Kun synnyin, kuulin jostain matkojen päästä lempeästi luokseni leijailevaa musiikkia. Myöhemmin selvisi, että kätilön radio oli jäänyt auki, kun hän oli odottanut päivän kuudettatoista maailmaantuloa. Patterit olivat vanhat ja se laski sävelkorkeutta muutamilla oktaaveilla. Sirpalla oli opinnot kesken, eikä hänellä oikeastaan ollut tutkintoa toimia ihmisen syntymäalueella, mutta ylilääkäri-isänsä valtasuhteilla hän oli päässyt näinkin pitkälle: oululaiseen isoon sairaalaan kaitsemaan kesäksi tiineitä mammoja ja jelppimään ja sorkkimaan lisäkätenä ja kiroilujen saattelemana h-hetkellä.
Siinä hän pänttäsi yön valvoneena käsi poskella ja ruskeat hiukset ponnarilla alansa oppilaitokseen ollen jo valmiiksi ja etukäteen alansa töissä ja kuunteli kanavapujottelun pioneerina musiikkia tavalla, joka on niistä paras eli sekakäyttöinen valinta. Sirpan ansiosta ensimmäinen ihmisolion luoma musiikki, joka vaikutti alikehittyneeseen vastaanottimeeni oli ryhmänä nevostoliittolainen sinfoniaorkesteri, jonka jäsenet soittivat henkensä pitimiksi ja henkensä edestä. Olihan tuore ja konsensuksen kyllästämä kevät tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentä. Vaaran vuodet olivat jo jätttäneet Suomen ja meneillään oli YYA-kausi ja tukahtuneiden tunteiden kulta-aika. Lätkämaajoukkue ei oikein vielä pärjännyt kellekään, mutta silti juhlintaan oli vähemmän selvästi
panostettu, sillä turnauksissa juotiin viunaa pelien välillä, etenkin Moskovan turneella.
Nahka piti ääntä vaatteena ja sohvana, miesten kiharretut kutrit eivät eronneet naisten vastaavista. Töitä oli kaikille, eikä hjyymeitä liikaa käytetty ja alkoholismikin oli enimmäkseen sellaista maltillista solidaarisuusmallia, eikä heti ja suoraa juoponpäätä johtanut ongelmiin. Autolla sai ajaa niin lujaa, kuin se vain kulki, jopa mossella ja ladalla. Sotaveteraaneja meillä oli monen armeijan edestä ja 1970-luvun kunniaksi voidaan laskea myös hyväkäytöksiset lapsukaiset, jotka tottelivat tomerasti koulussa ja harrastivat terveitä asioita. Poliitikot tekivät parhaansa ja kesät olivat lämpimämpiä tai kesät ylipäätään olivat… Maapallon tuhoava ihmisen voimakkaasti edistämä ilmastonmuutos oli vasta orastava kasvihuoneilmiö. Naiset olivat erityisen himonhalukkaita, luomumuodokkaita, eivätkä hamuilleet heti pomoiksi tai yliopistoon niin hanakasti ja tarjosivat auliisti seksuaalista apua ahdistuneelle teinille - ja tässä kohtaa avasin silmäni ja lähdin koiran kanssa tänä aamuna ulos.
Suomen kansainvälinen hittimenestys oli hyvin vaatimatonta ja rajat luovuudelle enimmän aikaa kiinni. Erilaisuus taisi olla myrkkyä ja ihmisten väliset suhdanteet menivät tietyllä tavalla, eikä skandaaleja oikein suvaittu.
Ja se siitä ajasta, joka onneksi ei koskaan palaa… musiikki on ajatonta, vaikka saammekin yllinkyllin tietoa tämän ajanlaskentasysteemin puitteissa artistin levyntekovaiheista ja muistakin vaikuttimistaan ja tekemisistä,
liiankin kanssa. Ähky voi olla nykyaikaisen nettikansan hakema toiveuusintainen perustila tai kukin mitenkin.
Sittemmin onneksi kasarin kultaisella alkupuolella kainuulainen Erja-serkkuni opasti minut Beatlesin pariin ja isäpuoleni vinkkasi mulle CCR:stä. Piitlesin mukana tulee usein rollarit ja Doorsit löysin pitkällä ajalla, samoin Pink Floydin, Elviksen ja Dire Straitsin ja yksittäiset artistit ja itselleni suurimman: Bowien.
Koirailun ja puutarhanhoidon lisäksi musiikki on ajanviettona antanut minulle eniten ja olen saanut parhaat nousuni musan vaikutuksissa. Elämän soundträkki on ihan laadittavissa oleva juttu ja hyvien muistojen buustaaja.
Pidän musiikkia terapiana, harrastuksena ja selviytymisväylänä ja elämäntapana ja rakkaana ystävänäni.
Ohessa raakoja suorapoimintoja plinkin ja omanelämän vaiheilta, omuutta tukevia valintoja ja mieltymyksiä. Olen tehnyt siirtoja liian isoksi paisuneesta musaketjusta ja koittanut valikoida kulloisenkin mielialan risuja ja ruusuja.
Alkuperäinen 1970
youtu.be/HSH–SJKVQQ
guppe, joka möi telluksen.
Hey thanks, mutta nää on kyl vanhoi linkkejä, joita vain postaan, kun haluun tiiviin arkistomuiston
DÅNIIN[/size], AVUSTAJAT POIS KEHÄSTÄ…