Motivaatioprojekti työnimellä "Tuoppini jäljet"

Tänään yhdessä Flemari30 AA-palaverissa havaitsin erään ikävän yleisen “emeritus”-tyypin, jonka koulukiusaajamainen raittiudessa vasta-alkajille osoittama epärakentava vittuilu sai minut tuohtumaan. En väitä, että sisäinen ärripurreiluni oikeasti lakkasi seuraavan takia, mutta se oli alunperin tarkoitukseni.

Minua on aina ihmetyttänyt motivaatiosta puhuminen, se kun on voimakkaasti raitistumisessaan epäonnistuneita syyllistävää. Hypoteesini (jota olen jo ennen tuota paltsua pallotellut mielessäni) on, että kyse on pikemminkin motivaatiosta priorisoida tällä hetkellä raitistuminen elämän ykkösasiaksi, ei unohtaa muuta elämää tms. vaan muokata elämän prioriteettijärjestystä raitistumista paremmin tukevaksi.

Lähdin siis Flemarilta kävelemään koko laajemman keskusta-alueen läpi ohi niiden paikkojen, joissa minulle on alkoholin takia tapahtunut jotain, ensi sijalla pahaa. Kävelin myös useiden sellaisten paikkojen ohi, joissa olen muuten juonut sikakännit. Tuolla kadotin kännykkäni, tuolla luulin kadottaneeni tabini kunnes 3kk myöhemmin löysin sen sänkyni alta, tuolla minut ryöstettiin, tuolla itkin potkuja, tuolla yritin tappaa itseni viina + antabus -yhdistelmällä jne. Kävelyretki oli tällainen suppea Taiteiden yö -projekti, jonka ehdoton plussa oli koko keskustan näkeminen täynnä öriseviä juoppoja, mutta ajattelin, että sen voisi laajentaa kaikki muistamani juominen+seuraukset-paikat käsittäväksi valokuvakollaasiksi.

Mitä mieltä, onko tässä järkeä?

Suorastaan mahtavan tylsä työnimi tuo “Tuoppini jäljet” motivaatioprojektin nimeksi. Vaikka itse olen eläkeläisikäinen, mieleeni siitä tulee joku Tauno Palo tjms laulamassa mustavalkoisessa sodanjälkeisessä elokuvassa “Itse tuoppini jäljet mä tunnen”. Värisevä ääni saakin sitten kuulijan hyppäämään itse hautaan ja vetämään mullat perässään päälle. - Mut ei se mitään, tuskin nuoriso moista rallia edes kuullut on koskaan.

Harvemmin sitä on tullut juopotelluksi edes tuopista.

Terve emeritus! :slight_smile: No ei vaan. Tais muuten olla Rautavaara joka laulo ton nimistä biisiä…

Mut joo takaisin aloittajalle, itekki käynyt Flemarin ryhmissä, siellä usein joitain niitä vanhempia vuosikymmeniä raittiina olleita, joillakin taipumus tietynlaiseen ylimielisyyteen ym. besserwisseriyteen. Ite en oo käyny AA-ryhmissä aikoihin. Voisi ehkä alkaa ihan vaan koska ei niistä haittaakaan ole ja en ole nyt kovinkaan pitkään ollu raittiina/selvinpäin.

Aloittaja vaikuttaa luovalta tyypiltä, jos saat tosta jotakin irti ja sisältöä elämällekin, niin go for it! Aina voi jättää kesken jos huomaa ettei joko hyödy tai ei muuten vaan toimi. Mulle tulee välillä myös joitain samankaltaisia ideoita, usein just aika lyhyen raittiuden jälkeen. Annan usein vaa niiden olla ja katsella että riittääkö oikeasti motivaatio olla tuottava.