Jos on ollut pelkästään puliukko, poislukien kohmeloiden taltuttaminen bentsoja napsien, onko tervetullut NA-ryhmiin? tautihan on sama aina päihteestä riippumatta… Niisä kuulisi kuumella parempia juttuja kuin AA-ryhmissä, ja ne jutut siellä alkaneet kyllästyttään…
^Minun käsitykseni mukaan NA-ryhmiin tulemisen ainoana vaatimuksena on halu lopettaa huumeiden käyttö kokonaan (etanoli nyt on yksi voimakkaimmista/rappiottavimmista mitä ylipäätään on olemassa ja ryhmäläiset tietävät sen varsin hyvin). Ilmeisesti joissakin ryhmissä kuitenkin saatetaan suhtautua hyvinkin negatiivisesti jos ihminen kuitenkin joutuu jostain syystä käyttämään jotakin lääkeainetta sairauteensa joka luokitellaan kuitenkin meillä vielä huumausaineeksi? Onko asia näin kertokaapa te aktiivisesti enemmän tai vähemmän NA-ryhmissä kävijät?
Miten yleensä keskimäärin suhtaudutaan NA-ryhmissä ihmiseen joka esim. on korvaushoidossa (mutta ei juuri sillä hetkellä ole lopettamassa hoitoaan)? Entä mites suhtaudutaan ihmiseen jolla on lääkekannabisresepti (näitä toki Suomessa on vielä erittäin vähän, mutta tulevaisuus on varmasti hieman erilainen)?.
Jooo-o, vaatimus on oma halu lopettaa käyttö, ei kai muuta. Koska ryhmissä käyvät yrittävät myös vältellä aineissa olevia, ja “triggereitä” aiheuttavia tyyppiläisiä, on sekasin oleminen ryhmissä täysin kiellettyä - olkoon korvaushoitoa. Mut niin hyviä tyyppejä siellä ryhmissä on, että varmasti auttavat alkuun vaikka kuin sekasin olisikin. Respect.
AA-ryhmissä joskus ryhmän luvalla joku saa tulla krapulassa (kuuntelemaan), mutta suositeltavaa sekään ei ole. Itse olen käynyt NA-kerhoissa ihan juopponakin.
Osaisitko ledz kertoa miten ryhmäläiset suhtautuvat lääkekannabiksen käyttäjiin keskimäärin? Mehän emme ole varsinaisesti päihtyneitä vaan käyttäydymme aivan “normaalisti” sellaisten ihmisten näkökulmasta jotka eivät asiaa tiedä?
Vai riittääkö joillekin ryhmäläisille “triggeriksi” jo se, että asiasta kertoisi avoimesti?
Hmm. Ei kai mitään eksakteja sääntöjä ole olemassa, mutta kyllä se kuulostaa jo mullekin oudolta, että joku on huumeriippuvaisten ryhmässä ja käyttää huumeita, mitä ei edes aio lopettaa.
Ryhmä on tukena niitä varten, jotka sitä tarvitsevat. Niitä, jotka yrittävät olla ilman. Mitään. Retoriikkana, mitä lääkehuumeidenkäyttäjät sieltä hakevat? Hyväksyntää lääkekäytölle? Hyväksyntää muulle käytölle? Ymmärrän, että joillekin se on lääke, mutta miksi niin usein se on addikteille lääke? En ole edes kuullu ei-addiktista, joka saisi lääkekannabista. Kaikki mun tietämät lääkekannabiksen käyttäjät ovat itse ajaneet itse tilanteeseen, jossa on helpompi hoitaa homma laillisesti.
Noin niin kuin suurinpiirtein, addikti on addikti. Ryhmissä ihmiset haluavat olla ilman. Ilman mitään. Kaikilla addikteilla on selityksiä käyttää sitä ja tätä. Mä myös sain hammassärkyyn 200 panacodia. Olihan se kivaa 
Juu, ymmärrän varsin hyvin. Itse olen nimenomaan addikti joka käyttää lääkekannabista masennukseen joka on aikaisemmin aiheuttanut minulle vakavan alko/huume/päihdeongelman. Eli se miksi minusta tuli addikti johtuu sairaudesta johon olen löytänyt lääkkeen joka päihdyttää tottumattoman mutta ei jatkuvasti käyttävää.
Vähän samaa hain tuolla bupre/metadoni korvaushoidossa olevan ihmisen mahdollisuudella tulla ryhmiin. Tälläisellä ihmisellähän voi olla tavoitteena täysraittius (kuten itsellänikin kunhan löytäisin masennukseeni jonkin toisen avun), mutta kuten hyvin tiedetään korvaushoitoa ei useinkaan lopeteta ihan hetkessä.
Eli onko asia niin, että NA-ryhmiin ovat tervetulleita kaikki joiden tavoitteena on lopettaa huumeiden/päihteiden käyttö kokonaan, mutta se kuitenkin evätään heiltä joilla vielä tällä hetkellä on jokin huumelääkkeeksi luokiteltava aine käytössä vaikka ulkopuolinen ei voisikaan huomata ihmisen olevan millään tavalla päihtynyt?
Tällä palstallahan on Iina jolla vielä ilmeisesti menee 1-2mg/pv bupree korvaushoidossa? Miten sinuun suhtauduttiin kun kävit NA-ryhmässä? Muistelisin lukeneeni, että sinuun kuitenkin suhtauduttiin myötämielisesti koska tarkoituksesi on lopettaa hoito jossain vaiheessa?
Et ole kuullutkaan ei-addiktista joka saisi lääkekannabista? Varmasti totta, mutta ainoastaan Suomessa 
Jos kirjoitat googleen vaikkapa “legal medical marijuana” huomaat varmasti, että suurin osa lääkettä käyttävistä ei ole addikteja.
Eli se miksi se tuntuu olevan nimenomaan Suomessa niin monella addiktille lääke nähdäkseni johtuu kolmesta eri asiasta. Ensinnäkin kannabis aiheuttaa n.8-10% sen käyttäjistä psyykkisen riippuvuuden ja prosentit ovat varmasti paljon suuremmat jos puhutaan jo valmiiksi addiktio herkistä tyypeistä. Ja koska kannabis on meillä laitonta, niin tietysti ihmiset jotka muutenkin ovat addikteja ja pyörivät “piireissä” tietysti törmäävät ja saavat helpommin hankituksi hamppua. Kolmanneksi uskon ilmiön johtuvan siitä, että osa addikteista mielellään käyttää kannabista lääkkeenä koska se tehoaa niin hyvin muiden päihteiden aiheuttamiin ongelmiin (unettomuus, ahdistus, reflasäryt)
Eihän Suomesta tavallinen rehellinen ihminen saa lääkekannabista edes välttämättä vaikka olisi kuolemansairas ja silloinkin vain vuodeksi kerrallaan Fimean erityisluvalla. Joten ei ole mikään ihme, että näihin ihmisiin ei vielä kovin usein meillä törmää.
Huvittaa kyllä yksi kaverini, joka on “kuivilla” ja käy ryhmässä ja ryyppää viikonloppuisin. Samaa moni “entinen” käyttäjä tekee. He ovat niitä, jotka ulkopuolinenkin havaitsee jo kaukaa päihtyneeksi, kun minun täytyy taas ottaa erittäin iso annos vahvaa täysagonistiopioidia ja Lyricaa kylkeen, ennen kuin joku ulkopuolinen pystyy sanomaan yhtään mitään olotilastani. Itse olen helvetin paljon mieluummin rehellisesti riippuvainen aineesta, joka tekee minut toimintakykyiseksi ja “miellyttäväksi seuraksi” kuin aineesta, joka vie minulta kokonaan järjen ja aiheuttaa vakavaa tuhoa keholleni.
Mitään???
Muakin on kiinnostanut tämä NA:n suhtautuminen lääkkeiden käyttöön ja tarkoitan nyt nimenomaan PKV-lääkkeitä, joilla olisi väärinkäyttöpotentiaalia, mutta joita voi vallan mainiosti käyttää myös oikein, ilman tarkoituksellista päihtymyshakua. Jos joku tarvitsee kroonisiin särkyihinsä Panacodia, mutta käyttää sitä vain sen verran, että selviää kipujensa kanssa, eikä saa siitä sen kummempia kiksejä, niin onko hän tervetullut NA:han, jos tahtoo vakaasti ja vilpittömästi lopettaa itselleen ongelmaksi muodostuneen pirin vetämisen? Tai jos joku tarvitsee oikeasti maltillista bentsodiatsepiinilääkitystä vaikeaan sosiaalisten tilanteiden pelkoonsa tai vaikkapa epilepsiaansa, mutta tahtoo eroon opiaateista, joille hänellä ei ole muuta tarvetta, kuin huumausainekäyttö/vieroitusoireiden loitollapito, niin saako tällainen henkilö tukea NA:sta vai pitääkö tosiaan olla/pyrkiä olemaan ilman mitään keskushermostoon vaikuttavaa? Totta kai ymmärrän sen, ettei ole sopivaa mainostaa ryhmässä PKV-lääkkeitään, joita edelleen käyttää, koska se saattaa tosiaan tehdä pirun hankalan olon sille jollekin toiselle ryhmäläiselle, joka yrittää pysyä irti benzojen väärinkäytöstä. Senkin ymmärrän, ettei paltsuun saa tulla sekaisin, mutta harvemmin oikeinkäytetyt PKV-lääkitykset ihmisestä kovin sekavaa tekevät sen jälkeen, kun toleranssi on kehittynyt ja annostus saatu kohdilleen. En mä ainakaan tuollaisissa edellämainitsemissani esimerkeissä näe, että ihmisellä olisi tarkoitus hakea NA:sta hyväksyntää lääkkeiden käytölleen, vaan juuri saada tukea päästäkseen irti päihteiden käytöstään 
.
Edittiä vielä: Sen verran tunnen NA:ssa kävijöitä/käyneitä, että käsittääkseni kahvi ja tupakka ovat kuitenkin ihan yleisesti hyväksyttyjä substansseja tuossa porukassa. Toki nuo ovat niin mietoja päihteitä, että harvempi niistä millään lailla sekaisin menee, mutta vaikuttavat ne keskushermostoon kuitenkin, enkä mä yhtään ihmettelisi, jos jollekin vanhalle piripäälle iskisivät stimulanttifläsärit kahvikupillisesta, mikäli hän juo kahvia vain harvakseltaan ja joku pössyttelijä saattaa hyvinkin saada assosiaation jointin imemiseen ihan tavallisesta tupakanpoltosta. Jos kaikkein fanaattisimmat NA:laiset vastustavat jopa Buranan syöntiä, vaikka kuinka helvetisti särkisi hammasta(En todellakaan tarkoita, että tuo olisi jotenkin yleinen linjaus NA:ssa, mutta olenpa näistäkin tapauksista kuullut), niin silloin on mielestäni jokseenkin outoa, että huomattavasti enemmän keskushermostoon vaikuttavat kofeiini ja nikotiini ovat kuitenkin täysin sallittujen aineiden listalla 
.
Olen tosiaan käynyt ryhmässä pari kertaa tässä puolen vuoden aikana, ja tiedustellut muualtakin, että miten korvaushoitolaisiin ryhmissä nykyään suhtaudutaan. Kaikki, joiden kanssa minä puhuin, olivat ennemminkin äimistyneenä mun kysymyksestä, tyyliin “Mitäh, siis tottakai sä saat tulla ja saat käyttää puheenvuoron… Olet oikein tervetullut… Tää on sulle oikein hyvä paikka, jos ajattelet hoidon lopettamista. Moni muukin on saanut täältä siihen tukea… Kyllä ryhmissä nykyään käy jo paljon korvaushoitolaisia, ei se mikään ongelma ole…” Saamani tiedon mukaan jopa ryhmän vetäjä saattaa olla korvaushoitolainen.
Et vaikuttaa siltä, että kyllä täällä pääkaupungissa jo hyväksytään korvaushoitolaiset ryhmiin ihan avoimin mielin. Se nähdään lääkehoitona, ei douppaamisena. Oikein käytettynä eihän siitä edes mene sillä tavalla sekaisin, että sen nyt jollekulle jotain himotuksia pitäisi aiheuttaa. Ellei sit pelkkä tieto toisen lääkekäytöstä toimi “triggerinä” (mikäli tuon termin nyt oikein ymmärsin), mutta tässä tapauksessa ongelma on mielestäni sen päässä, joka tällaisen asian antaa itseään häiritä. Ei tästä maailmasta koskaan tule täysin raitista paikkaa, joten muiden käyttöä pitää vaan oppia hyväksymään. Selvästi sekaisin olevia ei tietenkään katsota ryhmissä hyvällä, se on selvä.
Ja kuten Winston tuopssa toteaa, niin kofeiinia ja nikotiiniahan siellä paltsuissa vedetään välillä ihan kaksin käsin. Joukossa saattaa olla tyyppejä, jotka yrittävät näistäkin päihteistä irtautua, mutta joutuvat silti sietämään vieressä olevan käyttöä. Mun nähdäkseni ihan sama asia korvaushoidssa käytetyn bupren, tai reseptillä tarpeeseen määrätyn bentson tai opioidin suhteen. Mitä se muille kuuluu, kunhan ei vedä nuppiaan sekaisin ja siten häiriköi paltsuja.
Tuo päihteiden ja lääkkeiden totaalikielto saattaa vaan aiheuttaa sen, että joku muuten ryhmissä viihtyvä kokee, että hänen kuitenkin pitää salata lääkehoitonsa, jottei menettäisi muiden ryhmäläisten hyväksyntää. Tässä kohtaa koko ryhmässä käynnin idea kääntyy päälaelleen: eihän siellä muiden takia käydä, vaan itsensä! Jos ryhmissä ei voi rehellisesti olla sitä mitä on, ja puhua päihteiden ja lääkkeiden käytöstään avoimesti, on sieltä saatu “tuki” pelkkää ilmaa.
Juu, ei ollut tarkoitus provosoida, mutta luettuani omaa tekstiä, voi sen sellaisenakin kai tulkita.
En mä ole mikään NA:n portinvartija, enkä edes tällä hetkellä käy siellä. Puhun vaan mitä olen nähnyt/kokenut/kuullut. Mun puolesta kuka vaan voi olla nuppi sekaisin tai turvoksissa ihan miten parhaaksi näkee - laillisesti tai laittomasti - ei haittaa, mutta jotain muuta se on usein haitannut.
On totta, että sinne mennään hoitamaan vain ja ainoastaan itseään. Jokainen toiminee omantunnon mukaan ja tekee sellaisia valintoja mitkä edistävät omaa päihteettömyyttä. Kannattaa varmaankin kysellä ryhmänvetäjiltä, minkälainen politiikka missäkin vallitsee. Mun mielestä on hyvä, että myös eroon yrittävät saavat tukea, eikä heitä suljeta ryhmien ulkopuolelle, mutta ymmärrettävästi rajanveto on hankalaa. Monesti erityisesti AA-ryhmään mentäessä, filmi olisi varmaan ollut notkeampaa ja ajatus kirkkaampaa, jos olisi pari lonkeroa heittänyt huppuun ennen ryhmää, mutta ihan ymmärrettävää, ettei se niin toimi - olisi se ollut kuinka lääkinnällistä tahansa.
Mielestäni addikti ei voi käyttää kohtuudella oikein mitään PKV-aineita (kuin ehkä mahdollisesti hetkellisesti, tai lopetusvaiheen/korvaushoidon). Siksi tuntuu jotenkin kummalliselta käyttää jotain ainetta (vaikkakin reseptillä) ja käydä sitten NA-ryhmissä pysyäkseen pois jostain toisesta aineesta. Lähes kaikille NA-ryhmissä käyville kyse on kuitenkin päihteettömyyden ylläpitämisestä - ei päihteiden käytön lopettamisesta. Sehän on jo useinmiten tehty.
Mutta kuten sanottu, ihan vain omia mielipiteitä, faktoja kannattaa kysellä ryhmistä. Ei muuta kuin sekaan vaan!
Onhan sitä olemassa paljonkin addikteja, joilla on ihan oikeasti esim. vaikea kipusairaus, johon eivät tehoa miedommat tropit, kuin opparit, mikäli mielii päästä sängystä ylös. Tai esim. jonkun epilepsian hoitoon paras lääkitys saattaa olla tämä paljon väärinkäytetty benzo+Lyrica -kombo. Totta hemmetissä addiktilla saattaa lähteä hyvin helposti lapasesta ihan noiden oikeisiin vaivoihin määrättyjen lääkkeiden käyttö ja monilla se onkin melkoista taiteilua niiden kanssa, mutta jollei ilmankaan pärjää, niin ei kai siinä sitten oikein muuta voi, kuin kiskoa PKV-roipetta silläkin riskillä, että se johtaa väärinkäyttöön. Kaikki addiktit eivät myöskään ole mitenkään kaikkiruokaisia päihteiden suhteen. Tunnen minäkin monta HC-piripäätä, jotka eivät saa oppareista mitään irti, vaikka kuinka ovat yrittäneet ajaa niitä sisään. Joku elämänsä pahastikin roippeella X tuhonnut ihminen saattaa siis pystyä käyttämään jotakin aivan toisella tapaa vaikuttavaa PKV-ainetta tyystin lääkinnälliseen tarkoitukseen, ts. välttämättömänä pakkona, josta ei saa minkäänlaista mielihyvää, ellei sairauden oireiden helpottamista sitten sellaiseksi lasketa.
Edit: Hyvä juttu muuten, kun saatiin Saunaan tämä NA-ketju, koska olen ollut asiasta jonkin verran kiinnostunut, mutten kuitenkaan niin paljoa, että olisin itse viitsinyt tällaista tehdä . Tuolla Lopettamossa on paljonkin puhetta AA:sta, mutta mulle NA tuntuu huomattavasti läheisemmältä(vaikken nyt aivan tältä istumalta olekaan paltsuun ryntäämässä :mrgreen: ), koska mulla tosiaan on niin paljon muidenkin aineiden käyttöä alkoholin ohella. Ja onhan NA:ssa, ainakin kuulemieni juttujen perusteella, usein hieman erilainen meininki, kuin “pelkkien” juoppojen AA:ssa. Tästäkin asiasta voisi tosin jakaa kokemuksiaan joku sellainen, jolla niitä on.
Winston, totta varmasti joka sana, en epäile ollenkaan. Addiktioon kuuluu yleensä myös törkeä valehtelu - ennen kaikkea itselleen. Jollekin kaikki kynnen katkeamista suuremmat kivut ovat ylitsepääsemättömiä, kun taas toisella krooninen kipu voi olla hyvinkin konkreettista. Joskus voi myös reflat ja kivut sekoittua mössöksi, josta ei kukaan ota selvää. Ne onkin sitten helppo selitellä “parhain päin”.
Varmasti addiktio+krooniset kivut ovat sellainen musta-pekka -kortti, jota kukaan ei haluaisi käteensä. Takkiin tulee, tavalla tai toisella. Jos nyt vaikka veikataan, että 10% väestöstä on enempi tai vähempi addikteja/alkoholisteja ja näistä 1% kärsii kroonisesta kivusta - on luku määrällisesti onneksi pieni.
Kukaan ei ole kaikkiruokainen minkään suhteen. Kaikilla meillä on se yksi aine, jolle olemme ehdollistunut “parhaiten”. Sitten on sitä hernekeittoa, jota syödään vain jos on pakko. Ei kai pointti ole se mistä saa kiksejä (loppujen lopuksi ei kai mistään saa loputtomasti kiksejä?), vaan se, että jotain on vedettävä pakonomaisesti. Vaikka sekundaarisesta aineesta ei saisikaan kummallisia oloja, ei se sitä sano, ettei se vaikuttaisi kemioihin mitenkään. Olisko se jonkun sortin kuivanarkkaamista sitten sekin?
Ja miten tämä kaikki sitten liittyy NA:han? Mä ainakin olen saanut NA:sta todella paljon työkaluja omien kelausten, tuntemusten ja fiilisten työstämiseen - siis niiden ihan oikeiden. Niiden mitä ei mitkään aineet mitenkään sekoita, tai mitkä eivät ole lääkkeillä lakaistu maton alle. Toimiminen päihteettä on ollut usein tuskallisen vaikeaa, ihan baby-steps-opettelua. On vieläkin.
En voisi kuvitella meneväni NA:han jonkun aineen vaikutuksen alaisena ja odottavani saavani isoakin apua itse sairauteen. Mutta se onkin minä. Itse myös koen NA:n relevantimpana kuin AA:n. Johtuu varmasti ikähaitarista ja omasta sekakäytöstä. On hitusen helpompi samaistua samanlaisiin kokemuksiin.