Noniin tästä sitten “vähän” minun tarinaa …
Ihan ensimmäiset pelimuistot lähtee jostain varmaan 5-7 vuotiaasta … Muistan kuinka silloin jo eläkkeellä olleella vaarillani oli tapana käydä moikkaamassa vanhoja työkavereitaan paikallisessa kahviossa. Minähän olin matkassa mukana kun olin taas vaihteeksi päässyt “maalle” isovanhempien hoitoon. Kahvila oli tietty varustettu usealla RAY.n rahapeliautomaatilla ja vaarini tykkäsi niitä silloin pelailla. Monesti sain itsekin painella pelikoneen nappeja ja joskus jopa muutaman kolikon laittaa omatoimisesti muiden siinä vieressä aikuisten juttuja höpötellessä …
Tuon on siis ihan ensimmäinen muistoni joka liittyy rahapeleihin …
Seuraava selkeämpi muisto on siitä muutaman vuoden vanhempana ehkä n. 8-10 vuotiaana … Sain muutaman markan äidiltäni ruinattua kesämökkimatkan kahvitauolla huoltoasemalla jossa sitten RAY.n hedelmäpeliin ne laitettuani voitin heti ensimmäisellä pyöräytyksellä sen silloisen päävoiton olisikohan ollut 20 markkaa. 3 kappaletta samoja voittokuvioita joka rullalla ja kolikot kilisivät silmissä ja mielessä … Äitikin ihmeissään ja naureskeli, että kuinka hyvä tuuri sulla voikaan olla.
No taas mennään ajassa eteen päin …
Parhaan kaverini isä oli aikoinaan kova pelaamaan raveja ja myös paikallisen lähikioskin pokeriautomaatti hänen suosiossa eli me pikkupojat monesti vierestä katseltiin ja ihmeteltiin miten niitä olisi kiva itsekin kokeilla. Joskus saattoi meiltäkin kysellä vitsillä, että mitä hevosta kannattaisi veikata. Päästiin sitten kerran mukaankin raviradalle ja saatiin laittaa omat veikkaukset sisään. No muutaman kympin voittohan sieltä sitten tuli kun oltiin arvattu oikein voittajahevonen … tällä taas luotu “hyvää” pohjaa riippuvuussairauden kehittymiseen
Vähän vanhempana kun itse yletin jo laittamaan rahat sinne peliautomaattiin niin muistan kun vaikka kaupasta piti jotain maitoa tms. käydä ostamassa ja äidiltäni sain tätä varten rahaa niin kaikki vaihtorahat (kolikot) työnsin kaupan hedelmäpeliin … silloin jo oli lähes mahdotonta kävellä automaatin ohi jos rahaa yhtään oli taskussa …
Ala-aste ikäisenä meillä oli silloisen kaveriporukan kanssa tapana lähteä linnanmäelle toki sillä erotuksella, että ei juostu niissä huvipuistohärveleissä vaan tuohon aikaan 90-luvulla lintsillä oli vielä RAY.n rahapelikoneita näiden nykyään toisenlaisten videopelien tilalla. Eli me pikkupojat (toki osa oli jo usean vuoden minua vanhempiakin) saatettiin viettää kokonainen päivä lintsillä vaan pelaten rahapeliautomaatteja. Tuplaaminen oli aina yhtä jännää … Eihän niistä koskaan mitään voittoja jäänyt vaan lopulta oli kaikki markat työnnetty viimeistä penniä myöten tukemaan silloista kansanterveyttä. Siihen aikaan ilmeisesti ei ollut niin tarkkoja ikärajoja automaattien suhteen sillä kyllä me kovin vapaasti niitä saatiin pelailla.
Ensimmäisen kesätyön sain joskus yläasteikäisenä ja muistan kuinka tuntipalkaksi sovittiin 30 markkaa … töissä olin siis kesän ja palkka maksettiin kuukausittain … ensimmäisen palkan pelasin käytännössä kokonaisuudessaan lähikaupan ja kioskin pokeri- ja hedelmäpeleihin. Toisen palkan pelasin myös, mutta tällä kertaa Pasilan juna-aseman silloisessa RAY.n “peliluolassa”. Siitä tuli aivan karmea olotila ja oikein fyysinen pahoinvointi … Olin hävinnyt käytännössä kaikki kesätöillä ansaitut rahani näihin rahapeleihin. En muista tarkkoja rahasummia, mutta useita tuhansia markkoja.
Silloin kerroin asiasta äidilleni joka meinasi suurin piirtein pyörtyä tämän kuullessaan ja oli jo lähettämässä minua jonnekin hoitolaitokseen tai mitä vaan ikinä keksittäisiin hoitoja tuon ongelman parannukseksi. Silloin lupasin hänelle ja itselleni etten enää koskaan laita rahaa näihin automaatteihin. Ja tuo lupaus sitten kestikin vuosikausia …
No tosiaan pysyin erossa rahapeliautomaateista vuosia kunnes joskus 2006-2007 lankesin kokeilemaan nettiin ilmestyneitä kasinopelejä. Luulen, että jos en koskaan olisi sitä “kokeilua” aloittanut niin olisin voinut elää täysin “normaalia” elämää tähän päivään asti. Olin töissä ja säännölliset kuukausitulot niin ilmankos nuo nettipelit veivät minut välittömästi takaisin oman sairauteni/riippuvuuden syövereihin. Siitä alkoi taas rahapeliriippuvuustaistelu jossa olen käynyt läpi aivan kaikki niihin liittyvät ylä- ja alamäet sekä tunneskaalat tuhansia ja yhä tuhansia kertoja uudelleen.
Ensimmäisen kerran menetin luottotietoni 2013 ja tuolloin velkaa oli kertynyt vähintään uuden henkilöauton verran, mutta sain velkani n. 5 vuodessa maksettua (tämän ohella jatkoin pelaamista). Nyt olen siinä tilanteessa, että luottotiedot on menneet taas ja odottelen parhaillaan haasteita saapuviksi. Yritin taannoin laskea yhteen kaikki mahdolliset velkojani ja pääsin laskuissa jonnekin 20-25 tietämille. Yksityishenkilöille tai tutuille ei velkoja ole, mutta kaiken maailman paskaluotot, vipit sekä osamaksusopparit mm. puhelimille (jotka on myyty eteenpäin Swappielle yms.) on otettu. Kokonaisvelkasumma tulee oikeus- ja perintäkuluineen olemaan jossain uuden kerrostaloyksiön hujakoilla … Tästä piakkoin alkaa siis vähintään 8 vuoden takaisinmaksu ulosoton kautta. Eli toivotaan, että töitä riittää …
Kaikki rahansiirtopalvelut olen nyt itseltäni estänyt (zimpler, brite, trustly) enkä nykyisellä pankkisopimuksella vahvaa tunnistautumista voi käyttää joka käytännössä estää pankkisiirrot kasinoille.
Näihin vuosiin mahtuu ties kuinka monia lopetusyrityksiä, mutta aina niistä on annettu lopulta periksi. Koskaan en kuitenkaan ole ongelmaan ulkopuolista apua hakenut ja lähipiirini ei näistä tiedä. Ensimmäistä kertaa luottotietojen mentyä kerroin avoimesti syyn sille, mutta nyt kaikki ovat varmasti eläneet siinä uskossa, että minä olen “parantunut” sairaudesta. Toki on varmasti monella herättänyt ajatuksia tai näin ainakin kuvittelisin, että miksi hyvätuloisella ihmisellä on jatkuvasti rahat loppu eikä käytännössä koskaan varaa yhtään mihinkään.
Pelaaminen vie lopulta aivan kaiken mitä on vietävissä … itse olen käytännössä myynyt aikoinaan kaiken vähänkin arvokkaamman irtaimiston pelivelkojen tai pelaamisen kattamiseksi … pelaaminen menee aivan kaiken edelle se on jännä juttu miten edes syöminen ei tule mieleen silloin kun sulla on palkkapäivä ja rahaa tilillä. En jaksa enää edes laskea kuinka monta kertaa olen odottanut vuorokauden vaihtumista ja kun palkka sitten tipahtaa pankkitilille niin siitä on alkanut sellainen pelisessio joka on saattanut kestää yli vuorokaudenkin yhtä soittoa. Olen huomannut, että en ole nukkunut tai syönyt koko yönä ja ollaan jo seuraavan päivän illassa … Minulla sairaus on siis näin pahaa sorttia, mutta varmasti löytyy näitäkin kohtalotovereita.
Kuten huomata saattaa niin mulla tämä sairaus juontaa juurensa jo aivan lapsuusaikoihin ja kaikkea en enää tietty muista tai osaa nyt kertoa eikä aikakaan riitä … Pelannut olen siis oikeastaan aina lukuun ottamatta sitä pidempää vuosien taukoa joka oli fyysisten kolikkopelien lopetuksen ja virtuaali/nettikasinopelien aloituksen välissä.
Tänään on 10. päivä ilman pelejä ja tarkoitus on kirjoitella tänne kuulumisia matkan varrelta.
Yritin jakaa tämän tekstin useampaan kappaleeseen niin on hieman helpompi lukea kun venähti näin pitkäksi, mutta en ole mikään äidinkielenopettaja niin pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä. Jos jaksoit lukea loppuun asti niin arvostan!
kun tietäiskin miten ne ajat on vaikuttaneet nykyhetkeen.
