapsia ei ole mutta omistusasunto ja kaksi koiraa on. Kaikille olen sanonut, etten halua lapsia ylipäätään ollenkaan vaikka totuus on se, etten tiedä voisinko tehdä lapsia tähän tilanteeseen. Lapsia siis ei ole. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja onhan tätä tavalla tai toisella jatkunut koko tämän ajan.

En tiedä voiko kerran viikossa juovaa edes kutsua alkoholiongelmaiseksi mutta minulta se vie kuitenkin viikonloput, jotka oikeasti tarvitsisin palautumiseen raskaan työviikon jälkeen. Teen useasti reissuhommia ja ma-pe työviikko olen saattanut tehdä töitä 53h toisella puolella Suomea. Vihdoin kun pääsen perjantaina kotiin en tiedä odotanko sitä edes.
Perjantaina meillä on aluksi ihan mukavaa. Saatetaan yhdessä käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja ehkä saunoa mutta heti kun näen, että hän ottaa jonkun alkoholijuoman tiedän, että siitä se taas lähtee ja juominen jatkuu sitten pitkään lauantaihin. Ja kun tarkoitan pitkään niin parhaassa tapauksessa juominen loppuu lauantaina aamukahdeksalta ja huonossa tapauksessa lauantaina iltakahdeksalta. Hän siis useimmiten juo ihan kotona samalla jutellen skypen välityksellä hänen ystävänsä kanssa. Tässä vaiheessa minä menen koirien kanssa makuuhuoneeseen nukkumaan ja laitan oven kiinni.
Jos skypekaveri väsyy jo aamulla niin se tarkoittaa sitä, että ilmeisesti minut voi hyvillä mielin herättää vaikka aamuviideltä tai kuudelta ryyppykaveriksi ja siinä sitten on pakko kuunnella seuraavat 1-5h kännistä monologia. Useasti se kääntyy siihen, että hän jossain vaiheessa haluaa haastaa riitaa (ainakin jos on juonut väkeviä) tai vähintään tuhannenpäissään pitää juuri nyt ruveta puhumaan kaikista “tärkeistä” asioista ihan niinkuin se humalaisen kanssa olisi mitään vuoropohjaista keskustelua. Ainakin hän pitää huolen siitä, että minä en ainakaan nuku niin kauan kun hän on vielä hereillä. Eihän minun nukkumisella nyt ole mitään merkitystä. :cry:
Jos skypekaveri jaksaa pidempään niin ehdin mukavasti aamulla herätessä viemään koirat ulos, jonka jälkeen lähden kotoa pakoon esimerkiksi kauppakeskuksiin, vanhempien luokse jne. Lähiaikoina olen myös toisinaan mennyt autoon nukkumaan.
Yritän samalla arvioida, mihin aikaan sitä uskaltaisi tulla kotiin eli milloin mies olisi tällä kertaa sammunut. Eli omat perjantai-illat ja lauantait menevät miehen juomiseen. Sunnuntaina voidaan ehkä viettää aikaa keskenään katsellen elokuvia.

Olen keskustellut miehen kanssa tästä useasti ja omasta mielestään hänellä ei ole ongelmaa kun ei juo työviikolla. Ei vissiin voi olla alkoholisti kun juo vain viikonloppuna. Mutta silloin kun hän aloittaa juomisen niin lopettamaan ei kesken kaiken pysty. Sovittiin jokin aika sitten, että hän vähentää juomistaan joka toiseen viikonloppuun eli olisi puolet viikonlopuista selvinpäin. Ei se kyllä ihan niin ole mennyt kuin sovittiin. Viimeiset kolme viikonloppua kännissä, sitä ennen yksi viikonloppu selvinpäin ja taas kaksi sitä edellistä kännissä. Tällä hetkellä tuntuu, että mulla ei enää ole viikonloppuja ja perjantait ja lauantait ahdistaa jo valmiiksi.

Jos töissä keskustelu siirtyy alkoholiin niin huomaan, että alan oikeasti kuulostamaan jo katkeroituneelta. En pysty itse oikein edes enää juomaan edes viihdemielessä kun koko touhu iljettää niin pahasti. Muistan vielä ajan kun alkoholi saattoi tarkoittaa myös hauskanpitoa eikä pelkästään sitä, että ahdistaa ja pitää lähteä omasta kodista karkuun.

Raskatan miestäni ihan silmittömän paljon ja selvinpäin hän on ihan uskomattoman ihana.
En tiedä välillä onko ongelma vain minussa eli onko meillä vain niin erilaiset alkoholinkäyttötottumukset. Olo vain tuntuu väsyneeltä koko tilanteeseen. En ainakaan ole prioriteetti nro. 1, joka on ikävä kyllä tullut huomattua.

En ole puhunut asiasta oikeastaan edes kellekkään ulkopuoliselle ennen tätä. Oikeastaan yksikään läheisistä ihmisistä ei tiedä, miltä minusta tuntuu. En kerro muille, miten paljon mies juo ja miksi niin kiivaasti haluan lauantaina keksiä itselleni kaikenlaista ohjelmaa kun oikeasti haluaisin olla kotona.

Ja haluan sen lisätä vielä, että tuntuu pahalta kirjoittaa edes tänne kun tiedän, että monella muulla on tilanne paljon pahempi. Tuntuu, että ruikutan tyhjästä tai ehkä olen jotenkin ansainnut tämän.

Heipähei tähtiperuna! Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että unohda heti tuo ajatus, että olisit ansainnut elämän, jota alkoholi(sti) pyörittää! Jokainen ihminen on ansainnut hyvän elämän! Ja turhaan vähättelet omaa tilannettasi, ei ole mikään pikku juttu esimerkiksi tuo lapsi asiakaan. Jos joudut miettimään sellaista, ettet ehkä miehen alkoholin käytön vuoksi uskalla/halua nyt lasten tekoa ajatella, on se jo melko iso asia.

Olin itse sinun ikäinen, kun saimme ensimmäisen lapsemme. Mieheni juominen oli silloin tismalleen tuollaista, kuin sinun miehesi juominen on nyt. Kunpa minäkin olisin osannut silloin pysähtyä miettimään tilannetta, enkä olisi ummistanut siltä silmiäni. ( Toisaalta minulla ei välttämättä olisi noita kahta ihanaa muksua nyt… :confused: ) Halusin silloin niin valtavasti olla mieheni kanssa, rakastin häntä yli kaiken. Olin ollut lähes aina sinkku ja jo epätoivoinen sen suhteen, että ikinä löytäisin ketään :frowning: Mies on edelleen kultaisin ihminen, jonka tiedän. Nykyisin hän on siis ex, kohta vuosi siitä, kun erosimme.

Hyvä, että olet tunnistanut tilanteesi. Sinun kannattaa nyt kuunnella itseäsi ja miettiä, miltä sinusta tuntuu. Sekä miettiä, mitä haluat elämältäsi. Alkoholistin puoliso (tai läheinen) usein tottuu tilanteeseen ja menee ajan myötä alkoholistin kieputukseen mukaan. Omasta elämästäni jäi lopulta lähes kaikki muu paitsi alkoholisti (lopulta sekin). Menetin ystäväni, harrastukseni ja lähes omat sukulaiseni siinä pyörityksessä. Pidä huoli, ettei miehesi juominen vie sinuakin mennessään. Itse olin viimeaikoina fokusoitunut ja keskittynyt vain siihen, joiko mies vai ei. Ja jos joi, niin mlloin se loppuu. Ja jos ei juonut, niin siihen, milloin se alkaa ja miten voisin sen alkamisen estää. Edes kauppaan en uskaltanut töiden jälkeen mennä.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Älä anna alkoholistin tuhota elämääsi ja unelmiasi. Vain sinä itse päätät oman elämäsi kulusta, sitä ei kukaan muu saa/ voi tehdä.

“… olen myös toisinaan mennyt autoon nukkumaan.”

Hyvä Niin väsynyt, onko toisinaan autossa nukkuminen sinusta oikeasti omanäköistä elämääsi? Jos se on sinustakin epänormaalia, niin… tänne Päihdelinkkiin kirjoittaminen on hyvä alku…jotta pääset jossain vaiheessa, toivottavasti mahdollisimman pian, kiinni omanäköiseen elämääsi.

Nukuin itsekin autossa joskus, se on osoitus elämäntilanteesta, joka on kaikkea muuta kuin normaali.

Voimia ja jaksamista!

Hei tähtiperuna,
Olen pahoillani, että kohdallesi on sattunut alkoholisti. Ja alkoholismin edessä olemme voimattomia, me läheiset. Pahoittelen seuraavaa suoraa tekstiä jo etukäteen. Minusta sinulla on nämä vaihtoehdot edessä:
A) Jatkatte samaan malliin, sinä totut ja taivut tuohon elämäntyyliin ( alkoholismi tosin pahenee pikkuhiljaa)
B) Mies jatkaa viikonloppujuomista ja sinä etsit paikan missä levätä viikonloppuisin.
C) Laitat rajat, että et katso hänen viikonloppujuomistasi kotona. Hän voi juoda, mutta ei teillä kotona. Sinä voit levätä siellä ja hän voi harrastaa rakasta harrastustaan muualla.
D) Muutatte erilleen, näette kun hän on selvä.
E) Eroatte kokonaan.

Se, että hän lopettaisi viikonloppujuomista ei tapahdu ennen kuin hän tajuaa juomisen olevan ongelma. Toisen takia voi sinnitellä joitain aikoja ilman juomista, mutta oikeasti se loppuu vain jos alkoholisti ITSE sitä kovasti haluaa. Jäätkö odottamaan sitä? Tai tuleeko sitä koskaan?
Suosittelen lämpimästi Al-anonia al-anon.fi
Toivoo toipuvan alkoholistin läheinen

Se on jännä miten alkoholismin yhteydessä hämärtyy se mikä on normaalia ja mikä taas täysin mielipuolista käytöstä. Samoin läheiseltä hämärtyy omat rajat: mitä minulle voi tehdä ilman että kieltäydyn, vihellän pelin poikki, poistun tilanteesta? Kenen muun antaisitte tehdä itsellenne tällaista kuin pikkuvauvan? Siis oikeesti?
Olen samaa mieltä siitä että vertaistuki auttaa näkemään vähän selvemmin tän epänormaaliuden. Juovan alkoholistin kanssa keskustelu (silloinkaan kun hän on selvin päin) ei tuo minkäänlaista muutosta asioihin. Ainoa mikä mun kokemuksen mukaan auttaa on se, että itse alkaa toimia toisin. Joskus se herättää kumppaninkin, ei kuitenkaan aina.
Myötätuntoni on puolellasi Tähtiperuna. Lähde etsimään itsellesi apua!

Helmikuun neuvo oli hyvä! Ala elämään toisin! Vaikka sun kuinka tekisi mieli viettää kivaa vkl miehesi kanssa, se ei vaan onnistu. Tai sunnuntai onnistuu. Keksi viikonloppuisin jotain kivaa tekemistä, sellaista missä voit myös levätä. Voisitko mennä vanhempiesi luo, kavereiden tai hotelliviikonloppu? tee itsellesi kivoja asioita, käy hieronnassa jne.
Tsemppiä!

Ihanasti kiteytetty