Alkoholismiin liittyy suurta tietämättömyyttä ja häpeää. Kun yhteiskunnassamme keskustellaan alkoholismista niin monasti se automaattisesti yhdistetään syrjäytymiseen tai rappioalkoholisteihin. Rappioalkoholisteja on kaikista alkoholisteista kuitenkin vain n. 3-4%.
Suurkuluttajakin voi juoda vuoden aikana moninkertaisen määrän alkoholia verrattuna alkoholistiin, olematta kuitenkaan itse alkoholisti.
Alkoholismia ei voi mitata määrällisin perustein vaan laadullisin.
Eli, mitä tapahtuu, kun holisti saa viinaa ja mitä tapahtuu, jos hän ei sitä saa vaikka mieli tekisi.
Rappioalkoholisti nimitystä käytetään, kun ihminen on mennyt ns. ”pohjan läpi”. Hän on sosiaalisesti ulkopuolinen, eikä enää peittele juomistaan vaan käyttää päihteitä ja korvikkeita myös puistoissa ja toreilla. Rappioalkoholistin hoitaminen vaatii aina pitkän kuntouttamisen ennen varsinaisen päihdehoidon aloittamista. Monet heistä kärsivät neurologisista vammoista sekä sisäelimien toiminnan pettämisestä.
Suurkuluttaja termiä käytetään yhteiskunnassamme yleisesti, kun halutaan kertoa alkoholin kuluttajasta, jonka juomismäärät ovat ”normaalia sosiaalista” ja ”tervettä” käyttöä suuremmat. Valitettavasti tämä termi pitää sisällään kaikki ryhmät kemiallisesti riippuvaisista ”normaalia” enemmän juoviin.
Alkoholisti terminä kertoo ihmisestä, jolla on krooninen hermosolutason sairaus. Hän ei välttämättä juo usein, mutta kun hän juo niin hän ei pysty kunnolla lopettamaan riippumatta äärimmäisistä ongelmista mitä juominen aiheuttaa. Päihde vaikuttaa siis alkoholistiin, on hän sen vaikutuksen alaisena tai sitten ei ole.
Lainaus; Päihdelääketiede
Näköjään toisten mielestä hyvinkin negatiivisesti.
Tosaalta kaikki kirjoitamani perustuu totuuteen ja kokemukseen.
Suomalaisessa AA-kulttuurissa esiintyy mustasukkaisuutta omaa AA-tulkintaa kohtaan.
Tuo on vieläpä hyvin yleistä. Se sulkee silmät kaikelta muulta mitä tarjolla on.
Ohje AA:laisille kun kuuluu:“Oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä”.
Koska työ vie minua maailman eri kolkkiin, olen avoimesti tutustunut myös AA-maailmaan.
Tiedän mistä puhun. Mutta nämä omanlaisensa AA:n mustasukkaiset Suomessa eivät sitä hyväksy.
Heillä kun on “maailman paras AA”, josta koko muun AA-maailman tulisi ottaa oppia.
Maailma opettaa, kunhan olet avoin.
Matkojen kustannuksiin tuskin osallistun, mutta mielelläni tulen opastamaan erilaisiin AA-ryhmiin.
Tässä meidän ryhmän viikko-ohjelma:
Monday 12.00 Beginners Open Style Meeting
Tuesday 12.00 Topic Discussion Closed Style Meeting
Wednesday 20.00 Step, Traditions: last meeting of the month Closed Style Meeting
Friday 12.00 Topic Closed Style Meeting
Saturday 12.00 Living Sober Meeting Closed Style Meeting
Saturday 20.00 Speaker Meeting Open Style Meeting
Sunday 20.00 Big Book Closed Style Meeting
Ps. Tiedossani on kolme tapausta, joissa erottaminen ryhmästä on tapahtunut kirjallisesti. Näistä olen itse nähnyt pari dokumenttia. Vakavin juttu on, että yksi erottamisista on tapahtunut aluepalverin kokouksessa ja se löytyy pöytäkirjasta!
Pss. Kevennykseksi paatokseen “Vihtori E:n” AA-vuosipäivävideo; youtube.com/watch?v=urYN4ddrqIE Sellaistakin on AA! 
Myllyhoitoon ohjautuu kaikenlaista porukkaa. Edellytyksenä se, että kongnitiiviset taidot ovat tallella eli ns. alkoholidementikot eivät myllyhoidosta hyödy. Muut kylläkin. Itse olin hoidossa Kalliolan klinikoilla vuonna 2005 ja silloin suurin osa porukasta oli 20-40 vuotiaita. Joukossamme oli myös yli 70-vuotias eläkeläinen vaimonsa lähettämänä. Hoito on pääasiassa luentoja, kirjallisia tehtäviä, ryhmäkeskusteluja ja tarvittaessa myös yksilökeskusteluja. Paras anti oli pienryhmässä työskenteleminen minun mielestäni. Paikkana viihtyisä ja ruoka hyvää. Henkilökunta ammattitaitoista.
Maksusta sen verran, että se koostuu kahdesta osasta: kuntaosuudesta ja omavastuusta. Asuinkuntasi maksaa hoidosta suurimman osan, mikäli olet hankkinut Kalliolaan lähetteen julkiselta sektorilta, kuten A-klinikalta tai terveyskeskuksesta. Jos hankit lähetteen työpaikaltasi, maksaa työnantajasi koko hoidon. Omavastuuosuus määräytyy tulojesi mukaan. Pienituloiset eivät maksa hoidosta mitään ja keskituloisetkin vain muutaman satasen.
Suosittelen lämpimästi.
Tätä logiikkaa en ymmärrä. Miten yksityisten hoitolaitosten olemassaolo, tai se että jollakin on varaa maksaa oma hoitonsa, on pois rappioalkoholisteilta? Tai keneltäkään? Eikö päinvastoin yhteiskunnan varoja säästy köyhempien hoitamiseen?
Ja kuten Merhol tuossa kertoi ei hoitoon päästäkseen tarvi olla rikas.
Rappioalkoholisti ei ole alkoholisti, tuo väite on toiseksi paras vitsi jonka olen kuullut, (parasta ei ole vielä kerrottu)
Kannattaa hieman perehtyä viralliseen tiettoon, ettei ala opettamaan “fraaseja” joilla ei ole totuuspohjaa.
Jutuistasi huomaa että olet käynyt tuon “tynnyrin” sisällä tapahtuneen terapiakoulutuksen, jossa alkoholismi on jo synymälahjana saatu “lahja” joka ei ole kenenkään syytä.
Minusta tuo Red Catin nostama asia asuntoloista ja ja hänen mainitsemistaan saattohoidoista on hyvä pohja lähteä mietimään arvoja.
Onko rappioalkoholisti sitten ihminen, jolle kuuluu kaikki samat oikeudet kuin muillekkin ihmisille. Onko rappioalkoholisti alkoholismin asteilokolla (luokka 3 - 10 ) Että hän menettää ansaitun arvonimen alkoholisti.(toinen väittämä rappioalkoholisti ei ole alkoholisti 
) Onko alkoholisti parempi ihminen sosiaalisesti ylempiluokkainen kuin toinen alkoholisti ( eri luokassa)
Minusta tuo ajattelu pohjautu pitkälle hoitoajattelussa, jota täällä mainostetaan ( meidän hoidossa paranee niin ja niin paljon ihmisiä)
Sehän kertoo samasta ajattelusta kun puhuttaisiin somaattisista sairauksista joissa sairaus ( syöpä) luokiteltaisiin tuulesta temmattuihin luokkiin ja sitten kehuttaisin hoitotuloksilla.
Ajattelutapa jossa potilas diagnosoi oman sairautensa, eli suurkuluttaja luokittelee itsensä alkoholistikiksi ja alkaa luokittelemaan alkoholismia omiin luokkiin on tyrmistyttävä veto.
Jokainen alkoholisti on arvoasteikolla samanlainen paskahousu kuin toinenkin tai sitten maailman arvokkain yksilö 
. Jokainen itse käy oman kustannuslaskelman oman elämänsä kanssa ja tekee tilinpäättöksen mitä haluaa tehdä elämällään.
Raittiusajattelua voi jokainen pohtia haluaako olla raitis, jos haluaa olla raitis, niin miten siihen raittiiseen elämään kuuluu tai kuuluisi kohtuukäyttö tai pelko kohtuukäytöstä. Jos noita ajatuksia pitää pohtia tai miettiä silloinhan ei ole käsitänyt raittiuden perimmäsitä tarkoitusta ja sairaus on akuutissa, eli hoitamattomassa tilassa.
Arvoista vielä sen verran jos alkoholismi on sairaus, jota sen uskon akuuttivaiheessa olevankin. Poistaako se että sairasihminen jatkaa oireiluaan ja jatkaa juomistaan, ihmiseltä oikeuden olla täysivaltainen jäsen ( asunnon + sosiaalisten / terveyspalvelujen saajana) Kovat arvot hiipivät jenkkimallissa väkisin mukaan, eli rahalla saa ja hevosella pääsee.
Minun käsittääkseni mikään sairaus ei poista ihmiseltä oikeutta olla täysivaltainen yhteiskunna jäsen.
Joka toisin väittää tai rajaa alkoholismia eri asteisiksi ja rajoittaa ihmisten hoitoa, ei ole käsittänyt alkoholismin perimmäistä kysymystä sairautena, vaan käsittääkseni ainoastaan nimellisenä ja omia tarpeitaan tyydyttävänä elementtinä.
Hauskaa loppuvuotta.
Hei, Von Valdemar Hug!
Minä löysin “metsien miehet” sieltä “viiden donan” hoitolaitoksesta.
Totta, ja ihan kaksin kappalein!
Kävin tosiaan morjestamassa hoitolaitoksen henkilökuntaa ja tottakai tutustuin myös tämänpäivän potilaisiin.
Ja siinä kahvipöydässä viereeni istahti kaveri ja aloimme keskustella, minkä alan miehiä sitä ollaan.
Ja kas kummaa “metsien mies” löytyi “viiden donan” hoitolaitoksesta, kaveri esittele itsensä metsäinsinööriksi ja kertoi lisäksi myös hoidossa olevasta metsäteknikosta/metsänhoitajasta.
Ajat ovat muuttuneet, mutta “metsien miehet” eivät ole suinkaan hävinneet! M.O.T.
En ole juurikaan täällä vastaillut enkä paljoa lukenut, mutta suvaitsevaisuutta pitää olla ja siinä voi kasvaa ja sillä on kasvattava vaikutus. Noista AA:ryhmistä jokaiselle kävijälle muodostuu oma käsitys ja sen saa pitää sellaisena kuin haluaa. Tohon mustasukkaisuuteen sanoisin, että kaikki me tykätään asioista jotka toimii meidän elämässämme ja jos joku tarjoaa jotain toista, sitä ei välttämättä oteta ihan tosta noin vaan. Itse luulin alkuun kun menin Kalliolan klinikoille perusjaksolle, että tää on papukaijaklubi, kun ensimmäinen peruskurssilainen tuli vastaan tervehti sanotaan nyt vaikka matti “olen Matti ja Alkoholisti” ja kun seuraavakin sanoi vastaavaa… no kyllä asiat selkeni eikä kukaan puhunut ympäri ja paljon sain perustietoa sairaudesta nimeltä Alkoholisti. En muuten ole koskaan kuullut kenenkään vertaavan Suomen AA:ta mihinkään muuhun, no se on tietysti Suomen paras AA eikä sellaisena toimikaan muualla. Kyllä kulttuurit ja muut vähän vaikuttaa käyttäytymiseen. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta olkoon niin kuin on. Oppimista tämä raittius on koko ajan. Kyse on sairaudesta joka toimii mielen alueella ja on saanut paljon aikaan tuhojaan, kellä enemmän kellä vähemmän, mutta ainakin omalla kohdalla elämä jäi elämättä niinä vuosina kun join, se oli pikemminkin olemista. Oli se raittiuden ensi yrittämisillä todellista tervan juontia ryhmissä käynti (nyt käyn jos haluan ja vapaaehtoisesti). On Kalliolan klinikkaakin vastaan ollut juttua, ettei sitä tarvitsisi, mutta jos ajatellaan, että missä muutama toipuva alkoholisti on keskenään juttelemassa niin kuin ryhmässä yleensä se on periaatteessa ryhmä. Kävin perusjaksolla yhteensä luennot ja pienryhmät päivällä noin 100:ssa ryhmässä plus varsinaiset AA palaverit päälle ja kun ajatellaan, että toipuvalle alkolistille on hyvä käydä ryhmissä päästäkseen hyvään alkuun raittiudessa, ei ryhmäkäynnit ole pääasia, mutta jos se auttaa topumiseen ja vie raittiutta eteenpäin niin hyvä se ja vaikka käsillä kävely tai halon hakkuu, pääasia alkuun ettei juo. Aika rankkaa, ei toiminut mulla, mutta tiedän, että on niitäkin jotka ovat eläneet sellaista elämää, että varmaan siltä pohjalta on pitänyt olla kovat otteet 7 kertaa viikossa ryhmään ja se on toiminut. Tässä juttu lipsuu vähän sivuraiteille, mutta kun täällä ei o mitään näppäimistö rajoitusta niin antaa palaa vaan. Itse olen Kalliolan ja vastaavien klinikoiden puolesta puhuja siinäkin mielessä, että siellä pääsee irti siviilikuvioista ja saa keskittyä oleelliseen eli ongelman nimeltä alkohlismi selvittämiseen. AA:ssa on alkuajoista saakka ollut joitan kiistoja milloin mistäkin, mutta kun ne jättää siihen arvoon, että olemme tekemisissä viekkaan vastustajan kanssa. Itse kävin muutaman vuoden satunnaisesti AA:ssa niin etten ollut juurikaan ollut sisäistänyt ohjelmaa sillä tavalla kuin nyt olen, se ei ole pakko vaan pitää sisällään ehdotuksia joista voi poimia itselleen apua jos sitä tarvitsee, nimenomaan jos tarvitsee muille se ei anna mitään. Jo ensimmäinen askel saattaa tökkiä ja jos se tökkii siitä ei voi edetä toipumaan, koska alkoholisti on voimaton alkoholiin nähden, niin kauan kun sitä ei myönnä tulee aikoja jolloin mennään taas kokeilemaan josko nyt voisi vähän ottaa ja ei kun taas. Olen mielelläni raittiina, oli aikoja jolloin en ollut mielelläni ja siitä sanoinkin ryhmässa, että olen kateellinen niille jotka juo, minä en voi (kivireki vaihe). Olen iloinen kun ei tarvitse taistella juomista vastaan se oli hirveetä aikaa. Jos joku jaksaa tätä lukea niin hyvä jos ei niin sekin on hyvä. Kirjoittelen mielelläni täällä ja muualla, tukeakseni ja jakaakseni, mutta jos tulee asioiden kaivelua niin, siinä vaiheessa mulla on muutakin tekemistä, enkä koe siitä mitään apua itselleni enkä muille. Hyvää jatkoa RauniO ja muut
Terv. Juki Alkoholisti
Aivan samanlaisia kokemuksia, vaikka en ole ryhmissä käynytkään.
Etsin tässä ihan joutessani yötä valvoessa jotakin erityistä Minnesota -aiheista ketjua, mutta tämä Myly-ketjukin kelvannee. : )
Pohdiskelin vaan sitä, kun ilmeisesti em. laitoksessa on kaikki henkilökunta raitistuneita alkoholisteja: lääkärit, hoitajat, kaikki muu henkilökunta varnaan siivoojaa myöten. Niin onko tämä jotenkin sellainen piirre, joka ikäänkuin tekee henkilökunnan pätevämmäksi työhönsä?
Nimittäin mä itse en koe olevani pätkääkään sen ymmärtäväisempi alkkiksia kohtaan, taikka “ymmärtäväni heidän sairauttaan”, olin itse alkkis tai en. Ei alkoholismi ole varsinaisesti ymmärrettävissä. Tai jos olisikin, ei sen ymmärtämisen tarvitse olla laadukkaan hoidon tae.
Hoitaakseen dementikkoa, ei hoitajan itsensä tarvitse olla dementikko. Hoitaakseen mielenterveysongelmaisia, ei hoitajan tai lääkärin tarvitse itse olla mielenterveysongelmainen. (?)
Tietysti jos alkoholistia hoitava lääkäri ymmärtää addiktiivisen luonteen olemuksen, hän ei välttämättä kirjoita joitain lääkereseptejä ihan niin avokätisesti, mutta ei tämän asian ymmärtääkseen lääkärin tarvitse olla itse alkkis.
Minusta on ihan mukavaa aatella, että jos meen vaikka lekuriin, gynelle taikka hammaslääkäriin, on ihan ok jos se minuun kajoava henkilö ei ole mitään päihdeongelmaa ikinä nähnytkään. Itse asiassa olen ihan tyytyväinen jos ei ole. 
Sama pätee minua kuskaavaan bussikuskiin, taksikuskiin, veturinkuljettajaan ja lentäjään.
Minnesota-hoito varmasti keljuttaa monia, varsinkin nk. terveydenhuollon ammattilaisia, koska sen hoitotulokset ovat niin hyviä. Sen sijaan että a-klinikalla istuu nuori juuri valmistunut poikanen/tyttönen kyselemässä “miltä nyt tuntuu” ja että “oletko aikonut nyt seuraavalla viikolla juoda hieman vähemmän”, minnesota-hoidossa ei hoidon aikana juoda, mikä on mielestäni ainoa tapa alkoholistin toipumiseen.
Itselläni on kokemusta sekä yhteiskunnan järjestämästä hoidosta sekä minnesota-hoidosta. Omasta mielestäni “hoitajan” omat rankat kokemukset tuovat sellaista taustaa ja kokemusta, mitä ei koulun penkiltä saa ainakaan Suomessa. Hän osaa reagoida potilaan tuntemuksiin aivan eri tavalla. Alkoholistin ymmärtäminen on erittäin vaikeaa terveelle ihmiselle, kuten hyvin tiedetään 
Ja se onko hammaslääkärini alkoholisti vai ei, ei kiinnosta minua pätkääkään, kunhan ei ole kännissä. Monet selvin päin olevat alkoholistit tekevät työnsä erinomaisesti.
Ylläoleva virke taitaa olla nyt ihan oikeasti sellanen paljonpuhuttu “sammakko”… mutta näitähän lipsahtelee itse keneltäkin joskus. 
Uskoakseni sosiaali- ja terveysalalla ollaan erittäin iloisia kaikista vähäisistäkin tuloksista päihdeongelmien suhteen, sillä päihdeongelmaisten tulokseton hoito on erittäin raskasta, (ennestäänkin niukkoja) resursseja syövää ja turhauttavaa.
Monin paikoin joudutaan hoitamaan pelkkiä oireita, eikä alkoholismia itseään koska julkisella sektorilla siihen ei ole sopivia hoitoloita, aikaa eikä varoja.
Se että jotkut alkkikset tunkevat mielenterveystoimistoon jonottamaan, vie tilaa oikeasti mielenterveysongelmaisilta, joita on enenevissä määrin: etenkin masennuksesta kärsiviä, joiden oireilu ei johdu päihteistä.
Se siitä siis. Tarkotukseni ei ollut puhua Minnesotasta tuhannetta kertaa, vaan siitä pitääkö alkkiksia hoitavan ammattilaisen/asiantuntijan olla itse ns. “sairas” ollakseen mahdollisimman pätevä.
Alkoholistin ymmärtäminen on jossain määrin vaikeaa minullekin, vaikka olisin itse alkkis. Mä luulen, että jollain terveellä voi olla paljon enemmän objektiivista näkökantaa addiktiosairauksiin.
Koska vaikeimmin päihdeongelmaiset on sekakäyttäjiä, en haluaisi edellyttää ammattilaisilta että heilläkin pitäisi olla omakohtainen kokemus sekä bentsoista spiidistä gammasta piristä pilvestä essoista ja vielä viinasta että he ymmärtäsivät varmasti asiakkaitaan. : )
On kanssa kokemus julkisenpuolen palveluista sekä Minnesota-mallin palveluista.
Eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Ei voi, eikä edes pidä verrata.
Asiasta on vanha kirjoitus jo vuodelta 1936, jossa ei alkoholisti lääkäri Tri Silkworth, kertoo asiasta.
Aika on muuttunut asia ei. webalcoholic.com/selvaratkaisu/index.php?id=50
Mä kyllä varmuuden vuoksi ootan mitä ope sanoo asiasta syksyllä, ja oon sitten hänen kanssa samaa mieltä.
Minnesota-hoidossa on muuten lääkäreitäkin, mikä on mukava juttu Ai niin, unohdin mainita että a-klinikalla hoitohenkilöni suositteli minulle minnesota-hoitoa. Mukavaa vapaamielisyyttä häneltä; joku on oikeasti kiinnostunut sairaasta eikä vain tienaamassa rahaa tai puolustelemassa omaa organisatiotaan.
Miten Myllyhoito ja Minnesotahoito eroavat toisistaan? Onko hinnassakin eroa?
Kuinka Avomylly toimii? Pitääkoö olla lähete lääkäriltä/A-klinikalta? Maksaako sekin muutaman tonnin? (ellei sossu maksa)?
Miksi myllyt ja minnet ovat niin salaisia hoitopaikkoja. Niistä ei juuri juttua kuule, lue. Vaikka sillointällöin lopettajat kertovatkin suurista parantumisprosenteista ko. laitoksissa!
Esim. avominne maksaa noin 2500 euroa ja sinne voi toki mennä ilman lähetteitä. Info on ilmainen ja käsittääkseni ekan viikonkin voi tutkia ilmaiseksi onko se oikea paikka sairauden hoitoon. Ei noissa paikoissa ole mitään salamyhkäistä, ne ovat hienoja paikkoja sairauden hoitoon ja oman itsensä tuntemisen lisäämiseen.
Yhteiskunta keskittää voimavaransa muihin hoitoihin, kuten a-klinikoihin, joten pienellä budjetilla minnesota-hoidot yrittävät sinnitellä. Mutta vain Suomessa, muualla on toisin. Esim. Yhdysvalloissa, missä vakuutusyhtiöt maksajina haluavat tuloksellista hoitoa, minnesota on hyvin suosittua. Siellähän se Ville Valokin raitistui Tosin Suomessa selviää halvemalla.
Tai mainostamassa itse käymäänsä hoitolaa ja puolustelemassa sen hintaa?
Myös A -klinikalla on lääkäreitä, ja ne joilla ei ole varaa mihinkään useiden tonnien hoitoloihin tai eivät saa yhteiskuntaa maksamaan hoitoaan, joutuvat yrittämään raitistumista niinkin vähäpätöisin ja epäarvostetuin keinoin kuin pelkän AA:n tai A-klinikan avulla, taikka omin avuin.
Muutenkin aika halpamainen heitto tuo “tienaamassa rahaa ja puolustelemassa omaa organisaatiota”, Jep, duunissa ollaan (newsflash!) tienaamassa rahaa. Sos. ja terv.alan liksatkin on sitä luokkaa, että minunki aika kuluu lähinnä miettiessä hankkisko seuraavan kämpän Westendistä vai Monacosta.
Mutta jos joku väittää että joku ammatti-ihminen ei olisi muka kiinnostunut “sairaasta” ja vihjaa että olisi muka jossain päihdehoidon yksikössä “vapaamielistä”, niin nyt tekis mieli sanoa jo erittäin rumasti. 
Itte dokaavat hemmetti ittensä rapakuntoon, että pääsevät sen jälkeen nyrpistelemään ja arvostelemaan heille tarjottuja hoitomuotoja.
Oi alkkikset, mikä kiitollinen potilasryhmä!