Muutos edessä

Valtti
1

Olen nyt viidettä päivää pohtinut näitä asioita, ja tuntuu välillä että tuska ylittää kaiken sen hyvän mitä viime päivinä on saanut aikaiseksi. Jatkuva ahdistus ja masennus, menetetyt rahat joita on varmasti kymmeniä tuhansia, menetetyn ajan ja huonosti eletyn elämän muistelu, mielenterveyden romahtaminen itseinhon ja häpeän tasolle, lukemattomat lupaukset muutoksen tapahtumisesta, lupauksen pettämiset, huonosti nukutut yöt, tuskalliset ajatukset oman elämän kulusta -kaikki tämä oo pyörinyt päässä.

On ollut karmaisevan vaikeaa ajatella positiivisesti: muutos on mahdollinen, mutta mikään ei muutu jollei itse hae muutosta. Kukaan ei vie minua kädestä pitäen kävelylle, kukaan ei luo uusia toimintatapoja puolestani, paitsi minä itse. Häpeä on välillä niin suurta, että tuntuu ettei tiedä jaksaako totuuden kanssa elää. Totuus on, että olen melkein vuosikymmenen turruttanut itseäni alkoholilla ja vienyt itseäni yhä syvemmälle rahapelien maailmaan. Rahapelit ovat olleet elämäni ainut turvasatama: olin pitkään niin yksinäinen ja onneton ettei tuntunut missään olevan mitään järkeä, millään mitään merkitystä. Pelaaminen ja juominen olivat kaikki kaikessa lähes puoli vuosikymmentä, jonka aikana rahaa paloi, mielenterveys on romahtanut ja kaikki on tuntunut niin väärältä. Miksi minä? Miten olen ajanut itseni tähän jamaan?

Ensi askel parantumiseen on kuitenkin alkanut ja kauan sitten. Olen jo vuosia tiedostanut, että pelaaminen ja juominen ovat olleet minulle ongelma. On ollut pelittömiä kausia, juomattakin olen ollut. Alkoholi on kuitenkin ollut myös pelaamattomina aikoina läsnä, baareissa on pyöritty ja vuosien ajan suhteellisesti isoista tuloistani on iso osa myös mennyt siihen. Puhumattakaan siitä mitä on rahapeleihin mennyt. On jäänyt niin monta asiaa hankkimatta pelaamisen ja juomisen takia, että ajatus rahanmäärästä ja siitä kuinka oma suhteellisuden taju on jo kauan sitten menettänyt yhteydensä todelliseen maailman tuntuu raastavalta.

Ymmärrän kuitenkin sen, että pelaaminen ja juominen ovat olleet minulle selviämiskeinoja tässä maailmassa. Maailma on kova paikka. Jos itsetunto on nuoresta pitäen ollut heikko, eikä sen nostamiseksi ole keksinyt keinoja, ihmisen on niin kovin helppo hakea helpotusta sietämättömään todellisuuteen itsestään alkoholista ja rahapeleistä. Itsetunnnon kehittäminen ja eheyttäminen lähtevät kuitenkin siitä, että myönnän itselleni etten voi jatkaa enää näin. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että pelaaminen ja juominen on kertakaikkiaan poistettava elämästä, mutta se vaatii myös oman ajattelun muuttamista ja kypsyttämistä sekä uuden tuomiseen elämään. On pyrittävä nauttimaan tästä hetkestä, ja koitettava tehdä juuri tästä päivästä se paras. Kun ajattelen elämääni pitkällä aikavälillä, on se ollut sitä että on käynyt töissä, ja sitten baariin, välillä syönyt, ja pahat ajatukset ja masennus päällä yrittänyt vaan korveta ne juomiseen/pelaamiseen tai nukkumiseen. En ole oikeasti elänyt elämääni. Eilinen oli oikeasti tosi pitkä päivä. Oli keksittävä touhuttavaa. Kävin elokuvissa, ja kävin sitten myös kävelylenkillä. Olen myös tänään käynyt jo kävelyllä, ja aioin käydä uudestaankin. Liikuntaa en ole harrastanut aktiivisesti juuri koskaan, ja sen “ajaminen sisään” on ollut ihan uusi juttu. Helppoa se ei ole ollut. Mutta jokaisen kävelylenkin jälkeen, ja sen aikana, on ollut hyvä mieli. On tehnyt jotain oikeata tässä maailmassa. Olen kuullut linnunlaulua, olen tuntenut yhteyttä kehooni, olen yrittänyt rauhoittua. Onko mulla oikeasti joku kiire tässä maailmassa? Tarvitsenko mitään muuta kuin tämän hetken? Jos elän tämän hetken kaikin puolin raittiina ja puhtaana, tarvitseeko minun hävetä itseäni?

En mä nyt muuta kirjoita, mutta kai tämä elämä on ollut sitten tällaista kypsymistä tähän asti. Lupaan itselleni etten tänään pelaa enkä juo, se riittää. En tarvitse mitään muuta. Kaikki järjestyy varmasti hyvin, jos vain pysyn nyt päätöksissäni ja yritän elää tässä hetkessä.

Hyvää pelaamatonta päivää kaikille. Kevät tulee ja se antaa voimaa ajatella, että uusi alku on mahdollinen.

2

Noniin. En jaksanut nyt kirjautua sisään, mutta menee se näinkin. Nyt on 7.s päivä peleittä ja kuudes ilman alkoholia. Olen ylpeä itsestäni, mutta samalla itsesyytökset ja häpeä irrota otettaan. Muutos tapahtuu tuskallisen hitaasti, ja vaikka kuinka yrittää nauttia hetkestä ja pienistä asioista, alakulo ottaa otteeseensa.
Ajatukset vellovat itseinhossa, kuinka sairasta pelaaminen on kun se valtaa ihmisen, ja oman itsensä arvostamisessa. Enkö tosiaaan ole kyennyt kestämään itseäni ja todellisuutta, vaan aina on mennyt piiloon ja pakoon totuutta ja ikäviä asioita. Sen myöntäminen itsellensä ja muille että on heikko, sairas ts. yksinkertaisista rahapeleistä riiäpuvainen, valmis laittamaan hetken huumasta yhden päivän palkan, on se kyllä sairaaksi mennyt. Asian ymmärtäminen ja ongelman tiedostaminen ovat olleet käsillä jo viitisen vuotta, silti en ole saanut pelihimoa aisoihin. Se on vain syventynyt ja syventynyt mieleen, ahdistus, pimeys ja häpeä vain tiivistyneet. Mutta olen luvannut itselleni ja päättänyt että tänään elän taas yhden selvän päivän, yhden pelittömän päivän. Olen mieleltäni sairastunut jo kauan sitten, syyt pelaamiseen ovat tiedossa, mutta ei ole löytänyt vain välineitä päästä elämässä eteenpäin. Mä niin toivon, että pimeimmät hetket mun elämässä olisivat jo takana päin ja nytbolisi sitten uuden rakentaminen alkanut. Tänäänkin kävin kävelylenkillä, josta mieli hieman parani. En halua enää hävetä itseäni, haluan terveen elämän ja itsetunnon. On tämä niin vaikeaa ja pelkään että tulee joku kriisi tai heikko hetki että sortuisin takaisin. En halua vanhaa, välillä itkettää niin paljon ja toivoo että tämä kaikki on vain painaijaisunta. Sitten taas tajuan, että tässä ollaan, on vain tämä elämä ja muutos on itse tehtävä. Jotta häpeä,itseinho ja syyllisyys joskus jättävät rauhaan, on mun vaan sitkeästi jatkettava selvin päin totuuden kanssa elämistä ja omien tunteiden käsittelemistä ilman rahapelejä ja alkoholia. Mukavaa viikonloppua kaikille ja rohkeutta kaikille peliongelman kanssa painiville. Muutos on mahdollinen!

3

Moikka,

“Odottavan aika on pitkä” sanotaan. Toisaalta se on hyvä asia. Vaikka onkin syntynyt halu muuttaa tapojaan, niin tämä “odotusaika” antaa mahdollisuuden miettiä, mitä muutoksen jälkeen teen, etsiä suunta eli mitä tilalle. Entinen elämähän on ollut niin kokonaisvaltaista, että ympäristöön tutustuminen on jäänyt vähiin.

Puhut yksinäisyydestä. Nyt on mahdollisuus hakeutua rohkeasti harrastusten pariin. Mikä kiinnostaisi, oliko joskus, ennen kuin pelaaminen alkoi, esim lapsena jokin asia, jonka ajattelit “isona” toteuttaa? Siinä tavallaan aloittaa alusta. Itse haaveilin elokuvissa käynnistä. Onkin sitten tullut hankkiuduttua mm elokuvakerhoon. Luonto tietenkin on, mitä parhain ympäristö sekä harrastaa että miettiä elämänsä suuntaa. Lisäksi se rauhoittaa mielen (lisää mielen rauhoittamisesta on viestiketjussani).

Päätöksesi on teko, jota et kadu. Tiukkaa se on ja tulee olemaan pysyä “ruodussa”. Päivä kerrallaan ja itseään kiittäen jokaisesta onnistumisesta, homma etenee. Ulos kämpiltä kevätilmaan pää, pystyssä ja mielessään hokien “minä teen sen, taistelen ja selviän”; ennenpitkää itsensä arvostus palautuu. Tsemppiä! :bulb: :arrow_right:

4

Kiitos tsempistä=) kyllä mä oon miettinyt paljon näitä asioita, ja tahtotila on luoda itselle uusi identiteetti: sporttinen minä. On selvää että alkoholisoituneena ja peliriippuvaisena itsestään huolehtiminen on jäänyt aivan vaille huomiota, joten uskon vankasti siihen että myös pyrkimällä terveempään ruumiiseen, myös yläkerta seuraa mukana. Mulla ei ole vuosiin ole ollut oikeasti mitään suunnitelmia: elämä on ollut selviämistä päivästä toiseen, työvuorosta toiseen, palkkanauhasta toiseen. Ei ole ollut unelmia, ts. pelaaminen ja juominen ovat täysin murentaneet ajatuksen siitä että asiat voisivat olla paremmin. Aina on ollut ja mennyt huonosti, kuinka ihmeessä ne voisi olla paremmin? Ajattelu täytyy muuttaa. On totta että jos en muuta mitään itsestäni, mikään ei muutu. Ja yhtälailla pitäisi uskoa siihen että elämä kantaa ja unelmat voivat toteutua. Ajatuksenani on säästää asuntoa varten, ja saada mieli ja keho etenkin kuntoon. Haluan uskoa siihen että unelmat toteutuvat ja asiat järjestyvät kunhan vaan elän jokaisen päivän nöyrästi, kärsivällisesti ja arvostaen kaiikea sitä mitä minulla on. Jokaisen ihmisen elämä on yksilöllinen, mun elämä on mennyt niinkuin sen on kuulunut mennä. Virheitä kaikki tekevät, mä oon muutoin elänyt mielestäni kunnollista elämää, tämä on minun taakkani ja vaivani. Hyvää viikonlopun jatkoa!

5

Noniin tämä päivä meni mukavasti. Nyt kotona teetä juon ja katson televisiota. Yritän saada rauhan sisälleni. On sinänsä helpottavaa ajatella, että se miksi aina on ollut pelaamisen takia persaukinen, ei johdu siitä että olisin tyhmä tai heikko. Se johtuu siitä että pääkoppa on nuoresta pitäen ollut sairas. Elämän aikana saadut traumaattiset kokemukset,heikko itsetunto ja ainaiset epäonnistumisen tunteet, täydellisyyden tavoittelu, mm. ovat johtaneet siihen että olen tavoitellut ahdistukseeni lääkettä. Olisin jo ajat sitten tarvinnut apua, mutta kun ihminen on riittävän lannistettu, hän tyytyy kohtaloonsa ja ei jaksa tai pysty hakea apua. Edelleenkin, kun mietin pelattuja rahoja, lohduttavaa on se että ymmärrän täysin sen että minä olen toiminut niin kuin olen, koska ei ole ollut toivoa paremmasta. Ts. lannistunut mieli, itsesääli ja häpeä sai minut yhäsyvemmälle menemään kuoreeni. Lopulta huomasin olevani lähes yksin, jatkuvasti paeten todellisuutta, joka tuntui sietämättömältä, uhkapeleihin ja alkoholiin. Olen mieleltäni sairas. Lääke on uuden rakentaminen, vanhan hyväksyminen ja menneen käsittely. Mä olen päivä päivältä rohkeampi tällä uudella tiellä. En ole menettänyt toivoani uudesta elämästä. Tänään elän taas yhden hyvän päivän. Se on iso juttu se! Mukavaa illanjatkoa kaikille, pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

6

Moikka,

Olet fiksu kaveri ja varsin pitkällä itseanalyysissäsi. Jotain samaa oli omassakin lapsuudessani. Itsetuntoni nujerrettiin jo kotona ja koulussa se homma viimeisteltiin. Ilkeästi sanottu. Olin ahkera oppilas, koska halusin tulla niin viisaaksi, että kukaan ei enää pystyisi alistamaan minua ainakaan tiedollisesti! No, nyt minulla on useampi loppututkinto ylintä tasoa myöten, mutta mitä tapahtuikaan, sairastuin ja päässäni kontrolli löystyi ja taas minua alistettiin, alettiin koukuttaa…nyt hedelmäpeleillä.

Silti, oliko se Martin Luther Kingin aikoinaan sanoi, haluan sanoa hänen tavoin kuten sinäkin “I have a dream”. Se unelma voi olla konkretiaa: pelit ja viina pois; erinomainen päätös. Näin osoitat itsellesi ottavasi taas elämäsi omaan ohjaukseesi ja siitä se itsetunto nousee! Raha-asiatkin järjestyvät hiljalleen ja saat normaalista arjesta otteen. Abstraktion tasolla psykologian termein siirryt taas alitajunnan ohjauksesta superminän kontrolloimaan minän ohjaukseen eli järki eivätkä vaistot ja tunteet kuljeta sinua, miten sattuu. Elämäsi ohjat ovat käsissäsi ja …mitä mielenkiintoista siellä edessä onkaan! :slight_smile: :question: :arrow_right:

7

Kiitos tuesta ja ajatuksistasi=) Päivä kerrallaan menty ja voin olla iloinen siitä että ilman pelejä ja alkoa nyt takana yli 2 viikkoa. Mieli alkaa taas parantua ja ennen kaikkea kirkastua, masentuneisuus on vähentynyt, samoin itseinho ja häpeä. Ymmärrän sen että mun mieli on sairastunut, se tarkoittaa että mun täytyy nöyrtyä -jotta saan elää tasapainoista elämää, mä jatkan samaan tapaan tänään kuin eilenkin. Ei kärvistellen ja kaduten ja häveten mennyttä ja itseään vaan rohkein mielin ja puhtain sydämin kohti päivän haasteita. Peliriippvuuden ja alkoholin vaikutuksen alaisena on kuljettu enemmän tai vähemmän 10 vuotta. Olen ollut sairas. En ole kyennyt ajattelemaan saatika toimimaan järkevästi, koska en ole ollut kunnossa. Tämä on nimenomaan tunnepuolen ongelma, ei niinkään rahaan liittyvä ongelma. Hyväksyn pelatut ja ryypätyt rahat -ja vaikken hyväksyisi ne silti ovat jo menneet. Ihan turha sitä on itkeä. Mennyt mikä mennyt. Mä oon kuitenkin iasvanut paljon ihmisenä, oppinut itsestäni ja elämästä. Onko tämä nyt niin vakavaa. Ihmiset tekevät virheitä, tärkeätä on se että virheistä oppisi jotain. Mutta peliongelman ydin on nimenomaan taustalla oleva masennus ja tunne-elämän ongelmat: ei ole rakastanut itseään, on kokenut elämän toivottomana ja itsensä kelvottamana. Ajattelu on täytynyt muuttaa ja usko asioiden paranemiseen ja muuttumiseen on täytynyt luoda. Mun elämä voi muuttua, mä voin olla elämäni herra ja luoda alkutaipaleelle jatko-osa. On uskottava siihen että elämä kantaa, eikä pelätä aina pahinta, uskoa että mulla on vielä vuosikymmeniä edessä ja ne voivat olla elämäni parasta aikaa. En voi vaikuttaa siihen kuinka kauan saan elää maan päällä: taival voi päättyä tänään tai sadan vuoden päästä. Mutta voin silti suunnitella, unelmoida ja ehkä vuoden päästä todeta että se kaikki unelmointi tosiaan kannatti. Olisiko aika alkaa oikeasti elää ja nauttia elämästä, ottaa ohjat käsiin, eikä vain pelätä, masennella ja odottaa tuskan keskellä sitä että kuolema tulee ja korjaa? Olen kiitollinen siitä, että saan elää ja kokea elämää, ja kaikesta siitä mitä minulla on. Mä varmaan toistan itseäni paikoin, mutta kirjoitan sitä mielessä pyörii, kaiketi tämä on sitä asian työstämistä, tutkimusmatka ongelman lähteelle. Uskon siihen että viiden vuoden painimisen jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtämään rahapeliongelmaani, olemaan sen kanssa sujut, mutta myös olemaan kypsä ymmärtämään ja myöntämään itselleen totuuden omasta inhimillisyydestään. Mä olen addiktoituva ihminen, semmoista se vaan on. Se on mun geeneissä. Se ei tarkoita että voi voi en voi olla pelaamatta. Ei, se tarkoittaa että minulla on iso vastuu itsestäni. Vastuu tarkoittaa sitä että toimin niin, että addiktiot ohjautuvat johonkin luovaan, tai ainakin vähemmän haitalliseen. Mulla rahapelit ja alkoholi ovat vieneet mua kohti syvyyksiä; en saa enää satuttaa itseäni. Vastuu ja valta itsestäni on minulla itselläni. En halua juoda enkä pelata tänään, ja vaikka haluaisinkin en voi koska tunnen itseni. Tunnen ja tiedän itseni, muistan karvaasti ja tiedostan mihin kaikkeen, mihin karmeaan painajaiseen, häpeään, suruun, taloudellisiin ongelmiin, ystävien menetykseen, mielen turmeltumiseen ja hitaaseen, tuskalliseen "itsemurhaan” pelaaminen ja juominen ovat olleet johtamassa. Tänään olen onnellinen, saan elää peleistä ja alkoholista vapaana, sydän on puhdas, mieli rauhallinen ja tänään elän ja nautin elämästä täysillä. Kiitos tästä päivästä! Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille ja pysytään päätöksessämme elää ilman rahapelejä!

8

Se ettei ole rakastanut itseään sellaisena kuin on, ei ole hyväksynyt omaa itseään, on suuri syy riippuvaiseen käyttäytymiseen. Kaikessa on aina pyrkinyt saamaan rakkautta ja palautetta, ulkoa päin ikäänkuin, johon ratkaisuina on ollut pelaaminen, alkoholi, tupakka, miellyttäminen jne. Taustat asiohin tiedän kyllä, ja tärkeää on nyt oppia rakastamaan itseään ja elämään itsensä kanssa, löytää minuus ja aito itsearvostus tuon kaiken naamioverkon alta. Sen sijaan että haluan vain kiitosta, hyviä fiiliksiä ja positiivista palautetta toiminnalleni, toimin jatkossa aidosti itselleni edullisesti, muodostan oman mielipiteeni, arvostan itseäni ja omaa tekemistäni ilman että siitä pitäisi saada sen kummemmin palautetta.

Läheisriippuvuus on yksi iso syy oman elämäni solmuihin. Aina on halunnut kiitosta ja palautetta. Jos sitä ei ole tullut, olen kokenut huonommuutta ja heikkoutta. Yleisesti ottaen olen ottanut kaiken negatiivisen kovinöraskaasti ja positiivisen palautteen hieman vastakarvaan. Aina mennyt töissäkin vaatimattomasti, vaikka narkomaanin lailla on kahminut töitä ja täysin ansainnutkin kiitoksen, ei sitä ole osannut ottaa täysin vastaan, vaikka kiitosta ja kehuja aina kaivannut. Hieman ristiriitaista, mutta niin se on ollut.

Mun täytyy opetella aidosti arvostamaan itseäni, ja toimimaan itseäni kunnioittavalla tavalla, riippumatta siitä mitä muut tekevät tai tekevät. Tänään mun täytyy alkaa psyykkaamaan itseäni. Mä oon arvokas ihminen, mulla on paljon annettavaa, mä rakastan itseäni, mä toimin itsenäisesti, teen päätöksiä itse, en tarvitse jatkuvaa ulkopuolista stimulaatiota pystyäkseni toimimaan. Kaikkea ei voi muuttaa, mä olen mä, mutta omaa ajatteluaan voi yrittää. Kyynisyys pitää jättää taakse, ja tilalle rohkeutta nähdä asiat positiivisessa valossa. Tämä on pitkä prosessi ja totisesti mikään ei muutu yhdessä yössä. Mutta päivä kerrallaan tässä opitaan tuntemaan, rakastamaan itseään ja antamaan ohjat omasta elämästä sille jolle se kuuluu -minulle itselleni.

Meni vähän ohi pelaamisesta tämä pätkä, mutta toisaalta kaikki tämä liittyy peliongelmaani. Tänään 18pv peleittä ja 17pv ilman alkoholia. Tsemppiä sinulle, joka painit itsesi ja peliongelmasi kanssa, ja rohkeutta haastaa itsesi!

9

Elämää tämä on. Mun elämä on mennyt juuri niin kuin sen on pitänyt mennä, kaikki on ollut seurausta menneestä. Yhtälailla jos näen mielessäni menneen painajaisen, voin yrittää unelmoida ja miettiä millaista tulevaisuudessa mahtaa olla. Näen onnellisen, tasapainoisen ihmisen, vaatimattoman ja rehellisen, sekä itselleen että muille. Lisäksi näen omistusasunnon, rauhalliset ja levolliset koti-illat, nikkarointihuoneen jossa saan rauhassa puuhailla ja olla oma hörhö itseni. Lisäksi näen muista ihmisistä kiinnostuneen, hyvän itsetunnon omaavan aikuisen miehen.

Se tuntuu kaukaiselta, mutta todellisuudessahan huominen on yhtä kaukana toisistaan kuin eilinen. Ainut sillä erolla, että ainoastaan tulevaan voi jollakin tavalla vaikuttaa.

Se mikä lisäksi helposti unohtuu masentelun ja pahojen asioiden muistelun keskellä on, että ei kaikki mun elämässä ole mennyt/ollut huonosti. Paljon on saavuttanut, tehnyt ja kokenut hyvää, se vain on pelihimon ja alkoholismin myötä täysin jäänyt varjoon.