^ Tiedän varsin mainiosti, että näitä “viihdekäyttäjiä” riittää, jotka imuroivat kaiken, minkä käsiinsä saavat ja juhlapäivä on joka päivä, mutta mitään ongelmaa/riippuvuutta ei ole, koska… ja sitten seuraavat kootut selitykset. En myöskään ottanut kantaa siihen, paljonko näitä oikeita viihdekäyttäjiä sitten onkaan ja aika vaikeaa se olisikin, koska subjektiivisiin kokemuksiin/kertomuksiin se viihdekäyttö pitkälti perustuu. Toki aiheesta ihan puolueetonta ja oikeaa tutkimustakin on tehty(Tai ainakin siitä, miksi jotkut addiktoituvat ja toiset eivät), mutta ainahan tutkimustilanne jonkin verran ihmisen käytöstä vääristää normielämään verrattuna, vaikka kuinka rehdisti oltaisiin asialla. Kyllä niitä oikeita viihdekäyttäjiäkin silti löytyy, jos toki myönnän ihan auliisti, että tunnen/tiedän huomattavasti enemmän näitä edellä mainittuja “viihdekäyttäjiä”, kuin niitä tyyppejä, että on mulla tuolla piriä, mutta se on sitä varten, kun parin kuukauden päästä on ne bileet ja fokus elämässä on aivan muualla. Tietenkään en voi varmaksi mennä sanomaan, mitä ja kuinka usein salassa käyttävät, mutta mikään ei sellaiseen viittaa.
Voihan kovien huumeiden vetämistä tiukan viinan kiskomiseen verrata, mutta onhan siinäkin aikamoisia eroja, kiskooko tiukkaa viinaa huolella, eli leka-pari per päivä ja joka päivä, kunnes ränni syystä tai toisesta, vaikka siitä lopullisesta, katkeaa vai ottaako pari kertaa vuodessa 2-3 viskinaukkua. Aika vissin eron näen myös aivan kroonistuneen pirinistin ja sen satunnaisen “joskus tämä on ihan kivaa” -käyttäjän välillä. Jos kaikista tai edes lähes kaikista, jotka ovat nuorena bailanneet(Ja tarkoitan välillä bailanneet ja siinä välissä touhunneet jotakin muuta, kuten opiskelleet ja harrastelleet tervehenkisiä) päihteiden voimin, tulisi rapanistejä tai rappioalkkiksia, niin ei täällä kovin paljoa muunlaista jengiä olisikaan. Etukäteen ei tietenkään voi tietää, ketä aineet lähtevät viemään, kuin litran mittaa ja jos joitakin potentiaalisia vaaranmerkkejä onkin, niin ne ohitetaan usein olankohautuksella, joten sangen riskaabelia hommaa toki aina päihteisiin sekaantuminen.
Kannabiksen luokittelua joksikin ei-huumeeksi en ymmärrä. Tietenkään sitä ei voi vaarallisuudessaan verrata esim. Sepon henoiiniin, mutta päihtymystilaa siltäkin haetaan(Ja ennen kun joku tulee kertomaan kannabiksen sensaatiomaisista lääkinnällisistä ominaisuuksista, niin lääkinnällisiä ominaisuuksia on monella muullakin roippeella, joita ihan yleisesti päihteinä käytetään ja suuri osa kannabiksen käyttäjistä vetää sitä ihan psykoaktiivisen vaikutuksen vuoksi). Jos ei haettaisi, niin yhtä hyvin voisi kai juoda maitoa. Ja sekin on nähty moneen kertaan, ettei kannabis satunnaisena ja harmittomana viihteenä läheskään kaikilla pysy, vaan monikin on saanut itsensä sillä aika… sanoisinko kauniisti, mielenkiintoiseen jamaan 
:mrgreen: .
Bentsodiatsepiineista saa ns. viihdettä irti siinä vaiheessa, kun elämä on täyttä paskaa, ts. viihtyyhän sitä paremmin pää puutuneena :mrgreen: .
Mitä otsikkoon tulee, niin pitkäaikainen viihdekäyttö on aikamoinen paradoksi.
. Näillä asetuksilla olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni ja niin se monella muullakin addiktilla menee. Elämässä on kaikenlaista muutakin sisältö, eikä suinkaan maata ojassa piikki hihassa miettimässä pelkästään seuraavaa fiksiä ja tällä tyylillä pystyy jatkamaan vaikka koko loppuelämänsä, mutta riippuvuus on kyseessä kuitenkin. Ja ainahan se on tietynlaista veitsen terällä taiteilua ja riski alkaa luisua isoa mäkeä, kun riippuvainen ihminen säätää sen riippuvuutta aiheuttavan substanssinsa kanssa.