Mun ns. Päiväkirjani

Heipä hei kaikki! Niinkuin monimuukin, niin minäkin paljon lukenut, hyvin harvoin kirjoittanut.

Tämän ketjun olisi tarkoitus olla minulle itselleni, mihin kirjottaisin “saavutuksia” velkojen maksamisessa ja muutenkin elämän menemisessä ja ajatuksista.
En oikein tiedä mihin muuallekaan kirjottaisin.

Mutta, jos aloitan velkojeni synnyn syystä; pelaaminen.
Mulla oli ns. Rankka vuosi tuo edesmennyt. Voisinko sanoa että vasta loppu kesästä aloin taas nauttimaan elämästä, pystyin vihdoinkin katsomaan tulevaan ja odottaakin sitä.
Ja tähän alkuun; rankkavuoteni ei johtunut alkuun pelaamisesta, mutta pitkälti uskoisin sen johtaneen siihen. Voisin jopa ehkä sanoa käyneeni lähellä psykoosinrajoja vuosi sitten. Koko se aika on hämärän peitossa, enkä sitä aio avata perinpohjaisesti tässä, koska ne tuntemukset on moneen kertaan käyty läpi ja siihenkin liittyy paljon menneisyyttä miksi koin asiat niin vahvasti. Mutta lyhyesti sanottuna, musta tuli katkera (hyvin katkera), kostonhimoinen, yksinäinen, itseinhoinen, surullinen ja petetty nainen. Salaliittoteoriat tuntuivat arkipäivältä, ja oli vaikea käsittää oikeaa väärästä. Itsetunnon kasvattimen takaisin oli pitkän prosessin takana, mutta hei, tässä sitä ollaan!

Mutta tosissaan, pelaamisen aloitin ns. “Helpon rahan” (niinkuin wtf, kaikki me tiedetään että ei ole helppoa rahaa! Miten nopeasti sen aina silti unohtaakaan)ahneuksissa, yksinäisyyden unohtamiseksi, ja sen tunteen… Olen ehkä aina ollut jonkun tunteen metsästäjä, olipa tunne sitten ilon, surun, vihan taikkapa jännityksen tuomaa. Että tuntisin elämässä olevan sitä jotain, jonkatakia elää. Että tuntisin eläväni. Kuulostaa varsin sekavalta, mutta niinkuin sanoin niin itsetutkistelua on käyty pitkälle menneisyyteen :smiley:. No koska olen myös laiska (mukavuudenhaluinen?) Ja “haluan kaiken heti”, niin päihteethän ja nettipelit sen tunteen nopeasti toivat ilman vaivaa.

Viime jouluna aloin pelaamaan löytäen netticasinot, ja kesällähän se pakka hajosi kokonaan.
Mulla oli asuntosäästötilillä 10tonnia ennen korttitalon hajoamista. Jouduin ne rahat nostamaan ja maksamaan ensimmäisen pikavippi ahdinkoni jotka oli tullut pelaamisesta. Velattomaksi en siltikään jäänyt, mulla oli edelleen reilun 10tonni yhdistelylainaa (kaikki ei pelaamisesta, n. Puolet.) mutta silti työpaikka ja lisätyökin. Ei mahdotonta hoitaa siis.
Ja kun jo olin kironnut netticasinot maanrakoon niin se alkoi uudestaan. Uudet pikavipit. Otin kahdessa päivässä reilu 10tonnin lisää ja pelasin ne kaikki. Kaikki. Kesälomarahatkin, vuokrarahat… kaikki.

Olin aivan pulassa, ahdingossa. Muistan sen edelleen kun iltaisin ei saanut unta ja kun vihdoin nukahti niin ei halunnut herätä. Herätä siihen todellisuuteen jossa oli menettänyt kaiken. Lapsi huollettavana, piti pitää kiva kesä, kaikki suullisesti tehdyt suunnitelmat (jotka piti toteuttaa voittorahoilla) piti perua… sitä kesti pariviikkoa, unettomia öitä, syömättömiä päiviä, ahdingossa elämistä.

Noh, lyhyesti kerrottuna kerroin vanhemmille. Meillä on lähisuvussa peliongelmaa, jota porukkani eivät ole ikinä ymmärtäneet. Täytyy myöntää, että en minäkään todellisuudessa ymmärtänyt ennenkuin itse sen koin. Kaikki ne sukuriidat rahasta, pettymyksistä, omaisuudesta, joita tämän sukulaisen peliongelma toi meidänkin perheeseemme. Isäni inho tätä sukulaista kohtaan, katkeruus, koska oli nähnyt sen niin läheltä niinkauan mitä se tekee ihmiselle. Ja siltikään ymmärtämättä että se on riippuvuus, ainoastaan hän näki syyn tässä ihmisessä… Oli todellakin vaikea myöntää heille että olin itse samanlainen, näköjään perin ihmisten heikkoudet vain… ja samalla pyytää heiltä apua.
Onnekseni en saanut inhoa päälleni, en ainakaan niin näkyvästi kuin lähisukulaiseni.
Äitini otti pankkilainani nimiinsä, 25tonnia. Korkea korko kyllä, mutta itse en olisi saanut mistään (kokeilin kyllä. Yritin kaikkeni silloin).
Maksettiin lainat, vipit ja rästiin jääneen vuokran pois sillä, samalla soittelin jokaiseen että haluan luottokiellon teille.

Ja lupasin lopettaa pelit. Heinäkuussa.
Pelasin ensimmäisen kerran lupauksestani heti seuraavana päivänä 100e ja hävisin.
Sen jälkeen pelasin silloin tällöin, en todellakaan joka päivä mutta välillä tavoitteena voittaa parisataa käyttörahaa. Kumminkin niin että en hommannut vielä siinä vaiheessa lisävelkaa enkä jäänyt kertaakaan rahattomaksi. Sain kaikki laskut maksettua, myös lainaa lyhennettyä äidille.

Haha menee niin pitkäksi, että nyt todellakin tiivistetty versio!
Irtisanouduin vakityöstäni syksyllä(niin, se tunne taas kun en kestä elämän menevän hyvin? Ja taisin kertoa että inhoan työtäni enemmän kuin elämääni melkein :smiley:), ja jäin sivutyöni varaan. Sillä mennään edelleen.

Olen pelannut viimeksi 15.12.2018 700euroa. Helvetin 700euroa! Ei todellakaan olisi varaa.
Mutta silloin päätin että nyt loppuu, en kestä enään. Olen velkaantunut lisää marraskuussa pelaamisen takia(silloin tuli taaaas se maaninen ‘pakko pelata yksinäisyyteen’ ja sen jälkeen se ‘pakko voittaa häviämänsä takaisin’ vaihe), niistä lopussa lisää. Äitini ei siltikään tiedä niistä mitään.
Mutta tosissaan, 15.12 päätin että nyt loppuu. Laitoin peliestot jokaiselle kasinolle, nostin käteiselle käyttörahat. Annoin pankin avainlukulistan lapseni isälle, ja vannotin häntä että ei anna mulle ikinä numeroa ilman että olen hänen kotonaan ja hän konkreettisesti näkee että maksan laskuja. Vaikka kuinka yrittäisin puhelimessa kiukutella ja suuttua, niin ei ikinä saa antaa sitä. Että tämä pelaaminen tuhoaa mut henkisesti ja taloudellisesti.
Hän lupasi. On toiminut, toisaalta kertaakaan en ole mankunut numeroita :smiley:
Myös ystäväni ovat ihmetelleet kun mulla on käteistä nykyään paljon, ja pystyin ilman mitään tuskia vain sanomaan, että muuten pelaisin kaiken. Että käteinen on ainoa tapa tällä hetkellä mun käsitellä rahaa turvallisesti.

Nää kaks tekoa/lausahdusta teki jo paljon mulle. Mulla on ongelma, ja voin siitä jopa julkisesti puhua.

Oon myös aloittanut taas käsitöiden tekemisen silloin kun oon iltaisin kaivannut puuhaa, esim tänään tein hyllyn muutamasta ylijääneestä puunpalasta, jonka äsken maalasin. Huomenna kiinnitän seinälle. Paljon mielekkäämpää ja rauhallisempaa tekemistä kuin pelaaminen!

Mutta nyt velkoihin; Joulukuu

Äidin ottama laina; 22 100 (lyhennän 320-500e kuussa ja äiti maksaa vielä ainakin korot 280e)
Komplett Bank 1000e (en tiedä edes, pääsen vain verkkopankkitunnuksilla katsomaan, mutta kun avainlukulista on exällä niin en tiedä paljonko korkoa on tullut. Minimilyhennys sen mysteerikoron mukainen)
Fellow finance 500e (20e minimilyhennys)
Kännykkäosari 290e (tästä tilasin juuriloppulaskun eli aion tammikuussa maksaa kokonaisuudessa pois)
Hobbariosari 1250e (tää on typerä laina, koska oli tarkoitus maksaa kokonaan pois kerralla. No mähän pelasin ne rahat! Sentakia tulee tähän listaan myös. 50e minimilyhennys)

Tarkoitus on ottaa lumipallotaktiikka käyttöön, eli kun saan kännykän maksettua kokonaisuudessaan niin keskityn tohon komplett bankin lainaan. Sen jälkeen fellowfinance ja sitten hobbari. Tarkoituksena silti lyhentää äidinlainaa 500e kuussa, koska aion olla 3vuoden päästä vapaa siitä (eli 30vuotiaana). Tää tarkoittaa ehdotonta kuria pelaamisessa ja muutenkin turhissa ostoksissa koska tavallaan oon työtön :smiley: Sivutyöstäni kyllä tienaan, jos vuoroja vaan on. Tavoite on kyllä löytää vakituinenkin työpaikka. Ihanaa kun sain avautua, ja ehkä sekava teksti on. Mutta saimpahan velat listattua, toivon että se tekee iloiseksi kun saan tammikuussa taas nähdä miten ne on lyhentyneet.
Kyllä se elämä voittaa, ja siis 6kk kesään!! En malta odottaa!

Heips Suski, olipas pitkä tarina :smiley: Hyvältä kuulostaa nämä sun tavoitteet, ja varmasti täysin mahdollisia, kunhan ei enää pelaa. Lumipallotaktiikka on mielestäni tosi hyvä, mahtava fiilis ja lisää potkua siitä tulee, kun saa yhden lainan pois maksettua.
Kovasti tsemppiä :exclamation:

Moi!

Huh, aika kova velkojen maksu tahti! ei lue sun tuloja, mutta tunnustele ihmeessä fiiliksiä, ettei mee sen suhteen överiks ja iske epätoivo ja taas ns helpon rahan toivo, niinkuin minkä vaan liian tiukan dieetin kanssa :smiley:

Käytkö missään keskustelemassa?

Hyvin sulla kyllä tieto syistä seurauksista, ilmeisesti ollaan samanikäisiäkin. Tsemppiä sun matkaan!!