Narsisti ja -sismi

Tällainen kirjoitus löytyi, liittyen jonkun kirjoitukseen hajoita ja hallitse.
Mutta ehkä tärkeintä on ollut se oman narsismin ja läheisriippuvuuden ymmärtäminen.
olin läheisriippuvainen, vaikka perhe olikin minulle vain kulissa ja vaikka lopuksi sulkeuduin neljän seinän sisälle piiloon kaikkia, ehkä itseäni eniten.

Mutta tuo alla oleva kuvaus narsistisesta ihmistyypistä sopii juuri näihin tuntoihin, kuten monet kerrat aiemminkin.

[u] Narsisti hajottaa ja hallitsee

Narsisti voi olla myös sosiaalisesti älykäs. Hän tulee aina halutessaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kykenee hyvien vuorovaikutus- ja neuvottelutaitojensa vuoksi manipuloimaan ja hyödyntämään muita. Hän saattaa suoriutua myös älyllisesti keskimääräistä paremmin, sillä häneltä puuttuu inhimillisiä kontrollointimekanismeja. Tällaisia kontrollointimekanismeja ovat muun muassa syyllisyyden- ja häpeäntunteet.

Työyhteisössä on tyypillistä, että narsisti toimii päällepäin edustavasti ja moitteettomasti. Siksi häntä on vaikea myös epäillä väärinkäytöksistä. Hän kykenee kääntämään asiat ja näkökulmat ympäri siten, että syyt ja vastuut kohdistuvat aina johonkin toiseen henkilöön. Narsisti on mestaripuhuja, joka voi vakuuttaa jopa uhrinsa siitä, että kaikki muut paitsi hän ovat aina väärässä. Narsistin pelaa henkisellä väkivallalla ja aggressiolla. Väkivallassa on usein kyse siitä, että väkivallan tekijä uhkaa uhria, jotta tämä herättäisi uhrissa pelon tunteita. Väkivalta on keino hallita toista ihmistä. Ne joilla sosiaalista älykkyyttä on vähän, kallistuvat jopa fyysiseen aggressioon. Narsisti ei näe omaa osuuttaan asioiden etenemisessä, eikä siten myöskään mieti tekojensa seurauksia.

Narsistilla on kovat luulot, huono itsetunto, jatkuva huomionkipeys ja tarve ihailuksi tulemiseen. Positiivista huomiota saadakseen hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa. Jopa negatiivinen huomio on hänelle parempi vaihtoehto, kuin se, ettei hän saa huomiota lainkaan osakseen.[/u]

Jonkin verran on itsekin omalta kohdaltani pitänyt näitä asioita miettiä. Katsoa itseään rehellisesti silmästä silmään. Ihan tärkein juttu on ollut opetella lopettamaan toisten syyttäminen, heidän muuttamisensa ja keskittyä itse muuttumaan. Narsistiseen käyttäytymiseen kun ihan pohjimmiltaan kuuluu se että ihminen ei kestä kohdata sitä hänessä itsessään olevaa pahaa oloa jota kannetaan mukana. Se saa sitten aikaan sen että sitä kuormaa rupeaa oksentamaan toisten niskaan manipuloimalla, valehtelemala, juonittelemalla ja vähättelemällä. Läheisriippuvuudessa ihan samankaltainen mekanismi siellä taustalla toimii. Se oma syvä vajavaisuuden tunne, joka on sellainen yksi iso häpeän, pelkojen ja arvottomuudenkokemuksen sekasotku.

Niin minäkin ennen sydänjuuriani myöden olin loukkaantunut ja koin että kukaan ei rakasta minua, kaikki tahtovat hylätä minut yms. paskaa. Olin niin sokeutunut sille että en vain tajunnut olevani sairas. Sen sijaan koin että olen huono ja kelvoton ihminen ja asiakseni otin sen että toiset ovat siihen pahan olooni syyllisiä. Heitä sitten rupesinkin “ojentamaan” josta seurasi vain entistä pahempi olo itselleni.

Toipuminen riippuu sitten siitä miten hyvin ja perusteellisesti nuo omat demoninsa kohtaa.

iltasanomat.fi/terveys/art-1 … 19304.html

Narsistin voi paljastaa yhdellä kysymyksellä: kysymällä häneltä suoraan onko hän narsisti.
Yleensä oikea narsisti vastaa myöntävästi. Hänhän pitää itseään luonnostaan muiden yläpuolella olevana ja parempiarvoisena, jotan hän ei myöskään pidä narsismia mitenkään huonona tai salattavana piirteenä.

Kyseessä ei siis ole mikään “itsensäkieltävä sairaus” tms. roska. Itsensä kieltämis- syytökset liittyvät yleensä vain sellaisten henkilöiden tyyliin, jotka haluavat kiusata muita.
Persoonallisuushäiriöistä syyttäminenhän on perin yleinen kiusaamisen ja mitätöinnin muoto. Vieläpä aika halpamainen sellainen.

Alkoholistisesta narsismista on mahdollisuus myös toipua, kun se alkoholismi vain käyttää niitäkin ihmisen piirteitä hyväkseen. Itsepetostahan se alkoholismi on, mutta todellisen narsistin toipumisesta en sitten osaa sanoa juuta enkä jaata.

Todellinen narsismi on mun käsittääkseni niin vaikea asia että siitä on täysin mahdotonta toipua tällä tavalla “itseapuisesti”. Se on vain ja ainoastaan ammattilaisten ja pitkän terapian tulosta. Silloinkaan ei suurin osa taida koskaan muuttua.

“Alkoholistinen narsismi” tarkoittanee lähinnä sitä, että päihderiippuvuuteen liittyy usein narsistisia piirteitä. Ne kuitenkin katoavat tai vähintään lievenevät toipumisen myötä.
Tai: voihan se lievänä siirtyä prameiluun vaikkapa isoilla mopoilla tai muulla materialla ja statussymboleilla.

Se ei ole missään nimessä sama asia, kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Siihen ei liity mitään “itsepetosta”, vaan henkilö nyt vaan on hieman kusipää.
Ja vastoin luulemuksia, narsismi ei yleensä “soluttaudu” työpaikalle ja teeskentele kivaa. Päinvastoin: oikea narsistinen pers.häiriö saa kaikki ihan mullin mallin jo heti kättelyssä.

Sen verran on niitä tullut tavattua työssä, että tiedän.

Jotenkin näin uskon. Vakava persoonallisuushäiriö on ammattilaisillekin varmasti hankala tapaus, varsinkin, jos se on kaikilla niillä persoonilla, joita esittää olevansa.

Koko narsismi -sanahan voi olla vain lyömisväline, kiusaamisväline ja herjaus, jolla aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Ja sitä käyttävät vieläpä lyömäaseena sellaiset ihmiset, joilla ei juurikaan oikeaa tietoa asiasta ole.
“Narsisti” -herjaus on myös siitä kätsy, että sitä on vaikea todistaa vääräksi jos sillä alkaa oikein urakalla hutkimaan.

Toisaalta nykyisin narsismia ollaan näkevinään vähän kaikkialla, vaikka itse persoonallisuushäiriö on hyvin harvinainen. Sitä on noin 1 % ihmisistä.

Olemme todenneet useinkin, että narsismia on sekä tervettä ja myönteistä, että vahingollista.
Terve narsismi on hyvä asia. Uskalla ottaa paikkasi, sanoo Tommy Hellsten.
yle.fi/uutiset/terve_narsismi_on … si/6968640

Suomalaiset leimaavat mielellään toisiaan narsisteiksi helpoin perustein. Terapeutti Tommy Hellsten muistuttaa, että kaikissa ihmisissä on narsistisia perusteita, joista on oikein käytettynä hyötyä.

Lisäksi maailmassa on lukuisia loistavia vaikuttajia, esiintyviä taiteilijoita ja urheilijoita, jotka ovat hyvällä tavalla narsisteja. Itse asiassa terve narsismi on jopa edellytys elämässä etenemiseen ja tavoitteisiin pääsyyn.

Siinä asiassa olen hieman eri mieltä, etteikö narsisti miettisi tekojensa seurauksia. Mutta ongelma ei ole tällaisella nettifoorumilla niinkään suuri, kuin se olisi tehdä töitä tuollaisen ihmisen kanssa.
Jokaisessahan meissä asuu pieni narsisti, mutta joillakin se voi olla suuri, niin suuri, ettei siitä pääse muutkaan eroon.

Minulla tuli tuosta narsistin määritelmästä hieman kaksijakoinen olo. Toisaalta nimittäin koen samaistuvani varsin monilta osin noihin määritelmiin, mutta toisaalta heti pohtiessani omaa narsismiani, ensimmäiset tunteet jotka tuosta nousevat, ovat syyllisyys ja häpeä. Ehkä tässä on ensimmäinen narsisti, joka kykenee noita tunteita kuitenkin tuntemaan.

Paljon on vikoja jäljellä minussa, eikä sitä edesauta se että täälläkään alan toisten edesottamuksiin puuttua. Ehkäpä sen sijasta voisin alkaakin pohdiskella noita narsistisia piirteitä itsessäni, sillä sen verran vahvasti tuo määritelmä minua itseäni puhutteli.

Kaaleppinen, joskus minusta tuntuu että olet jo liiankin kiltti ja varot olemasta oikein mitään mieltä.

Älä nyt itsestäsi ala narsismin oireita etsimään, onhan jokaisessa joku määrä itsekkyyttä -se on ollut eloonjäämisen ehto, ja siksi sen on evoluutio säilyttänyt vallitsevana piirteenä.

Se varsinainen narsismi on jotain semmoista jota ei sinussa kyllä taida olla.

Kiitokset taas tästäkin piruilusta. :smiley: juuri kun olin pääsemässä diagnosoimaan itsessäni koko elämän haittana olleen sairauden, niin heti olet sitä minulta ottamassa pois. En anna, uhastakaan.

Usko pois, osaan minä mielipiteeni tarvittaessa sanoa, jopa varsin painokkaastikin. Joskin nykyaikana noita tilanteita sattuu kohdalleni kovasti harvoin, mutta eksyy kuitenkin.

Mitä tähän kiltteyteen tulee, niin siitä kipeä olen ollut koko ikäni, joskin välillä heilahdellen toiseen äärilaitaan ollen todellinen sila ihmiseksi. Onneksi nuo heilahtelut ja kiltteydestä kipeys on raittiuden myötä nekin tasoittuneet, mutta sen verran itsekäs yhä olen, etten kovin mielelläni anna muiden ihmisten heilautella vallalla olevaa mielenrauhaani. En nimittäin sen tuhoamiseen tarvitse muita ihmisiä, osaan tarvittaessa torpedoida sen vallan hyvin itsekin.

Tämä parin päivän vapaa on minulle vain ollut taas sellaista lasten kanssa läsnäolon aikaa, että tuossa tuoksinassa kuin sivutuotteena oma pääkin tasoittuu kummasti. Senpä vuoksi itsekin pyrin tavallisen elämän kautta ammentamaan itseeni sopivan määrän lapsenkaltaisuutta. Maailma on paha, mutta minun ei sitä onneksi enää tarvitse olla.

Olisit ensimmäinen jolla ei olisi, jos ei olisi. Muista silti se sääntö nro 62.

^ Joskus aikoinaan elin oikeasti uskoen ettei minussa mitään vikaa ollut. Aina vika löytyi jostain itseni ulkopuolelta. Eipä silti, niin vahvasti sekopää ihminen olen että yhä edelleen tuo kipeä ajatusmaailma vaanii minua, kuin odottaen että jättäisin itseni hoitamisen edes hetkiseksi. Sen vuoksi kokemuksella koettuna, tämä jatkuva, elämäntavaksi muodostunut askelten soveltaminen kaikissa toimissani on tänään minulle tae siitä että tuo kipeä, muita syyttävä ajatusmaailma pysyy syvällä piilossa.

Minä on ongelma. Me olemme ratkaisu.

Tämä siis minun elämänkokemuksena, saa käyttää muttei ole pakko. :slight_smile:

En ole tehnyt töitä persoonallisuushäiriöisen kanssa, luultavasti sen vuoksi että he eivät soveltuisi ollenkaan yhteisöllisiin työtapoihin ja tiimeihin joissa minä olen työskennellyt ja tulen työskentelemään jatkossakin.

Asiakkaana olen kohdanut narsist. pers.häiriöisiä kylläkin, ja se on ihan omanlaisensa ihmistyyppi. Luulempa että moni ihminen joka innoissaan näkee narsismia siellä sun täällä, ei ole koskaan edes kohdannut oikeaa narsist. pers.häiriöistä.
He ovat niitä lonely ridereitä, jotka käyvät loputonta sotaa rakenteita vastaan. NPH:n (nars.pers.häir.) lempivihollisia ovat “sossuakat”, “kukkahattutädit” ja muut hyvinvointiyhteiskunnan rakenteissa työskentelevät, koska jostain syystä NPH kokee heidän aina toimivan väärin itseään kohtaan.

Auta armias jos NPH on lastensuojelun asiakas ja hänellä on lapsia. Tunnen kyllä yhden sellaisen miespuolisen NPH:n ja ilmeisesti hänen muksunsa ovat kyllä ihan elossa, ja yhteishuoltajuudessa äidin ja narsisti-isän kanssa.
Persoonallisuushäiriöinen ei siis aina toimi vahingollisesti muita kohtaan, mutta hänen kanssaan on metkaa keskustella.
Tässä esimerkki eräästä tapaamisesta:

Työntekijä: “Päivää tervetuloa, olen hoitaja se ja se” (yrittää kätellä)
Narsisti: “Mikäs hoitaja sä olet?!”
Työntekijä: “Öh, miten se liittyy siihen miksi tulit tänne?”
Narsisti: “Meinaan vaan että jos olet joku matalasti koulutettu niin haluan tietää miltä pohjalta keskustelemme. Oletko sairaanhoitaja?”
Työntekijä: “Noh, olen lähihoitaja ja sosionomi-opiskelija. Mutta mikä toi sinut tänne vastaanotolle?”
Narsisti: “Minulla on kylläkin akateeminen koulutus. Mutta ehkä voidaan keskustella.”.

Jne. jne… Tavattoman hauskaa vuorovaikutusta. :smiley: :smiley: Tilanne siis jossa NPH oli itse tullut vastaanotolle jonkun oman asiansa vuoksi.

Jotakin samanlaista ilmiötä minullakin oli, mutta nähdäkseni oikeassaoleminen kuuluu alkoholistiseen piirteeseen. Mennyttä elämää voi tarkastella, mutta siellä ei tarvitse enää elää. Se on myös hyvä asia, että nykyään voi myös olla oikeassa, kun ne entiset taka-ajatukset niistä on poistuneet. Väärässä olemisen tuskakin hellitti.

Mulla oli ainakin jossain vaiheessa ja usein fiilis ja tuntuma, että mä
“teen nyt todella väärin, kun varastan tai ajan päihtyneenä tätä autoa”,

mutten välittänyt, ja tiesin olevani väärässä ja tekeväni väärin, mutta
sillei niin kauheesti ollut väliä eli hälläväliä-menttaliteetti ja

juuri siten ne tapot ja rattijuoppo-yliajot ja muut tragediat syntyvät
ja elämän mittainen katumus ja muidenkin elämän pilaaminen, usein lopullisesti

ja se on lohdutonta ja ikuista, ja vain tuurilla selvisin itse ja näinkin vähillä tappioilla ja
ehkä siis kannattaa olla olemassa tänään ja arvostaa perustuntemuksia, olevuutta ja vapauttaan.

Kuuntelin viime keväänä ihan livenä naamatusten psykologi Janne Viljamaata, joka on kirjoittanut muutamiakin narsismi-aiheisiä kirjoja. Ja myöskin kovasti diggaamani teoksen aggression hyötykäytöstä.
No anyway, osoittautui että Viljamaa suhtautuu oikeasti narsissi-aiheeseen hyvinkin kevyesti ja huumorilla. Kertoipa että saa itse kuulla usein olevansa “kauhea narsisti”, ja saa kuulla sen vieläpä omalta vaimoltaan. :smiley:

Viljamaalla ei kuitenkaan ole tiettävästi ikinä ollut edes päihdeongelmaa, työnarkomania kuulemma kylläkin. Eipä sen puoleen, oikea NPH ei ole päihdeongelmaisilla sen yleisempi kuin ei-päihdeongelmaisillakaan.

Niinkin päin joskus on. Useinhan meillä alkoholistien lapsilla on asia myös niin päin, että luulemme itsessämme olevan vikaa liikaakin. Saatamme olla syyllistäneet itseämme jo lapsesta asti, vaikkapa vanhempiemme ryyppäämisestä. :frowning: Lapsihan ottaa helposti syyt omille niskoilleen kaikesta.

On hyvä opetella elämän mittaan näkemään sekä hyvät puolensa eli vahvuutensa, että myöskin huonot puolet ja heikkoudet. On nähtävä sekä omat virheet mutta myöskin menestykset ja onnistumiset. Näiden balanssista syntyy hyvässä lykyssä sitten se eheys joskus.

Juttelin persoonallisuushäiriöistä ja päihdeongelmista rakkaan exäni kanssa männä kesänä eräissä juhlissa. Hän mieltää olevansa narsistien lapsi, mutta minuun hän ei tuota ilmiötä kuulemma ole koskaan liittänyt, vaikka myönsin että päihderiippuvuuteen kuuluu usein NPH:n piirteitä. Hän näki ne piirteet kuiteenkin vain kohtuukäyttäjä-äidissään ja absolutisti-isässään.

Mutta minä kun olen peruspositiivinen hömppä oikeastaan, niin pyrin näkemään asioissa valoisan puolen. Siksi kuulutan mieluummin sitä hyvää ja tervettä narsismia, jollainen on jokaisessa vähänkin menestyneessä ihmisessä! :slight_smile: Ainakin sellaisessa, joiden menestys on vaatinut esilläoloa: esiintyvät taiteilijat, urheilijat ynnä muut.

Ihana Teemu Selänne on narsisti, ihana Kiira Korpi on narsisti, joka ikinen Idols-voittaja on narsisti, Axl Rose on narsisti (ja lisäksi bipo), Cheek on narsisti…

Narsismi voi siis merkitä vain samaa kuin kunnianhimo, joka innoittaa ihmistä pääsemään esille ja menestymään elämässä. Saavuttamaan unelmia.

Kippis hyvälle ja rakastavalle narsismille. Vaikkapa maitolasillisella. :sunglasses: youtube.com/watch?v=7hUCGhCtkfw

Noi narsistista olevat tekstit on aivan huikeita materiaalia, ettei tarvitse, kuin nyökkäillä, sillä sen verran sitä on joutunut tekemisiin narsistin kanssa, että tunnistaa suurimmaksi osaksi.
narsistienuhrientuki.fi/tiet … _ja_hoito/
Tämäkin teksti: ““Ongelmalliseksi muutoksen tekee kuitenkin se, että narsistilta puuttuu lähes kokonaan tai kokonaan sairaudentuntoa. Narsisti ei yleensä tunnista tilaansa ja jos häntä lähestyy aiheen tiimoilta, hän saattaa hyökätä asian esittäjän kimppuun väittämällä tätä sairaaksi. Hän saattaa pyrkiä myös sysäämään kaikki ongelmat muiden syyksi. Tämän vuoksi läheisten kuvaukset narsistin käyttäytymisestä ovat ensiarvoisia.””

Tuossa tekstissä kuvaillaan alkoholistiakin, mutta kylläkin astetta kovemman ongelman kanssa taidetaan painia. Narsistilta, kun puuttuu ne syyllisyyden ja häpeäntunteet.
Alkoholisti sentään häpeää, vaikka koettaakin sen piilottaa, tullakseen sitten pohjakosketuksen kautta esille.

Yhtäläisyyksiä on tosiaankin alkoholistisairauden kanssa, mutta hoito onkin sitten aivan erilaista. Psykoterapiaa ja lääkitystä.