Pieniä iloja ja vähän isompiakin iloja. Pieniä iloja vaikkapa syksyn saapumisen katselu ja pimenevien iltojen tunnelmasta nauttiminen, uinti tai sali ja sen jälkeinen saunassa istuminen. Hyvät leffat, hyvät kirjat, hyvä ruoka.
Ilo siitä että keho toimii ja sitä pystyy liikuttelemaan normaalisti ja vaivattomasti. Ilo siitä että pääkin toimi jotenkin. Tai no, toimii miten toimii, mutta sen verran että pystyy järjestelemään kirjaimia uusiin järjestyksiin ilokseen ja muiden kauhuksi.
Vähän isompia iloja on sitten vaikka oman kirjan painoon meneminen ja sen odottelu, ja sitten lopulta sen painosta tuleminen ja tieto, että ihmiset alkavat lukea sitä. 0132 kokenut tämän juuri myös tietääkseni.
Tulin juuri uimahallista ja istun keittiön pöydän ääressä läppärin kanssa. Ikkuna on länteen, joten sieltä näkyy juuri kaunis auringonlasku.
Alan kohta nauttimaan illallista ja katsomaan uutisia, joiden jälkeen Netflixiä.
On se aika hyvä flow.
Juuri nyt tunnen iloa siitä, että 3 päivän kävely kivikossa loppuu.
Ps. Oman kirjani näen painettuna huomenna, jos kotiudun. Luen sitten sitä 2 viikkoa karanteenissa.
