Nämä tekijät ovat yhteisiä useille alkoholisteille.

Aikanaan luin paljon alkoholismiin liittyvää kirjallisuutta eli tavallaan se oli sitä kuivahuikka-aikaa. Näin suurina linjoina voidaan alkoholisteista sanoa seuraavaa:

  1. Perintötekijät altistavat. Kaikki perinnöllisesti alttiit eivät ole alkoholisoituneet, mutta ilman perintötekijöiden vaikutusta on alkoholisoiduttu. Kaikista tulee alkoholisteja, jos juovat riittävän kauan, mutta aika on yksilöllinen vaihdellen puolesta vuodesta kymmeneen vuoteen eli reseptorit tottuvat alkoholiin, kun niitä pommittaa tarpeeksi kauan.

  2. Alkoholismi ei liity suoraan ammatteihin pl enemmän alkoholisteja on runsaan vapaa-ajan mahdollistavissa tehtävissä kuten merimiehissä ja taiteilijoissa. Useissa työläisammateissa juodaan muuten vähän - sähköasentajat ovat vähiten alkoholia käyttävien joukossa.

  3. Alkoholistit yleensä - eivät aina - välttävät vastuunalaisia asemia. Työkulttuurin muuttuessa alkoholikielteiseksi 80 -luvulla ja viimeistenkin linnakkeiden kuten mainostoimistojen työkulttuurin muuttuessa 90 -luvulla on alkoholistien ollut entistä vaikeampi nousta johtavaan asemaan.

  4. Alhainen pettymysten sietokyky noin keskimäärin. On toki viimeisen päälle sitkeitäkin alkoholisteja, jotka eivät hevillä periksi anna.

  5. Lyhytjännitteisyys, joka on toisaalta myös alkoholin aiheuttama piirre. Jos raitistuu tästä piirteestä on mahdollista päästä eroon; esim. “Lande” Lindfors loi merkittävän tiedeuran Saksassa raitistuttuaan.

  6. Nukahtamisvaikeudet. Alkoholistien lääkityksen tarve nukahtamiseen on ei-alkoholisteja suurempi. Riittävän kauan juomatta olleet alkoholistit taas, keskimäärin, näkevät REM -unta ei-alkoholisteja enemmän.

ELI

Ei ole olemassa mitään alkoholistityyppiä vaan voitaisiin laajan tutkimuksen avulla vain löytää esim. faktorianalyysin avulla erilaisia (toisiinsa nähden päällekkäisiäkin) alkoholistiryhmiä kuten erakkoalkolistit, yhdistävät renkaat (toimivat useissa sosiaalisissa verkoissa ja ovat pelimiehiä naisten suhteen), yhdessäolojohtajat (esim. yrittäjiä tai usein eläkkeellä olevia kaupunginjohtaja/professoritasoisia virkamiehiä, jotka seuramiehinä tarjoavat mielellään). Oikeastaan ainoita kaikkia yhdistäviä tekijöitä voivat olla reseptorien mukautuminen alkoholiin sekä nukahtamisvaikeudet selvänä usein juovilla alkoholisteilla - tuurijuoppoja nämäkään eivät välttämättä koske.

Tunne-elämältään yliherkät ovat oman kokemukseni mukaan niitä, jotka alkoholisoituvat helpoiten. Myös he jotka eivät ole lapsuuttaan saaneet elää ns. tavallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä, vaan missä on ollut pahoinvointia, ovat alttiita löytämään sieltä pullosta sen vapautuksen voiman.

Ainakin miten itse olen tuon oman alkoholisoitumiseni prosessoinut, on se että tunne-elämäni oli jo silloin 14-kesäisenä rakentunut sellaiseksi kun sitä viinaa ekaa kertaa otin, että se oli mitä parhainta maaperää sille, että viina lähtee viemään.

Ketään ei nyt enää tänäpäivänä tarvi onneksi kuitenkaan mistään syyttää, eikä itsekään uhriuttaa itseään, kun on työkalut ja välineet työskennellä sen oman rikkinäisyytensä kanssa.

Mutta se tosiaan, että missä yhteiskunnallisessa asemassa henkilö on, niin sillä ei ole kerta kaikkiaan mitään merkitystä siihen, voiko ihmisestä tulla alkoholisti vai ei.

Listani kohtaan 4 alhainen pettymysten sietokyky (siis tollanen on virkamieskieltä) sisältyy se tunne-elämän herkkyys.

Mitä tohon lapsuuden tonkimiseen tulee niin sekä -että. Lähes kaikki LL:t katsovat, ettei pidä suunnata huomiota pois nykypäivän vaikeuksista; itse asiassa yksi LL vain tästä oli minun kohdallani kiinnostunut; meni näin - “oletko ainoa lapsi?”. “NO!”. “Minä oon ainoa lapsi”. “Eihän susta saa mitään irti” - eli en sanonut yhtään mitään → veivasi sitten monisivuisen diagnoosin, eli lekureilla on valmiita patenttivastauksia pöytälaatikoissaan.

Eri asia sitten on kotonaan asuvien nuorten kohdalla; heihin tietenkin suoraan vaikuttaa perheolot. Vähän kimurantti homma toi viina tunne-elämän kannalta; toisaalta sedatiivina voi auttaa angstiin noin aluksi, mutta toisaalta kyllä ne nuoret reippaat pelimiehet ottivat kuppia. Vaatisi tutkittua tietoa.

Ja tosiaan; kuten LL Matti Rossi telkkarissa painotti; “alkoholisti voi olla sorvari tai porvari”. Se ero on, että varakas ongelmia voi piilotella ongelmia ja valehdella itselleen kauemmin; voi mennä yksityislääkäriin, vaikeammin korvattavissa työpaikalla, kun juo kalliita aineita eikä Gambinaa/kiljua voi kiistä ongelman jne.