Kuulostaa hullulta ehkä jolle kulle, mutta mun pahin päihde/addiktion kohde on kofeiini = eli kahvi mun tapauksessa. Ei mitään kofeiinitabletteja eikä energiajuomia. Kahvi ja tosi tumma suklaa(siinä on paöjon kofeiinia). “Rakastan” kahvia ja nautin siitä suuresti. Addiktiivisuuteni siihen on valtava. En kestä ilman.
Vaikka en ulkonaisesti katsottuna käytä kahvia valtavia määriä, vaan noin 2 -3 mukia päivässä, niin se on jotenkin mulle haitallista. Olen tosi alipainoinen ja fyysinen uupumus valtava, on ahdistusta,masennusta ja suolistovaivoja. Pelkään että henki menee liian aikaisin. Ja että rapaudun loppuun liian aikaisin.
Käyn AA:ssa vaikka alkoholi ei ole nyt se suuri ongelma. Enkä juo humalaan. Enkä muutenkaan paljoa.
Mutta koen että kahvi pitäisi lopettaa. En vaan koe siihen mitään mahdollisuutta koska se on rakkauteni ja toisaalta auttaa jaksamaan….koen että se verottaa mun lihaksia ja energiatasoja kun se syö B-vitamiineja ja rautavarastoja…ylikuormittaa hermostoa, happamoittaa elimistöä…
Mä oon myös tosi rakastunut kahviin. Siitäkin on iät ja ajat kiistelty, onko se myös jossakin mielessä terveellistä. Pienensin itse kahvikupin kokoa. Mä en koe itseäni riippuvaiseksi kahvin suhteen.
Elimistön happamuuteen vaikuttaa moni asia. Paljon raakakasviksia, omega3:a, sitruunaa ym. Niitä löytyy googlettamalla, mitkä tasapainottaa elimistön ph:ta.
Oli joskus monivuorotöissä, kahvia kului, paljon. Mikrossa lämmitettiin kylmennyttä kahvia, hyi helvata! Elämäntilanne muuttui paljon, pääsin pois vuorotöistäkin. Kahvia kului edelleen mutta alkuun lopetin klo 14 jälkeen juomisen, sitten klo 12. Vuosien varrella, siis todellakin vuosien, huomasin kaipaan kahvia vain aamulla oikeasti. Aamupäiväkahvi ei sekään enää maistu, iltapvllä kun vielä joskus join niin huomasin kaatavani kahvin pois tai sitä jäi jo mukiin juomatta.
Viimesin teko on luovuin kahvinkeittimestä, liian helppoa keittää sillä. Ostin käsimyllyn ja suodattimen siis mikä se on, dripper. Käsimylly onkin mulle liian raskas. Ostin Lidlistä 10e sähköisen kahvimyllyn. Oon siis siirtynyt papukahviin, kokeillut keskipaahtoa, eri merkkejä, ja tosi tummaakin.
Nykyään jauhan kahvin, juon yhden mukillisen aamulla, ja pääsääntösesti en enää kahvia juo koko päivänä. Jos herään todella aikaisin jauhan käsin koska myllyssä on kova ääni, naapurirauhan takia.
Ja käsimyllyllä tulee eri fiilis “tehdä” kahvihetki.
Tuore kahvi, tumma, antaa enemmän tunnetta on juonut Kahvia.
Ai niin on jo useempi vuosi niin opettelin juomaan mustana kahvini, ei menny kuin pari viikkoa siinä ja nykyään en voi käsittää mimmosta maitokahvia sitä joi, ei ihme kahvia kului paljon. Mustaa ei tee ees mieli paljoa, kai siitä tyydyttyy erilailla?
Aamukahvi ilman syömisiä, ystävänpäivätapaamisessa munkkikahvit sitten kotona piirakkaa ja kahvia. Nam
Pari kuppia yleensä päivässä kahdelta viimeinen.
Voi, miten tuli mieleen lapsuus. Äiti laittoi usein mut jauhamaan kahvia. Oli kiva, kun hän kaatoi pussista pavut ja pani mut tuolille istumaan ja kahvimyllyn syliin. Jaksoin hyvinkin jauhaa. Minäkin sain juoda maitokahvia ihan pienenä.
Nyt en myös saata juoda ees kermakahvia. Mustana keskipaahtoa.
Itse asiassa tuo mitä selität ei ole yhtään hullua minulle. Tunnistan saman reaktion kahvista että sitten lähdetään hakemaan sillä dopamiinit.
Minulla on myös nikotiiniin samanlainen epäterveellinen suhde. Jos saan käsiini nalleja, pistän niitä huuleen jatkuvalla syötöllä sillein että yksi nalli vaikuttaa noin 10-15min. Sitten roskiin ja toinen tilalle.
Sama nikotiinisuihkeen kanssa. Suihkin sitä minuutin välein dopamiinien toivossa. Sellainen 200 suihkeen pullo kestää ehkä puoli päivää.
Minulle on vähän vaikea ollut siksi alkoholiklubilla sulattaa sitä että benecoleja ja muita kolmioita ei tule ollenkaan ottaa. Kun sanotaan noin “tsot tsot” nallit huulessa, niin tulee itselle hieman kaksijakoinen olo.
Notta terveystuote se kahvi on. Tuossa tuo vielä hyvin kiteytettynä:
“Kaiken kaikkiaan kahvi on vaikutuksiltaan etupäässä hyödyllinen nautintoaine. Niinpä juomasuosituksissamme todetaankin kahvin soveltuvan hyvin aikuisten päivittäiseen käyttöön. Sopivan käyttömäärän ja ajoituksen käyttäjä osaa itse arvioida toisaalta toivottujen vaikutusten, toisaalta mahdollisten haitallisten oireiden perusteella.”
Ei kahviKAAN tietenkään kaikille sovi. Jos se provosoi vatsavaivoja, hermosto käy kovin ylikierroksilla tai muutoin vain on yliherkkä stimulanteille, ei sitä silloin pidä juoda. Ja kahvinkin kanssa voi vetää överiksi, ihan niin kuin kaiken muunkin, mutta ei siinä nyt tarvitse pelätä tuhoutuvansa, jos pari-kolme mukillista päivässä juo.
Ja niitä addikteja tässä maassa todellakin piisaa. Kenellä on kyse oikeasta kofeiiniriippuvuudesta ja kenellä vain tapariippuvuudesta, mutta suurin osa suomalaisista on kahviaddikteja. Se on yleisesti hyväksyttyä ja jopa toivottavaa. Kaikki työpaikatkin Suomessa ovat täysiä käyttöhuoneita. Menipä kylään sitten vuorineuvokselle tai peruskoulun dropanneelle sossupummille, niin kahvit keitetään ensimmäisenä. AA-kokouksista varsinkin kannattaa pysyä kaukana, jos ei halua päätyä kahvin käyttöhuoneeseen. Jos joku ei juo kahvia, sitä pidetään vähintäänkin vähän outona, ellei jopa syyntakeettomana ja epäisänmaallisena. Joskus luin jonkun Suomessa asuvan norjalaisen haastattelun. Kertoili siinä, että kyllä meillä Norjassakin juodaan paljon kahvia, mutta teillä Suomessa se on uskonto .
en oikein osaa mitenkään ajatella, että tuosta olisi sinulle haittaa.
Minä myönnän olevani kahviaddikti. Kahvia kuluu varmaan 10 kuppia päivässä - en ala niitä laskemaan. Ennen aamukahvia minulle on turha puhua mitään Lääkäri ei ole minulle ikinä sanonut, että kahvi pitäisi lopettaa. Ennemminkin sillä on terveyshyötyjä, siis nimenomaan tavallisella suodatinkahvilla. Eli aion kahvitella vastaisuudessakin hyvällä mielellä.
Niin ja kahvin sekaan nimenomaan rasvatonta maitoa!
Mutta tuntuu aina hyvältä lukea tekstiä joka puolustaa omaa addiktiota, voin sanoa. Koen siis että MUN kannattais/ehkä töytyisi olla ilman kahvia(oireitten takia), mutta turhaan tätä jankkaan, kun en aio, koska en tahdo, koska se mitä se kahvi mulle tuo on selviytymis/pakokeino ja parasta mitä tiedän, kapeaksi muodostuneessa elämässäni koen elämän jo menneen viemäristä alas kauan sitten, enkä saa itseäni kasaan. Noh. En pysty kohtaamaan sitä tuskaa mitä kahvittomuus toisi.
Addiktiot lamauttaa aivoja.
Mutta. On mulla hyvääkin. Käyn keskusteluavussa, välillä seurakunnassa, olen psyk.polilla… ja valtio tukee taloudellisesti. Paljon muutakin. On ystäviä jotka välittää. Perhe. Jonkinlainen toimintakyky.
Kommentoin jo aiemmin mutta lisään että lisäsin kahvinjuontia. Toi juurijauhettu vahva kahvi. Nyt oon juonu iltapvlläkin mukillisen. Auttaa kamppailussa alkoa vastaan. Mun kahvi siis on mustaa ja oikeesti vahvaa. Ihme kyllä jos juon kahen aikaan en oo huomannu että edes valvottaisi.
Riippuvuus on kauhea sairaus. Mulla ei ole enää mitään.
En edes voi kirjoittaa tähän mitä haudon mielessäni.
Kaikki on mennyt. Ja jos ei ole, niin menee. Sain taas tänään sellaisen impulssikohtauksen, epätoivo, itseviha ym. Mulla on parisuhde mutta vihaan ihmisiä, vihaan itseäni, ja kaikkea.
Painan 40kg. Olen 169cm pitkä. Ei ole anorexiaa tai bulimiaa. En yritä pysyä laihana. Suolistosairaus.
Olen saanut eläkkeen. En kykene ylläpitämään normaalia unirytmiä. Herään päivällä 15-16 aikaan ja menen aamuyöllä nukkumaan. Elän pimeydessä ja epätoivossa. Häpeässä ja itsevihassa. En ole onnistunut koskaan pääsemään elämässä eteenpäin. Aloitin tunnesyönnin jo lapsena. 17-v kahvinjuonnin, 18-v biletys ja alkoholi. Biletys ja alkoholin runsas käyttö lopoui niin 2017 kun terveys totaalisesti romahti. Nyt jäljellä kahviriippuvuus ja ruokariippuvuus, nämä ei näy ulospäin määrissä eikä laaduissa. Alkoholia otan nyt noin 1 annos viikossa. Ahdistukseen ja tyhjyyteen. Ulkopuoliset, täälläkään ei pidä addiktina mutta se ei sitä muuta. Kroppa ei valehtele. Sielu on tuhoutunut ja elämä menetetty. Pelkään lopullista tuhoutumista ja helvettiä. Laihdun aina vain. Ruoka ei tepsi.
Inhoan sitä miten motivaationi ei riitä mihinkään muuhun kuin addiktioon ja jos riittääkin, niin ei se mitään…menen aina vaan alas päin, koko elämä on pakenemista. Olen vain säälittävä raunio joka ei kestä omaa itseään.
Terapia, lääkkeet ja osastot. Ei apua.
Vihaan parisuhdetta. Koska läheisyys ahdistaa. Vaikka kumppani on enkeli. Kaikki haluaisi auttaa mutta kukaan ei voi. Ei ole tahtoa raitistua eikä ole vastuuntuntoa. Rakastan vain päihteitäni. Olen yksin, koska addiktioni ovat elämäni rakkaus.
Sinulla tuntuu olevan ulkopuolisten silmin kaikki hyvin. Rakastava puoliso.
Itse en luota mieheeni, vaikka sanoisi että rakastaa mua niin en usko. Teot on puhuneet puolestaan. Olemme silti yhdessä. Nyt sopuisampia, kun jätin alkoholin käytön. Mulla on ympärillä kaikkea mitä rakastan ja mistä olen joka päivä kiitollinen.
En oikei osaa kirjoittaa sinulle, miten kovasti minäkin haluaisin auttaa sinua.
Epätoivo pysäytti minua ajattelemaan elämääni. Mietin kaikkea, mitä menetän jatkamalla juomista. Lopulta ehkä menettäisin koko lahjaksi saadun elämän.
Aloin lukea plinkkiä lopettajien puolella. Tajusin, etten ole ainut ahdistunut,elämään kyllästynyt juoppo.
Lukiessani viikkotolkulla päihteitten haitoista ja plinkin vertaistuesta, päätös lopettamisesta oli jo vahva. Eihän tämä helppoa ole ollut ja mielitekoja tulee, mutta harvemmin enää.
Addiktin aivot ja mieli taitaa junnata aina samoja ratoja ja ylläpitää riippuvuutta.
Keskustelin tyttären kanssa noista aivokemioista, mistä en mitää ymmärrä. Hän sanoi yrittävänsä tehdä asioita eri tavalla kuin ennen ja toistaa ja toistaa uusia tapoja tehdä asioita.
Hänellä makeisriippuvuus ollut tosi paha, ehkä johtanut suolistosairauteen. Lääkityksellä loppuelämän.
Epätoivon hetkillä voi yrittää listata niitä elämänsä hyviä asioita. Itsellä ahdistuksen ja harmauden keskellä auttaa ees vähän, kun pakotan itseni ulos rauhalliselle kävelylle.
Pakeneminen ei auta. Tunteita tulee ja myös menee. Tartun pieniin hetkiin kun on hyvä olla. Sitä ei kestä kauan, mutta jaksan taas paremmin kohdata harmauden.
Aurinko paistaa, on luvattu lämpöisempiä ilmoja. Kevät tuo kevyemmän mielen.
Voimia sinulle ja valoista mieltä elämän taisteluista huolimatta
.
Lääkäri ei ole minulle ikinä sanonut, että kahvi pitäisi lopettaa. Ennemminkin sillä on terveyshyötyjä, siis nimenomaan tavallisella suodatinkahvilla. Eli aion kahvitella vastaisuudessakin hyvällä mielellä.
koen elämän jo menneen viemäristä alas kauan sitten, enkä saa itseäni kasaan. Noh. En pysty kohtaamaan sitä tuskaa mitä kahvittomuus toisi.