Muita, joilla ei selkeästi luokiteltavaa addiktiota?

Aloitin tämän ketjun siksi, että koen olevani addikti, ja minulla on addiktiivinen persoona, mutta on vaikea saada apua, tai löytää vertaisryhmiä/toimintaa, kun en sovi mihinkään tavallisista lokeroista: Alkoholistit, päihteiden käyttäjät, peliriippuvaiset, seksiriippuvaiset, läheisriippuvuus ym…
Ajattelin, löytyisikö muita, jotka kokee omaavansa addiktiivisen persoonan, mutteivät osaa luokitella itseään valmiisiin ryhmiin?
Omasta takaa olen aina ollut tunnesyöjä, muttei se ole enää sellaista ahmimista mitä se ennen oli. Kahvi on minulle suuri addiktio, mutta sillekin asialle voisi joku lähinnä nauraa. Ongelma ei ole kahvi, vaan mielihyvän perässä juokseminen. Miten jostakin “yleisesti hyväksyttävästä” toiminnasta/aineesta saa valtavat kiksit ja elämä on niiden kiksien/palkintokokemusten perässä juoksemista? Että se mielihyvä menee kaiken edelle. Muut ihmiset eivät tätä edes huomaa, mutta itse elän jatkuvassa syylisyydessä, sekä tuskassa ja koen kuitenkin elämän olevan vinossa ja olen rikki. Etsin vertaisryhmää(livenä tapaavaa) tai muuta apua, mutta tällaisessa tilanteessa se on osoittautunut aika haastavaksi.

^ Ehkä voisi kysyä itseltään, mitä haittaa siitä mielihyvän perässä juoksemisesta on? Aiheuttaako mielihyvän perässä juokseminen ongelmia tai kärsimystä elämässä? Saako se laiminlyömään jotain tärkeitä asioita? Vahingoittaako se terveyttä?

Itse näkisin, että mielihyvän hakeminen on ihan normaalia ja kuuluu elämään. Me kaikkihan haemme toistuvasti mielihyvää eri tavoilla.
Haitalliseksi addiktio tulee vasta kun se alkaa ottaa kohtuuttoman ison roolin elämässä, hallitsemaan liikaa ajatuksia ja aiheuttamaan konkreettisia haittoja.

Erilaisia keskusteluryhmiä on kyllä esim. päihdeklinikoilla, kerhotaloilla ja matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla. Niihin voi mennä hyvin erilaisten pulmien kanssa.

Samoilla linjoilla Alicen kanssa. Rajansa tietysti kaikessa ja minkä tahansa asian voi vetää haitallisesti överiksi, mutta lähtökohtaisesti mielihyvän ja kiksien hakemisessa ja saamisessa ei ole mitään pahaa, eikä se ole mikään patologinen tila, etenkin, jos sillä ei vahingoita muita.

Tulee mieleen, hyötyisitkö enemmän jonkin muunlaisesta avusta, kuin addiktien vertaistukiryhmistä. Näin lyhyen nettikirjoituksen välityksellä tuo kuulostaa lähinnä pakko-oireilulta, ahdistuneisuushäiriöltä tmv., että podet hirveää syyllisyyttä ja tuskaa mielihyvästä, joka on vieläpä lähtöisin noin harmittoman kuuloisista asioista. Jonkun psykologin tai vastaavan kanssa voisi olla hyvä jutella, mikä siinä on niin paha, jos kahvihetket ovat päivän kohokohtia ja no… yleensä saa mielihyvää jostakin. Sitähän tässä tosiaan suurin osa ihmisistä hakee tavalla tai toisella, kuten yllä jo mainittu, ja taitaapi olla ihan tärkeäkin asia ihan evoluutiobiologian vinkkelistä.

Addiktien vertaistukiryhmissä hyppäämisestä saattaa sinun tapauksessasi olla lähinnä haittaa, ts. pitävät yllä ongelmaa, joka todellisuudessa on ihan toisaalla.

Edit: Allekirjoittanut voi tituleerata itseään addiktiiviseksi persoonaksi. Päihdeongelma oli aikoinaan paha ja se oli kyllä ihan oikea ongelma. No, siitä olen käytännössä päässyt, mutta mulla on tällaisia toisenlaisia addiktioita, kuten liikunta ja siivoaminen. Alkaa äkkiä kupoli levitä, jos en joka päivä pääse ulos tekemään jotakin, mistä saa sykkeen nousemaan ja hien pintaan tai jos asunto ei ole tiptop. En koe näitä lainkaan ongelmiksi, vaikka tietyllä tapaa täyttävätkin addiktion kriteerit. Saan niistä nimenomaan mielihyvää ja ne eivät ole pois muilta tärkeiltä asioilta elämässäni. Olisin paljon onnettomampi ihminen, jos makaisin päivät pitkät sisällä sotkuisessa kämpässä.

Kiitos vastauksestasi.
Tilanteessani on puolensa ja puolensa. Koen, että addiktiivinen mielihyvähakuisuuteni (kahvi/ruoka) kyllä kaventaa elämää ja sysää valitsemaan myös epäterveitä/epärakentavia valintoja… koska se saa jättämään terveellisiä asioita pois, sellaisia, jotka ei tuo heti palkintoa. Koska sen “palkinnon” saa niin helposti esim. siitä kahvista ja ruoasta. Sen sijaan lenkille lähtö on aika paljon vaikeampaa, saatika muut vaivaa/kipua tuottavat, mutta tarpeelliset asiat. Ne tuntuvat ylivoimaisen ahdistavilta. Panostan kyllä kovasti itseni ruokkimiseen ja se ravinto ja kahvi pyörii aina mielessä, mutta velvollisuuksien hoito/lupauksien pitäminen/ajankäyttö on sitten arvomaailmassa kakkosena. Toisaalta en ole lopettamassa kahvinjuontia tai syömistä, koska en tahdo…
Ehkä suurempi ongelma on siis se, miten mielihyväkeskus kapenee ja arvomaailma vääristyy= hyvät asiat, joiden tulisi tuoda mielihyvää eivät kiinnosta.
Mutta olen jollakin tasolla ehkä edistynyt itseni kanssa. Olen löytänyt itsestäni puolia/piirteitä ja muutakin mihin keskittyä kuin syyllisyys ja addiktio…ja elämä tuntuu nyt avarammalta ja toiveikkaammalta.
(kannattaa harrastaa, ja etsiä mielenkiinnon kohteita, jutella, ja kokeilla rohkeasti uutta…ja olla armollinen itseä ja muita kohtaan)

Ihan mielenkiintoinen pointti! Kiitos siitä.
Mulla on kyllä vaikea pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireita on päivittäin ja monenlaisia; ajatuksen, puheen ja tekemisen tasolla. Ahdistuneisuus check…!
Tänään kävin juuri terapeutilla ja kenties ehkä saan vuoden jatkoa terapialle. Lisäksi olen saanut valtavasti ihania ystäviä joille saan jakaa iloja ja suruja.
Onhan vertaistukea toki muunkinlainen yhdessä elo ja jakaminen, vaikka harrastuksien kautta. Tai mitä kautta vaan, kunhan se on valoisaa ja rakentavaa.

Hei. Minä olen myöntänyt jo kauan sitten että olen addikti. Esim. herkkujen syöminen menee överiksi, lapan kaksin käsin niitä jos päästän pirun irti elimistössäni, mielessäni missä se lienee on se juurisyy mikä laukaisee jonkin addiktin. Onneksi ei enää syöminen karkaa enää niin käsistä kuin se oli nuorempana, söin ja oksensin, söin ja oksensin. Ei ole enää tarvetta täyttää itseni ruoalla, ennen ahmin aina liikaa. Niinkuin alkoholiakin, aina liikaa.
Addikti olen ja nyt kun kirjoitan tätä niin tajuan että sen addiktin voi ottaa käyttöön terveellisemminkin, hyväksyä että olen tällainen ja vaikka siivota tai tehdä muuta työtä tai liikuntaa, kirjoittaa. Puran paineen johonkin muuhun kuin ruokaan tai viinaan tms.

Kiitos viestistäsi.