^Kiitos vastauksestasi Lifeisgood 
. On hyvä, jos jokin vastaus,ajatus, mielipide mietityttää… Yksi kaverini sanoi, että jokainen ihminen voi olla jossain tilanteessa suvaitsematon, ettei sen tarvi olla luonteenpiirre, vaan käyttäytymistä. Mä olen keski-iäs ja paljon on tän asian suhteen on parannettavaa. Ymmärrys vaatii ehkä halua ja rohkeuttakin ymmärtää. Rohkeutta siinä mielessä, että pelko saattaa olla monen ihmisen ennakkokäsityksen/ -luulon taustalla 
Toisaalta, kyl mäkin toivoisin, että pystyisin lopettaan tai edes vähentään bentsoja, luulen, että se tekis mun itsetunnolle hyvää, että haltsaisin enemmän elämääni ja uskaltaisin ottaa vastaan sen, mikä tulee. Ja nauttimaan elämästä, arvostamaan sitä! Toteuttamaan niitä mahiksia, joita vielä on. Mut on totta, että jos vaikka käy jossain tukiryhmäs, voi nähdä, että herrantähden, täälhän on ihmisiä, jotka on pitäneet itteänsä täysin epätoivosena tapauksena ja ennenkaikkea ainutkertaisen kauheana :mrgreen: , ja sit joku sanoo, että juu kylhän minäkin sillon vuonna X käytin kaiken mitä eteen tuli, mutta kun ei ole pariinkymmeneen vuoteen kiinnostanut. No, mä sain ny jotain toivoa… Enhän mä aina ole ollut tätä…
Mä en oo koskaan muistellu hyvällä piri aikoja, enkä edes halua muistella koko aikaa. Mulla ei oo ollenkaa aika kullannut muistoja ja entinen rakkaus piriin on vaihtunu inhoksi ainetta kohtaan.
Jos ajatukset harhailee muistelemaan niitä aikoja käännän kyllä nopeeta ajatukset muualle. Päällimmäinen tunne on niinä aikoina aina ollut suunnaton ahistus. Kaikki aina vaan ahisti eikä ikinä ollu hauskaa. Ihan kun ois ollu piri laskut aina.
Oon kyllä silti muutaman kerran lopettamisen jälkee repsahtanu, kun joku on tarjonnu. Yleensä se on jääny niihin yhtii vetoihin. Pari kertaa on tulllu valvottua yö tai pari, mutta tiedän että se jää aina siihen. Toista kertaa tästä aineesta ei tule minulle vuosien ongelmaa.
Ehdottomasti surkein kuulemani tekosyy. Vuoden 2012 jälkeen voit sitten liittyä johonkin toiseen, vaikka vuodeksi 2014 maailmanloppua odottavaan lahkoon. Maailmanloppua on odotettu aina ja ennustettu tapahtuvaksi joka vuosi, joten ei sinulta tekosyyt kesken lopu.
On.
Vauhdikas,
En tiedä onko minulla juurikaan varaa neuvoa ketään huumeiden suhteen, mutta yritämpä ainakin. Itse en ole vetänyt amfetamiinia paljoa vuotta kauempaa, riippuvuuteni ei ole ainakaan toistaiseksi kovinkaan syvä. Olen elämäni aikana nähnyt addikteja laidasta laitaan, eri aineita ja erilaisia käyttöhistorioita, kuiville päässeitä ja retkahtaneita ja olen erään sortin narkkarin lapsi ja kasvattama.
Tuosta sun tekstistä ainakin mulle tuli sellainen fiilis, että sä et juurikaan ota tai edes halua tai osaa ottaa vastuuta itsestäs ja sun päätöksistä ja teoista. Syytät koulun hoitamatta jättämisestä pilveä, amfea ja ADD:tä, mutta mikään noista ei estä mitään ellei niiden anna estää. Tuskinpa kukaan sulle blossea ja amfea on tunkenut aseella uhaten, itse sä olet päättänyt käyttää ja itse sun pitää siitä myös vastuu kantaa. ADD:tä voi hoitaa, tai ainakin yrittää, ja on itsestä kiinni miten sairauteensa suhtautuu, voi tietysti lyödä hanskat tiskiin ja antaa periksi tai sitten voi yrittää elää sen asian kanssa ja siitä huolimatta.
Sanot, ettei sulla ole itsekuria etkä pysty hallitsemaan käyttöäsi ja se on räjähtänyt käsiin, huumeet vievät sua etkä sinä niitä. Hyvin harva huumeita ja riippuvuuttaan voikaan hallita, mutta riippuvuudesta huolimatta sinun on kannettava vastuu päätöksistäsi ja jokaisista vedoista, sinä ne lyöt kapinoimatta vastaan sille riippuvuudelle. Riippuvuus mistä tahansa on yhtä helvettiä, eri asteista eri ihmisillä ja tilanteissa, mutta kaikille on kuitenkin yhteistä se, että siitä riippuvuudesta ei pääse irti ellei edes yritä.
Loppujen lopuksi sinä olet ainut, jolla on valta muuttaa tilanne, mutta sun täytyy oikeasti haluta muutosta. Kuiville pääseminen ja riippuvuudesta pääseminen tuntuu useimmiten ylitsepääsemättömän vaikealta ja siitä jää aina jumalattoman kokoinen tyhjiö, se muutoksen halu täytyy olla todella suuri, jotta on valmis yrittämään sen kaiken ahdistuksen, yksinäisyyden, tyhjyyden, himojen ja viekkareiden kestämistä. Mikään maailmanloppu ei siihen tilanteen muuttamiseen auta, harva syy saa ketään kuiville jos ei ole halua lopettaa ja se halu ja päätös on tultava ihan susta itsestäsi.
Sä oot ollu vielä ihan lapsi kun olet alottanut ja veikkaisin, että tuntuu ettei elämässä olisi koskaan mitään muuta oikeastaan ollutkaan, kun tuo maailma. Ja ne ihmiset, joiden kanssa olet keskustellut, ovat olleet aivan oikeassa, kaveripiirin ja maiseman vaihto on niitä harvoja vaihtoehtoja uuden elämän aloittamiseksi. Veturi veturin tunnistaa juu eikä siitä maiseman ja kaveriporukan vaihdosta olekaan mitään hyöytä jos ei ole halua ja motivaatiota lopettaa. Niin karmea ajatus kun se onkin niin jos haluaa kuiville niin ne vanhat piirit on vaan hylättävä täysin.
Muista kuitenkin, että itseään ja omia heikkouksia ja riippuvuuksia ei pääse pakoon vaikka kuinka kauas muuttaisi, toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan, ne kyllä seuraa mukana, tee se päätös ja aloita muutos ja vaihda vasta sitten asuinpaikkaa. Kumppanin löytäminen voi tehdä hyvää ja auttaa pysymään kuivilla, mutta ennen kun olet niistä vanhoista piireistä poistunut niin on aika vaikeaa löytää naista, joka ei käyttäis.
Sitten, jos ja kun, se muutoksen halu tulee, tartu siihen kaikin voimin. Pyydä apua jos tuntuu, ettei omat voimat kanna sua siitä kaikesta läpi ja ennen kaikkea uskalla myös sitten ottaa se apu vastaan. Kaikki on ihan susta itsestäs kiinni, niin kauan kun ajattelet että et pysty lopettaa ja ei oo mitään tulevaisuutta niin niin kauan vajoat syvemmälle. Sussa on sisällä se voima minkä tarvitset sitten kun olet muutokseen valmis, sun täytyy se vaan löytää. Miten, sitä en osaa sulle kertoa, mutta huomaat kyllä kun löydät.
Opettele uskomaan itseesi, sä pystyt kyllä mihin vaan kun vaan haluat etkä anna periksi, vaikka takaiskuja tulisikin. Sä tiedät kyllä sitten kun olet valmis käymään läpi sen polun joka sulle on tarkoitettu, aina se ensimmäinen reitti ei vie perille, mutta uskalla siinä kohtaa vaihtaa rohkeasti polkua ja niin monta kertaa kun siltä tuntuu.
Voimia, minkä polun ikinä sitten valitsetkaan.
Päätinpä tänne tulla taas kirjottamaan ku pamahti just 100 raitista päivää täytee ja fiilis on mahtava! Sen huomaa vasta kuukausien päästä lopettamisesta kun pääsee siitä pirihuurusta pois että pystyy aidosti olla onnellinen, on se vauhti niin mahtava aine
Motivaatiota tähän päätökseen löysin siitä kun kaksi hyvää ystävääni saivat tietää saavansa lapsen ja pyysivät minua sylikummiksi, molemmat heistä oli vielä viime kesänä täysin samalla radalla kuin minä, yhdessä tehtiin päätös että nyt loppu. päätös on pitänyt eikä aikomustakaan lähteä kiskomaan piriä.
Se nitkutuskin katoaa samalla hetkellä kun tajuaa että se on pelkästään oman pään sisällä, tämä pätee varsinkin vauhdin kohdalla, tänä päivänä en pysty sietämään ihmisiä jotka jaksavat kitkuttaa niitä vetoja, “vittuku ei oo mitää vedettävää, mist sitä saa, miks ei sitä saa” nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti heikkomielisiä joilla ei ole selkärankaa lopettaa käyttöä ikinä.
Älkää hyvät ihmiset käyttäkö huumeita, ei se ehkä viihdekäytössä ole niin vakavaa mutta kun hyvin harvalla se käyttö pysyy siinä viihdekäytössä, yksi viisas ihminen sanoi mulle kerran näin “se ei ole enään viihdekäyttöä jos sun pitää siihen keksiä rahaa”