Eli onko täällä muita hoitoalalla työskenteleviä joilla on mt-ongelma tai/ja päihdeongelma? Itse olen vammaishoitaja, vaikka tällä hetkellä en tee sitä täyspäiväsesti koska opiskelen sosiaalityöntekijäksi. Mutta siis ootteko huomannut että työympäristön asenteet hoitoalalla olisi jotenkin erityisen nihkeet siihen että työkaverilla ois päihdeongelma/mt-ongelma?
Ainakin mä itse en ikinä vois kuvitella kertovani kellekkään työkaverille sairaudestani, vaikka mulla joitankin ihan hyviä ja melkeen läheisiäkin työkavereita on. Mun mielestä asenne hoito-alalla on että on niin rankka ala että itsellä ei voi olla henkisiä ongelmia. Sit sitä vaan esittää pirteetä ja hyvinvoivaa töissä vaik olo on iha kauhee ja joutuu vetää rauhottavia että pystyy menee työpaikalle…
Tuntuu jotenkin et jos ois jossain toimistohommassa missä ei tartte koko aika kommunikoida muiden kanssa ois helpompaa. Ja en myöskään usko että sielä tuomittas mt-ongelmaiset niin tylysti kun hoitoalalla…
Hei, täältä löytyy yksi. Opiskelen lähihoitajaksi viimeistä vuotta. Minulla on masennus -ja päihdetausta. Nykypäivänä vaivaa enää paniikkihäiriö, joka sekin pysyy kurissa lääkkeillä. En itsekään voisi kuvitella kertovani kenellekään menneisyydestäni tai paniikkihäiriöstäni. Olet siinä ihan oikeassa, että tämän alan ihmiset tuskin katsoisivat hyvällä. Mutta jokaisen pitäis tehdä sitä mistä tykkää, muista viis. 
Jos hoitoala tuntuu omalta ja oma kunto vaan on sellainen, että pystyy työtä tekemään niin mikäpä siinä!
Teki mieli joskus opiskella MT/SH/päihdetyötä tai psykiatriksi, mutta sitten tajusin ettei voi muuta jos ei osaa auttaa itseään 
no mut nykyään oma ala löyty muualta ja aina voi auttaa ihmisiä muutenkin tai vertaistuen kautta 
En itse ole alalla töissä, vaikka tietyt alan paikat kiinnostavat… Tunnen kuitenkin pari sh:aa ja lähihoitajan ketkä työskentelevät hoitoalalla… Yksi heistä tosin nuorisopuolella… Lähihoitsu-tuttuni aikoo opiskella sh:ksi, koska useamman v:n jälkeen on vakuuttunut, että iv-asiat eivät tuota ongelmia (enää). Virallisesti päihde/-mt-puolella he eivät työskentele, kaikenlaisia asiakkaita tosin varmasti kohtaavat…
Heissan!
Minä työskentelen lähihoitajana ja olen nuoresta asti sairastanut paniikkihäiriötä. Myöhemmin tuli mukaan masennus ja siitä sitten alkoholismi. Paniikkihäiriöstäni olen hyvin avoimesti puhunut, mutta muista ongelmista en niinkään. Ihmisiähän me hoitajatkin olemme ja sairastamme samoja kuin muutkin. Ainoastaan alkoholismin myöntämisen tunnen hieman häpeällisenä, hoitajan, vaikka olenkin ollut nyt raittiina 1,5v. Se on aika tabu hoitajilla.
Päihde- ja mielenterveystyön lähihoitaja ilmoittautuu.
Bipolaarihäiriötä epäillään, epävakaa persoonallisuushäiriö ja jonkinasteinen alkoholiongelma on. Tällä hetkellä sairaslomalla, huomenna psykiatrille ja mahdollisesti osastojakso edessä, jos katsovat minun olevan tarpeeksi pöpi.
Eihän näistä töissä voi puhua. Suurin osa hoitoalalla työskentelevistä kun on aika hanakoita tuomitsemaan muita, vaikka omasta kokemuksesta tuntuu, että hoitoalan ihmisillä myös aika paljon ongelmia itsellään onkin. Ne vain ovat tabu. Läheisriippuvaisia ja persoonallisuushäiriöisiä varsinkin tuntuu hoitoalalle hakeutuvan melkolailla.
Hassua tuo, mihin amalia78 viittaa; paniikkihäiriö tosiaan tuntuu olevan huomattavasti hyväksytympi mt-ongelma, kuin esimerkiksi masennus. Kuitenkin hoitoalan ammattilaisten luulisi ymmärtävän, että esimerkiksi masennuksesta voi parantua. Silti jos joku kertoisi työpaikallaan olleensa masentunut, luulen että monet katsoisivat kieroon. Kuten aloitusviestissä: duuni on niin rankkaa, että jaksaako tuo nyt sitten yhtään mitään, kun sillä on ollut se masennuskin.
Mulla on nyt ollut helvetin pahaa aikaa tässä, masennusta ja itsetuhoa, mutta ehkä voin vielä parantua - tai ainakin tasaantua. En näe mitään estettä sille, ettenkö joskus vielä voisi palata töihin tai opiskelemaan alaa pidemmällekin. Sairaanhoitajan tai sosionomin tutkinto kiinnostaisi. En tiedä sitten, pääseekö tällä sairaskertomuksella edes valintakokeista läpi - ei varmaan, jos ihan rehellinen on. 
Olen työskennellyt vanhusten kanssa,pidin siitä kovasti. En nyt halua masentaa ketään,varmasti pidätte työstänne, toisin kuin eräät. Tarkoitan tällä eräitä tuntemiani tyyppejä, haluavat vain piikitysluvan, pääsyn lääkekaapille ja omiin tarkotuksiin mennee, asialla jopa kerskutaan.Eräällä lanssikuskilla on kaapit täynnä päivyspaketteja pameja ym. viinaa menee, ja ilokaasua vedetään. Kaikkien tuttavien ja sukulaisten potilastiedot tietty urkittu harjoitteluaikana, jotta päästään vittuilemaan, jopa kiristämään sillä. Samaa juttua on ollut lähihoitajissa, sairaanhoitajissa - päivystyspaketit pöllitään himaan ja jaetaan sukulaisille ja tuttaville. Apua tarvitsevat eivät näitä sitten itse saa. Antibiootitkin on pöllitty koiran kusitautiin. Kapakassa lauletaan toisten terveystiedot, itte kuulin labrassa harjottelevalta puolitutun abortit,sptaudit ja toisen hepatiitit. Sain myös labran raskaustestejä, ettei tarvi turhaan nolata itteensä. Mun mielestä pääongelmaisia, ja alalle sopimattomia on juuri siellä “terveitten” puolella, tosin lähihoitajissa oli paljon narkkareita, piikitystä kokeiltiin kavereihin, meni subut ja pirit.Mun kädet oli aivan puhki niistä pistojutuista. Sillon aikanaan. Heillä menee vieläkin lujaa. Mä tein lopuks vapaaehtoisena milloin jaksoin.Ilman palkkaa. Minua uhkailtiin suoraan, jos kerroin näitten jutuista et susta saa niin skitson, että lapsetkin viedään. Kerroin kuitenkin joistain, ja pyydän lokitiedot. On kuulemma lääkärituttavia jne. Olkoon. Mä oon nyt työkyvyttömyysel. toistaiseksi. Ja meinaan pysyäkin hommista pois tällä päällä, vaik olisin saanut toisesta paikasta vakipaikan. Ei se raha, vaan vapaus. Jos haluan meen vapaa-ehtosesti. Ja nää tyypit ei haluu olla “missään tekemisissä” ja julistaa kännissä et se on sit ihan täys idiootti. Ja puhuu mitä sattuu. Et kyl mä haluan psykopaattihörhöt pois sieltä, elämä paikallises tk.s huonontu huomattavasti, kun puhuin jotain. Kaikki me tiedetään et se on totta. Ongelma on että ovat sukulaisia, t. niitten kautta tuttuja. osa sairaalassa, ei ees moikata. On niin suututtu. Kuulemma lanssia jos
tarvin, niin ei kosketa tikullakaan, jos on ite kyydissä. Tuli puhuttelu paikallises niin piti
vaihtaa paikkaa, joidenkin heistä. Minä itse kärsin tästä jutusta, niin halusin tuoda oman näkökulman, koska näiden sanomiset vaikuttaa mun papereissa. En halua et otatte omista asioistanne tai ongelmistanne, paineita - varmasti olette alalle sopivampia kuin tuo “terve” porukka. Ihmisil voi olla elämässä onnetonta, silti ne voi välittää muista ja olla työssään hyviä. Luonne voi olla hyvä silti. Mua on uhattu koppi kolmosel, poliisitutuil jne. lanssipuolelta, kun sanoin ettet sovi alalle “vitun raivohullu”, ja sanonut ettei saa juoruilla Kenenkään putkassakäynnit n. 15 v. sitten tuskin kuuluu ensihoitajille. Uhkailevat ja juoruilevat sekä varastelevat hoitajat joutaa musta pois, jos ei ite tajuu lähtee. Sori. Johtohahmo suvussa on tuupannut joka iikan alalle, minä menin kun pyydettiin.