Jostain se on aloitettava, ja se on nyt. Luin eilen jotain ketjua täällä ja se inspiroi minua suuresti, tunsin pitkästä aikaa toivoa että pystyn tähän, pystyn muutokseen. Muutos pelottaa vaikka tiedän että se on ainoa mahdollisuuteni. Alkoholi on kuin lämmin, tappava viltti joka hitaasti tukahduttaa kaiken ilon. Silti olen vetänyt sen saman viltin päälleni joka viikonloppu. Perjantai-ilta on pahin, tuntuu niin yksinäiseltä ilman vilttiä, niin vaikealta keksiä muuta.
Tajusin tänään, ettei se vaadi kuin muutaman kerran toiston että tekeekin muuta ja muutos on fakta.
Tervetuloa! (edit. sullahan onkin vähän historiaa, mutta tervetuloa taas!)
Kyllä raittius vaatii muutakin, ennen kaikkea päätöksen. Useiden pienten asioiden muuttaminen on yksi helpottava keino päätöksessä pysymiseen. Tarkoitus tällä on häiritä sitä tavallista kaavaa ja ympäristöä, jossa on tottunut korkkaamaan ja siten helpottaa päätöksessä pysymistä. Jos siis on tavallisesti mennyt tiettyyn aikaan lähibaariin, niin kannattaa pyrkiä vaihtamaan koko reittiä jo siihen tilanteeseen, josta on tavallisesti tullut baariin lähdettyä. Päätöksessä pysyminen on vaikeaa, mutta sitä ei tarvitse kohdata kaikkein vaikeimman kautta.
Mikään keino ei ole väärä. Jos hengityksen pidättäminen, raivokas urheilu tai riippumatossa nukkuminen auttaa alkuun, niin antaa mennä. Aika varmasti keinot vaihtuvat matkan edetessä kun itsestään oppii lisää.
Kirjoitan täällä nyt enemmän itselleni, tuntuu tärkeältä. Keinoja on monia ja kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä toimivalta. Miten muistaisi sen että elämä on lahja?
Tänään päällimmäisinä tuntemuksina päässä painava olo, loputon väsymys mutta myös jonkinlainen rentous kehossa. Pettymys itseä kohtaan, toivottomuus mutta samalla itsepintainen optimismi että elämä voi silti kantaa vaikka itse onkin erehtynyt. Tänään mielessä myös paljon jo kuolleet ystävät ja sukulaiset, jotenkin sellainen olo että ovat mukana ja tsemppaavat, haluavat että voin hyvin.
Kiitollisuus taitaa olla tämän päivän sana. Tunteena kehossa keveys ja rauhallinen, luottavainen ilo. Luulen että tästä se lähtee, elämä muuttuu. On niin paljon hyvää ja ihanaa ympärillä, alkoholi jotenkin sumentaa ja piilottaa myös hyvän. Kaikesta tullut tasapaksua ja tylsää. Kiitollinen tästä päivästä. Ja pienistä muutoksista.
On tämä elämä ihmeellistä vaan jotenkin. Pienet asiat ovat niin suuria välillä. Tänään tunnen syvää iloa ihanasta päivästä johon sisältyi historiaa, kirjallisuutta, yhteisöllisyyttä, liikuntaa avovedessä, aurinkoa ja herkullista ruokaa. Kehossa ihana väsymys ja mieli aika levollisin mielin. Tuntuu hyvältä jatkaa tätä tietä avoimena elämälle, tuntuu siltä että alkoholi kyllä osaa pilata sen koska silloin aina kiire juomaan tai nuutunut olo juomisesta ettei jaksa inspiroitua.
Ihanaa Elayna, että tänään sinulla on ollut hyvä päivä. Minä myös olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, olen siis jo harjoitellut asiaa useamman vuoden ajan Toivon että tällä kerralla se onnistuu, siksi aion nyt myös kirjoitella tänne. Lohdullista, että on muitakin aloittavia lopettajia, ja että ajatukset seilaavat ylös ja alas muillakin. Tsemppiä sinulle ja minulle ja kaikille
Voi ei, tänään torstai ja nyt jo alkanut tulemaan ajatuksia että jos sittenkin joisi huomenna… Eikä, en halua. Tässä mietin koko ajan että en oikeasti halua mutta jos sittenkin vielä viimeisen kerran… on tämä mieli kyllä sellainen veijari, koitan miettiä etten minä halua juoda vaan minulle tulee vaan tällaisia ajatuksia eikä niitä tarvitse totella.
Toivon että tällä kerralla se onnistuu, siksi aion nyt myös kirjoitella tänne. Lohdullista, että on muitakin aloittavia lopettajia, ja että ajatukset seilaavat ylös ja alas muillakin. Tsemppiä sinulle ja minulle ja kaikille 