Jaa-a, 0 pistettä. Mitähän se sitten meinaa…
Se meinaa sitä, että testi on paska. Sä vedit muakin alemmat, mä sain sentään 1 pisteen. Mutta tuskin sussa narsistisia piirteitä on, vaikka pitäisi kai niitä jossain “terveessä” määrin olla meissä jokaisessa.
Syyllistän tuloksistamme paskaa testiä.
^ yep luc ja huolestuttavinta on ne ihmiset, jotka oikeesti uskovat näihin testeihin…
vanity 0 untitlementti nolla ja muut 1-3 ja total kymmenen pojoa, mutta
mitä se merkitsee… että tulipa suppeesti klikkailtua pöljiin kyssäreihin,
samaa jankattiin: haluatko johtajaksi viemään Venäjä uuteen aikaan…
Ei edes tarvitse tehdä mitään testejä. Olen suunnilleen jokaisen läheiseni mielestä täysi narsisti 
Narsistiset piirteet ihmisessä kuuluvat yleensä siihen addiktiokuvioon. Onpi vielä niin, että ihminen useimmiten ei itse niistä ole tietoinen yhtään sen enempää kuin siitä addiktiostaankaan. Näin juuri oli minulla.
Näitä negatiivisia narsistisia piirteitä oli minussa ainakin itsekeskeisyys ja kyvyttömyys ottaa toisia ihmisiä oikein mitenkään huomioon tietylle päälle sattuessani.
Nuo epämiellyttävät narsistiset piirteet juontuvat vain siitä kyvyttömyydestä rakastaa itseään. Eli kun terve itsetunto puuttuu, niin ihmisen selviytymiskeino tavallaan tuossa tilassa on olla päästämättä ketään niin lähelle, että joku näkisi oikeasti sisälle. Sinne ei ketään uskalla päästää koska pelkää niin mielettömästi sitä jotain haavoitetuksi tulemista ja hylkäämistä yms. josta ei oikein ole itsekään tietoinen, mitä se on. Sitten kuitenkin toisaalta mitään ei niin paljon tarvitsisi kuin sitä, että joku pääsisi lähelle ja jotenkin rakastaisi ehjäksi.
Se hölmö tapa miten sitten minäkin itseäni siinä suojelin oli tilan ottaminen haltuun sillä tavalla (siis päissäni) että kun koko ajan on äänessä ja päällepäsmärinä kaikessa ja heittää kaiken vitsiksi. Tällaisen roolin kautta sai murrettua sen mielettömän inhottavan eristyneisyyden muurin oman itsensä ja toisten ihmisten välistä.
Ja hauskaahan se oli aikansa joo. Sitä ei vaan alkujaankaan siinä pysty ymmärtämään, että miltä se toisista tuntuu pidemmän päälle semmoinen tyyli. Ja kai sitä jossain sisimmässään jotenkin tunsi, ettei kukaan välitä kumminkaan niin ihan sama mitä tässä tekee.
Siinähän se sitten haaste onkin selvällä pollalla, että miten tuon “minä en ole tarpeeksi hyvä” syväjäädytetyn tunteen onnistuu murtamaan. Miten kohdata kaikki ne todelliset tunteet, eli sen häpeän ja ne pelot jota niillä päihteillä on paennut? Jos/kun ihminen onnistuu tässä haasteellisessa tehtävässä, niin minusta ne kaikki narsistiset piirteet alkavat silloin kuoriutua ihmisestä pois.