Päätin minäkin tulla mukaan ja rohkaistua kirjoittamaan tänne. Olen lähellä neljääkymppiä perheellinen ja työssäkäyvä nainen. Minulla on ongelma alkoholin kanssa ja miten se muuttaa käytöstäni. En juo joka viikko, ehkä n. Pari kertaa kuussa mutta sitten kun juon niin juon ja liikaa. Kontrolli lähtee täysin. Puhun ja teen typeryyksiä. Muisti lähtee, enkä aina tiedä miten olen kotiinkaan päässyt. Kirjan voisi kirjoittaa typeryyksistä mitä olen tehnyt… Tämmöisestähän seuraa kauhea henkinen morkkis ja krapula mikä kestää yli puoli viikkoa. Mietin ja vatvon krapulassa mitä muut ihmiset minusta ajattelee yms yms. Masennun ja lamaannun ja häpeän itseäni. Kaveri piirinikin on kova juhlimaan. Ei osata tehdä selvinpäin mitään. Vannon aina että nyt loppuu juominen, mutta en osaa mennä mihinkään juhliin ja tapahtumiin ilman kuningas alkoholia.
Nyt haluan tosissani jättää alkoholin, päästä itse inhosta ja masennuksesta.
Haluan elämän ilon takaisin. Ei kait tässä auta kuin päivä kerrallaan koittaa rämpiä eteenpäin.
Tervetuloo tänne sekaan.
Muisti mullakin on mennyt tosi herkästi ja töpeksittyä on tullut aivan riittävästi. Ne krapulat ja se vatkaaminen päiväkausia jälkeenpäin näistä töppäilyistä oli kertakaikkiaan lamaannuttavaa. Toipuminen niistä oli todella vaikeaa ja tuskallista. - Kyllä elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse kyräillä enää moisista sekoiluista.
Muistelen kaiholla noita aikoja, kun tuli morkkis harvemmin tapahtuneen kännäämisen johdosta. Silloin oli vielä mahdollisuus välttää alkoholisoituminen 
Mutta tsemppiä sinulle, Marika! Sinulla on erinomaiset mahdollisuudet luopua viinasta kokonaan, tuskin lopulta jää edes ikävä. Pikku askelin eteenpäin vaan!
Tervetuloa palstalle kirjoittelemaan 
Olet jo tärkeimmän päätöksen tehnyt, haluat jättää alkoholin kokonaan pois ja päätit myös kirjautua palstalle kertomaan tarinaasi, eli jotain muutakin konkreettista olet asian eteen tehnyt. Et tule katumaan tuota päätöstä. Elämänilo, pirteys, itsekunnioitus ja energisyys kasvaa raittiiden päivien myötä, sen tulet huomaamaan, eikä sinun tarvitse niitä enää heittää romukoppaan juopottelemalla.
Krapula ja morkkis kestää sen pienen hetken. Kuten tiedät kokemuksesta ne menee ohi ja jää menneisyyteen, eikä niitä enää tarvi hankkia.
Tsemppiä ja voimia tähän alkuun ja jokainen päivä tuo lisää etäisyyttä viimeiseen ryyppyyn.
Tervetuloa vaan minunkin puolestani!
Olet tehnyt tärkeitä havaintoja tapoihisi ja tottumuksiisi liityen.
Kerroit että “et osaa” mennä mukaan juhliin ja tapahtumiin ilman alkoholinkäyttöä. On siinä hiukan opettelemista, mutta aika äkkiä ajattelutapa muuttuu. Ihminen tottuu uusiin käyttäytymismalleihinsa, kun ne on vapaaehoisesti valittu ja siten omilta tuntuvat.
Hieno juttu on sekin että olet ajatellut asiaa ns. ajoissa, ennenkuin mihinkään pohjalle vajoamista on tapahtunut. Uskonpa, että on helpompaa korjata sellaista elämää joka ei vielä aivan paskana ole kuin sellaista joka on siellä pohjamudissa tiukasti saviliejun imussa rypemistä. Se on joskus kovinkin rankkaa ja voimia vaativaa, joten oikein olet ajoittanut.
Eipä muuta kuin hyvä että tulit keskustelemaan.
Kiitos teille kovasti tsemppauksista.
Tällä hetkellä olen niin kyllästynyt elämääni ja jatkuviin ahdistuksiin.
Suvussani paljon alkoholismia ja isäni on alkoholisti. En halua itse jatkaa samoilla linjoilla.
Yleensä juomisen jälkeen pari kolme viikkoa menee ilman mielitekoja ja sitten tuleekin jotkut kemut ja se viinanpiru iskee ja taas juodaan kaksin käsin ilta.
Nyt jätän alkuun kaikki illanistujaiset ja juhlat väliin että alkuun pääsen juomattomuudessa.
Onko teillä muilla vinkkejä mitä olette tehneet/ miten selvinneet sitten kun juomis halut yltyneet?
Heipä hei…
Kyselit tuossa millaisia keinoja me muut ollaan käytetty jotta pääsisi eroon viinapirusta.
Itse aloitin siten että ensin mietin ankarasti voinko heitää pois kaveruuteni ja tuttavuuteni alkoholiin mietin ja kirjasin plussat ja miinukset, jälkimmäisestä listasta tuli huomattavasti pitempi.
Sitten asetin itselleni vain yhdepäivän tavoitteen jonka haluan viettää ilman viinaa ja aina se on kuluvapäivä, en laittanut itselle ehdotonta vaatimusta että on pakko olla koko loppuelämä raittiina.
Nyt olen saanut nauttia viinattomasta ajasta todella pitkään, mutta tiedän että yhtään ei voi leikkiä otan yhden vain leikkiä.
Kuvailemasi käytöksesi viinahuuruissa oli minullakin samanlaista ja morkkikseni oli niin raastavaa että asialle oli pakko tehdä jotain radikaalia, ja sai minut tosissaan yrittämään täysraittiutta.
Tutuille kavereille pitää oppia vain sanomaan ei kun koittavat houkutella kaljalle tai paria ottamaan, kukaan ulkopuolinen ei sinua saa lopettamaan vaan päätös täytyy itse tehdä ja sitten vain määrätietoisesti päivä kerrallaan koittaa olla ilman alkontuotteita.
Toivon parasta yritykseesi
Marika kirjoitti
Hei, tervetuloa tänne, täällä on monta erilaista tarinaa juomisesta, lopettamisesta, retkahtamisesta ja raittiuden säilymisestä juomishaluista huolimatta.
Sain jo ensimmäisessä AA-palaverissani muutamien raitistuneiden alkoholistien puhelinnumeroita. Niihin sain luvan soittaa milloin vain välttääkseni ekan ryypyn ottamisen. Varsinaisia hätäsoittoja en muistaakseni tehnyt, kun juomishaluni häipyivät nopeasti. Nykyisin soittelen aika usein muutamien läheisiksi tulleiden toverien kanssa. Uusille tulokkaille olen vastavuoroisesti antanut oman numeroni, ja aina olen iloinen, kun joku heistä soittaa. Jutellaan milloin mitäkin, saatetaan sopia tapaamisesta kahdenkesken tai mennään samaan palaveriin tai johonkin tapahtumaan.
Tänään et ole yksin
Lyhyt kysymys lomapuistolle. Mitä suosittelet niille jotka jo ovat useaan kertaan kokeilleet AA:ta ja 12 askelen ohjelmia ja tilanne on yhä pahentunut?
Et kai sano että yhä uudestaan samaa kokeilemaan josko ihme tapahtuisi ja nyt sama vaikuttaisi toisin kuin ennen?
Mainos hyvä mutta realismia please.
Niin, keinot ovat varmasti tilannekohtaisia, ja eri ihmisille sopivat aivan erilaiset työkalut.
Mutta, kun kysyit, niin kerron.
Lopettaessani juomisen, joka kyllä taisi olla tiheämpää kuin sinulla, jouduin jokusen ensimmäisen viikon kyllä selvittelemään asiaa itseni kanssa ja hiukan tappelemaan niitä halujakin vastaan. Kyllä siinä alkumetreillä mielelläni olisin palannut vanhaan elämäntapaan, kun uuteen oppiminen ei tuntunut ihan ilmoitusluontoinen asia olevan, niin monesti juolahti mieleen että samaan malliin voisi palata…
Mutta, kun jokainen päivä kuitenkin oli myös voitto, ja uusi ennätys, ja osoitus siitä että kyllähän näinkin voi elää, eikä tämä nyt niin kamalaa ole, tämä selvinpäin oleminen, niin siitä se lähti.
Ja kun otin ne pienet onnistumiset, erilaisita tilanteista selviytymisen “uuden ajattelutapani” mukaisesti eli selvänä, niin annoin itselleni myös luvan uskoa omiin voimavaroihini, oman ajatteluni kestävyyteen ja tulevaisuuteen.
Siitä itseluottamuksen kasvusta pitkälti oli kysymys.
Ja juu, kyllä siinä itseäni psyykkasin, saattoipa olla jopa jonkinlaisesta itsesuggestiopsta kysymys kun satoja kertoja samaa asiaa itselleni toistaen muuttui todeksi se päätökseni että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine ja että minun on todella hyvä olla selvin päin.
Mutta, ei tuokaan tunnu kaikista ihmisistä hyvältä ajattelutavalta, silloin kannattaa ajatella jollain muulla tavalla. Joka tapauksessa, kyllä ne keinot löytyvät kun se päätös on tehty ja päämäärä selvänä mielessä.
Hei skorpioni ja kiitos, että otit esille hyvin tärkeän asian.
Ainakin voin lyhyesti suositella omaksumaan raittiina pysymiseksi ajattelu- ja toimintatavaksi päivä kerrallaan. Se on yksi AA:n perusajatuksista eikä vaadi toteuttajaltaan mitään ylivoimaisia raittiuslupauksia. Perinteidemme mukaan kuka tahansa saa liittyä ryhmän jäseneksi, jos haluaa lopettaa juomisen. Eikä kukaan voi asettaa retkahtaneelle kieltoa tulla uudelleen eikä myöskään velvoitetta.
Jäseneksi voi siis liittyä jokainen, joka haluaa lopettaa juomisensa. Kokeillakin saa, mutta kokeilemisella ja liittymisellä on iso ero. Tosin moni kokeilija haluaa myös liittyä jäseneksi havaittuaan itsessään myönteistä kehitystä. Jäsenyys tarkoittaa toimimista askelten ja perinteiden ehdottamalla tavalla. Ohjelma on kylläkin niin hyvä, että raittius on mahdollista jo pienilläkin toimenpiteillä. esim. kokouksissa käymällä ja kuuntelemalla muita. Eikä ihmeiden aika suinkaan ole ohi.
Siteeraan Päivä kerrallaan-kirjasta tämän päivän tekstistä osan. Sen kirjoittajaa en tiedä, mutta hän on joku aikaisempien vuosien jäsenistä. Teksti on siis erään jäsenen omaa henkilökohtaista kokemusta.
" Toipumiseni edetessä ja AA:n avulla opin ymmärtämään, että eniten pelkään vapauteni menettämistä. Se johtuu taipumuksestani väistää kaikkea vastuuta: kiellän, laiminlyön, syytän, vältän. Sitten eräänä päivänä näen, myönnän, hyväksyn. Kokemani vapaus, paraneminen ja toipuminen johtuvat ymmärtämisestä, näkemisestä, myöntämisestä ja hyväksymisestä. Opin sanomaan: “Kyllä, vastuu on minun.” Kun pystyn lausumaan nuo sanat rehellisesti ja vilpittömästi, olen vapaa."
Alkoholismia sairastaa Suomessa niin suuri joukko miehiä ja naisia, että kaikenlaisia toimenpiteitä tarvitaan toipumisen edistämiseen. AA:n jäsenenä tiedän, että osa alkoholisteista ei saa apua mistään. Siksi AA:nkin osuus on tärkeä. Kaikkiin hoitomuotoihin sopii sanonta: vain nautittu lääke auttaa. Sopii myös AA:han, vaikka se ei olekaan lääke, vaan raittiuden mahdollistava elämäntapa.
Ryhmissää jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Marika, tosi hyvä että reagoit jo nyt. Koska voit helposti olla pari kolme viikkoa ilman alkoholia kun ei ole juhlia niin voisin aavistella, että et ole vielä fyysisesti nalkissa. Tilanteesi on kuitenkin hankala kun varmasti haluat jatkossakin mennä bilettämään ja muihin sosiaalisiin tilanteisiin missä on hauskaa sen sijaan että eristyisit ystävistäsi.
Itsesi psyykkauksen lisäksi ja keksimällä makoisia alkoholittomia juomia voisit ehkä kokeilla yhtä juttua joka minulla toimii => Mene omalla autolla.
Kun olet sitten muutaman kerran käynyt autoillen bileissä niin ehkä olet jo huomannut että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin ja sitten se siitä helpottaa.
Jos tykkäät lukea englanniksi niin lue blogia livingwithoutalcohol.blogspot.fi/ aloittaen alusta. Hän kuvaa hyvin sosiaalisia tilanteita ilman alkoholia ja on niin positiivinen sen suhteen että voisi ehkä vahvistaa sinunkin ajatusta.
Minulle on jopa helpompaa olla juomatta sosiaalisissa tilanteissa kuin kotona. Niissä on yleensä joka tapauksessa hauskaa kun taas kotona tarvitsen alkoholia tuomaan hohtoa elämään.
Tsemppiä sinulle!
Kiitoksia vinkeistä ja viesteistä. Vilmalle kiitokset blogi vinkistä.
Kolme päivää oli töistä vapaata, tarkoituksena tehdä pihahommia yms. Nyt olen käyttänyt 3 päivää murehtimiseen/morkkisteluun kun join lauantaina. Onneksi kirjauduin tänne ja olenkin paljon lukenut juttuja täällä. Helpottaa huomata ettei ole maailman ainut känniääliö…
Noh onneksi huomenna pääsee taas töihin niin ei vatvo kotona mitään saamattomana näitä asioita/ morkkiksia.
Vielä en ole kertonut läheisilleni/kavereilleni päätöstä luopua alkoholista kokonaan mutta sen teen kun tulee sopiva tilaisuus. Toki lähimmät ihmiset tietää että kärsin todella voimakkaista henkisistä ahdistuksesta juomisen jälkeen ja se on minusta jo yksi hyvä syy lopettamiselle. Olen ruvennut pelkäämään että sattuu jotain vakavaa. Lyön vaikka pääni tms. Kerran olen kaatunutkin ja jalkani murtanut humalassa.
No nyt täytyy ruveta jotain askareita touhuamaan ettei mene taas itseinhoon ajatukset.
Kiitos teille kun olette olemassa <3
Tuossa on erittäin hyviä pointteja kauttaaltaan. Ja jos on kyseessä myöhäisemmän illan bileet, niin jos pääsee klo 23-00 tienoille selvin päin, ei sen jälkeen väsymystilan ansiosta enää alkoholia tarvitsekaan, vaikutus on jo sama.