^ Sinun tilanteessasi poikaystävän lemppaaminen ja kissan antaminen hyvään, rakastavaan kotiin voisi olla tosi hyvä veto. Eiväthän nuo ratkaisut tietenkään masennustasi ymv. parantaisi, mutta oloa voisi helpottaa kummasti, kun ristinä ei olisi enää tuollaisia “taakkoja”, jotka aiheuttavat vain huonoa omatuntoa ja riittämättömyyden tunteita. Tuollaiset radikaalit irtirepäisyt tuntuvat monesti etukäteen paljon pahemmilta, mitä ne lopulta todellisuudessa ovat.
Kiitos mielipiteestäsi.
Ero parisuhteesta on tullut nyt. Vaikka se on vaikea ja kielteinen asia, niin koen helpotusta. En ole omasta mielestäni (ainakaan vielä)kykenevä heittäytymään siihen todella. No ei siitä sen enempää. Olen helpottunut…voimaa jää enemmän, selviytymiselle…kai.
Kissasta en ole voinut luopua ja sen kanssa on iso kamppailu, koska en tahdokaan. Eikä tarvitse. Aina kun aloitan prosessin etsiä hänelle uusi omistaja, alan kokea etten tahdo. Hän on elämänkumppanini.
Itsehän siis olen sen keksinyt että pitäisi luopua… huoh. En ole siihen valmis.