Nayriksen matka

Hei, liityn joukkoonne, vihdoin rohkeutta keränneenä. Olen huhtikuusta saakka pyöritellyt vähentämis-/lopettamisajatuksia mielessäni. Tämän ajan vähintäänkin olen tiedostanut että alkoholi näyttelee jo niin suurta roolia elämässäni että jokin muutos on pakko tehdä. Oikeastaan jo pari vuotta… Koko aikuisikäni olen alkoholia käyttänyt mutta jotain on viime vuosina muuttunut. Keväästä asti tahti on vain kiihtynyt, määrät kasvaneet ja prosentit juomissa nousseet.
Takana on jonkinasteinen uupumus (mistä siitäkään en juuri ole kenellekään puhunut) mikä jäi vähän kuin päälle, käsittelemättä ja alkoholi hetken helpotuksen jälkeen ruokkii sitä alakuloa. Vastoinkäymiset elämässä ovat saaneet asennetta suuntaan ”jos edes jonkun hetken saan nauttia, sen olen ansainnut.”
Varmasti mieliala kohoaisi jos alkoholi jäisi pois.
Hirveä salaisuus perheenäidillä, joka hoitaa arjen, lapset ja työt, tosin sitten vapaaillat yksin pämppää. En juo työtä edeltävänä iltana mutta vapaapäiviä edeltävänä iltana kun lapset nukkuu, on ”omaa aikaa,” yömyöhään puuhailen ja juon hiprakat. Kyllähän ne vapaat on ihan jotain muuta kuin palautumista… Äidin väsymys arjessa näkyy varmasti lapsille ja tämä raastaa sydäntä. Mies on hienotunteinen asian suhteen vaikka taitaa kyllä tajuta.
Nyt on käännepiste, koska uskon alkoholin vaikuttavan jo fyysisestikin liikaa.
Haluan kosteiden vapaailtojen ja sen parin tunnin mielihyvän (joka pakonomaisesta juomisesta on kyllä jo aika lailla kadonnut) tilalle energiaa, aitoja tunteita, jaksamista liikkumiseen ja lasten kanssa touhuiluun.
Luin Teemu Suomisen Soberismia-blogin ja se oli silmiä avaava. Olen paljon pohtinut sitä, mitä juomisen tilalle muka voisi saada ja tajusin lukiessa että sehän on maailma avoin, ihan mitä vaan!
26.8.20 oli uuden elämän ensimmäinen päivä, 5 raitista päivää siis nyt takana. Alkaa olla pisin aika aikoihin. Aion olla loppuvuoden juomatta alkoholia ja miettiä onko täysraittius minun tieni. Järjellä ajatellen se on ainoa vaihtoehto mutta tuntuu niin lopulliselta ajatella että koskaan enää ei tulisi kohotettua illanvietoissakaan lasia, pelkään sen ehdottomuuden saavan minut luovuttamaan jo ennen alkua. Haluan nyt mennä päivän kerrallaan selvänä ja tehdä tästä loppuvuodesta tutustumismatkan itseeni.
Vuorotyöläisenä vapaapäivät on milloin sattuu joten vaikeat illat tulee olemaan satunnaisesti. Tänään on ensimmäinen hetki kun aion pysyä vahvana ja nautin huomenna vapaasta hyvien yöunien jälkeen.
Noin, asia myönnetty edes kirjoittamalla. Josko tämä kirjoittaminen ja asian itselleen myöntäminen olisi käänteentekevä yrityksessäni päästä alkoholin otteesta.

Tervetuloa Nayris!

Ihan ensimmäisenä kannattaa opettaa itseään ajattelemaan, että keskittyy tähän päivään ja hetkeen. Loppuelämän ajatukset ovat liian suuria käsiteltäviksi, joten ne voi siirtää unholakoriin :slight_smile: Katsoo tämän päivän tänään ja huomista huomenna.

Se on todella hyvä alkupäätös, että pyrkii olemaan juomatta tämän vuoden loppuun, sitten voi miettiä, mitä vuonna 2021.

Hei.

Analysoit ja jäsentelet tilannettasi hienosti, eli ajatustyösi on siis selvästi jo pitkällä, ja se on tärkeää. Päivä kerrallaan vaan, ja jos jonkun vinkin rohkenen omasta kokemuksestani antaa niin se olkoon tämä: Jos kaikesta huolimatta tulee juotua, niin ei pidä luovuttaa vaan jatkaa raitistelua mahdollisimman pian.

Olen lukenut paljon tarinoita täällä, ja aika monille on toiminut suurena motivaationa juuri tuo, että haluaa olla virkeämpi ja läsnäolevampi äiti tai isä. Omat lapsuudenkokemukset ovat myös sellaisia, että arvostan kovasti jos joku haluaa olla selväpäinen vanhempi lapsilleen. Lapsuuden kokemukset nimittäin valitettavasti vaikuttavat koko loppuelämään.

Kiitos kommenteista, tuntuu voimauttavalta että joku oikea ihminen on tietoinen tilanteestani ja tsemppaa, vaikka kasvottomia tässä ollaankin.
Totta, ajatustyötä olen tehnyt asian suhteen jo pitkään. Olen lukenut aiheesta, tunnistanut piirteitä omasta elämästäni ja ehkä saanut jo jotain vastauksiakin, samalla peläten milloin tapahtuu jotain vahinkoa minkä korjaaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tunnistin että nyt aletaan lähestyä pistettä jossa alkon käyttö lähtee käsistä. Tämä Plinkki on ollut todella merkittävä tuki tässä hetkessä pelkästään toisten kirjoituksia lukien.
Saatoin mennä kauppaan, kaljahyllyn ohi ajatellen että nyt en ota ja samalla käsi toimi kuin robotilla kaapaten päkin kärryyn. Vaikka ei edes tehnyt mieli. Miksi, en ymmärrä. Olut vaihtui viiniksi ja jossain kohtaa kirkkaita alkoi mennä, koska niillä sai nopeammat kännit. Enää en halua elää näin.
Alkoholismi on kulkenut suvussa molemmin puolin useamman sukupolven ajan ja en todellakaan halua samoja turvattomia hetkiä omille lapsille kuin itse olen kokenut. Siksikin tunnen itseni hyvin tyhmäksi ja selkärangattomaksi kun en ole saanut omalla kohdallani pidettyä tätä alkonkäyttöä ”normaalina” vaikka tiedän että riskit on todelliset ja alkoholi tuottaa minulle todennäköisesti erityisen voimakasta mielihyvän tunnetta mikä tuntuu olevan vaikea korvata jollain muulla.
Mutta nyt on motivaatio kohdillaan, hyvä olo krapulattomasta päivästä ja asenne se että hetki ja päivä kerrallaan aion käydä läpi tätä ongelmaani ajatustyöllä ollen tarpeeksi vahva myös häpeän tunteiden kohtaamiseen. Ei enää kaksoiselämää.

Hei Nayris,

tervetuloa foorumille minunkin puolestani! :slight_smile: Olet hyvän matkaa alussa pohdintoinesi, toivotan onnea ja tsemppiä eteenpäin! :slight_smile:
Minulle tämä plinkki on ollut ratkaiseva nykäys eteenpäin, aloittaessani täällä en tiennyt mihin pystyn ja haluanko edes vähentää. Toisten tilanteiden seuraaminen on antanut potkua yrittää itsekin. En olisi vielä keväällä uskonut, että alan tipattoman, ja nyt on menossa jo toinen viikko - viimeksi ollut näin kauan juomatta v 2011! Mennyt on mennyt ja olet tässä ja nyt, tulevaan voit vaikuttaakin :smiley: Pidän peukkuja!

Kiitos Amalia, tuntuu hyvältä olla täällä, askel on pidempi kuin vielä koskaan aiemmin otettu. Pidän sinulle myös peukkuja, oikein paljon tsemppiä!
Olen joka vuosi yrittänyt tipatonta tammikuuta ja se on epäonnistunut viimeistään kahden viikon kohdalla (pl. raskausajat jolloin täysin raittiina) mutta nyt tuntuu että olen ihan uuden edessä erilaisella asenteella, enkä ajattele aikaa, vain tätä päivää. Jokainen päivä on voitto ja tänä iltana kun seitsemäs päivä on takana taputan itseäni olalle. Kaksi viikkoa tuntuisi jo isolta saavutukselta ilman saunaoluttakaan. Mutta nyt ei tee mieli alkoa, sekin himo kyllä varmasti vielä tulee vastaan.
Lupaan olla pettymättä liikaa ja luovuttamatta jos notkahdus tässä pääsee tapahtumaan. Ongelma on syvällä eikä sieltä sormia napsauttamalla häviä. Tuntuu hyvältä tietää että täällä voi kirjoittaa niin hyvät kuin huonot puolet tästä etenemisestä. Toivon todella että pystyisin olemaan raittiina loppuvuoden että ehtisin nähdä millaisia muutoksia se voi tuoda tullessaan.
Tänään olen nauttinut vapaasta ja saanut aikaan enemmän kuin pitkään aikaan. Mies oli töistä tullessaan ilahtunut aikaansaannoksista ja lapsetkin pitäneet puuhailusta. Toivottavasti energisyys saa viinanhimon pysymään hiljaisena.

Eilen ihan kesken työpäivän alkoi himottaa olut, viini, väkevä, ihan mikä vaan olisi kelvannut. Onneksi kesken työpäivän ja ensi viikolle kestävän työputken niin saatoin vaan odottaa että olo menee ohi. Jos olisi ollut vapaa seuraavana päivänä niin olisin suunnannut kuola valuen alkoon.
Minusta kun aamulla töihin herääminen vähemmän skarppina tuntuu inhottavalta eikä minun työssäni oikein voi olla krapulassa niin en työtä edeltävinä iltoina ole ottanut kovin montaa kertaa. Ne kerrat kun olen ottanut edes jokusen, on jääneet kaihertamaan mieleen syyllisenä ikävänä muistona.
Kokeilin tässä kesällä vähentää niin että joisin 1-3 vapaapäivän sijaan vain yhtä edeltävänä iltana. Se johti siihen että join kerralla kaikkien päivien määrän edestä, ihan tolkuttomia määriä. Ja edes ne tolkuttomat määrät ei enää tuo sitä iloista nousuhumalaa vaan jysäyttää olon suoraan saamattomaan känniin. Ja siitä hyvästä sai sitten parikin vapaapäivää masennella väsymyksessä.

En ole juonut päivisin lasten nähden ja siksikin juominen painottuu iltaan. Saunaolutta kyllä mutta vielä olen pitänyt sen ettei humalaa lasten silmille. En tiedä olisiko ollut kaukana enää sekään että en malttaisi odottaa iltaan ( jolloin vedin määrällisesti niin paljon ettei sitä kukaan uskoisi jos kertoisin).

Olen yrittänyt erilaisia vähennyskeinoja, mm. miedompia, määrien vähentämistä, vain 1 päivä viikossa, mutta ei ne ole tepsineet. Kaikki unohtuu kun himo pääsee päälle. Siksi nyt loppuvuoden tipattomuus on minulle ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Sitten katson loppuvuodesta mikä on suunta asiassa.
8 vuorokautta takana, tunnen ylpeyttä.

Onneksi olkoon, Nayris! Jokainen tipaton päivä saa hyvää mieltä siitä, kun muistaa, että kroppa (ja mieli) on saanut levätä :smiley:

Tilanteesi kuulostaa hyvin samalta ja tuo lausahduksesi, jos edes joskus saan nauttia (tai jollakin tavalla) olen sen ansainnut. Niinpä. Sen muun nautinnon etsimistä tässä harjoittelen vaihtelevalla menestyksellä. Kovasti voimia tilanteeseen! :slight_smile:

Moi ja tervetuloa Nayris!

Nuo tolkuttomat määrät on tuttua itellekin. Se fiilis kun tajuaa että ne on ihan jäätäviä. Ihan oon ihmetelly miten oon pystynyt vetään semmosia määriä. Automaattivaihteella vaan menny, sen kummemmin ajattelematta. On hyvä että huomaa sen ja voi alkaa muuttaa asiaa. Mulla nyt tipaton syksy ja sen jälkeen on alettava radikaali vähennys. Vaikka oon sitä harrastanut jo aiemminki niin silti ne määrät on vielä aivan liian isoja. Mutta hiljaa hyvä tulee itse kullakin. Paljon tsemppiä sulle! :slight_smile:

Kiitos teille kommenteista, kävin lukemassa teidän jokaisen kirjoituksia ja kyllä vertaistuella on ihmeellinen voima, ihan innostuu aina uudelleen tästä tämän hetken tipattomuudesta.
Aamulla oli ensimmäinen kerta kun rannemittari näytti yöltä normaalia pulssia ja tarpeeksi syvää, palauttavaa unta. Yli viikko meni siis toipuessa univelasta ja kropan voinnin tasoittuessa. Ennen olisin jo tässä vaiheessa kärsimässä uuden kierroksen tuomasta lisäväsymyksestä. Huhhuh miten sitä onkin kehoaan kohdellut kaltoin.

<3 ja halaus. Kiitos samoin.

Belle123 <3

Odotan sitä että elämässä olisi kirkkaammat värit ja tuoksut, jotka saa sydämessä läikähtämään ja vatsanpohjassa kipristämään. Varsinkin syksy sateineen, väreineen ja tuoksuineen on ollut itselleni tunteiden ilotulitusta, kaihoa menneestä kesästä, odotusta ensilumesta, toiveikkuutta tulevasta. On mennyt jokunen vuosi kun nämä ennen niin tärkeät tuntemukset on olleet yhtä samaa harmaata. Saman ajan olen ollut liikkumatta luonnossa, ennen se oli tärkeää. Nyt en saa itseäni liikkeelle. Toivon että pian tekisi mieli taas luontoon, sen vaikutus mieleen olisi varmasti merkittävä. Se voisi olla yksi korvaava tekijä koska hyvän ulkoilun jälkeen mieli on raukea eikä alko niin houkuttele. Aion olla pakottamatta mitään ja toteuttaa nyt tätä päivä kerrallaan-suunnitelmaa ilman mitään stressiä, hetkessä eläen. Sitä saa itselleen usein muistuttaa että pysy tässä hetkessä. Ajatussekamelska on päässä valtava ja alkoasia mielessä lähes koko ajan. Ei niinkään himona vaan kaikkia siihen liittyviä asioita vatvoen. Ajatustyö on varmasti tärkeä että pääsee haluamaansa lopulta. Mikä se sitten onkaan.

Niin Nayris, kun jättää juomatta aikansa, niin ne ahdistavat alkon käyttöön liittyvät asiat väistyvät pikku hiljaa taaemmaksi ja on helpompaa olla tässä ja nyt. Sillä niinhän se myös on: meillä on vain tämä hetki - mennyt on mennyt ja tulevaa ei vielä ole. Kannattaa olla itselleen armollinen kaiken sen suhteen, mitä harmia alko on aiheuttanut menneisyydessä, sitähän ei enää ole. Niin kuin jotkut sanovat: “tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä”, siitä on hyvä lähteä, kun lähtee tekemään muutosta. Ja vaikka en ole millään lailla uskonnollinen, niin minusta suomalaisessa virsikirjassa on kauniita ja humaaneja ajatuksia, joista yksi: “Joka aamu on armo uus.”

Tsemppejä jatkoonkin! :slight_smile:

Toinenkin vapaailta takana ilman alkoholia, ei tehnyt tiukkaa. Olo on mukavan rauhallinen.

Nyt on paha hetki. Vapaa viikonloppu, janottaa. Kauppareissu arvelluttaa.

Moi Nayris. Kannattaa kysyä itseltäsi haluatko oikeasti juoda? Voisitko kenties ostaakin vaikka limua, herkkuja, hyvää ruokaa? Tai jos sitten sorrutkin, voisitko ostaa vaan muutaman juoman? Tsemppiä kauppareissuun!

Kiitos Venkku viestistäsi, näin se on pohdittava. Ihmeellistä miten alkaa itselleen perustelemaan miksi tänään voisi jo ottaa, vaikka loppuvuoden tipattomuutta tavoittelen. Olen niin joko tai-tyyppi, että parin juoman vaihtoehto olisi joskus hyvä opetella. Arvasin että ensimmäinen vapaa viikonloppu aiheuttaa hämminkiä.

Hieno saavutus, Nayris <3 Motivaatiosi on korkea ja itsetuntemuksesi hyvä, joten uskon ja toivon, että edessäsi on antoisa syksy.

Hemmentaali, kauniisti sanottu, kiitos. <3
Olin kyllä nyt heikko ja sorruin eilen viiniin, hyvin paljon vähemmän kuitenkin kuin aiemmin olen ottanut. Ei pahaa oloa tai edes itsesyyttelyä, koska näin nyt tuli toimittua ja jatkan eteenpäin. Toki harmittaa että jo ensimmäinen viikonloppuvapaa sai sortumaan. Mutta enpä tässä kirjoittelisi jos vähentäminen/lopettaminen olisi helppoa.
Tavoitteena nyt tänään nauttia ihan muista asioista kuin alkosta.
Venkun kehoitus kysyä itseltä ”haluanko oikeasti juoda” oli todella hyvä ja on antanut ajattelemisen aihetta. Eilen illalla ajattelin, että ilmankin olisin pärjännyt ja aika turhalta ne lasilliset tuntui.