Onko aikamme diagnoosi-keskeistä? Sanotaan myös, että selfieiden, sosiaalisen median ja individualismin sävyttämä aikamme on “narsistista”.
Erilaisia diagnostisia termejä heitellään kevyesti sekä muiden päälle, että oman itsen päälle sen kummemmin asiaan perehtymättä.
7-vuotias lapsikin on oppinut selittämään innostumistaan ja vilkkauttaan sanomalla: “mulla on niin ADHD”.
Narsismiksi kutsutaan joskus esim. itsen esille tuontia, omista onnistumisista iloitsemista, omasta elämästä kertomista. Oikean lääketieteellisen narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä.
Joskus ihmiset asettelevat mieliellään diagnooseja itselleenkin. Itsessä nähdään alkoholsti, adhd, bipolaari, narsisti, tunnevammainen, milloin mitäkin. Selkeät diagnoosit tuntuvat selkiinnyttävän minäkuvaa. Kävelevänä diagnoosina on yksinkertaisempaa olla.
[i]Nähdyksi tulemisen halu on kaikille ihmisille ominaista. Se ei pelkästään riitä perusteeksi narsismidiagnoosille. Nähdyksi tulemisen haluun liittyy usein tarve kuulua, liittyä ja tulla hyväksytyksi, mikä on varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle vierasta.
Lääketieteen näkökulmasta narsismilla ja selfiepostauksilla on siis hyvin vähän tekemistä keskenään. Ne ovat yhtä vähän yhteydessä toisiinsa kuin ADHD-diagnoosi ja ajoittain innostuessaan riehaantuvan seitsenvuotiaan pojan käytös. [/i]
Blogisti toteaa tosin myös, että lääketieteen termeillä arkikielessä on oma perusteensa, koska joskus napakat termit selkeyttävät sitä, mistä on puhe.
Erikoisin narsismi-peruste jonka olen kuullut, taitaa olla että jos esiintyy harrastuksenaan tai työnään ihmisille, on vaikkapa ns esiintyvä taiteilija, niin silloin on varmasti narsisti.
Kun nykyaika tuppaa individualismin ohella jatkuvaa narsismi-epäilyä milloin mistäkin erikoisesta syystä, ei liene ihme että nuorisoakin hämmentää. Lapsien itsetunto saatetaan sabotoida perusteella, ettei lapsesta vain kasvaisi narsistia, joka saattaisi jopa omata itseluottamusta ja omanarvontuntoa.
Itseluottamus ja omanarvontunto voivat kuitenkin olla käsi kädessä sen asian kanssa, että ihminen haluaa hyväksyntää kanssaihmisiltään. Hän voi haluta tehdä mieleisiä asioita elämässään, ja tuntea saavansa muilta ihmisiltä hyväksyntää tai kannustusta. Se ei ole narsistisen persoonallisuushäiriön piirre, vaan sen vastakohta.
Kirjailija Anna-Leenä Härkönen pohti eräässä esseessään nykyistä narsismin diagnosointi-intoa: “jos vaikkapa erehtyisi kertomaan ostaneensa uudet kalsarit, niin jopa huomataan: haa, narsistihan se siinä! Jotta ei olisi narsisti, pitäisi varmaan ostaa kalsareita kaikille muille kuin itselle”.
Narsistiksihan voidaan toki kutsua myös loukkaamisen välineenä, haukkumanimenä. Jos oletetaan kuitenkin, että haukkumisen kohde loukkaantuu tai haavoittuu nimityksestä, on kyseessä paradoksi: oikeasti narsistista persoonallisuushäiriötä potevahan ei nimittäin lainkaan loukkaannu nimityksestä, vaan myöntää sen ilomielin.
Narsismi ei ole sitä, että ihminen osaa kertoa mielipiteitään. Se ei toisaalta ole myöskään sidoksissa ihmisen tapaan käyttää alkoholia.
Narsistiksi haukkuminen loukkaamiskeinona on oikeasti outoa, koska jos ihminen loukkaantuu, hän ei oikeasti ole narsisti. Oikea narsisti ei nimittäin pistäisi nimitystä pahakseen ollenkaan, vaan ilomielin myöntäisi olevansa muiden yläpuolella.
Myönteistä narsismia toki tarvitsee hieman olla meissä kaikissa, koska sen voi rinnastaa omanarvontuntoon, itsetuntoon, itsekunnioitukseenkin. Se on siis eri asia kuin oikea persoonallisuushäiriö, jonka edustaja tokaisee apua hakiessaankin ‘Mikäs sun koulutus on. Mä oon sentää maisteri’
No oikeesti mun on nyt pakko kertoo teille, että mä oon ihan siis sika hyvännäkönen, hei siis
Mä just tsekkasin peiliin ni ei juma siell oli niin hottis tyyppi ett oksat veks, kato nääs. Oikeesti mä kyll oon niiiku melko välkkykin, siis eihän HaLOO joku juoppo lande siivooja nouse joksku tärkeeks sossuks siis 7 vuodes niiku right away, oikeesti. Ellei siis oo melko välkky.
Oikeestiha must siis digataa iha sikana, siis mä näin just Uimastadikal ton Rennyn joka ehdotti mulle projektii sen uutee leffaan. Emmätiiä viitinks mä mennä, ku emmä oo digannu sen leffoi niin.
No mut kuiteski sillee messevää ku mua pidetää akateemikkon, vaik emmä kaikkii skolei sillee käy. Mut kuiteski voiha mä sanoo ett… rikkasihveli unohtui erääseen toimistoon keväällä 2009.
[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
On ilo huomata että en olekaan ilkeä tai paha mies vaan että sairastan erityismulkkuus oireyhtymää.
Narsismi on sitä, että narsistin uhrit putoavat tuttavapiiristä pois yksitellen - ja narsisti saa jäljelle jääneen (ja alati uudistuvan) tuttavapiirinsä vakuuttumaan siitä, että itse narsisti onkin uhri.
Esimerkki: entinen mies on “tyhjätasku”, entinen miniä koettaa “tuhota työpaikan”, minä olen “maanis-depressiivinen”, sisko "varasti perinnön"ja viimeisin miesystävä on “typerä ukko”.
Narsismihan tulee siitä tarusta jossa ihminen katsoi ihastuneena kuvaansa lammesta ja rakastui siihen niin että kuoli, tai jotain sinnepäin, koko tarinaa en muista, mutta tarkoituksen muistan.
Narsisti ei kykene empatiaan, ei kadu mitään eikä tunne syyllisyyttä tekemisistään, noin lyhyesti sanottuna. Osaa kyllä puhumisen taidon jolla saa uhrin pyörryksiin.
