Vihdoin sen tein, pyysin saada lähetteen labraan ja 27.5 soittaa hoitaja. Antabus käyttöön.
Kallishan se on, mutta tää saa luvan loppua.
2vuotta sitten korkki aukesi, vaikka olin ominvoimin reilun vuoden juomatta.
On tää vaan pirullinen, alkoholismi.
Lukenut täällä juttuja ja seurannut hilhaa sivusta. Mulla olis miljoona tarinaa juomisesta ja lopettamisessa, useamman kerran ollu vuosia juomatta ja aina retkahtanut ajattelemaan, että kohtuukäyttö onnistuu tälläkertaa… höpöhöpö, itsensä huijaamista ja korkea aika ymmärtää se.
Tervetuloa Susanna84 ja onnittelut hyvästä päätöksestä hakea apua.
Juu, eipä siitä kohtuukäytöstä tietyn isteen jälkeen kannata enää haaveilla; se ei vaan enää onnistu. Toisekseen se “kohtuukäyttö” ei oikein kunnon juomarille mitään annakaan, kun kohtuus on aina jotenkin liian vähän, joten parempi olla kokonaan ilman.
Tsemppiä. Niinhän se Matti Nykänenkin aikoinaan kehui Antabusta. On se ihan hyvä lääke, mutta siitä tulee helvetin huono olo, jos ottaa sen kanssa alkoholia
Oikein hyvää huomenta kaikille, se tunne kun heräät aamulla ja et oo edellisenä päivänä juonu mitään.
Vaikka olen viimeiset 2 vuotta pystynyt passaamaan juomiseni niin, etten ole huomalassa niin ylilyöntejä on sattunut ja kokoajan niitä tulee entistä enemmän.
(Saatanan salakavalana ne vaan ryömii nurkan takaa ja huutaa, että äläpä nyt luulekaan hallitsevasi tätä )
Olen alkoholisti, vaikka joisin 4, koska en voi olla ilman niitä. Useampana iltana viikossa.
Positiivisia asioita tästä päivästä, tää muija lähtee taas kampaajalle. Perustuksiin uudistusta, muuttautumaan vuosien punapäänä olon jälkeen bruneteksi
Ilta meneekin rattosasti urheillessa
Mitäs henkireikiä muilla on?
Itsellä sali ja treenaaminen aina ollu lähellä sydäntä, joskin juominen häirinnyt sitä liikaa nyt 2 vuonna. (Kuvia katsellessa, sitä on tullut oltua ihan kunnossa… siihen tavoitellaan takaisin)
Luonto ja retkeily, käsillä tekeminen, nikkaroiminen. Jalkapallo.
Just tuo, täytyy muistaa vaan myös käsitellä niitä tunteita ja tilanteita missä kohtaa tavallisesti tulis herkästi käytyö kaupassa.
Ite ainakin sellanen tunnejuoja, ilma antabustakin onneks oon jo välillä pystyny ajattelemaan järjellä, että mitä hyvää siitä seuraa jos otan? Onko siitä jotain iloa, hytötyä?
En muistanutkaan kuinka ihania nämä hiljaiset aamut onkaan, kun herää virkeänä ja saa juoda aamukahvia rauhassa.
(okei katsottu jalkapallo finaali puolille öin mutta silti virkeä olo)
Se olis vielä viikonloppu edessä ja tiistaina saa hakea lääkkeen. Eilen mies haki 2 olutta pelin ajaksi, kysyi toki minulta onko se ok. Yllätyin että mulla ei tehnyt ollenkaan tiukkaa, vihaa lähinnä tunsin.
En miestäni, vaan sitä litkua kohtaan
Tälläisen tuntemuksen jälkeen viimeksi oli melko helppoa olla ilman, eikös se sanota niin että juomattomuus ja raittius on kakasi eri asiaa… tavoitteena raittius ja palata vanhaan ihanaan elämäntapaan joka oli kadonnut.
Mutta, päivä kerrallaan. Tsemppiä kaikille päivään
Huomenta Jälleen aamukahvilla yksin,muun perheen nukkuessa vielä.
Eilen tuli täyteltyä uima allas, tänään olis tarkoitus iskeä lämmitin kiinni jotta illalla pääsis uimaan
Kukkien istuttelua ja lapsien kaa oloa, miehen ollessa vielä tänään iltavuorossa.
Tänään on myös kauppareissu, kaikki kaapit on aivan tyhjiä ja sattunoisin raha päivä. Edelleenkään ei tee mieli mitään alkoholia, välillä uskon että pärjäisin ilman antabustakin, mutta tälläkertaa haluan ottaa varman päälle.
Tulossa kuitenkin kesä ja reissut. Toki ennenkin tämän tehnyt ilma apuja, mutta…
Ensin kuitenkin tämä päivä.
Multa saa kysyä, vastailla, kommentoida ym. En ota itseeni helposti vaan oon täällä juuri sen takia, että sais vertaistukea
Mua kiinnostaa, kuinka kauan täällä porukka on ollut pisimmillään juomatta? Onko joku jon"oikeasti raitis" ?
Raittiuden ja juomattomuuden eron tiedätte varmaan jokainen. Itse luulin olevani raitis, kunnes reilun vuoden jälkeen iski se ajatus, voin ottaa välillä vähän.
Nyt osaan toivottavasti käsitellä sen, että vaikka se tulisi useamman vuoden päästä niin en siihen ansaan lankea enää.
Niin sillä on todella eroa onko raitis vai vain juomatta. Jotkut lopettaa alkoholin käytön mutta käyttävät huumeita. Hän ei tietenkään ole raitis. Sit on niitä jotka lopettaa juomisen mutta ajatukset on pääasiassa vain alkoholissa ja sen käytössä.
Oli ehkä vuosi 2017 kun olin valvotulla antabuksella hoitotahon määräyksestä. Olin teknisesti raitis mutta en ollut mieleltäni raitis. Haaveilin hoidon päättymisestä ja toivoin että aika peruuntuisi niin voisin juoda. Olin kuin persiiseen ammuttu karhu pitkän aikaa kun halusin juoda mutta en voinut kun kuntoutustuki olisi katkennut. Lopulta hoito päättyi (se valvottu antabus) ja minä lähdin heti 1. Mahdollisuuden tullen kauppaan ja se ilta päättyi sairaalan päivystykseen kun sekosin.
Huomenna tulee 24 kk täyteen raittiutta ja mieli on ihan eri asennossa. En haaveile alkoholista ja ajatus siitä että ratkeaisin pelottaa välillä. Haluan kuitenkin pysyä raittiina myös seuratakseni äitini esimerkkiä. Hän lopetti juomisen vuonna 2005. Nykyään hällä on muistisairaus ja asumme kahdestaan ja jo senkin tähden on oltava selvinpäin. En voi olla missään nimessä sellsisessa tilassa etten voisi reagoida eteen tuleviin tilanteisiin. On oltava skarppi. Ja kun äitistä aika jättää niin tarkoitus on pysyä selvinpäin hänen muistoksi kun voitti viinanpirun sisulla.
Nykyään haluan olla raitis enkä vaihtaisi tätä hetkelliseen nousuhumalaan
Hyvää huomenta! Rauhallinen aamukahvi on kyllä ihan parasta. Varsinkin kun saa avoimesta ikkunasta kuunnella lintujen laulua.
Itselle tämä reilu 7kk on pisin juomattomuus sen jälkeen kun ensimmäisen juomani joskus nuorena otin. En silti koe olevani raitis nyt tai tulevaisuudessa, mutta nämä ovat tietysti määrittelykysymyksiä.
Itselleni raittius näyttäytyy vapaaehtoisena tilana, jolloin omasta halusta pidättäydytään alkoholista sekä tietysti myös muista päihteistä. Itselläni ei alkoholin suhteen oman halun ylellisyyttä enää ole, vaan olen juomaton alkoholisti nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.
Tuo määritelmä korostaa minulla sitä, että en voi enää koskaan ottaa ainuttakaan alkoholijuomaa, joten se toivottavasti osaltaan estää kohtuukäytön mahdollisuuden harhakuvitelmaa.
Juurikin näin, mieleltäni olen itse tällähetkellä rauhallinen ja ei tee mieli yhtään päihteitä.
Mielestäni olen käsitellyt paljon tilanteita ja sitä miksi juon, mutta ilmeisesti en kuitenkaan riittävästi, koska olen aina ratkennut.
Ajattelin, että antabus antaisi turvaa käsittelemään lisää.
Uskon itse siihen, että sen tuntee sisällään kun on ns. valmis tekemään elämän muutoksen.
Se on kuin jonkinlainen herätys.
Joku ehkä saa kiinni siitä mitä tarkoitan
Hatun nosto, että hoidat äitiäsi. Oma appiukko muistisairas myös, suht nuorella iällä vieläpä ja tiedän millaista se on.
Oma suku on katkaissut välit, koska olen ainut joka käy töissä ja elää suht normaalia elämää. Onneksi asun toisella puolella Suomea niin on helpottanut jättää kaikki taakse ja käsitellä.
Minulla ei oikeastaan äitiä koskaan ole ollutkaan, olkaa onnellisia te joilla on
Juomiseen johtavat tilanteet tai “syyt” eivät sinällään ole kovin merkityksellisiä alkoholistin toipumisessa. Alkoholismi on krooninen sairaus, joka aivoissa tapahtuneiden muutosten takia johtaa pakonomaiseen juomiseen.
Toki niitä triggereitä on hyvä tunnistaa ja yrittää vältää, mutta syitähän juoppo juomiselleen löytää. Ja ne syyt ovat aina jossain muualla kuin itsessä tai siinä juomassa.
Tärkeämpää on tunnistaa ja kohdata niitä tunteita, jotka edeltävät juomista. Yrittää säädellä ja ennen kaikkea sietää niitä. Tylsyys, ahdistus, viha… kaikki ne ovat vain tunteita. Samoin juomishimo on vain tunne. Ja tunteet menevät ohi.
Hetkessä eläminen on hyvä tavoite ja elämänohje. Riittää kun juuri nyt ja tänään ei juo.
