Kirjoitan tämän koska olen tuskassa. Olen addikti. ddiktioni kohteet eivät ole yleisesti “erityisen haitallisina pidettyjä”, mutta se ei määrittele tätä!
Suurin/voimakkain addiktioni kohde on kahvi(=kofeiini, plus kahvin maku ja lämpö). Lisäksi ruoka(mutta olen alipainoinen), tumma suklaa(kohtuukäyttö), alkoholi(yleensä vain 1 siideri/olut päivässä, ei joka päivä).
Kahvista saan suurimmat mielihyvät koko elämässäni. Sepä se. Aiemmin kahvinjuontini oli pari ihan kohtuullista mukia päivässä, mutta käyttömäärät vain lisääntyvät, kuten sairauden luontoon kuuluu.
Vuosien kuluessa yhä vain jatkaessani turruttaa tunteitani kahvilla ja muulla, on syyllisyyden tunto, ja itseviha kasvanut suuriksi. Terapia ei ole auttanut mitään. Ei rukous. Ei menetykset, ei mikään. Olen ollut sairaslomalla tammikuun alusta ja nyt ollut psykiatrisessa osastohoidossa jo puolitoista kuukautta. Syy miksi pääsin osastolle oli valtavat pakko-oireet(estivät työnteon) ja alipaino.
On masennus, vaikea pakko-oireinen häiriö, suru ja tuska kun koko elämä valuu viemäristä alas. Olen tiedostanut addiktioni ja vuosikausia ja kymmenen vuotta suhtautunut siihen vakavasti, mutta en yhä edelleenkään Tahdo lopettaa.
Kukaan ei voi lopettaa eikä edes tahtoa minun puolestani.
Ja kyllä olen miettinyt mihin haen addiktiivisella toiminnallani lääkitystä:
Juu on hylätyksi tulemisen trauma, isättömyys(aloin tutustumaan äneen vasta 26-vuotiaana), mutta kahvilla, sokerilla, alkoholilla yms. haen mielihyvää, turvaa, salpaan pelon ja kauhun kokemustani.
Pahin pelkoni on että mulle sanotaan “sun on pakko lopettaa”. No, ei toki ole, oma elämäni on kyseessä.
Mutta elämä ei ole elämisen arvoista enää. Pelkään että viimeisetkin asiat saan kuoletettua siitä… että läheiset sairastuu ja tuhoan kaiken.
Mielihyvän tavoittelu menee kaiken edelle. Lemmikin, perheen…Jumalan. Terveyden.
Suurin ongelmani on se, etten tahdo lopettaa addiktiivista toimintaani. En vain tahdo. Silloin kukaan ei voi parantaa riippuvuuttani.
Uskon että addiktio on tuottanut mulle OCD:n, syyllisyyden, lisää masennusta ja vienyt elämänilon ja toimintakyvyn.
Nyt suunnitteilla on sähköhoito masennuksen hoitamiseksi.
Lääkitystä riittää kyllä myös.