ei vittu olin juomatta pari viikkoo mut nyt suomi voitti ja taas ois pakko juoda…
No sitten suomi häviää, ja taas olisi pakko juoda 
tulee tasapeli ja taas on juotava 
Mediassa koko ajan touhotetaan miten mm-kisoihin liittyyvät leijonakaljat etc… vaikuttavat nuoriin haitallisesti… kukaan ei taida ajatella, että on myös muita joihin se sattuu… 
pelipaikallakin taitaa olla enemmän olutelttoja kuin istumapaikkoja… yritä siinä nyt sitten käytäyttyä ja hillitä itsesi…
AA:n teksteissä sanotaan, että joimme, voittaaksemme, pelot, pettymyksen ja masennuksen. Meidän oli juotava, kun ajat olivat hyvät. Meidän oli juotava, kun ajat olivat huonot. Me joimme, kun maamma voitti. Joimme kun maamme hävisi. Näin tekosyidemme ketju jatkui jatkumistaan.
Ajattele, jos Suomi olis eilen hävinnyt? Kyse tässä sairaudessamme ei ole siitä miten jääkiekon MM-kisoissa pärjäämme, vaan yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että olemme tunne-elämältämme siinä määrin sairaita, että reagoimme asioihin aivan liian voimakkaasti. Kun emme kestä näitä rektioita, alamme paeta omia ajatuksiamme viinalla ja pian kierra on valmis. Kierre joka johtaa hullujenhuoneelle tai ennenaikaiseen hautaan. Mutta on olemaas myös toinen vaihtoehto. Opetella kohtaamaan elämä ilman alkoholia. Siihen kohtaamiseen ei kannata lähteä yksinään, koska tuo taistelu on kokolailla raskas yksin, kipeällä tunne-elämällä varustettuna kohdata.
Minä elin aikaisemmin, juoden pari viikkoa ennen kisoja. Pari viikkoa kisojen aikana ja niin kauan kuin pää kesti aina kisojen jälkeen. En enää loppuajasta edes välittänyt vaikka katsoin Japani-Kazaktan peliä, kunhan sain “syyn” juoda. Hain positiivisia fipoja, kelaamalla uudestaan ja uudestaan -95 maailmanmestaruus videota, kunnes osasin koko roskan ulkoa siinä määrin, että vitutti tuota katsoa. Tuo on vain yksi esimerkki siitä, kuinka jostakin asiasta kerran koettuani mielihyvän tunteen, revin tuosta kaiken irti sairaalloiseen kyllästymiseen saakka.
Tänään kiitos raittiuden, muistan kuinka eilinen peli päättyi ja kuinka kivaa sitä oli koko peheellä jännittää. Raittius antaa avaimet hyvään elämään. Miksi siis hukata tuo mahdollisuus nauttia elämästä.
Niin se on jännä se pakko. Että se onkin niin pakollista. Hyvin jännä. 
Joo mutta onhan se olutmainonta taas aika roisia jääkiekon ympärillä. “Poika saunoo” ja se ei olekaan palkintopysti vaan iso tölkki “virallista kisa-olutta” jne.
Karjala on ollut suomalaisen jääkiekon näkyvimpiä sponsoreita niin kauan kuin muistan. Lienevätkö Kanadan pelaajatkin siemailleet Karjalaa seikkaillessaan Stadin yöelämässä kunnes pieni ja pippurinen Slovakia yllättäen lähettikin mr. Gezlafin ja kumppanit kotimatkalle. 
Mulla oli eilisten matsian aikana kisajuomana kevytmaitoa ja light-colaa. Maitoahan Selänteen Teemukin joskus mainosti. Lehmäkin on ihana eläin, kuten myös leijona.
Josei halua ryypätä niin pitää yksinkertaisesti opetella rähisemään selvinpäin. Kyllä se onnistuu. Kokeilkaa vaikka… rähistään kaikki yhdessä
Eiköhän tuo ole täällä onnistuneesti testattu monen monta kertaa!
Elämää, elämää on se rähinöintikin. Pöytää on puhdistettu ja taas mennään eteenpäin. Ei rähinöinnissä sinänsä mitään vikaa ole, se on joskus hyvinkin tarpeellista. Vikaa on siinä, että jäädän siihen rähinöintiin kiinni, mutta onneksi ollaan kehittyviä kuten maakunnat konsanaan.
JÄÄPALLO ON IHAN PARASTA KULTTUURIA.
VÄKIVALTAA KEHÄSSÄ JA KATSOMOISSA:
IHANAA LEIJONAT, TAPPAKAA JA RAADELKAA.