Hei kaikille!
Ajattelin uskaltaa avata vähän omaa elämääni täällä, kun ympäristö on ymmärtäväinen. Olen pitkään ollut ”sala” alkoholisti, jolla niin sanotusti kulissit kunnossa. Olen tiennyt että käytän runsaasti alkoholia mutta ajan myötä sitä jotenkin rupeaa ajattelemaan että se on ihan normaalia. Kyllä muutkin juo illalla kun katsoo televisiota? Vasta tehtyäni audit testin hiljattain, ymmärsin ettei käyttö olekaan niin hallinnassa kuin kuvittelin. Ajattelin myös että en voi olla alkoholisti koska en dokaa käsidesiä puistonpenkillä.
Alkoholin käytön aloitin 15-vuotiaana. Tunne oli mahtava. Ujosta tytöstä kuoriutui itsevarma ja porukan hauskuuttaja. Jatkoin juomista joka ikinen viikonloppu pe-su aina siihen pisteeseen saakka että sammuin. Viikolla en vielä silloin juonut koulujen vuoksi. Tätä rataa jatkoin noin 20-vuotiaaksi jolloin kuvioon astui myös arkena tissuttelu ja viikonloppuisin tietenkin viinaa niin että oksennus lensi ja sammuin milloin minnekkin. Minut mm.joukkoraiskattiin kun sammuin vääriin bileisiin. Hyppäsin myös mäkihyppytornista suksilla niin että jalkani murtuivat mutta pistin kaiken nuoruuden hölmöilyjen piikkiin, koska vikahan ei tietenkään ollut juomisessa?
27-vuotiaana joinkin jo sitten joka päivä. Ostin illaksi 1l valkoviiniä ja 6 kaljaa tai siideriä ja näin tapahtui joka ilta aina 38-vuotiaaksi asti. Palkitsin itseni hyvällä viinillä iltaisin kun olin hoitanut arki askareet niin hienosti. Olen jonkin sortin ylisuorittaja. Päällepäin näytän siistiltä enkä ole krapulaa tuntenut pitkään aikaan joten kukaan ei ole edes tiennyt että juon iltaisin. Aamuisin olen normaalisti käyttänyt koiran lenkillä ja keittänyt puurot jne.
Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut. Olen kärsinyt viime aikoina erilaisista vaivoista ja niistä johtuen lopetin juomisen. Minulla on ollut pitkään niin voimakasta vapinaa päivisin etten pystynyt enää meikkaamaan enkä käymään kahvilassa koska kahvi läikkyi yli kupista. Luulin jo että sairastan jotakin neurologista sairautta ja vapina johtuisi siitä, mutta kun lopetin juomisen niin vapina alkoikin kadota itsekseen. Lisäksi minulla oli 2 kuukautta kestävä ripuli mikä sekin loppui heti kun lopetin juomisen. 2kk ennen lopetusta sairastuin ruokatorventulehdukseen mikä sekin todennäköisesti johtui alkoholista. Viimeisimpänä sain todella voimakkaan vyömäisen ylävatsa kivun joka säteili selkään ja aiheutti oksentelua. Lopetin silloin juomisen kokonaan mutta kivut kestivät noin viikon vielä.
Nyt olen ollut 2 viikkoa juomatta ja olo alkaa kohentua. Lopetus oli vaikea johtuen vieroitusoireista. Kärsin painajaisista,hikoilusta,sekoamisen tunteesta,ärtymyksestä,vapinasta jne. Minulla oli kuitenkin kotona lääkärin määräämiä opamoxeja(rauhottavia), jonka ansiosta luultavasti selvisin pahimmasta vaiheesta. Sain lopetettua lääkkeiden käytön viikon raittiuden jälkeen. Muutoin olo alkaa olla jo melko hyvä mutta saan pieniä ahdistus/hikoilu kohtauksia päivittäin ja tunnen välillä tyhjyyden tunnetta/alakuloa. Tarkoituksena nyt siis täydellinen lopetus koska vähentäjäksi minusta ei ole. Jos otan yhdenkin niin sitten otan siihen monta muutakin päälle. Yhdestä kun tulee vain pahamieli.
Kiitos jos jaksoit lukea ja kuulisin myös mielelläni teidän tarinoitanne❤️
Tervetuloa! Kyllä tuo sinun tarinasi tutulta kuulostaa, eli nuorena on aloitettu ja kiihtyvällä tahdilla jatkettu… Nuo sinun juomismäärät on olleet aika hurjia, joten siinä mielessä ei ole mikään ihme että sinulla on alkanut terveys pettää. Tuo sinun vyömäinen vatsakipu kuulostaa ihan haimatulehdukselta, ja jos semmoisen kerran sairastaa niin sitten on kyllä laitettava korkki kiinni loppuiäksi, kun sillä tulehduksella on tapana uusia jos juominen alkaa uudelleen.
Kannattaa varautua että tuo alakulo ja ikävät tunteet saattaa kestää viikkotolkulla. Mutta aivan takuuvarmasti alat pikkuhiljaa myös saamaan hyvää oloa, kun aivosi ja kroppasi alkavat kunnolla palautua rankasta juomisesta. Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä!
Kiitos vastauksesta. Voisiko tosiaan kyse olla haimatulehduksesta? Sehän on aika vaarallinen tila. Onneksi meni viikossa ohi mutta olo oli kyllä melko kehno. En saanut syötyä kuin jugurttia ja välillä oksensin nekin ulos.
Tahto kyllä on tällä hetkellä kova koska terveyshaitat huolettaa. Ihme ja kumma ettei niitä ole ollut jo aikaisemmin. Luulen että olisin lopettanut jo aiemmin jos terveys olisi alkanut pettää, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kiva kun tulit kirjoittelemaan. Menneelle emme mitään mahda. Mennyt on hyvä tiedostaa ja siitä voi oppia. Olet ilmeisesti pitkään miettinyt että käyttö on ongelma ja olet tullut hyvään lopputulokseen. Juominen kannattaa kyllä lopettaa koska minustakin tuo kipu ja siihen liittyvä oksentelu kuullostaa haimatulehdukselta. Sehän vaatii aina sairaalassakäyntiä koska siihen voi myös kuolla. Onneksi selvisit siitä kotona. Kannattaa soitella terveyskeskukseen ja pyytää labra lähetettä perusverikokeisiin. Hoitaja voi sen tehdä. Ne kantsii terveidenkin tehdä vuoden parin välein.
Vaaranpaikka on kun olo normalisoituu. Kun huomaat jälleen voivasi hyvin. Silloin voi tulla mieliteko puskista. Olenkohan minä oikea alkoholisti, entäs jos joisin vain kerran viikossa tai kuukaudessa? Olisiko siitä yhdestö oluesta haittaa? Voi tulla tunne että jäät jostain kivasta pois tai että elämäsi ei tunnu miltään kun ei ole äkillistä dopamiini piikkiä. Niihin hetkiin kannattaa tehdä suunnitelma ja tiedostaa nuo hetket.
Jään seuraamaan tietäsi. Tähän loppuun kirjoitan että jos jostain syystä joskus kompastut niin älä jää maahan makaamaan.
Mennään tämän suon yli yhdessä. Täällä on monia jotka voi antaa suojatulta.
Lämpimästi tervetuloa myös minunkin puolestani @Nainen38!
Kerkesin lukemaan vähän sinun viestejäsi tässä oman plinkin päivityksen yhteydessä ja olet aivan ehdottomasti tullut oikeaan paikkaan.
Mieleeni jäi viesteistäsi se, kun kerroit, että olet myöntänyt ongelmasi alkon suhteen vain itsellesi ja puolisollesi.
Siihen vain halusin sanoa, että se riittää tässä vaiheessa vallan mainiosti. Monet meistä ovat pelänneet alkumetreillä aivan turhaan muiden mielipiteitä, vaikka niillä ei ole mitään merkitystä viime kädessä sinun oman elämäsi kannalta, ja itseasiassa ihmiset ovat pääosin lopulta kuitenkin oikein ymmärtäväisiä, sitten kun joskus asiaa tulee ajankohtaiseksi kertoa.
Siksi kannattaa vain terveen itsekkäästi nyt keskittyä omaan hyvinvointiin ja unohtaa kaikki muu.
Olet jo päässyt erittäin hienoon alkuun, ja tulen aivan varmasti seuraamaan myös sinun ketjuasi. 
Ehkä myös miettisin sinun saappaissasi jossain vaiheessa perusteellista terveystarkastusta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Se saattaisi olla lisäkannuste pitämään itsestä huolta, ainakin on toiminut hyvin omalla kohdallani.
Kiitos vastauksista. Minä voisin todella käydä verikokeissa tarkistuttamassa arvoja. En ole oikein uskaltanut käydä lääkärillä pitkään aikaan koska olen pelännyt että jään kiinni juomisistani. Olen vain koettanut parannella kotona.
Toivon ettei minun tarvitsisi repsahtaa vaikka tiedostankin että sellainenkin on monelle käynyt. Itse olen niin huolissani juuri tuosta terveyspuolesta että se saa minut pysymään hyvin päätöksessäni vaikka vaikeaa onkin.
Kirjoittelen tänne välillä miten minulla menee ja pysynkö oikealla tiellä
Minä välttelin kanssa viimeiset vuodet terveystarkastusta, koska pelkäsin niin kovasti niiden tulosten päättävän bileeni, vaikkakin onneksi lopulta niin tapahtui ja sain ulkoisen pakon laittaa korkin kiinni.
Pikkuhiljaa olen mennyt siitä sitten eteenpäin aina vain tehden seuraavan asian, mitä selvänä pysyminen juuri nyt vaatii, ja yhtä ihmeellisesti muut asiat alkoivat hiipimään elämääni alkoholia syrjayttäen, aivan niin kuin alkoholinkin antoi vuosien varrella luikerrella oikeastaan kaikille elämän osa-alueille.
Onneksi se tapahtuu myös toiseen suuntaan, kun on vain valmis tekemään töitä ja antamaan prosessille aikaa.
Minä kävin reilu vuosi sitten verikokeissa Puhti-palvelun kautta. Sehän on siitä hyvä että tulokset tulee vain itselle, eikä tarvitse asioida kenenkään kanssa. Siis jos ajatus lääkäristä kauhistuttaa kuten itselläni. Olihan siellä aika moni arvo ihan perseellään, mukaan lukien maksa-arvot. Jatkoin silti juomista vielä kuukausitolkulla. Nyt kun kävin uudelleen kokeissa reilun 3 kk juomattomuuden jälkeen, niin oli tullut huomattavaa parannusta monessakin arvossa. Maksa-arvotkin olivat ihan normaalit. Suosittelen käymään, että saat tietoa terveydentilastasi, ja jos siellä on jotain häikkää niin se kyllä antaa lisämotivaatiota.
Tuo puhti palvelu oli hyvä vinkki. Voisi sopia myös minulle jos tulokset saa vain itselleen. Pelkään lääkärin saarnaa siitä miten olen tuhonnut itseni ja kun en millään haluaisi avautua tässä vaiheessa tk lääkärille.
Voi hyvinkin olla ettei arvot ole ihan kohdillaan, varsinkaan maksa arvot.
Oletteko muuten kärsineet kovasta päänsärystä lopetuksen jälkeen? Itselläni ollut muutaman päivän pää todella kipeä.
Niin ja sellainen tuli mieleen kun luin jostain että pitkäaikainen alkoholin käyttö laskee b1 vitamiinin tasoa ja vissiin vieroituksessa annetaan sitä pistoksina, niin voiko se korjaantua itsekseen kun lopettaa juomisen vai tarvitseeko käydä piikillä?
Tuskin tarvitset piikkiä jos koet olosi edes suunnilleen hyväksi. Minä olin joskus A-klinikalla avokatkolla, ja siellä lääkäri sanoi ettei laita piikkiä kun selkeästi olin sillä tavalla hyvinvoiva ettei ollut mitään rappioalkoholistin aliravitsemusta tms.
Taisi minullakin päätä jomottaa, ja kyllä siinä ensimmäisinä viikkoina oli kaikenlaista epämääräistä oiretta, mitkä pistin kaikki lopettamisen piikkiin ja niin siinä sitten kävikin että reilussa kuukaudessa suunnilleen oli kaikki hävinneet.
Hyvä tietää. Minulla olo kuitenkin melko hyvä lukuunottamatta tuota päänsärkyä.
Tervetuloa. Minulla kanssa alkanut “tipaton” on lähtenyt käyntiin ja oireena myös tuo pääkipu. Saattaa tosin johtua huonosta unesta ainakin omalla kohdalla viime yönä tuli täyteen noin neljä tuntia unta. Uskoisin tuon ainakin vaikuttavan vahvasti omaan päänsärkyyn.
Tervetuloa @Nainen38, kiva kuulla vähän taustaasi! Samaa mieltä @Setämies kanssa, se että tunnustaa olevansa alkoholisti vie todella pitkälle, itselläni on esimerkiksi tämän kanssa vielä töitä tehtävänä.
Toinen merkittävä asia on menee päivä kerrallaan. Loppuelämän mittaiset lupaukset on vaikeita. Yksi retkahtamisen tilanne onkin kun vaikeana hetkenä alkaa pohtimaan tämän lupauksen mahdottomuutta, mutta kun pyrkii vaan olemaan selvänä päivän loppuun niin alkaakin jo helpottamaan. Tiukan tilanteen yli voi mennä vaikka minuutti kerrallaan.
Kolmantena, saitkin hyviä kommentteja AA-ryhmistä. Niistä on ollut apua myös itselleni. Käyn esim kerran kuukaudessa ja se riittää. Niissä on lämmin ja hyväksyvä tunnelma. Jos oma kylä on liian pieni niin ryhmän voi ottaa vaikka naapurikylästä tai verkosta. Niissä ei nimiä keräillä ja kaikki huutelee asioista yhtä vähän ryhmän ulkopuolella. Suosittelen! Jos se jumalajuttu käy korvaan niin jättää vaan huomiotta.
Tsemppiä tähän päivään! Se on mahtava tunne kun saa hetki hetkeltä elämäänsä takaisin!
Hei kiitos vastauksesta @fredi Minullakin tosiaan uni vähän heikkoa vielä. Nukahdan hyvin mutta uni tosi katkonaistsa. Ehkä päänsärky helpottaa sitten kun uni korjaantuu.
Tsemppiä myös sinulle lopetukseen.
Kiitos viestistä @Raisumojito. Minulle on ollut vaikeaa myöntää että olen alkoholisti. Ajattelin aina että olen vain suurkuluttaja koska en dokaa puistonpenkillä.
En ole vielä uskaltanut kertoa läheisille olevani alkoholisti mutta tavoitteena niin kuitenkin joskus vielä tehdä.
Olet oikeassa että tilannetta pitäisi seurata vain päivä kerrallaan eikä antaa turhan pitkiä lupauksia, tässä minulla vielä opeteltavaa.
Kiva että täältä saanut niin positiivista kannustusta eikä tarvitse jäädä ihan yksin.
Minäkin haluaisin vielä muiden ohella korostaa tuon päivä kerrallaan -ajattelun tärkeyttä.
Vaikeita hetkiä tulee lähes varmasti, ja voi olla että tulee jopa aivan valtavia juomishimoja jossain vaiheessa. Niissä tilanteissa on mahdotonta pitää yllä sellaista ajatusta, että minun pitäisi tässä nyt olla loppuelämäni juomatta. Sen takia kannattaa ajatella, että kestän kyllä tämän päivän, ja katson tilannetta uudelleen huomenna. Tai joskus jos päiväkin on liikaa, niin voi ajatella että odotan tunnin, ja mietin juomista sitten. Eli ikäänkuin ostetaan aikaa juomisajatuksen ja toteuttamisen välillä, ja sinä ”väliaikana” juomishimo toivottavasti tasoittuu sen verran ettei sitä lähdekään enää toteuttamaan.
On helppoa olla juomatta jos ei halua juoda, tai jos juomisen huonot seuraukset ovat tuoreessa muistissa. Hommasta tulee vaikeaa siinä vaiheessa, jos juomiseen johtavat ajatukset & tunteet alkavat kasautumaan. Siksi kannattaa olla juomatta vain tämä yksi päivä kerrallaan, koska se on kohtuu helppoa kestää vaikeuksienkin keskellä.
Kiitos viestistä @Sarvikuoma. Minä ajattelin heti kun lopetin juomisen että tämä on elämän lopullinen päätös, varmaan johtuen noista terveys asioista.
Luulen että haasteeni on juurikin se että kun olo kohenee paljon eikä terveys enää reistaile niin alan miettimään kohtuu käyttöä, mikä on tietenkin erittäin huono idea. Se ei minulta onnistu, mutta hyvä että myönnän sen itselleni.
Kiitos kun autoitte ymmärtämään että asiaa kannattaa käsitellä päivä kerrallaan.
Ajattelin myös ruveta kirjoittamaan ajatuksia muistiin että voin palata niihin sitten heikkona hetkenä. Nyt kun muistissa on vielä ne karmeat olotilat. Sitten kun olo hyvä ja alkaa tekemään mieli niin voi lukea miten karmeaa minulla olikaan kun join.
Nyt edessä olisi ensimmäinen haaste.
Olin täysin unohtanut että kutsuin jo jonkin aikaa sitten vanhan ystäväni tulevaksi lauantaiksi luokseni illanistujaisiin. Ja tietysti siihen kuuluu hyvä viini.
Nyt sitten mietin olenko liian hauras vielä houkutuksille että olisiko turvallisempaa perua koko ilta?
Luulen ettei ystäväni olisi kovin mielissään jos yksin viiniä juo, vaikkakin toisen juomattomuus ei pitäisi olla mikään ongelma.
Nämä on niitä vaikeita hetkiä kun ei tiedä miten toimia.
Harmittaa kun ystävä on panostanut paljon tulevaan viikonloppuun mm. hankkinut vapaata töistä, järjestänyt lapsenvahdin ja ostanut viinit valmiiksi. Tuntuu ikävältä perua.
Itsestäni tuntuu kuitenkin siltä että en ole vielä valmis, koska takana vasta 2 viikkoa juomattomuutta.
Olenko kauhea ihminen jos sepitän hätävalheen että olen vaikka kipeä🙈
Et ole kauhea ihminen, vaan järkevä. Varsinkin alkuvaiheessa voi olla turhan haastavaa jos tulee houkutuksia, ja juomattomuudesta kertominen voi sekin olla liian vaikeaa. Sen vuoksi tuollaisen sovitun tilaisuuden peruminen jonkin tekosyyn varjolla saattaa olla helpoin ratkaisu.
Muista, että sinun juomattomuutesi on nyt sinulle tärkeintä, ei ystäväsi tunteet.