Mopo karkasi käsistä aikaa sitten

Me Lopettajat
1

Aloitin uuden ketjun, kun en oikein tiedä miten täällä toimitaan.

Kauan meni, että uskalsin kirjoittaa. En ole muille kuin itselleni uskaltanut tunnustaa, että juominen on ongelma. Olen tietysti myös uskotellut tässä itselleni, että pystyn lopettamaan koska vain. Se ei kyllä ole todellakaan ollut totta enää kuukausiin. En ainakaan yksinäni. Siksi olen kai täällä.

Alkoholista on tullut ongelma viimeisen vuoden aikana. Ehkä jotenkin pikkuhiljaa. Juon useammin ja määristä on tullut huikeita. Harrastukset ovat jääneet, juominen on tullut tilalle. Asun yksin, joten on helppo pitää juominen salassa, myös partnerilta. Olen kärsinyt masennusjaksoista viimeisen 7-8 vuoden ajan ja käyn terapiassa. Juominen on kuitenkin tullut mukaan vasta vuoden aikana. En ole terapeutilleni sanallakaan sanonut juomisestani, ainakaan vielä. Häpeän. Olen kontrollifriikki ja tunnen aivan järkyttävää syyllisyyttä siitä, että on ainakin yksi asia, jota en pysty elämässäni enää hallitsemaan. Sen sanominen ääneen on mahdollista tällä hetkellä vasta täällä, kun kukaan ei minua näe tai tunne.

Terveys on alkanut menemään huonommaksi. Itseluottamukseni menee alamäkeä hurjaa vauhtia. Masennus pahenee. Ja se tietysti ruokkii halua juoda. Olen nelikymppinen, pystyn pitämään vielä kiinni arkirutiineista ja suorittamaan vaadittavat asiat. Mutta pelkään koko ajan että alan lipsumaan ja vaan juomaan yksinäni.

Haluaisin tänään selvitä koko päivän juomatta. Toivoisin ehkä vinkkejä tai muuta miten onnistun siinä? Päivä kerrallaan, vaikka tavoitteena olisikin pitempi aika kokonaan juomatta? Miten hallitsen himoa? Ja sitä olkapäällä istuvaa tyyppiä, joka selittää jatkuvasti miten vielä tänään ehkä voisin juoda ja lopettaa sitten huomenna?

Voisin olla myös ehkä valmis kokeilemaan jotain vertaisryhmätukea, ihan kasvokkaista siis jossain vaiheessa. Onko jollakulla kokemuksia esim AA-ryhmistä pk-seudulla? Onko niissä uskonnollisia vivahteita? Käykö niissä kaikenlaisia ihmisiä? Onko tuntenut itsensä tervetulleeksi jne?

Olen lukenut täällä muita ketjuja ja osaan kysymyksistäni löytyy vastauksia muualtakin. Ehkä kuitenkin kaipaan tällä hetkellä, että joku vastaa juuri minulle.

Väsyttää ja on jotenkin epätoivoinen olo. Ehkä tämä tästä kuitenkin? :confused:

2

Hei, minulla on kokemusta sekä pk-seudun että muiden ryhmien tuesta. Kokemukseni voin tiivistää siihen, että ryhmien tuella olen saanut olla raittiina ensimmäisestä AA-palaverista alkaen. Silloin sanoin ihan kasvokkain siellä olleille miehille ja naisille, että olen alkoholisti. Toiminta perustuu vertaistukeen ja on pohjimmiltaan hengellinen. Hengellisyys on yksinkertaisesti vaikkapa sitä, että alkoholisti myöntää olevansa yksin voimaton hallitsemaan alkoholinkäyttöään ja on valmis ottamaan apua. Kaikenlaisia ihmisiä käy, siis nuoria ja vanhoja, kaikkia sosiaaliluokkia ja eri uskontoja edustavia sekä ateisteja.
Ryhmällä on vain yksi päätarkoitus, auttaa alkoholistia raitistumaan ja pysymään raittiina.
Olet tervetullut eikä tarvitse etukäteen ilmoittautua. Useimmat esiintyvät omalla etunimellään, jotkut lempinimillä. Ei maksa mitään, mutta kahvit voi maksaa jos rahaa on.

3

Mulle on auttanut tänne omien tuntojen kirjoittelu. Mitä milloinkin on tullut mieleen. Oon huomannut jos silleen jaksat päiväkirjamaisesti kirjoitella tänne niin paljon kun jaksat niin se auttaa varmasti. Täällä on paljon raitistuneita ihmisiä joilla on hyviä vihjeitä. Se on aika ratkaisevaa mitä kirjoitat tänne kun oon huomannut että kun löydän jonkun kanssa jotain yhtymäkohtaa niin vastaan. Eli kannattaa mietiskellä alkoholismista tulevia juttuja ja kirjoittaa tänne. Eikä kannata hermostua jos ei saa vastauksia heti tai kaikkiin kysymyksiin.

Mun vihje on, että kirjoittele tänne ja pura sitä painolastia meille. Täällä ihmiset löytää joistain jotain yhteistä ja vastaa.

Ite oon raittiuden alkumetreillä mutta olen ainakin huomannut tunteiteiden jakamisen muiden ihmisten kanssa korvaamattoman tärkeäksi. Itse aristelen AA:ta kun jännittelen niitä ryhmiä. Tämä plinkki on vertaistukipalsta niin toivotan sinut lämpimästi tervervetulleeksi tänne! :slight_smile: Tietty kaikki muutkin uudet ihmiset tässä samalla! :slight_smile:

Kirjoittelehan niin ihmiset tulevat luoksesi jos kokevat samankaltaisuutta kirjoituksissa…

4

Moi, tuo masennuksen ja juomisen itseään ruokkiva noidankehä on mullekin tuttu. Juominen lisää pahaa oloa, jota sitten juomalla oitetaan turruttaa, jne. Siinä yhdistelmässä on mun kokemuksen mukaan kaksi puolta: toisaalta juomisen lopetaminen keventää oloa ja pahat olot vähän helpotraa, mutta toisalta pitää sitten oppia kohtaamaan masennusjaksot selvin päin. Masennus ei nimirräin valitettavasti parane kokonaan juomisen lopettamisella, vaikka lopettamisella on tosi hyvä vaikutus mielialaan.

Itse olen ajatellut asian niin, että selvänä masennusjaksot tuntuu vähemmän pahoilta. Jos masentaa ja juo niin olo vaan pahenee. Tämän kun sisäistää niin on vähän helpompi pysyä selvin päin silloinkin kun elämä ei hymyile.

Älä ajattele lopettamista koko loppuelämän perspektiivistä. Päätä vain, että tänään et juo.Se riittää.

5

Tänään olet tervetullut valtakunnallisen syyspäivän viettoon Vantaalle Hakunilan koululle. Siellä näet satoja, ehkä tuhat, aa-laista. Ohjelmaa eli palavereja koko päivän, illalla suuri juhlapalaveri. Vapaata seurustelua, ruokailu, kahvipisteitä.

6

Kofeiini ja nikotiini pois 100%. Auttaa varmasti.

7

Joo… Mä muistankin yhden tyypin joka on kai ollut useampia vuosia raittiina. Ei viinan juomisen lopetus ole häntä parantanut. Turha odottaa, että jos sairastaa vaikeaa masennusta, että viinan juomisen lopetus sitä poista. Sairastumisesta toipuminen kestää useita vuosia, jopa useita kymmeniä vuosia niin kannattaa opetella elämään tuon sairauden kanssa. Monet mielenterveysasemat myös monent mielenterveysseurat tarjoavat avohoitopotilaille virikkeitä elämään. On yhteislaulua, tikanheittoa, kuntosalia jopa taitaa olla rivitanssiakin… Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Kannattaa kysellä omasta hoitopaikasta tämmösistä mahdollisuuksista. Noilla kai on tarkoitus saada ihminen pikkuhiljaa tervehdyttyä tai saada mieltä pidettyä hyvänä.

Muistan entisessä päiväsairaalassa jossa laulettiin kuorossa Mombasaa karaokena. Myös Katri Helenaa ja muita ikivihreitä. Jotkut veti karaokea yksin. Eikun rohkeasti kyselemään eri vaihtoehdoista.

Tsemppiä!!

8

Hei halusin tässä vaiheessa kiittää teitä kaikkia vastanneita. Käsittämätöntä miten paljon ihan vaan se, että saa rauhallisia “been there done that” vastauksia, auttaa. Ehkä olen edelleen jotenkin epäuskoinen, että olen tässä jamassa. Ja se että sain kirjoittaa sen tänne ja sain asiallisia kommentteja, jossa minut otetaan vakavasti, auttaa mua pysymään kasvokkain sen asian kanssa, että minulla todellakin on ongelma.

Kiitos sinulle joka jaoit kokemuksiasi masennuksesta. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Masennus on lamaannuttava ja kauhea sairaus. En toivoisi sitä kenellekään. Olen ehdottoman tietoinen ettei juomisen lopettaminen masennusjaksojani poista. Masennusalttiuteen vaikuttaa hirmuinen määrä muita asioita. Mutta tällä hetkellä juomisen lopettaminen on tosi akuutti asia. Sen on pakko loppua,koska juon isoja määriä ja jatkuvasti (25-40 annosta viikottain). Viimeisen runsaan vuoden aikana on ollut vain satunnaisesti 1-2 päivää jolloin en ole juonut. Jostain syystä tuntuu että 3. päivä ilman alkoholia on aina se vaikein. Kaikki minussa yrittää perustella itselleni miksi voisi taas juoda “muutaman”. “Olenhan jo ollut 2 päivää juomatta, se tarkoittaa ettei ole ongelmaa” “Tänään oli kyllä tosi raskas päivä, pari voi ottaa palkinnoksi” jne. Tänään on toinen päivä juomatta. Huomenna tiedän että alkaa taas pieni helvetti. Olen levoton, kärttyinen jne. Mutta aion yrittää. Päivä kerrallaan, kuten täällä rohkaistu!

Viime vuonna aloin juodessani satuttamaan itseäni fyysisesti, viiltelin pari kertaa itseäni, otin kerran unilääkkeitä viinipullon ja sixpackin kylkeen. Nyt en ole enää tehnyt noita juttuja, koska tiedän että haluan elää. Mutta viina ja masennus ei todellakaan sovi yhteen. Kuopat ovat kahta syvempia. On vaan niin vaikea lopettaa juomista. Se ihana hällä väliä-fiilis, joka humalasta tulee, hetkeksi on aivan käsittämättömän addiktoiva.

Kiitos Punatulkku rohkaisusta jakaa täällä ajatuksia ja kokemuksia. Aion tehdä niin. Ja ehkä joku päivä uskaltaudun AA-kokoukseenkin. Vielä en ole varma.

Tällaisilla ajatuksilla tänään. Juon kahvia ja ajattelin yrittää mennä aurinkoon kävelemään.

Kiitos vielä teille kaikille. On ihan sellainen olo, että on taas oikea ihminen. Eikä niin että muilla on kaikki koossa ja minä yksin kamppailen alkoholin kanssa. Kyllähän sen TIETÄÄ, ettei ole yksin. Mutta nyt on taas sellainen tunnekin, ettei ole.

9

Minun mielestä sinun kannattaisi heti kertoa terapeutillesi asiasta. Hän ei sinua pysty kunnolla auttamaan jos et ole rehellinen itseäsi ja häntä kohtaan. On todella onni että olet päässyt terapiaan ja kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Tsemppiä sinulle! Itse olen koittanut liikaa selvitä yksin aikaisemmin mutta nyt onneksi pääsen toisinaan keskustelemaan psykologin kanssa kanssa kaikista asioista. Ulkopuolinen näkökulma auttaa kummasti näkemään asiat toisessa valossa ja ehkä voin vielä muuttua lempeämmäksi itseäni kohtaan. Täällä toisten tarinoiden selaaminen on myös ollut iso apu.

Lisäisin vielä että nikotiinin ja kofeiinin lisäksi kannattaa vähentää hiilihydraatteja, minulla se auttoi paljon alussa. Eli kaikki jauhot ja sokerit minimiin sekä hedelmiä, vihanneksia, vitamiineja ja liikuntaa tilalle.

Kannattaisikohan kokeilla Reviaa?

10

Voihan vittu suoraan sanottuna. Edellisen jälkeen olin tasan tarkkaan 5 päivää juomatta ja sen jälkeen aloin taas juomaan. Tuntuu et olen ihan menetetty tapaus. Tänään taas uus yritys. Eilen illalla vedin oikein kunnon kännit, tais joku 15 annosta mennä yhdeltä istumalta.

Yritin pari viikkoa sitten kertoa terapeutille juomisestani, mutta jotenkin huomasin ettei mun suustani tullut koko totuutta. Kaunistelin asioita. Yritän varmaan uudelleen ensi viikolla. Ainakin sain avattua jonkun portin.

Krapula kehossa. Mieli on synkkä. En luota enää itteeni yhtään.

11

Suosittelen todella lämpimästi avun hakemista. Olen itse ollut järkyttävässä päihdekoukussa, josta en päässyt irti millään, en millään. Minun oli pakko juoda ja popsia pillereitä, että pystyin elämään. Kävin välillä AA:ssa muttei se auttanut. Kävin myös vuosien terapian, mutten osannut enkä halunnut kertoa päihdekoukustani terapeutilleni. Valehtelin, kuten alkoholistit miltei aina terapiassa tekevät.

Sitten tuli lopulta hetki, jolloin olin pohjalla. Ajattelin, että tapan itseni tai yritän vielä hakea apua.

Myllyhoito voisi auttaa tai samaan hommaan perustuva Minnesota-malli. Käsittääkseni Myllyhoitoon pääsee jopa kuntien rahoituksella. Noi Minnesota-paikat maksavat paljon eikä niihin pahemmin maksusitoumuksia saa.

Mä olen Minnesota-hoidosta saanut avun. Nykyisin AA:kin auttaa mua, koska sain raittiuden alkuun kunnon raittiuskuurin Minnesota-hoidosta.

Yksin hyvin harva raitistuu. Toivon, että saat apua jostain, mistä tahansa.

Haluaisin jotenkin vakuuttaa sua siitä, että sä voit selvitä. Minäkin olen selvinnyt ja mulla oli vuosien syvenevä päihdekierre takana ja koko elämäni pyöri päihtymisen ehdoilla. Nyt sekin, mitä psykoterapiassa aikoinani päihderiippuvaisena ollessani opin, kantaa minua.

Voimia ja kaikkea hyvää!

Et ole yksin etkä ainoa. Meitä on paljon tässä maailmassa.

12

Allekirjoitan tämän täysin, ainakin omalta osaltani. Pätee myös esim. bentsoihin…

13

Tervehdys ketjun aloittajalle & muillekin. Aluksi mainitsen, että ensimmäisen kappaleen yleistys valehtelevista, terapiassa olevista alkoholisteista tökkäsi pahasti. Joko terapeutti on epäpätevä tai potilas todella hyvä kusettaja jos tällainen menee läpi. Puhumattakaan siitä, että koko terapiassa ei ole mitään järkeä jos sen ainoa päämäärä on valehtelemalla pitää vanha kuvio pystyssä. Mulle klinikkaterapia viitisen vuotta sitten oli ratkaiseva käännekohta elämässäni ja loppupiste juopon uralleni. Ensimmäistä kertaa mulla oli tilaisuus syväluodata elämääni ja juomisen syitä puolueettomien ammattilaisten opastamana.
Muina tukikeinoina mulla oli täkäläisen päihdeneuvonnan työntekijä jo ennen klinikalle menoa. Kerran viikossa keskustelemaan ja pitämään korkki kiinni. Periaatteessa saman asian voivat kerhot ajaa suomalla raitistumishaluiselle kiintopisteen toisenlaisen viikkorakenteen saavuttamiseksi. Kerhoissa en kuitenkaan kokenut sitä keskustelujen syvyyttä jota tarvitsin. Luonnollisesti, koska kyseessä ovat vertaiset eivätkä ammattilaiset. Suurena etuna kerhoissa on, että apua hakeva ehkä vihdoinkin tajuaa ettei ole pakko jäädä yrittämään yksin vaikeaa asiaa.
Tällasia aamutuimaan. Ajatukset vähän tökkii, mutta vannoutuneena kahvin ja nikotiinin kannattajana ehkä kohta taas luistavat! Mulla menee litroittain kahvia ja rutkasti röökejä päivittäin. Eikä huolestuta tippakaan. Olkoot sitten korvikkeita tai mitä tahansa. Hyvässä hapessa olen kuitenkin ja huolestunut ainoastaan siitä, että keskustelu lähtee raiteilta ikuisista korvikkeiden haitoista jankatessa. Pysytään pls. asiassa eli päihteissä!Ketjun aloittajan harkinnan varassa tietysti tämäkin, minä puolestani toivotan hyvää ja raitista sunnuntaiata ja hyvää uutta viikkoa.Tsemppiä!

14

Nyt jos vielä lepäät tämän päivän ilman juomista, niin maanantaina on jo aika kiva päivä. Jos taas vielä tänään juopi, niin ainakin ilmojen puolesta saa juoda koko viikon, eikä se siitä kirkastu.