Muutokset alkon jäätyä?

Me Lopettajat
1

Niin, eli minkälaisia muutoksia/ asioita olette kokeneet sen jälkeen kun juominen on jäänyt? Ihan mistä vaan olen kiinnostunut kuulemaan.

*Ekojen päivien/ viikkojen vieroittautumisesta, fyysisistä sekä henkisistä oireista.
*Millaista on ensimmäisen kk:n jälkeen, joko alkaa helpottaa? Entä 3:n tai 6 kk:n?
*Tai parin vuoden, kymmenen vuoden…? Miten elämä on muuttunut?

*Minkälaisia asioita olette alkaneet tekemään alkon jäätyä? Millä sen poisjäämisen aiheuttaman tyhjiön on korvannut?
*Minkälaisia vaikutuksia juomisen lopettamisesta on ollut masennukselle, ahdistukselle, paniikkihäiriölle tms. mielenterveysongelmille?

Aina mulle on alko maistunut, mutta muut päihteet ovat olleet etusijalla. Nyt viimeiset noin 2,5v:n ajan olen kuitenkin juonut säännöllisesti, alussa muutaman kertaa viikossa iltaisin, kunnes se jossain vaiheessa alkoi olee jokailtaista. Myös määrät koko ajan vain kasvoivat. Viinaa en ole juonut, vaan bisseä/ siideriä ja punkkua. Olen koko ajan juonut “vain” iltaisin, sillä päivisin on pitänyt opiskella. Siitä huolimatta en ole saanut juomistani katkaistua. Nyt muutama päivä sitten sain viimein aloitettua antabuksen, joten sen avulla tässä nyt mennään ja ollaan juomatta!

Olen jo alkon vähentämisessä tässä viime viikkojen aikana huomannut että en enää saa nukuttua kuten ennen. Uniongelmia mulla ei nimittäin ole ollut juuri koskaan! Mutta nyt olen alkanut vain pyörimään joka yö kun menen sänkyyn, enkä vaan nukahda. Siksipä mä tässä nytkin istun tätä näpyttelemässä… :neutral_face:

2

^ Univaikeudet kuuluu kyllä vähän päihteen ku päihteen pitkiin vierotusoireisiin, ja sehän tavallaan kertoo että riippuvuus on ollut jo melko paha.

Mutta sekin menee ohi, tai ainakin helpottuu viikkojen mittaan, ehkä vasta kuukausien mittaan. Mitä rankempaa ja tiuhempaa aineen käyttö ollut, sitä voimakkaampia vierotusoireet on mutta samalla myös toipumiseen kuuluvat myönteiset vaikutukset sitä dramaattisempia ja häikäisevämpiä.

Pitkän juopottelun loputtua yksi riemastuttavin muutos, jonka vieläpä usein huomaa paremmin ympäristö kuin asianomainen itse, tapahtuu ulkonäössä. :sunglasses:

Yks juttu psyykkisessä ja henkisessä toimintakyvyssä itsellä on ollut ainakin itsetunnon ja itsevarmuuden koheneminen raittiina ollessa. Joskus sitä on vähän liikaakin tai ehkä väärässä kohtaa. :blush:

En tosin viimesinä vuosina ollut kuin satunnainen viikonloppujuoppo, mutta yksi vaikeimpia asioita raittiina oli, ja on, esiintymisjännityksen voittaminen. Ainakin musiikkiharrastuksessa eli bändissä soittaessa. Asiaa tekee haasteelllisemmaksi se, että keikat on yleensä paikoissa joissa anniskellaan alkoa ja joissa on jurrista porukkaa.

Kesällä 2011 hain tohtorilta harmitonta beetasalpaajaa (Propral) keikkajänistykseen ja sanoin tohtorille suoraan etten haluu bissellä lääkitä enää sitä. Homma alko sitten pelittää aika kivasti kuivillakin. :sunglasses:

Olin huomaavinani, Iina, että mainitsit ettei alko ole ainoa päihteesi? Saanko kysyä, mitä ne muut on olleet ja miten niistä vierottuminen on edennyt jos on edennyt?

Raitista kirpeää lauantaita kaikelle kansalle! \o/

3

Kun nyt kerran kysyttiin… Kerron vain omista kokemuksistani viinan jäätyä pois kuvioista. Sinulle raittius saattaa tuoda aivan erilaisia.
Joskus tullut mieleen, että ei raittius tule tuonut mitään uusia harrastuksia ja kaveripiiriä. Eihän me oikeastaan koskaan lähdetty kavereiden kanssa ryyppäämään, vaan esimerkiksi purjehtimaan. Asiaan tosin luonnollisesti kuuluivat Alkon tuotteet. Huulena heitettiinkin, että purjevene kuluttaa 30 litraa sadalla merimaililla. Ei se kylläkään mikään huuli ollut, ainakin jos blandingit lasketaan mukaan. Erinäisiä kertoja oltiin lähdössä vähintään Kotkaan (Helsingistä). Kerran se onnistuikin, yleensä päästiin Xxx-saareen, noin 10 kilsan päähän, ennenkuin viimeinen sammui. Joskus ei kukaan muistanut, miten oltiin perille tultu. Jumala(?) tuntui suojelevan hulluja ja humalaisia… Joskus ei päästy edes laiturista irti.
Kun viina jäi minulta pois, epäilin uskallanko enää astua purjeveneeseen, siihen kun oli viinakset kuuluneet välttämättömänä asiana. Kokeilin kuitenkin, ja totesin että selvinpäinhän se vasta onnistuukin. Ensimmäisenä kesänä käytiin kaverin pojan kanssa Gotlannissa.
Enkä pyrkinyt entisestä kaveriporukastakaan eroon. Olivat vain iloisia, kun joku oli veneessä selvin päin. Autolla ajosta tietysti puhumattakaan. Oli mielenkiintoista käydä kapassakin ja selvinpäin nähdä minkälaista touhua se loppujen lopuksi on. (En välttämättä suosittele.) Melko pian huomasin, että aika typerän tuntuista touhua selvin päin. Enkä kavereistakaan pyrkinyt eroon. Hekin suhtautuivat minun viinakatkooni ystävällisen huvittuneesti - kyllähän niihin raittiusyrityksiin oli tottu. Ja tiedettiin, että kyllä kaveri taas pian tulee järkiinsä… Jostain syystä se “järkiintyminen” minulla ei ole vielä tapahtunut. Vähitellen kaveripiiri on vaihtunut, vaikka en sitä aktiivisesti ole pyrkinyt vaihtamaan.
Sama juttu muiden harrastusten kanssa. Kuinkahan monta kertaa olimme lähdössä vähintään maailmanympärimatkalle, tai ainakin Euroopankiertueelle. Ei koskaan päästy edes Ruotsiin. Nyt olen pikkuhuljaa toipumassa Azerbaizanin reissusta ja pakkailen Italianmatkalle. Nyt täytyy mennä panemaan auto lämpiämään, että pääsee punttisalille. Että jaksaa ensi kesänä pyhiinvaellukselle. Pari vuotta sitten naapuri houkutteli minut Santiage de Compastelan reissulle (Via de la Plata), nyt huomasin että reitin eräs alkupää on Suomessa Hämeen härkätiellä. Täytyypä käydä tutustumassa…
Että ei minulle uusia raittiita harrastuksia ole tullut, mutta olen pystynyt harrastamaan niitä asioita, mitä juoma-aikana yritin. Alkoholistinen elämä on itse asiassa melkoisen samantyyppinen useimmilla, ainakin loppuvaiheessa. Raittiina taas voi paljon vapaammin toteuttaa omia toiveitaan. Minun harrastukseni eivät ehkä Sinua kiinnosta pätkääkään, mutta eihän tarvitsekaan. Hyvää onnea vain, jos haluat ruveta omaa elämäntyyliäsi kehittämään ilman viinaksia!

4

itse voisin kommentoida valtavalla kuuden viikon kokemuksella jotain.aluksi olin todella hermostunut ja jännittynyt,koska olinhan luopumassa asiasta joka liittyi aivan kaikkeen tekemiseeni/ajatuksiin jollain tavalla…esim -käydäänkö kaupassa? “kaljat onkin vähissä” käydään vaa.tai käydäänkö kylässä “ystäville jotka juo,kyllä,vanhempasi ei,koska siellähän ei voi juoda” näin se ohjaa kaikkia ajatuksia…parin viikon kuluttua tuli sellanen maailman sankari olo joka voi todellakin katsoa nenänvarttapitkin ketä vaan :slight_smile: nyt lähinnä väistelen työkavereiden ja ystävien kysymyksiä että joko nyt juot,ja kun vastaan että en mitään selittelemättä,niin jäädään tuijottamaan kuin anteeksi pyyntöä,tai vähintääkin hyvää selitystä odottaen :slight_smile: kaikenkaikkiaan loisava fiilis.tsemppiä sulle :slight_smile: ps:anteeksi näpyttely virheet yms yms,kirjoitan toisella koneella johon “joku” urpo on kaatanut viinat näppäimistölle joskus.

5

Kiitos paljon vastauksista ja kannustuksesta! Kiinnostavaa kuulla just eri vaiheesa olevien lopettajien kokemuksia.Ja kyllä mua meikämanne kiinnostaa nuo sinunkin harrastuksesi. :slight_smile: Ihan mahtavaa, että olet viimein saanut toteutettua niitä asioita, jotka juomisen kanssa jäivät tekemättä.

Mullakin niitä keskeneräisyyksiä/ suunnittelun tasolle jääneitä asioita riittää, oivoi… Koko elämä on yhtä keskeneräisten asioiden summaa, joita koskaan ei vaan saa tehtyä, ja joka tietysti lisää huonoa itsetuntoa ja itseinhoa, pettymystä itseä kohtaan jne, ja joka tietysti on alitajuisesti saanut vaan jatkamaan juomista vaikka koko ajan miettii että se pitää lopettaa, jotta saisi niitä asioita tehtyä. Noidankehä. Mutta ehkä nyt kun mullakin juominen saa jäädä, niin jospa alkaisi jäämään tilaa kaikille niille asioille, jotka ovat jääneet kesken tai kokonaan aloittamatta? Opinnot nyt ovat se yksi suurin asia, joka pitäisi… PITÄÄ saada valmiiksi kevääseen mennessä. (Silloin loppuu koko opiskeluoikeus ko. oppilaitoksessa…) Ties kuinka monta kesken jäänyttä kurssia, niiden tehtäviä odottamassa että tekisin ne valmiiksi… Opinnäytetyö, joka on kovaa vauhtia menossa (olen siis mukana projektissa, jossa on monia muita ihmisiä, en siis voi noudattaa vain omaa aikatauluani), ja tuntuu että en mitenkään pysy tahdissa mukana. Munhan piti kesälläkin lukea, lukea ja lukea, jotta olisi nyt tietoa päässä, jota soveltaa käytäntöön. Ei tarvii varmaan kahta kertaa arvata että sainko luettua…?

:smiley: No tuohan kuulostaa kannustavalta! Se ei-niin-hyvä itsevarmuus kun on ollut yksi tosi vahva asia, miksi alko aina onkin maistunut. Humalassa kun itsestä kuoriutuu niin helvetin fiksu ja filmaattinen nainen! :confused:

No mulla on koko aikuisiän (eli viitisentoista vuotta) ollut eri aineiden sekakäyttöä pilvestä piriin ja bentsoista opiaatteihin, plus lsd- sun muita kokeiluja. Viimeiset 7 vuotta olen kuitenkni ollut korvaushoidossa, jonka avulla olen kyennyt keskittymään opintoihin, eli kaikki nuo sekoilut on kyllä jo jääneet historiaan. Hoidon ajan olen siis käyttänyt vain suboxonea/ subutexiä ja jonkin verran bentsoja. Niistä vierottautuminen, tai lähinnä tuosta subusta, on edessä vasta joskus tulevaisuudessa. Bentsoja tässä pudotellaan koko ajan ja miedointa mahdollista käytänkin eli opamoxia 15mg*2/vrk. Mutta alkoholin ohella suurin asia, josta pyrin tällä hetkellä eroon, on sen subun suonensisäinen käyttö. Sitä mulla on ollut lähes koko tuon hoidon ajan(!), kun luulivat että mulla menee ihan helvetin hyvin kun opiskelen eikä ole oheiskäyttöä, niin sain aina viikon lääkkeet kerralla kotiin. Usean vuoden ajan. Lopulta joskus viime keväällä aloin olee siihen nini kyllästynyt, ja koska en itse pystynyt sitä lopettaa, niin kerroin klinikalla ja siitä lähtien olen taas käynyt hakemassa lääkkeeni joka päivä, eli käyn sulattamassa sen klinikalla. Ei tule siten piikitettyä sitä. Loppukesästä helsinkiin muuttoni jälkeen tosin aloin käyttää ylimääräistä subua sen lääkkeeni ohella, joten tällasta haparointia tässä on ollut sen suhteen. Mutta nyt on ollut taas useampi päivä siten etten ole piikittänyt tai muutenkaan vetänyt ylimääräistä, ja jotenkin tuon alkon lopettamisen myötä tuntuu että olisi mahdollista kertaheitolla sellanen isompikin elämänmuutos, niin että se piikittäminenkin jäisi.

Punakuono, kuulostaa että olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä, tai että on edessä juuri nuo että miten vastaan kun tarjotaan alkoholia? Miten kieltäydyn, pitääkö selitellä vai ei jne? Eli muutoksia ajatusmaailmassa. Ja tuo jännittyneisyys! Jestas, vähän väliä havahdun siihen miten vatsaa kipristelee ilman mitään syytä (kuten nyt), leukaperät kireellä, hermojen kireydestä nyt puhumattakaan! Ärsyyntymiskynnys on matalammalla kuin ehkä koskaan?!! Olenkin saanut aikaiseksi ihan hirveesti riitoja eri ihmisten kanssa, jopa niin että välit ovat kokonaan katkenneet. No, ne ovat olleet uusia tuttavuuksia, jotka nyt eivät sen kummemmin ole mua edes kiinnostaneet, joten ehkä siksi olenkin vain ärsyyntynyt niistä ja päästänyt asiat siihen pisteeseen että välit katkee. Ne kaikki välien rikkoutumiset eivät tosin ole olleet niin mitättömiä, mahtuu sinne joukkoon ainakin yksi, jonka toivon joskus vielä paranevan…? Kunhan aika on oikea… :neutral_face:

Ai hitto että väsyttää, kun nukuin vaan muutaman tunnin… Yritin nukkua päikkärit vähän aikaa sit, mutta ei siitäkään mitään tullut. Jos tässä jotain ihan oikeita uniongelmia alkaa tulee, niin sit en kyllä tiedä mitä teen?? Menen ihan sekaisin jo parista huonosti nukutusta yöstä! Ja sitä opinnäytetyötä vielä pitäisi tehdä!! :frowning:

6

Huh, onneksi sain nukuttua yöllä ilman mitään ongelmia! Tuplaopamoxit auttoivat nukahtaa, hyvä niin. Aamulla herätyskellon soidessa ei millään olisi jaksanut herätä, painelin torkkua yli puoli tuntia ja aina nukahdin uudestaan ja aina uudelleen sama karmea herätys. Viimein raahauduin ylös ja hammaspyykille - ja tajusin että olisin saanut nukkua vielä tunnin!! Prkle!!

No, kävin kävelee auringon paisteessa (jota en ikinä tee) ja ihastelin kauniita jugend-rakennuksia, kotiin tullessa vielä joogasinkin tosi pitkästä aikaa. Selkä se vaan on kipeenä koko ajan, ja tiedän kyllä miten sen säryn saa pois: tekemällä fysioterapeutin ohjeistamia vatsalihasliikkeitä ja joogalla. Mutta miten niitä onkin niin vaikea saada tehtyä?? Jospa tästä taas uusi alku? Tällä kertaa silleen 4-real…?

7

.

8

Muutokset alkon jäätyä? Moninaiset… liian moninaiset tässä listattavaksi. :smiley: Halusin vain sanoa tuosta opiskelusta, itsekin opiskelen nimittäin. Kuulostaa siltä, että ruoskit itseäsi aika paljon Iina. Sekin on ihan tuttua. Ja se, että kun on tullut lintsailtua opiskelujen kanssa, pitäisi tehdä sitten tupla-ahkerasti kun ei juo. Metsään menee. Ota kaikki se aika, mitä irti saat. Tee mahdollisimman kevyellä tahdilla, että jaksat. Opintoajan pidennys? Käyt vaikka kertomassa opiskelupaikan terveydenhuollossa, että päihteiden kanssa ollut ongelmia ja opiskeluaikaa tarvitsee sen perusteella pidentää. Ainakin meillä pidentävät kyllä lähes mistä syystä tahansa, jos vain näyttää siltä että opiskelija aikoo valmistua jossain vaiheessa.
Näin minä näkisin, ja itselle auttanut kun on itselleen vähän armollisempi. Auttanut sekä olemaan juomatta että saamaan opiskeluista parempaa otetta.

9

^ Menen jo pidennetyllä ajalla… 4v:ssa pitäisi noi opinnot saada kasaan, mulla on jo kuudes menossa. Kyllä se keväällä/ alkukesästä valmistuminen on ihan mahdollista, ei mulla loppujen lopuksi ole niin paljoa tämän opinnäytetyön lisäksi. Tai on, mutta sellasia jotka on ihan toteutettavissa. Mutta muuten kiitos neuvoista! Jospa tosiaan saisikin ajatusmaailman käännettyä siten että “teen nyt sen verran kuin jaksan”, sen sijaan että tavoittelen jotain täydellisyyttä ja soimaan itseäni siitä etten saavuta sitä? Varmastikin jaksaisi paremmin ja saisi pikkuhiljaa asioita myös tehtyä…?

10

Tärkeintä sen alkon poisjäämisen/vähentämisen ohella on varmaan saada se piikittäminen jäämään pois. HIV:in ja C-hepatiitin tai tulehtuneiden pistoskohtien kanssa elämä ei varmaan ole mukavaa, vaikka tulisi minkälainen opinnäytetyö. :neutral_face: Vaikka kaikkiin noihinkin on nykyaikana tehokkaita hoitokeinoja, niinkuin on päihderiippuvuuteenkin.

Liekö kuitenkaan se korvaushoito ollut sinun(kaan) kohdallasi se toimivin homma, kun kuitenkin kaikkia päihteitä mennyt sen aikanakin sekä i.v:sti, suun kautta ja polttamalla.

Tunnen itse pari todella pitkälle toipunutta korvaushoitolaista, joilta jäänyt kaikki oheiskäyttö (eli ns. päihdekäyttö) pois ja jotka saaneet elämän tosi hyvään kuntoon. Näin ollen en itse tuomitse KoHoa täysin, mutta monien kohdalla se tuntuu vain päihdekärsimyksen pitkittämiseltä, kohtalon sinetöinniltä.

Iina, sanot että toiveenasi on päästä siitä ja siitä aineesta eroon tai tietystä käyttötavasta eroon. Kokeile muuttaa sanonta muotoon aikeenasi on päästä eroon, ja ajattele tuntuuko siltä että voisit olla elämässäsi se subjekti, toimija, eikä se kohde jolle vain tapahtuu asioita joiden eteen ei voi tehdä muuta kuin toivoa.

Elämä napakasti omiin handuihin, mutta ei enää sisälle “hihaan”! :slight_smile: Tukea ja apua kyllä saa, onko esim. NA tullut tutuksi? Tiedän Stadissa yhdenkin NA-ryhmän jonne ovat erityisen tervetulleita myös korvaushoidossa olevat.

Ensisijaiseksi hommaksi kuuluisi mielestäni päihderiippuvuuden hoitaminen. Opiskelut ja muut hoituvat vasta sitten kun se on hoidettu. Asiat tärkeysjärjestykseen. :bulb:

11

Heh, joo, mulla valmistumisajan pitäis olla 5 vuotta, seitsemäs vuosi alkoi eikä ihan vielä loppukaan häämötä… Tuntuu vain, että saan itse jopa enemmän aikaan kun jätin sen turhan stressaamisen. Ja kun toinen vaihtoehto voisi tosiaan olla se, että menee kuppi nurin ja jää opinnot siinä niin mieluummin sitä opiskelee sen minkä jaksaa ja lopun aikaa relaa selvinpäin. Tsemppiä vaan!

12

^ Aivan, niin kauan kun on vaan kauhee stressi päällä niin myös pakenen töitäni jatkuvatsi. Aina on paljon kivempaa roikkua esim. netissä, kuin ottaa noita kirjoja käteen…

Siis ei mulla hoidon aikana enää ole ollut muuta oheisäyttöä, niitä omia suboxonejani olen piikittänyt. Kyllä ne vetokuviot ja se elämäntyyli jäivät heti hoidon aloitettua, yksinäni piikittäminen vaan jäi, tai siis alkoi uudelleen noin puolen vuoden kuluttua hoidon alusta. Et silleen ei oo noihin sairauksiinkaan ollut riskiä kun en ole neuloja jakanut vuosikausiin, eikä ole tulehtumiakaan ollut vaikka ainahan sen riski on olemassa. Kyllä se korvaushoito on ollut ehdottomasti paras ratkaisu, sen avulla olen kuitenkin saanut edellisen koulun käytyä loppuun ja tämän nykyisen aloitettua. Sitä ennen vaan koitin saada katkojen avulla vetämistä poikki ja aina palasin siihen. Nyt olen saanut mahdollisuuden ensin opiskella ja laittaa elämä muuten jotenkin järjestykseen. Ei musta katunistiksi enää olisi.

Niin, tällä hetkellä toi päihdeongelman hoito on kyllä muuttunut niin aktiiviseksi että vaikealta tuntuukin hoitaa opintoja samaan aikaan. Nyt on kuitenkin lukukausi kesken ja samoin se opinnäytetyön projekti, että tällä hetkellä sairaslomalle jääminen ei vaan ole mahdollista. Sillä voisi myös olla aika tuhoisat seuraukset koska uskon että ei olisi kovin positiivisia vaikutuksia masennukseen jos nä opinnot tästä vielä venyisivät. Eli vaikka tää nyt vähän tiukkaa tekeekin, niin alta pois nyt vaan koko opiskelu kun on sille tielle lähdetty! Sen jälkeen voin keskittyä sitten sen lääkkeen alasajoon. Ja paremmin mulla nyt menee, kun täällä saan kuitenkin kunnollista hoitoa. Vasta nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan tuota alkoholiongelmankin vakavuutta. Edellisellä paikkakunnalla lipittelin joka ilta, mutta koska en ollut mitenkään erityisen humalassa, ainakaan joka iltaa, ja aina pystyin seuraavana päivänä lähtee koululle, niin en ole edes itse pitänyt ongelmaa niin erityisen isona. Onhan se mua haitannut - kun antabustakin olen kerran pyytänyt siihen apuun - mutta en kuitenkaan ole ihan ymmärtänyt miten vakavasta asiasta on kyse ja ihan oikeasta riippuvuudesta. Vasta nyt kun huomaan miten vaikeaa on olla kokonaan juomatta (nyt 6. päivä) ja että mulla tosiaan on myös vieroitusoireita, alkaa todellisuus paljastuu myös mulle.

13

Juu hoida toki opiskelut valmiiksi jos mahdollista, jos loppusuoralla ovat.
Mutta muistathan hyvä ystävä; että vaikka saisit opinnäytetyön valmiiksi ja valmistuisit johonkin hienoon ammattiin, niin miten aattelet mahdollisten tulevien työnantajiesi suhtautuvan kamanvetämiseen tai alko-ongelmaan?

Siksikin ehdotukseni oli, että asiat tärkeysjärjestykseen.

Ja mitä eroa on, piikittääkö kotona vai kadulla ja piikittääkö korvaushoitolääkkeitä vai katukaupasta ostettua? Ihan samaa nistin elämää se piikittäminen. Eihän sitä Xonea ole piikitettäväksi tarkotettu, sen enempää kuin niitä Opamoxejakaan. :slight_smile:

Opiskelun hoitaminen ja päihdeongelman kanssa eläminen samaan aikaan on varmasti todella rankkaa, eli sitkeydestä ja sinnikkyydestä isosti respectiä kyllä sulle! En mä kyllä pystyis moiseen.

Sekin oli ihan tarpeeks rankkaa, kun aikoinaan opiskeli amiksessa lähihutsuksi ja dokailisi “vain” joka toinen tai joka kolmas viikonloppu. Sekin oli ihan tarpeeks rankkaa mulle, hyi.

Mutta tsemppiä päivään!

14

Ketostix tuossa jo mainitsikin saman jonka olen itsekin huomannut eli itseluottamuksen parantumisen, itseasiassa se on parantunut ihan huimasti. Ei ole mitään syytä häpeillä ja kulkea tyyliin; leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei, vaan voi mennä eteenpäin pää pystyssä ja silmät kirkkaina varmana siitä että ainakaan vanha viina ei haise :smiley: Moraali on myös kohentunut todella paljon, koska nyt ymmärtää tekojensa seuraukset. Viina on aine joka pehmentää tuon moraalin ihan täysin, tämän tajuaminen oli yksi iso asia kun raittiutta aloin hakemaan.

15

Hei Iina!

Tässä minun kokemuksiani.

Ihan ekoina päivinä fyysiset oireet, kuten karmea vapina ja hikoilu lähtivät pois. Huomasin myös, että minulla alkaa olla taas tunteita: sekä hyviä että huonoja. Parina ekana viikkona ne menivätkin melkoista vuoristorataa, mutta vain hyvässä mielessä. Esimerkiksi oli aivan uskomatonta, miten musiikki vaikutti silloin, ja vaikuttaa edelleen. Vähän kuin Data (sen androidi Star Trekistä) olisi saanut tunnesirun.

Alun pahimpien fyysisten oireiden poistuttua olin melko kysymysmerkkinä, että mitäs minä nyt teen kaikella tällä ajalla? Istua nökötän kotona telkkarin tai tietokoneen ääressä? No ei. Tilalle on tullut entistä vahvempana nuo musiikkipiirit, tapaan ystäviä, liikun jne. Ison osan ajasta vie vieläkin oman itseni, kotini ja muiden asioitteni kuntoon laittaminen, joiden suhteen olin ollut erittäin välinpitämätön vuosia.

Olin aluksi fyysisesti melko heikossa kunnossa. Väsyin kävellessä helposti ja jalat kipeytyivät. Oli myös hirveä huoli terveydestäni, että olenko saanut aikaan jotain peruuttamatonta vahinkoa sisuskaluissa. Analysoin joka ainoaa tuntemusta ja googlasin jokaisesta niistä itselleni jonkin sairauden. Kun sitten olin käynyt kaikenlaisissa testeissä, joissa osoittautui, että kaikki ok, niin tuo pikkuhiljaa rauhoittui. Nyt 3kk jälkeen energiaa alkaa jo riittää.

Sain ekoina viikkoina nukuttua hyvin. Nukuin jopa tosi paljon, jo illalla yhdeksältä tuntui siltä, että pakko päästä maate, kun silmät eivät pysy enää auki. Sen jälkeen tuli hieman vähäunisempi jakso, jolloin päässä jauhavat ajatukset eivät oikein antaneet rauhaa. Lisäsin sen jälkeen kirjoittamista päiväkirjaan ja asioiden puhumista muutenkin, joka auttoi selvästi.

Alkoholin himoa minulla ei lopettamispäätöksestä saakka ole oikeastaan ollut lainkaan. Minulla on tietty edelleenkin paljon työtä ja sulateltavaa siinä, etten voi käyttää alkoholia lainkaan. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, joka lienee ollut yksi merkittävä syy sille, ettei himoja oikein ole ollut.

Olen kokenut asioita kuin uudesti syntynyt. Ehdin päästä melko irralleen normaalista yhteiskunnasta. Arkisetkin asiat, kuten sanomalehden luku aamulla olivat etenkin aluksi ihmeellisiä kokemuksia. Nyt ne eivät enää ole sellaisia “hehkuvia kokemuksia”, mutta hyviä asioita toki silti.

Minun täytyy aktiivisesti varoa mm. seuraavalla listalla olevia asioita, etenkin noiden yhdistemiä: väsymys, nälkä, viha, yksinäisyys, huolistaan puhumattomuus, passiivisuus, negatiivisuus. Joskus ilman noitakin ajatukset eksyvät jonkinlaiseen umpikujaan, johon yleensä auttaa lähteminen pois sieltä kolostaan ja asioiden käsitteleminen sopivan tai sopivien ihmisten kanssa.

Huomaan hoitavani työni paremmin. Hahmotan asiakokonaisuudet paremmin ja muistan asioita paremmin. Äkkipikaisuutta minun täytyy varoa. Olen pariin kertaan huomannut suuttuvani loppujen lopuksi melko pienestä asiasta. Kun tämän tunnistaa, niin sitä osaa varoa paremmin. Ne ovat kuitenkin sellaisia aaltoja, jotka tulevat ja menevät, eli eivät tokikaan ole “pilaamassa koko päivää”.

Olen siis vähän kuin herännyt henkiin jonkinlaisesta pahasta unesta.

16

Itselläni suurin muutos on ollut huomata, että elämä ei olekaan ehkä ihan niin kurjaa kuin olin luullut ja asioissahan voi olla jotain positiivistakin. Eli ylipäätään mieliala on parempi kun ei juo, jaksaa innostua paremmin asioista eikä ole kokoaikaa alakuloinen. Kun sorruin välissä juomaan huomasi tämän vielä paremmin, kun jo yhden juomakerran jälkeen alakuloisuus ja “minä en ole mitään” fiilis valtas mielen samantien.

Kun ei juo, jää lisäksi aikaa paljon muullekin. Viikkoon tulee kaksi päivää lisää, kun ei ryyppää ja ole krapulassa koko viikonloppua. Viikotkin alkaa paljon mukavammin raittiin viikonlopun jälkeen, maanantaikin on päivä muista eikä mikään kamala tuskainen ahdistava maanantai kuten juodessa.

Laihtumista on myös tapahtunut eikä ihme, kun miettii millaisen kalorimäärän jättää viikossa kiskomatta. Laihtumisen ja yleisen jaksamisen kautta kuntokin on hieman kasvanut, kun on kiinnostusta muuhunkin kuin sohvalla makaamiseen ja negatiivisten asioiden pyörittelyyn.

Ahdistus ja paniikit vähenevät ja niihin on auttanut juomattomuuden lisäks myös se, että kun ei juo, jaksaa terveellisemmät elämäntavat kiinnostaa muutenkin. Ei sellaisia jaksa juodessa miettiä, kun on aina vaan jotenkin huono olo. Siitä tulee juodessa sellainen ahdistuksen kehä.

Itseluottamus paranee jo pian, ensinnäkin siksi kun huomaa että onnistuu ja pystyy oleen juomatta. Näkee enemmän ihmisiäkin ja pääsee erilaisiin tapahtumiin tai ihan vaan kyläileen paremmin, kun ei ole taas vaan kännissä tai krapulassa. Se piristäö mieltä, kun voi osallistua.

Syyllisyys alkaa väheneen. Juodessa joutuu useamman kerran viikossa miettimään erilaisia valheita eri ihmisille. Ja itselleen. Se on aika raskasta ja on hyvin vapauttavaa elää rehellistä elämää raittiina eikä tarvitse miettiä mitä valheita on sanonut yhdelle ja mitä toiselle.

Itselleni tiedoksi, että tätäkin tekstiä kannattanee tavata, jos meinaa mielessä käydä että elämä olisi muka parempaa jos joisi :astonished:

17

Kiitos taas vastauksista, on kyllä kiinnostavaa lukea teidän kokemuksista, koska sitä kautta huomaan ne helpommin itsessänikin! Energiaa tuntuu olevan enemmän jo nyt viikon jälkeen, ja laihtumista on tapahtunut mullakin tasaisesti jo kesästä asti. Onhan siinä tosiaan hirveitä kalorimääriä vetänyt niitä bissejä lipitellessä. Jännitys on tainnut jo vähäsen laantua vaikka vieläkin kyllä mahaan koskee ja lihakset tuntuu olevan paljon normaalia kireemmällä. Joogaa olen tehnyt muutamaan otteeseen, mutta kun siitäkin on aikaa niin tuntuu vielä jumiutumina lihaksissa enemmän eikä vielä vetreytenä. Ja sitte menkkasäryt vielä päälle… :neutral_face: Nukuttua olen onneksi saanut taas ihan hyvin.

Mut sitä itseluottamuksen kasvua odottelen kyllä innolla. :slight_smile: Onhan tässä jo nyt toki sellasta tyytyväisyyttä itseensä jo tullut, kun sai antabuksen aloitettua ja sen avulla nyt ollut illat juomatta (ja päivät tietysti myös.)

Tänään mulle tuikattiin b-vitamiiniakin kankkuun. Ei vielä ainakaan tunnu missään vaikka siitä on jo monta tuntia… :unamused: No sellanen samanlainen aika inhottava maku tuli kyllä suuhun, joka b-vitamiini-tableteistakin tulee.

Juu, ymmärrän kyllä pointtisi tuossa ja hyvähän se olisi hoitaa asiat noin päin. Nyt ei vaan valitettavasti ole siihen enää mahdollisuutta enkä kyllä mitenkään edes malttaisi jättää niitä kesken tässä vaiheessa. Jotain tekemistähän sitä kuitenkin pitää olla, niin olkoot se mulle mun opiskeluni. Ja vaikka valmistunkin ennen kuin päihdeongelma on hoidettu (koska se edes kokonaan on hoidettu?) niin ei niiden mun tulevien työnantajien kuitenkaan tarvii koskaan tietää mun päihdeongelmista. Nyt opintojen aikana kun olen ollut työharjoitteluissa, ovat ne menneet hienosti ja olen saanut tehtyä ihmisiin vaikutuksen, vaikka samalla on edelleen ollutkin päihteiden käyttöä korvaushoitolääkettä piikittämällä ja iltaisin lipittäen alkoholia. Ei se kuitenkaan ole päälle päin musta näkynyt. Ja nyt kun noita ongelmiani tässä hoidan, ei toivottavasti koskaan enää tulekaan näkymään päälle päin.

Eihän sitä piikittämiseen ole tarkoitettu ei. Riippuvuuden kannalta mitään eroa ei ole, se pysyy samana niin aineeseen kuin piikkiinkin. Sen sijaan elämän kannalta, vaikka nistin, on ero on kuin päivällä ja yöllä. Kun vetämäni aine on ensinnäkin laillista, on mun mahdollista vaikka lähteä lomalle pariksi viikoksi, ottaa lääkkeet mukaan ja näyttää tullissa että mulla on niihin lupa. Samoin vaikka autoa ajaessa, ei tarvii pelätä kortin menettämistä koska ei ole laitonta olla xonen vaikutuksen alaisena kun on korvauksessa. Mutta tärkeimpänä, saan lääkkeeni säännöllisesti, varmasti ja ilmaiseksi. Mun siis ei koskaan tarvitse olla refloissa, eikä käyttää aikaani rahan tekemiseen ja aineiden säätämiseen. Sen sijaan pystyn keskittymään muihin asioihin kuten opiskeluun, harrastuksiin, perheen kanssa olemiseen jne. En myöskään enää tarvitse muita käyttäjiä mihinkään, joten voin jättää douppipiirit taakseni. Näin ei tule houkutuksia käyttää muuta kuin sitä omaa lääkettäni, vältyn tartunnoilta kun en jaa niitä pistovälineitä, mua ei kaupungilla nähdä pyörivän “oudon näköisten” tyyppien kanssa jne.

Kiitos!

18

Kiitos vielä tästä neuvosta! Nyt sain opinnäytetyöni projektiosuuden valmiiksi! :smiley: Hoin mielessäni mantraa “teen vain sen, minkä jaksan”, ja sen avulla tosiaan onnistuin välttämään paniikinomaisen stressitilan, jossa hikoilen öisin enkä saa nukuttua ja pinnani on jatkuvasti äärimmilleen pingotettuna.

Olen nyt ollut juomatta useamman viikon antabuksen avulla, ja energiaa tosiaan riittää huomattavasti aiempaa enemmän. Aamuisin on ihana herätä, kun ei tarvii koskaan olla krapulassa. Iltaisin saa välillä jotain järkevääkin tehtyä, kun ei juo. Vaikeita tilanteita on tullut, on tehnyt mieli juoda ja pikkujouluihin meneminen jännitti aika paljon. En koskaan ole ollut juomatta jos muut juovat. Kyllä kirpaisi, kun tiskipöydältä olevasta punkkutonkasta olisi vapaasti saanut ottaa, enkä voinut. Hyvä niin. Selvisin kokemuksesta, siitä tuli jopa erittäin mukava!

19

Se tuppaa olemaan tuo viinakäyrä ja viinanlopetuskäyrä vähän mielenkiintoinen ilmiö. Voisi melkein yleistää varmaan niin, että mitä neutraalimmassa tilanteessa lopetat käytön, tai vähennät radikaalisti niin sitä vähemmän se aiheuttaa mitään fiilistä ja “miks mä ylipäätään lopetin?”, kun se ei tuo mitään kiksejä, se vain oli yksi hilpeyttä aiheuttava osatekijä elämässä (jokainenhan muistaa vain humalan, ei krapulaa, siten se ihmismieli menee…) joka nyt on poissa ja mikään ei muuttunut… Jos nyt on vain joku, että tuntuu siltä että juo ihan liikaa tai lääkäri vähän huomauttaa maksa-arvoista ilman vaivoja ja käskee, että nyt sitten korkki kii ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sitten taas mitä syvemmältä olet koukannut, sitä enemmän tietty jokainen hetkikin selvänä voi tuoda vaikka mitä maailmaamullistavia fiiliksiä. -Siihen asti kunnes saavutetaan se kaikissa tilanteissa perustavoite (joku saavuttaa, joku ei), että viinaa ei juurikaan enää edes mieti, se on vain jäänyt pois ja elämä on samanlaista kuin se oli ennen juomista tai pitkillä juomatauoilla tai jos ei olisi koskaan juonutkaan. Viinahan on ylenmääräisesti nautittuna haitallinen extra, se kun jää veks niin sitten jää vain se normaali elämä josta kaikki glamour puuttuu useimmiten. On työt, on velvollisuudet, on kaikki rutiinit, mutta ei viinaa… Oikeastaan taitaa niin ollakin, että se kaikista vaikein hetki pysyä tavoitteessaan on juuri silloin kun on tullut se piste, että viinaa miettii jollain tasolla edelleen ja on mielitekoja, mutta kummiskaan se ei täytä olemista mitenkään, tuntuu että olenko koskaan juonutkaan liikaa ja jos olen niin siitä on jo ihmisikä, joten kyllähän mä nyt tietty voin… Ei se enää oo haitaksi.

Eli mitä kauemmas ongelmasta siirrytään, sitä enemmän muistot kultautuvat ja ihmismieli alkaa pelata itseään vastaan. Jotenkin kun aikanaan omaan lopettamiseeni ei liittynyt mitään dramatiikkaa, vain yksi varoittava kokemus (tuolla yhdessä toisessa ketjussa) joka pisti jotenkin pääkopan ajattelun ja arvot järjestykseen (ja joka kokemuksena ei suurimman osan mielestä ole vielä yhtään mitään, mutta minulle oli riittävä), niin ei siinä mitään hohtoa tullut. Samaa elämää kuin ennenkin… mutta dokaaminen ja etenkin pakkodokaaminen kun ei muka keksinyt mitään uutta, jäivät pois. Elämässä ei muuttunut yhtään mikään… krapulat vain poistuivat, mutta eivät nekään silloin häirinneet elämää, oli juuri se vaihe päällä että kankkusta ei tullut juuri mistään sellaista joka olisi haitannut mitenkään. pari päivää häppää ja kolmantena päivänä aamusta ulkoilemaan, eikä mitään ihmeitä.

Eli kyllä se tietty on niitä tilanteita, että lopettamisesta ei jotenkin saanut mitään, ei vain viitsinyt ottaa enää juomisen riskiä, vaikka sekin oli henkistä luokkaa… Tosin siis tietty tuossa lopettaessa oli tuo rajapyykki ilman dramatiikkaa, jos nyt ajattelee minkä määrän vuosissa kippasi ihan skidistä etipäin niin mahtuihan siihen nyt kaikki kehdosta hautaan (kaverien tai sukulaisten hautaan siis), tappelut, mokailut kertaa 10785 tappelut, kaatuilut ja kaikki mistä äiti olisi varoittanut, jos ei olisi itse ollut samassa palloseurassa :unamused: Mutta kun ei ollut oikein ketään roolimalleja eikä kotoa rajoja tai ohjeita, vaan pikemminkin juuri käytöstavat pitkälle, niin eipä siinä tietty mitään painettakaan ympäristöstä kokenut tai morkkista. Se oli normisettiä silloin. Joskin se mistä itse olen jälkikäteen erittäin tyytyväinen kun olin ja olen edelleen aika vietävissä oleva kaveri, että vielä noina kaikista rankimpina sekoiluvuosina vielä pidettiin nuorison ja vanhemmankin väen keskuudessa kaikki kamanvetäjiä ja muita sekoilijoita vähän omana erikoisena lajinaan ja eivät ihan hirveästi sekoittuneet toisiinsa “vain” viinankiskojien kanssa. Oikeastaan jo pilvenpolttajanuoria pidettiin porukoissa vähän sellaisina outoina hippityyppeinä eikä minään jee anna mäkin koetan -persoonina. Maistettua tuli sen verran joitakin tuotteita, että huomasi etteivät ne ole oma juttu lainkaan ja jäivät ihan mielenkiinnosta ja rajan madaltuessa kokeiluksi, ei maistunut ja tuntuikin jotenkin vähän ei-omaltajutulta, niin thats it. Eli ei mitään useammasta päihteestä erottautumista tms… Joskin etenkin nykyään näkee aika hyvän kahtiajaon, tai oikeastaan kolmijaon, ne jotka pelasivat vain viinalla, joko rauhoittuivat (pieni osa), jatkavat tai jatkoivat homman mennessä syvemmälle, osalla ns. loppuun asti. Ja ne joille ei viina riittänyt, aika harva on elossa, nekin jotka ovat, taitavat olla linnassa…

20

Kiitosta vaan kiittämisestä ja kovasti onnea opinnäytetyön valmistumisesta! (Ja alkotta olosta…) :smiley: