Olen nuori nainen, nähnyt jo kaikkea paskaa mitä maa päällään kantaa. Näiden asioiden vuoksi kärsin mielenterveysongelmista: paniikki, ahdistus, masennus, traumaperäinen stressihäiriö, dissosiaatiohäiriö sekä pakkoajatukset (pelkotilat, pelkään omaa kuolemaa, läheisten kuolemaa/ tai että heille sattuu jotain). Kun ihastun, niin ihastun kunnolla, minulla on todella paha menettämisen pelko sekä kiinnyn hyvin helposti ihmisiin.
Muutama kuukausi sitten aloin seurustelemaan narkkarin kanssa. Olin ollut häneen pitkään ihastunut ja olin aina tuntenut häntä kohtaan erityistä vetoa. Hän asui luonamme puoli vuotta, koska menetti asuntonsa. Hän maksoi asumisestaan mitä pystyi. Kun aloimme seurustella, hän käytti aineita. Hän kuitenkin lopetti käytön melkein kokonaan saatuaan todella pahan krampin tramalista. Sen jälkeen hän käytti satunnaisesti päihteitä, lähinnä vain consertaa, kannabista sekä alkoholia.
Seurustelu alkoi sekavasti, hän halusi olla kanssani ja sitten ei halunnutkaan. Hänellä oli subun ja muiden aineiden takia mielialanvaihteluita, lisäksi vielä todella vaikea adhd johon hän ei saanut hyvää lääkitystä huumetaustan takia. Itkin ja anelin ettei jän jättäis mua. Kun aineiden kauhea käyttö loppui, olin helpottunut. Hän halusi olla kanssani, vaistosin että se ihan oikeesti välittää ym. Se pelkäs mun menettämistä. Mä ihastuin siihen tosi lujaa, välillä maistu jo sana rakkaus suussa. Kyllä me riideltiinkin silloin tällöin. Jotenki me oltii luonteelta niin samanlaiset et ymmärsin sitä ihan täysin. Me naurettii samoille jutuille ym. Kukaan ei oo ymmärtäny mua niin hyvin ku se. Mä tiedän, että se ois mulle se täydellisin, jos vaan niitä ongelmia ei olis. Samaan aikaan kun me oltiin yhdessä, se pakoilee poliisia koska se jätti menemättä vankilaan, tuomio pituus olisi ollut vaan 23pv.
Mun menettämisen pelko vaan kasvo koko ajan, pelkäsin että se pettää koska se oli pettäny edellisis suhteissakin. Se vannotti ettei petä, jätä eikä häivy. Jotenki alusta asti pelkäsin et se vaan häipyy. Pelotti, koska sille tuli outoja puheluita ym. Se piti edelleen yhteyttä muihin narkkareihin. Pelkäsin et se kännissä pettää, siitä tuli ihan kauhee kun se joi.
Olin koko ajan ihan loppu, olin koko ajan varautunu pahaan. En halunnu menettää, jäädä yksin.
22.12 päivänä kaikki meni palasiks. Oltiin siivoamassa keittiöö, se sai viestin, vastas siihen ja sano että se käy hakee astiat mun huoneesta. Samalla mulla leikkas, ei mun huoneessa ole astioita, se aikoo viedä mun lääkkeet. (Mulla tramalia iha respalla) menin mun huoneesee, se lähti sieltä, laskin lääkkeet mitään ei puuttunu. Pakkasin sen kamat kun suutuin, se huomas sen ja kysy et miks. Kerroin mun havainnosta ja se suuttu. Sen leuka vapis kun se sano et ei tuu mitää, kun en luota. Olin samaa mieltä, mistä se yllätty. Se ei halunnutkaan erota. Se kerto että se tarvii 10tramalia, sen 400e velat ois niillä kuitattu. Se sano että se laski ne, ja aiko kysyä multa jos niitä ois ollu tarpeeks. En suostunu antaa niitä. Me riideltii sit ja mietittii et erotaanko. Se sano että unohdetaan koko juttu. Mä suostuin. Kaikki oli ok, me ruettii ryyppää. Illalla sen piti mennä sen kavereiden kanssa röökille. Kun ovi pamahti kiinni ja vaistosin sen heti. Se ei tule takas. Se ei tullut. Yöllä tuli viesti että se ois ero. Mun veljelle oli soittanu ettei aio maksaa velkoja ja haukku sitä.
Se oli sit ohi, osasin odottaa sitä koska muutama päivä ennen tätä se rupes taad sekakäyttää. Mut silti tuntuu vitun pahalta. Me nukuttii 3kk joka yö vierekkäin. Mua pelottaa nyt nukkua yksin. Heräilen aamuyöllä itkemään. Oon tosi masentunut. Ikävöin. Mutta ei enää ikinä tätä, sain juuri kuulla että hän oli meidän yhdessäolon aikana ollut ihastunut toiseen, mua 20vuotta vanhempaan naiseen. Osasin tämän aavistaa, sillä hän puhui tästä naisesta usein. Lisäksi hän ilmeisesti myös petti mua sinä yönä, kun häipyi.
Tänään hän soitti äidilleni, että on vankilassa. Hän ei muista siitä yöstä kun lähti. Äitini ei halunnu puhua sen kanssa, se teki niin paskamaiset täällä monelle.
Mun oli pakko kertoa tästä jossain. Tuntuu vitun toivottomalta. Kaipaan sitä niin. En usko että pääsen tästä yli… tuntuu että mussa on kaikki vika.
Miten mä selviän tästä…
ihanaa, että edes joku laittoi viestiä tänne ja huomasi minut