mieheni juo . Nyt olemme saavuttaneet pisteen jossa oli jo viikon juomatta kunnes jälleen retkahti ja kuuntelin jälleen kerran samat litaniat huo***lut huutamisen haukkumisen. Itse hän ei muista seuraavana päivänä edes sanoneensa…
Jälleen kerran tänään mieheni itki polvillaan edessäni ja pyyteli anteeksi. Pysyin tiukkana ja vaadin että hän lähtee hoitoon. Siitä on puhuttu mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Nyt päätin että tapahtuu.
Etsin jo netistä apua siihen miten päästään alkuun. Nyt haluaisin kysyä teiltä täällä kenellä asiasta kokemusta, miten olette saaneet läheisenne oikeasti lähtemään.
Huutaminen ja käskyttäminen ei auta, olen senkin tien jo kulkenut. Hain apua anopiltani ja mieheni sisaruksilta. Olisiko heidän hyvä olla paikalla vai yritänkö yksin ensin? Lupasin lähteä mukaan joka askeleen eteenpäin . Kun vain saisimme sen ensimmäisen askeleen otettua niin että se todellakin tapahtuu. Kynnys on siinä ensimmäisessä käynnissä.
Seuraavat käsitellään asia kerrallaan.
Nyt mieheni nukkuu päätään selväksi. Juominen jatkui vuorokauden ja viimeinen olut meni kolmelta iltapäivällä. Meni itse piilottamaan oluensa ja oli niin kännissä ettei muista mihin ne laittoi… Tämä on niin tätä.
Osaako joku minua neuvoa ? Kun saan mieheni hoitoon , lähden itse al-anoniin.
Moi, kirjotin pitkän vastauksen, mutta se hävisi . Nyt siksi varalta lyhyt. teidän kannattaa hakeutua esim. A-klinikan pariin. Sieltä me saimme apua. a-klinikka.fi/haetko-apua/apua-kasvokkain
Sitten mulle on tuonut apua jo juttelu, kun olen soittanut Päihdepuhelimeen. Auki 24/7 ja puhelimeen vastaavat ihanan ymmärtäväiset ihmiset. Ovat raittiita alkoholisteja. 0800 90045 alkoholistin läheisetkin voivat siis soittaa.
Hei, en ole tässä asiassa mikään kokenut kettu, mutta sain juuri tuurijuopon miesystäväni ylipuhuttua A-klinikan kautta suoraan katkolle. Hän ei ole koskaan aiemmin suostunut edes ajattelemaan moista. Ainoa mihin hän sanoi suostuvansa on pariterapia jossa puidaan hänen alkoholismiaan. Käytin tätä hänen omaa ehdotustaan hyväkseni. Otin asioista selvää ja kykenin todistamaan hänelle että ilman katkoa hän ei pääse terapiaan. Hankin niin vankat tiedot asioiden kulusta ja eri vaihtoehdoista, että pystyin ampumaan alas hänen kaikki vastaväitteensä. Lisäksi hän oli jo luullut menettäneensä minut ja säikähti. Olin ottanut etukäteen selvää mihin pitää mennä ja mihin aikaan. Nauhoitin hänen lupauksensa lähteä puhelimella (ei kylläkään tarvinnut käyttää). Ilmoitin illalla milloin on lähtö, aamulla komensin vaatteet päälle ja tilasin taksin. Pidin hänen epäilyksistään ja vastarinnasta huolimatta pääni, sanoin että tämä juttu katsotaan nyt loppuun, olet luvannut astella ensimmäistä kertaa elämässäsi A-klinikan ovesta sisään ja tätä ei nyt jätetä kesken. Vaadin kestämään kuin mies ja ottamaan vaikka erikoisena kokemuksena jos ei muuna. Vaikeaa oli, mutta sentään pieni työvoitto tuli. Nyt toivon että hän pysyy katkolla sen keston ajan.
. Nyt siksi varalta lyhyt. teidän kannattaa hakeutua esim. A-klinikan pariin. Sieltä me saimme apua.