Muutosmotivaatiolla eteenpäin

Moi

Tein tänne käyttäjätunnuksen ja ajattelin jakaa tarinani ja jatkossa kirjoittaa kuulumisiani säännöllisen epäsäännöllisesti, ainakin ellen vaivu taas johonkin kurimukseen ja semi-katoa. Olen seuraillut taustalta jonkin aikaa ja vaikuttaa ihan okei paikalta tämä tällaiseen avautumiseen ja olen käyttänyt ennenkin kirjoittamista välineenä ajatusteni jäsentelyyn. Kaikki jotenkin tuntuu konkretisoituvan kun kirjoittaa sen “paperille” eli tässä tapauksessa nettiin. Eli tästäpä lähtee.

Olen vähän päälle kolmekymppinen mies, kärsinyt mielenterveysongelmista oikeastaan nyt jälkeenpäin mietittynä koko ikäni niin pitkälle varhaislapsuuteen kun muistan, diagnoosit tuli siinä täysi-ikäistyttyäni. Alkoholi ollut vahvasti kuvioissa mukana noin 16 vuotiaasta lähtien. Huumeita toki myös aikoinaan vuosikaudet ja taas vuosikaudet ihan niitä koviakin psykooseihin asti. Röökiä polttanut nyt noin puolet elämästäni.
Rahapelit kaikissa muodoissaan, no, olen rikkinäisestä kodista ja isäni istui ne(kin)viikonloput baareissa kun mä olin sillä hoidossa. Se sai mut pidettyä tyytyväisenä ja mä sain aikani kulumaan pelaamalla RAY kolikkopelejä siellä kapakan savuisessa nurkassa. Välillä mulla on ollut raittiimpia jaksoja ja olen kuntoillut puolimaanisesti. Kotona lihaskuntoharjoituksia, metsissä pitkiä lenkkejä, sekä uimahallilla käyntiä.
Periaatteessa voisi sanoa että jos johonkin voi jäädä koukkuun, mä jään jos hiukankin maistan tai haistan.

Tällä hetkellä akuutteina ongelmina liiallinen alkoholinkäyttö ja rahapelit. Tämä kesä on ollut varsinainen pohjanoteeraus. Kännätessä ja pelatessa rahapelejä olen tuntenut olevani aidosti elossa. Sitten krapulassa, nälkäisenä, rahat pelattuna elämänhalu on toki ollut aivan kadoksissa, ajatukset ovat olleet murheisia. Sellaista tunteiden vuoristorataa siis. Eli saman päivän aikana sängynpohjalta sikiöasennosta itkiessä ja itsemurha mielessä on myöhemmin oltu nousuhumalassa voitolla pelihallissa ja maailman ruhtinas. Sanomattakin selvää lienee että olen jokseenkin velkaantunut (en älyttömiä summia mutta olen pienituloinen) ja tehnyt vääryyttä rahoittaakseni harrastuksiani (eli ongelmiani). Nämä kelat ovat tietenkin saaneet mut pohtimaan kaikkea syvällistä, onko ihminen tekojensa summa ainoastaan, elämän tarkoitus, kuoleman tarkoitus, jne settiä… Tai aina olen ollut pohdiskeleva luonne. Ajattelen “liikaa” pääsemättä kuitenkaan rakentavaan toimintatapaan kiinni. Murehdin asioita jotka ovat mun vaikutusvallan ulkopuolella (sodat, nälänhätä, väkivalta, yleinen pahoinvointi)

Mulla on säännöllinen hoitokontakti ja olen myös menossa uudelle hoitajalle juttelemaan joka ohjaa mua sitten jonnekin suuntaan. Koska ilman ammattiapua en tästä selviä. Ehkä hetkeksi voin selvitä kunnes ennenpitkää löydän itseni samasta aallonpohjasta toivoni menettäneenä. Tästä tulee näemmä aika pitkä vuodatus joten koitan päättää kertomalla ytimekkään tavoitteeni: Rahapelien totaalinen lopettaminen (ei edes sitä yhtä lottoriviä)sekä alkoholinkäytön merkittävä vähentäminen. Siksi olen täällä “vähentäjät” palstalla.
Syyni tänne liittymiseen ja kirjoittelun aloittamiseen on se, että jos tämä rata jatkuu mulla on aika pitkälti ne 3 vaihtoehtoa, kohdetta joihin mennä, eli vankila, mielisairaala tai hauta. Sen verran mulla on toivonkipinää vielä että mikään näistä ei vaikuta kovinkaan mielekkäältä vaihtoehdolta. Haluan mun elämäni takaisin. Elämänhalun takaisin. Sen pienistä asioista nauttimisen ja kaiken kauniin näkemisen. Katse jälleen kirkkaaksi ja joskus voisin jopa yllättää itseni hymyilemästä.

Kiitos jos jaksoitte lukea ja että sain jakaa näitä kokemuksia tänne.

Tulin hyvin murheelliseksi kirjoituksesi luettuani. Näin sen pienen pojan, joka pelaa räkälässä hedelmäpeliä ja rakkauden ja huolenpidon sijasta saa välillä kolikot kolisemaan metallilaariin. Toivon sinulle jotain hyvää elämässä, että jaksat ja voit kokea olevasi aidosti elossa, ilman pelejä, ilman alkoholia. On se mahdollista. Tsemppiä siis.

Kiitos tsemppauksesta ja hyvien asioiden toivottamisesta nimim. Oodi :slight_smile:

Tuli kyllä aika surusävyinen ketjunaloitus tehtyä. Ei tää elämä oo täyttä helvettiä mulle ollut. Isä nyt on mitä on, en oo vuosikausiin ollut tekemisissä tai edes kuullut siitä mitään. Mutta äidin kanssa on hyvät ja tiiviit välit ja tullaan hyvin toimeen ja se myös tietää mun ongelmista ja on kovasti tukena. Muutamia hyviä ystäviä on kanssa jotka ovat auttaneet ja uskon että myös heidän tuki jatkuu. Muutamia ihan hienoja parisuhteitakin on suotu vuosien varrelle, jotka eivät kuitenkaan kantaneet loputtomiin. Ilman näitä asioita olisinkin varmaan kiskaissut itteni jojoon jo aikoja sitten. Mutta tahdon yrittää monista syvistä vaikeuksista huolimatta.

Ongelmana on muuten myös unettomuus ja univaikeudet muutenkin. Pinnallinen uni ja painajaiset. Siksipä täällä tällaiseen aikaan kirjoittelen. Ihan selvin päin jne. Pelannut ja juonut olen viimeksi perjantaina. 8 annosta alkoholia (bissee) ja joitain kymppejä peleihin tappiota (tuntuu kovasti näillä pikkubudjeteilla). Sinänsä ollut “helppoa” pidättäytyminen peleistä ja holista koska rahaa ei ole ollut lainkaan enkä tahdo ottaa enää senttiäkään lisää velkaa, vanhoissakin on tekemistä. Tänään tulee pikkuisen euroja, siitä en itseäni ruoski jos joitain oluita juon mutta peleihin ei saa mennä ollenkaan. Ei euroarpaa, 40cnt vaihtorahoja pelikoneesen. Zip. Nada. Eikä sitä oluttakaan todellakaan mihinkään tipahduksiin asti. Tulen illalla kertomaan miten tässä kävi.

Kävin maanantaina juttelemassa ammattilaiselle joka ohjaa mua paremmin riippuvuuksiin erikoistuneen tyypin puheille, vielä en tiedä koska hänen kanssaan pääsen juttelemaan. Naltreksonia ja antabusta sivuttiin jo keskustelussa, lienee tuttuja valmisteita monille palstalaisille, jos ei omakohtaisesti syötynä niin jostain kuultuna tai luettuna, kun kerran tännekin palstalle olette tulleet juttelemaan. Mulla on aika paljon kuhinaa päässä ja tunteet vaihtelee kuten tavallista, mutta olen oppinut sietämään ja osittaisesti kontrolloimaan näitä riivaajia korvien välissä.

Kaikkea hyvää teidän päiväänne. Palataan asiaan illalla.

Ps. Kissat on parhaita. Mulla ei oo omia mutta kavereilla on. Hienoja eläimiä kaikessa liikkeiden sulavuudessaan ja omahyväisyydessään =) ja tarvittaessa myös mitä pätevimpiä terapeutteja.

Moikka vaan moi.

Lyhyt tilannepäivitys kun lupasin palata. Kävi silleen et kuitenkin pelasin 3.20e loppurahat kaupasta automaattiin tämän päivän aikana mutta en enempiä. Mutta en olisi halunnut pelata sitäkään. Ostin 14 olutta tiistaina ja tarjosin 5 kaverilleni, just join sen yhdeksännen pois, nukkumaan menossa kohtapuoliin. On se nyt vähennystä esim 15-24 oluesta vuorokauden aikana kuitenkin.

Hyvää yötä.

Pieni päivitys, en ole kadonnut.

Viikon verran meni aika hyvin, sitten hullu jurri ja pelaamine. Hitto. A-klinikalle on nyt kontakti ja ajattelin pelipoikki-ohjelmaa myös. Nyt en tässä vaiheessa enempiä kirjoittele. Kova ahdistus.

Moikka Addiktiomaani, ja tervetuloa Plinkkiin!

Itsekin olen aika uusi sivuilla, mutta oon tykännyt kovin tästä tsemppaavasta ilmapiiristä. Kukaan ei tuomitse, ja vaikka tekisit hetken päästä päinvastoin, mitä olit juuri vannonut että et tekisi, kukaan ei siltikään tuomitse. Se ankarin tuomari löytyy sinusta itsestäsi.

Itsekin muistan elävästi, kun sai muksuna hakea sekä mutsia että faijaa sieltä pubin nurkasta kotiin, jotta tekisivät jotain iltapalaa. ja tulihan siellä heiteltyä tikkaa ja vietettyä aikaa, jotta vanhemmat saivat keskittyä oleelliseen. Kivempaa se oli, että he dokasivat välillä sielläkin, kun muuten ryyppäsivät aina kotona, ja vetivät röökiä olkkarissa tai keittiössä. Voit vain kuvitella, minkälaista 9v lapsen elämä oli, kun maanis-depressiivinen faija päätti vetää itsensä hirteen, sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa, ja mutsi alkoi dokaamaan oikein olan takaa.

kaikista näistä tapahtumista kuoriutui sitten 26v nainen, joka kamppailee juomisensa kanssa - todella yllättävää. Mutta kamppailen enemmänkin sen kanssa, mitä taustalla tapahtuu. alkoholi on keino vältellä sitä todellisen ongelman aiheuttajaa. ja sen sotkun selvittämiseen ei pysty, ellei pidä mieltään kirkkaana. siksi olen tällä hetkellä päätynyt totaali-tipattomuuteen. tällä hetkellä 5 viikkoa takana, ja fiilis on todella hyvä.

Hienoa, että olet hakenut apua ongelmiisi. Voisin varovasti epäillä, että addiktioidesi, juomisesi ja/tai ahdistuksesi taustalla vaikuttaa vahvasti juurikin suhteesi vanhempiisi, tai käsittelemättömiä lapsuuden traumoja, mitkä nostavat ne ahdistukset pintaan. Olen mainostanut tätä ennenkin, mutta luin juuri “tunne lukkosi”- kirjan, ja voisin veikata, että se voisi toimia hyvänä työkaluna sullekin. Sun kirjoituksia lukiessa tuntuu, että olet tosissasi elämänmuutoksen kanssa, ja valmis tekemään töitä sen eteen.

Paljon tsemppiä, päivä kerrallaan onnellisempaa tulevaisuutta kohti :slight_smile:

Kiitos tervetulotoivotuksista ja viestistäsi LunaS!

Enpä ole ihan niin aktiivisesti kirjoitellut kuin alunperin suunnittelin mutta nyt täällä taas. Myönnän että vähän hävettänytkin tulla tänne “päivittämään statusta”, olen jonkin verran juonut (en kylläkään kertaakaan turbojurria, sellaisia joissa merkeissä kesä pitkälti meni) ja pelejä kanssa naputellut, sekin on kyllä vähentynyt mutta haluaisin sen siis nollaan. Minunkin mielestäni täällä plinkissä tuntuu olevan ihan tsemppaava ja ystävällinen ilmapiiri. Ja joo, olen kova “tuomaroimaan itseäni” kyllä. Itsesyytöksiä ja sellaista. En oikein siedä näitä heikkouksia itsessäni (en käytä juurikaan sanaa “viha” mutta lähellä sitä liikutaan kun mietin näitä syväänuurtuneita huonoja tapojani). Kun välillä miettii että ne on mun omat pikku kätöset jotka tunkee kolikoita automaattiin tai kallistaa sitä bissetölkkiä, “lopeta se, tyhmä addiktiomaani! satutat itsesi!” mutta sitten se järjen ääni vaimenee. Niistäkin hyvistä hetkistä, kun ei tee mieli juoda tai pelata, ja mieli on seesteinen, jotenkin luisutaan taas.

Onhan tuolla lapsuudessa käsittelemättömiä solmuja joo, perheväkivaltaa jonka kylläkin mieleni on blokannut tosi suurelta osalta. Isosiskoni muistanee ajat paremmin mutta ei me olla siitä puhuttu juurikaan. Ihan sivulauseita joskus kauan sitten.

No tämä päivä… Aamupäivällä join sixpackin jonka jälkeen alkoi niin rajusti univelat painamaan että aloin nukkumaan siinä nousuhumalassa, heräsin selvin päin sitten eikä enää himottanut ottaa “uutta starttia” Piti siivota kämppä mutta jaksoinkin vain keittiön, tosin siinä olikin eniten laittamista. Vessasta on lamppu palanut, en sinne mee puunaamaan tänään, ja olohuone nyt on semikunnossa. Vaikka olisi kunnon ryyppyputki niin kämppää en halua päästää kovin sekaiseksi, siitä on niin korkea kynnys sitten siivota kun tietää että urakka on helvetinmoinen. Ja mulla menee homma niin, että sekainen kämppä = sekainen mieli. Haen muuten tässä kämppääkin, asunut tässä liian kauan ja liian paljon kaikkea kuraa tapahtunut. Uutta raikkaampaa aloitusta siis siinäkin suhteessa elämääni.

“Tunne lukkosi” kirjaa on muutkin mulle suositellut ja olen netistä lukenut kehuja siitä. Nyt vain taitaa olla kirjastoonkin jotain sakkorästiä hippusen ainakin :neutral_face:

LunaS: 5 viikkoa totaalitipatonta, se on kova juttu se, hienoa!!! Tsemppiä sulle kanssa että se jatkuu, tai jos tulee retkahdus jostain syystä tai ilman syytäkin, niin siitäkin voi selvitä varmasti.

Moi taas. Kahvia tai alkoholia juodessa eritoten tulee tarve kirjoitella kaikennäköistä settiä. (Tällä kertaa juomavalinta oli kahvi)

EN PÄÄSTÄ IRTI

Kesä katosi, tilalle tuli syys
Huoneessani asuu yksinäisyys
Menneisyyden demonit raivoten soimaa
Silti hehkut vierasta voimaa
Miljoona valhetta, yksi totuus
Totuuksien tie raikas ja uus
Tää hetki tulevaisuuden sanelee
Aika matelee vaikka kuinka anelee
Valintoja, ratkaisuja ja niiden hinta
Sekunteihin hukkuneena kaukana pinta
Huuda tyhjäksi sielustasi tuska
Huuda kunnes kuulet jostain kuiskausta
Kertoen: vähän liikaa kerran menetit
Tunteet, sielun, järjen ja setelit
Joten kaikki mitä saavutat nyt on voittoa
Ei ole yötä ilman aamunkoittoa
Toivon liekki on pakko säilyttää
Suojella sitä myrskyltä, tuska häivyttää
Mieli murtuu ennen kuin seinä
Johon päätään hakkaa sydän säpäleinä
Eksyneinä me kaikki täällä kuljetaan
Ehkä hetki seesteistä kun silmät suljetaan
Miten löytää määränpää kartoilta pois jäänyt
Vankina, unohdettuna, suljettuina ulospääsyt
Sanovat: jos on elämää, on toivoa
Kliseisiin korulauseisiin jo haluaa uskoa
Tupakansavu seinät huoneen kellastaa
Sotakoneistot maailmalla yhä mellastaa
Eikä rauhaa sielu eksynyt saa
Vielä silloinkaan kun katoaa aurinko ja maa

En päästä irti
Luovuta en
En päästä irti
Unelmiini tarrautuen
En päästä irti
Luovuta en
En päästä irti
Katson vielä huomisen

Tiedän, sä et jaksa tätä enää
Enkä oikein jaksa minäkään
Miten tänne oikein vaivuin
En muista, mutta taivuin
Taivuin vaikka vahvaa näyttelin
Tyhjää tilaa pahuudella täyttelin
Aina jotenkin sopimaton tai myöhässä
Kuitenkin yhä tässä, yrittämässä
Ymmärtää tai löytää tarkoitusta
Sille millainen tulikaan minusta
Aikoinaan en käsittänyt mihin polku johtaa
Kenet kohtaan, mikä polun päässä hohtaa
Kutsuen luokseen kuin palvelijaa
Joka perille ei löydä koskaan
En käsitä miksi myrkky on niin kiehtovaa
Mutta vaikka se tuhoaa, on se ikiomaa
Kirkkaampina hetkinä melkein tunnen
Ihollani elämänhalun kosketuksen
Sitten kaikki muuttuu, vaihtuu
Hurmos nousee, viipyy hetken ja haihtuu
Eikä mikään muukaan taida olla pysyvää
Kaikelle tarkoitusta se saa kysymään
Ne hokee “olisit voinut valita toisin”
Mut taaksepäin en palaisi vaikka mä voisin
Kokemuksillani minusta minut rakensin
Keskeneräisen, ja lopullisuus koittaa ensin
Ennen kaiken tajuamista ja rauhaa
Tärykalvoille räyhähenget vaan pauhaa
Silti on jatkettava, ja sitä tahdonkin
Elää ja kokea, ja muistaa sinutkin

En päästä irti
Luovuta en
En päästä irti
Unelmiini tarrautuen
En päästä irti
Luovuta en
En päästä irti
Katson vielä huomisen

Lyhyt päivitys: Viimeksi oon juonu tiistaina, ei yhtään annosta sen jälkeen. Ei kyllä oo rahaakaan :smiley: Samasta syystä ei oo tullu pelattuakaan. Aika freshi olo pään sisällä verrattuna siihen mikä oli kesällä tilanne. Nyt väsyttää niin paljo että meen nukkumaan. Kaikkea hyvää kaikille.

=)

Moros.

Viikon olin juomatta, eilen ostin sellasen olvi halko 12 packin. 1 niitä enää tänä aamuna jääkaapissa näytti olevan. Päätä särkee. :imp:

On kyllä todella vittumaisia nuo jääkaappia tyhjentelevät pienet peikot. :imp:

Tervepä terve.

Viikko nyt kulunut viime känneistä. Tuon edeltävän viestini kirjoituspäivänä eli viime keskiviikkona join sen yhden pois sieltä jääkaapista kummittelemasta. Eilen join yhden kun kaveri tarjos. Ja tänään piti ottaa känät kans mutta enpä otakaan, syy = RAY :imp:

Selvistellää sitte. Helvetti.
Harkitsen siirtymistä valtti-kirjoituspalstan puolelle, se ongelma tuntuu nyt olevan akuutimpi. Tai en mä vähentäjistäkään siis mitään totaalikatoamista halua tehdä, kesä on vielä tuoreessa muistissa tai se mitä siitä nyt ylipäätään muistaa. Toinen hirttosilmukka kun löystyy niin toinen kiristyy tai takavasemmalta heitetään uutta kaulaan siltä tää tuntuu ainakin hetkittäin.

Juoksen lujaa karkuun
En tiedä mitä tai miksi
Muistamatta kuinka kauan tätä on jatkunut
Ja jatkuuko tämä ikuisesti
Ainakin päivä on ollut pitkä
Yö tulee olemaan vielä pidempi
Haluaisin hautautua tunteettomuuteen
Niin kuin nuo toiset
Jotka päivästä toiseen kulkevat kuin junat
Voitosta voittoon
Joillekin jää aina tappion osa
Häviäjän rooli
Vie se kauas minusta
Ja tuo itsesi lähemmäs

Terwe.

Hörppäsin 12 bissee eilen. Söin tukevasti alle ja väleihinkin hiukan napostelin suolaista, olo on suht. okei nyt. Eli kiteytän tähän nyt vähän lähihistoriaa ihan itseänikin muistuttaakseni: Eilen torstaina 12 olutta, maanantaina kaveri tarjosi 1 oluen, sitä edeltävänä tiistaina 11 olutta (niin ja sen jälkeen se kahdestoista pois vielä). About noin mennyt. Voin lohduttautua sillä että kesällä saattoi mennä päiväkausia n. 15 olutta, mutta en ole ihan tyytyväinen tämänhetkisiinkään kertakäyttömääriin. 10 olisi hyvä “katto” ehkä näin alkutaipaleellani vähentämisessä. Eikä päivien putkia. Rauhaa kaikille.

Join eilen, juon tänään. That’s what’s up. :unamused:

Moi taas, oli pientä päivitystaukoa ja sitten vielä tietokonekin hajos, mutta nyt taas online.

Join tuossa viime viestin jälkeen vielä 9.10 eli kolmen päivän akuutti kaljaputki oli. Hups. Nyt vähän oon palannut ruotuun, noiden jälkeen kerran juonu humalan, eli 12-packin kukkoa ja muutamia parin kolmen kaljan päiviä on ollut. Ei kauheasti nyt kerrottavaa, aika tasaisesti on mennyt. Tämän syksyn ruska on ollu tosi kaunis, sitä on kelvannut ihastella.

Moi,

Mulla olisi sulle aika…jännä kysymys, Addiktiomaani. Ilmeisestikään plinkissä ei ole mahdollista kirjoittaa yksityisviestejä, muutoin olisin tietenkin hyödyntänyt sitä ominaisuutta tässä tilanteessa. Kertokaahan toki, jos tällainen vaihtoehto on käytettävissä!

Mutta siis asiaan. kirjoittelit viestiä 18.9.2013 21:22:20 otsikolla “en päästä irti”. Ja nuo sanat jotenkin koskettaa joka kerta kun ne luen. Ja olen tässä pitkään tuumaillut yhtä asiaa: panisitko pahaksesi, jos omaksi huvikseni ( = ei kaupalliseen tarkoitukseen) käyttäisin osia tekstistäsi biisin runkona? saan välillä inspiraatiota muiden materiaalista, vaikka yleensä teen itse kaikki kappaleeni.

Olen sitä mieltä, että jokaisella plinkkiin kirjoittavalla on ehdoton oikeus jakaa mietteitään ilman, että joutuu pelkäämään omien tekstiensä hyväksikäyttöä. Mietin, ja yritin selvittää, onko tämänkaltaisen kysymyksen esittäminen täällä vastoin sääntöjä… mutta en oikein tiedä, miten muutenkaan olisin voinut asian ilmaista, kun käytetään nimimerkkejä, ja kyse on tämän viestiketjun materiaalista.

Mutta mikäli Addiktiomaani et pidä tästä ajatuksesta, lupaan ja vannon jättää homman tähän. Piste. Sinulla on siihen täysi oikeus, ja kunnioitan päätöstäsi. :slight_smile:

Pahoittelen tätä off-topic viestiä. Tsemppiä Addiktiomaanille syksyyn, ja muillekin Vähentäjille!

LunaS: Anteeksi että kesti vastata, tämä alkuinnostuksen jälkeen vähän lopahti tämä kirjoittelu. Kaikki tänne kirjoittamani teksti on ihan vapaassa käytössä toki. Kiva jos jollekin saa tuotettua ajatuksia tai jopa inspiraatiota! :smiley:

Olen vähentänyt juomista, en usko että se on niinkään tapahtunut tästä ketjun aiheesta, muutosmotivaatiosta, vaan siitä etten saa samanlaisia kiksejä enää siitä älyttömästä sekavuustilasta. Välillä ottanut jonkun 4-6 bissee ja sitten ollut että :confused: ja jättänyt homman siihen. Toki niitä +10 kaljan settejä ollut myös pari. Tuossa oli yhdet varpajaisetkin ja siellä meni aika tujua boolia, huh ei oo väkevät mun juttu. Ei mitään sekoilua tai ylilyöntejä taaskaan, jossain vaiheessa vaan nukkumatti yllätti kyläilyllään. Eilen ei meinannut sitten yllättää millään, oli selvä päivä ja mietin tällaisia ja aamulla herättyäni kirjoitin ylös:

Eilen tuijotin peiliä
Näytin vanhemmalta kuin ikinä aikaisemmin
Ja sitähän mä olenkin
Jokainen ohikuluva hetki, vanhenen
Teki mieli lyödä säpäleiksi se peili
Ilkkui minulle omalla heijastuksellani
Mutta siellä se yhä on
Ehjänä kylpyhuoneen seinällä
Rikkinäiseksi jäin vain minä
Jonain päivänä korjaan kaiken
Muutan kurssin ja peilini hävitän
Asioiden lykkääminen ainoa taito

Moikka Addiktiomaani

Kiitos taas loistavasta tekstistä!
Lähes jokainen lause sopii myös minuun. Minä vanhenen, rypyt syvenevät päivä päivältä nyt varsinkin, kun olen ollut juomatta reilut kaksi viikkoa turvotuksen vähentyessä. Oluen himoa tyydytän Nikolailla, ehkä se on se elementti, jolla pyrin korjaamaan itseni. Asioiden lykkäämisen minäkin hallitsen. Ei ole tahtoa, ei motivaatiota. Tekemättömät asiat kasaantuvat eteeni kuin jätevuori. Tekisi mieli tehdä jotain kauniita koruja, mutta pelkään että epäonnistun, etten ole tyytyväinen tulokseen. Mitäköhän minä itseltäni oikein vaadin, ehkä vähän liikaakin. Parasta olisi hoitaa yksi asia kerralla pois, ennen kuin siirtyy seuraavaan tavoitteeseen.

Ajattelin kun luin tekstejäsi, että olisit todella hyvä laulujen sanoittaja, runoilija.
Tästä voisi tulla sinulle vaikka uusi ura. :smiley:

Menestystä vähennys- /lopetusurakkaan.

Moi. Rauhallisesti on mennyt, eilen 4 isoa bisseä, sitä aiemmin suunnilleen vastaava määrä tiistaina. Heikko rahatilanne kehissä ja kesäiset pohjanoteeraukset vieläkin kummittelemassa korvien välissä. Joulumieltä ei oikein ole, mutta kuitenkin rauhallista joulua toivotan tässä yhteydessä ihan kaikille.

Olen ratsastanut taas aikani
Uljaalla ja ylpeällä hevosella
Tippunut kyydistä monesti
Haavoittunut niin pahasti kivikkoihin ja ohdakkeisiin
Etten ole uskonut pystyväni enää nousemaan ratsaille
Jotenkin noussut kuitenkin, tai nostettu
Kiihdyttänyt vauhdin liian hurjaksi
Hypännyt liian korkealle
Maassa jälleen
En ymmärrä mikä saa minut nousemaan takaisin
Tai miksi tämä ratsu on minulle annettu
Mitä kohti oikein kiiruhdan
Ehkä mysteerissä on vastaus, voima ja tarkoitus
Minä ja ratsuni
Loputtomalta tuntuva taival