^ Sinun tilanteessasi poikaystävän lemppaaminen ja kissan antaminen hyvään, rakastavaan kotiin voisi olla tosi hyvä veto. Eiväthän nuo ratkaisut tietenkään masennustasi ymv. parantaisi, mutta oloa voisi helpottaa kummasti, kun ristinä ei olisi enää tuollaisia “taakkoja”, jotka aiheuttavat vain huonoa omatuntoa ja riittämättömyyden tunteita. Tuollaiset radikaalit irtirepäisyt tuntuvat monesti etukäteen paljon pahemmilta, mitä ne lopulta todellisuudessa ovat.
Kiitos mielipiteestäsi.
Ero parisuhteesta on tullut nyt. Vaikka se on vaikea ja kielteinen asia, niin koen helpotusta. En ole omasta mielestäni (ainakaan vielä)kykenevä heittäytymään siihen todella. No ei siitä sen enempää. Olen helpottunut…voimaa jää enemmän, selviytymiselle…kai.
Kissasta en ole voinut luopua ja sen kanssa on iso kamppailu, koska en tahdokaan. Eikä tarvitse. Aina kun aloitan prosessin etsiä hänelle uusi omistaja, alan kokea etten tahdo. Hän on elämänkumppanini.
Itsehän siis olen sen keksinyt että pitäisi luopua… huoh. En ole siihen valmis.
Eihän sinun tietenkään tarvitse luopua kissastasi. Ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan, kunhan kissa vain voi hyvin hoidossasi. Voin olla välillä turhan suorasanainen tölvijä, kun innostun ratkomaan muiden ongelmia. Pahoittelut siitä.
Tuo eroratkaisu parisuhteesi suhteen lienee lopulta oikein hyvä asia. Eihän sellaisesta parisuhteesta saa irti mitään positiivista, jossa on vain velvollisuuden tunteesta toista kohtaan. Parisuhteen pitäisi olla voimavara ja iloa tuottava asia elämässä. Ei suinkaan viimeisetkin voimat vievä rasite. Totta kai ihan ymmärrettävää, ettei ero kaikesta huolimatta ollut helppo ratkaisu. Näihin hommeleihin tuppaa usein liittymään kovasti ristiriitaisia tunteita.
Tsemppiä ja parempia päiviä <3.
Hei. Kiitos viestistä.
Et mielestäni sanonut mitään ikävää. Palloilen vaan itse jatkuvasti asioitteni suhteen äärilaidasta toiseen, siis valintojen. Mm.kissan suhteen ja kaikessa. Tuttua addikteille.
Mutta onneksi sain rohkeuden päättää suhde. Näin se vain on.
Kiitos tsempistä. <3 Tsemppiä sinnekin.
Hei,
mä kyllä tajuan tätä ongelmaa. Itsellä on varmaan jonkunlainen kofeiiniherkkyys (se on oikea juttu myös, jota ei toki ole kaikilla) eli keho alkaa tosiaankin ilmottelemaan jos käytän kahvia liikaa. Menen siitä helposti kierroksille ja se vaikuttaa sitten kaikkeen, jos en pidä välipäiviä. saatan olla myös äreempi, sietokyky alempana jne..oon alkanut juomaan sitä hyvin nuorena ja se on ihan opittu tapa. Tää voi tosiaankin kuulostaa joillekin oudolta mutta mulla kahvi vaikuttaa isosti yöuniin, siihen miten kovilla kierroksilla käy.. ja ikävimpänä mulla on myös rytmihäiriöitä usein nukkumaanmennessä jos oon juonut kahvia. Eli eroon ois kiva päästä 
Oon huomannut myös että se neg ajatuskehä, hermostuneisuus ja “spiralling” tulee usein just jonkun aikaa kahvinjuonnin jälkeen. oon alottanut taas tekemään useammin päivässä lyhyitä venyttelyjä ja hengitysjuttuja ja ne on auttanut muutenkin katkasemaan niitä inhottavia kierteitä.
Oikeasti haluaisin olla kokonaan irti kofeiinista mutta vielä en oo pystynyt, koska on ollut muitakin riippuvuuksia. Ja suunta on hyvä. Että ymmärrän sua. itellä koen että siellä takana on joku loputon suorittamisen pakkomielle tai sellanen olo, että vaan sen tekemisen tai jonkun “yliajattelemisen” kautta on hyväksytty. tai jotenkin hyväksyy itse itsensä… eli armollisuutta harjotellaan.
Paljon tsemppiä sinne <3