Mitta täynnä omaa juomista

Me Lopettajat
1

Hei kaikki!

Ensimmäistä kertaa kirjottelen tänne, foorumin keskusteluja olen seuraillut jo jonkin aikaa. Nämä asiat on alkaneet kiinnostamaan, koska olen viime aikoina herännyt siihen, että en enää kykyne hallitsemaan omaa juomistani.

Olen 28-vuotias. Ensimmäisen kerran tuli juotua 14-vuotiaana. Vuoden päästä siitä tuli juotua melkein kerran viikossa. Kakskymppisten alussa juomiskertoja saattoi viikossa olla neljä tai viisikin. Sittemmin olen palannut tuohon vain kerta per viikko -juomiseen. (Joskus harvoin nykyään kahtena kertanu viikossa.) Eli viikonloppuna tulee juotua, pe tai la.

Ongelmaksi nykyään on muodostunut se, että kun otan, en pysty lopettamaan. Yhden juominen tuntuu turhalta, koska pitäähän sitä humalaan tulla kun juo. Juon siis siihen asti kunnes en tajua mistään mitään, juomat loppuu ja/tai että sammun. Joka ikinen kerta. Loppuillasta en muista mitään. Olen koittanut juoda miedompia, mutta niitähän kiskoo sitten vaan enemmän. Avovaimon kanssa tulee sanaharkkaa nykyään joka kerta, kun juon. En ole väkivaltainen, mutta intän ja ärsytän häntä.

Ja tämä on suoraan sanottuna alkanut vituttamaan. Ja hävettämään. Olen aina se joka on eniten humalassa, se joka sanoo tai tekee jotain tyhmää. Sitten pitää seuraava päivä olla katuvaisena hiljaa ja mättää naamaan roskaruokaa ärtyneenä. Häpeä kasvaa ja rahaa menee.

Nyt tässä mietinkin, että pitäisikö minun käydä A-klinikalla juttelemassa? Tai mennä AA-kerhoon? Mutta nauraako ne sieltä (A-klinikalta tai AA:sta) pihalle, jos on vaan tällänen viikonloppusoturi? Nolaanko mie vaan itteni? Kun toisaalta mieli sanoo, että “enhän mie niin paljon juo, kaikillahan menee yli joskus, en ole mikään rapajuoppo.” Mutta samalla tiedostan, että en voi jatkaa näin. Kun ei tuo kohtuullistaminenkaan ole onnistunut (koitan tietoisesti aina juoda sivistyneesti ja hissukseen, mutta kissan villat siitä mitään tule) ja olen kyllästynyt krapuloihin, jotka kestää vähintään kaksi päivä, sekä siihen viikon mittaiseen alakuloon.

Se on katkera pilleri niellä, mutta kai se on myönnettävä, että minulla on alkoholiongelma?

2

Moi ja tervetuloa!

Voisitko ajatella että jos Vähänkään tuntuu siltä että A-klinikalla olisi syytä käydä niin käy. Se on sun askel ja niiden askel siellä on miettiä sun kanssa miten edetään. Ei ne mitään naura siellä.Jossain vaiheessa sen tietää milloin on liian paha olo ja on nöyrryttävä pyytämään apua. Itse olin A-klinikalla kuluneella viikolla lääkärin määräyksestä jonne menin kun en jaksanut enää.
Itse olen juonut yläasteikäisestä saakka ja yrittänyt monesti lopettaa,ja ikää on samat kuin sulla. En halua verrata meitä kahta mutta muistan kun itse n.viisi-kuusi vuotta sitten kärsin kanssa megamorkkiksia ryyppäämisenjälkeisenä päivänä,ennen kuin aloin juoda putkia. Ne morkkikset sitten mukamas lieveni sillä että aina keksi jonkun jolla meni vielä huonommin joten selitti itselleen ettei omasta tilanteesta tarvitse ollenkaan huolestua. Ja,en tiedä miten sun kohdalla mutta mulla myös pari kaveria oli aina antamassa ymmärtää ettei mulla ole hätää juomisen suhteen vaikka alan pikkuhiljaa tajuta että hätä oli jo silloin.
Juomisen hallinnasta on myös omia illuusioita että hallinnassa on mutta jos yhtään epäilee niin anna ammattilaisen arvioida. Ja eihän kukaan tiedä miksi olet menossa A-klinikalle jos pelkäät että “joku tuttu näkee”.
Tsemppiä.

3

Hei ja tervetuloa palstalle

Itsekin juomaurani alotin tuollaisella kerran viikolla juomisella. Juurikin tuollaista “yksi on liian vähän, tolkku pois” -juomista se minullakin oli pitkän aikaa. Ehkä saman ikäisenä kuin sinä tuli tunne, että ei tässä ole mitään järkeä. En kuitenkaan lopettanut, ehkä en kokenut että ongelma oli tarpeeksi paha kunhan niistä morkkiksista oli toivuttu.

Nyt olen 36 vuotta ja viitisen kuukautta ollut selvinpäin. Loppuaikoina meni alkoholia helpostikin useampana iltana viikossa, enemmän tai vähemmän- Välillä pysyi siedettävissä määrissä, useimmiten ei. Kunnes tuli viimeinkin se päivä jolloin tunsin olevani henkisesti valmis lopettamaan, kun koin että oma pohja on saavutettu. Päihdehoitajan avullatässä nyt mennään eteenpäin päivä kerrallaan raitista elämää harjoitellen.

Koska tuo juomatyylisi kuullostaa niin tutulta, niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan joko AA:ta tai A-klinikkaa. Varmasti sinut otetaan tosissaan, kun kerran koet alkoholin olevan itsellesi ongelma. Kuitenkin mitä aikaisemmin juomisongelmaan tarttuu, sitä helpommin sen selättäminen käy. Kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja varmasti löydät itsellesi sopivamman tavan hakea apua.

Onnea matkallesi raittiuden löytämiseksi.

Jokke

4

Kertomasi viittaa vahvasti siihen, että olet juonut itsellesi alkoholismin. Alkoholismi on sairaus, josta kuitenkin voi toipua raittiiseen elämään.

Kun kohtuujuominen ei ole onnistunut, ja jos haluat lopettaa, on syytä hakea apua, niin kuin itsekin olet jo miettinyt. Sinulle ei naureta kummassakaan kysymistäsi paikoista.
Oma raittiuteni alkoi AA-palaverissa ja on sen jälkeen jatkunut päivän kerrallaan AA:sta saamallani vertaistuella. Alkoholiongelma poistui silloin, kun sanoin kokouksessa olleille eri ikäisille naisille ja miehille, että olen alkoholisti.

5

Kiitos paljon vastauksista!

Ajattelin niiden kannustamana suunnata huomenna A-klinikalle.

6

Hei,

meillä on täysin sama tilanne. Viikonloppu-överikännit, karsea krapula ja monen monta päivää alakuloa ja morkkistelua.

Mä olen tämän palstan avulla pikkuhiljaa tajunnut, että ongelma on. Myöskin tämän palstan avulla sitä ongelmaa yritän hoitaa. Nyt olen 7 viikon sisällä onnistunut juomaan 2krt sivistyneesti (eipä ollut järin hauskaa ja yöunet meni katkonaisiksi kuitenkin, plussaa ettei tullut darraa) ja toissapäivänä vetäsin taas vanhat kunnon perseet olalle. Blackoutit, kamujen edessä sössintä ja seuraavan päivän sydärinpelko jatkuvat tänään alakuloisella, masentuneella ololla kun ei oikein näe mitään järkeä / iloa missään. :-/

Tsemppiä sullekin. Oikeeseen suuntaan oot menossa. Meillä on vielä aika helppoa, kun ei harrastella putkia, älä säkään vaan krapularyyppyihin ikinä lipsu.

On se vaan ihana herätä ilman krapulaa, miksei sitä muista illalla kun se viina vie :frowning:

7

Leikkasin tämän tervetuliaistoivotukseksi Jusbethille eli ketjun aloittajalle. Mulla pärähti hälytyskello soimaan koska tuntuu tutulta menneiltä ajoilta. Eli niiltä jolloin vähättelin ongelmaani ja haaveilin vielä kohtuukäytöstä.
Tässä maailmassa kovinkaan moni asia ei ole varmaa. Yksi kuitenkin on. Jossain vaiheessa on sellainen “point of no return” saavutettu ja alkoholin käyttö lähtee lapasesta. Siis siinä tapauksessa ettei huomaa kehityksen suuntaa tai vähättelee sitä.
Hyvä, että olette tietoisia asiasta ja päättäneet ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin.
Tsemppiä etenkin teille uusille ja pysykää linjoilla! :smiley:

8

No niin,

A-klinikalla käyty tänään aamulla keskustelemassa. Ensi viikoksi varattu toinen keskusteluaika. Mielestäni tein hyvän päätöksen, kun sinne menin. Oli hyvä puhua omasta juomisesta kiihkottomasti ja rauhallisesti jonkun vieraan kanssa.

En tiedä onko jokin muutos tapahtunut aivotoiminnassa tai ajattelussa, mutta viime aikoina on tuntunut todella, että juomisen voisi koittaa jättää taakse päin. Kun ei siitä saa oikein mitään kiksejäkään enää (silti sitä holia on pakko näköjään vähintään kerta viikkoon juoda).

En myöskään tiedä onko itseni kutsuminen alkoholistiksi oikein, kun en juo joka päivä. Vai onko kyse pelkuruudesta, ettei uskalla sitä itselleen myöntää? Pientä itsetutkistelua siis menossa ja tiedossa yhä tulevaisuudessa.

Sen tiedän, että voimaton olen siinä, että kontrolloisin omaa juomistani. Sitä hommaa en ole saanut toimimaan. Viime aikoina on alkanut myös juomisen piilottelu. Baarista tultua, kun puoliso on suihkussa, niin tulee usein kipattu salaa esim. viinin jämät kurkkuun. Joskus jään kattomaan tv:tä hänen mentyä nukkumaan, jolloin saatan kumota pienen pullon jotain tiukkaa. Myös määrien pyöristäminen alaspäin on yleistynyt. Näiden myötä se krapulainen alakulokin syventyy.

Näitä asioita kun punnitsee, niin olen todella iloinen, että kävin A-klinikalla. Puoliso säikähti, että en kai ryhdy raivoraittiiksi, koska “hän ei yksin ala juomaan”. (Hänellä pysyy määrä hallussa toisin kuin minulla.) Oli tästä hyvin yllättynyt, koska luulin, että hän olisi iloinen, että joutuisi katsomaan perseilyitäni vähemmän. Varsinkin, kun hän on ollut niitä ihmisiä, jotka ovat juomisestani maininneet. Ehkä hän pelkää, että jos en juo vien “hauskuuden” häneltäkin. Olen sitä mieltä itse, että meillä luultavasti olisi paljon hauskempaa, jos en joisi.

Itse haluaisin työstää tätä asiaa ja saada sen jollain tavalla aisoihin, ettei se lipsahda (tai syöksy) pahemmaksi. En halua hukata elämääni.

Ja kiitos vielä kerran viesteistä ja tsemppauksesta.

SilmätSumeat: Kiitos ja kyllä, krapularyyppyihin ei tule sortua. Täytyy myöntää, että viime kesänä yhteen sellaiseen sorruin. Mutta se jäi ainoaksi kerraksi. Tuli krapularyypyistä eräs sanonta mieleen: “krapulan korjaaminen alkoholilla on kuin ripulin lievittämistä pierulla.”

Tsemppiä takaisin päin sinullekin myös! Kun tiedostaa ongelman, on sitä helpompi alkaa työstämään.

9

Hienoa, siitä se lähtee.

Itselleni ei tällä hetkellä ole niin väliä kutsunko itseäni alkoholistiksi vai en. Tiedän vain, että en halua juoda, koska juomalla saisin vain itselleni huonon olon sekä fyysisesti että henkisesti. Tavallaan voi sanoa, että voisin juoda, mutta en halua. Enkä ole mitään muuta tavoitetta itselleni asettanut, kuin että toistaiseksi mennään tällä linjalla, päivä kerrallaan.

Juomisen lopettaminen vaikuttaa tietysti myös läheisiin, yleensä kyllä positiivisemmin kuin juominen. Suuri muutos joka tapauksessa, mutta aika auttaa monesti.

Tsemppiä ja pysyttelehän linjoilla.

Jokke

10

Tulipa tänään (ja eilisen puolella) käytyä kaverin synttäribileissä ihan selvinpäin. En nyt tiedä oliko yhtään sen mukavampaa vai ei, kun vertaa humalassa olemiseen. Mutta jännää oli, ettei tehnyt yhtään alkoholia mieli. Ja nyt on hyvä mieli kun tietää, että aamulla ei ole krapulaa tai morkkista. Eikä tarvii hävetä itseään.

Enkä halua heti alkaa moralisoimaan tms, mutta alkoi se myös puistattaa, ja osittain naurattamaankin, kun kattoi ihmisten menoa loppuillasta. Vielä kun miettii, että itse on ollut pahempikin. Joten se lisää tätä hyvää oloa myös.

Nyt unta palloon. Tsemppiä kaikille!

11

Sama mitta täälläkin täynnä. 35-v, nuoruuden umpikännit kerran kuussa tai harvemmin -tyylin jälkeen olen viimeiset kymmenisen vuotta pämpännyt aika huolella. Puolentoista vuoden tauko välissä viitisen vuotta sitten. Lähes joka päivä, paljon, mutta megakrapulaa ei ole tullut. Kuin vasta viimeisen kolmen kuukauden aikana, kolme kertaa. Nytkin kärvistelen aivan käsittämättömässä morkkiksessa silmät keltaisena, vaikka juotu määrä oli toissapäivänä maltillinen normaaliin verrattuna.

Taitaa olla aika lopettaa lopullisesti alkoholin kanssa läträäminen, mutta millä se onistuisi? Viimeiset kolme kuukautta on ollut sitä, että olen lopettanut viikoksi pariksi, elämässä tapahtunut vastoinkäyminen, aloittanut uudelleen, tätä varmaan kolme-neljä kertaa. Koko ajan eteen tulee hyviä asioita, joita seuraa (alkoholista enemmän tai vähemmän riippumaton) romahdus. Miten selvitätte nämä romahdukset juomatta? Tiedän, että pitäisi vain olla ostamatta sitä viinaa, mutta kun se tuntuu ainoalta keinolta lopettaa pelkääminen edes hetkeksi.

Käsittämätöntähän tässä kaikessa on oikeastaan se, että pää on oikeasti paremmassa kunnossa ja olo energisempi juomatta, mutta silti sitä aina tuppaa sortumaan yhdelle, toiselle, kolmannelle, joka ilta. Nykyinen olotila on sitä luokkaa, että tästä pitäisi oppia ja lopullisesti, mutta miten sen muistaa sitten, kun tulee tilanne päälle?

Ja tulihan se tilanne päälle. Kävin asioilla, ihan kivasti pääsin viinakaupankin ohi, ja kuppiloiden, mutta nyt kun tuli takaisin kotiin ja krapula pikkuhiljaa hellittää, on mielessä, että josko kävisi sittenkin edes yhden ostamassa :imp:

12

Antabus kuuri voisi olla hyvä ainakin alkuun jos tuntuu että ei millään selviä romahduksista. Silloin saa henkisen yliotteen alkoholia vastaan koska kuurin aikana ei vaan yksikertaisesti saa tai pystykään juomaan. Niitä voi popsia niin kauan kuin maksa kestää. Itselläni pisin aika raittiina oli puoli vuotta juurikin Antabuksen voimalla.

13

Moro! Hymyä vaan päivään, ja tsemppiä, en oo ite pystynyt AA-kerhoon enää menemään, paitsi olihan se loistava “ukkokerho” tms. Kun olen niin hullu, että haluan ottaa joskus, yleensä iskee vaik olis 3v. ollut kuivilla. En halua missata enää yhtään kivaa juttua, tän mun ogelman takia… taas mutsi pyys syömään, kutsua odotettu saunaan ja sinne iät ja ajat, ja syömäänkin. On missattu vaikka kaikkea, syynä en halua näyttäytyä. No jokaisen ei tarvi kuunnella ovensa takana aamul aikasin “vedä h… v… kuule päähäs” huutajana raitis ja koko talo herää, sitä samaa rataa puheluin, olen soittanut poliisia, yms. Ei jaksais, asukkaat ei jaksa kuunnella. Tyyppi on selvinpäin, joten se tietää tasan tarkkaan mitä tekee, kai? Niin pyysin iskän päivänä olemaan pilaamatta kaikkea… et saan sen kynttiläni vietyä haudalle. Niin kaunis päiväkin. Miksi sun “suurin tukijasi” on tuollainen? Mä join sit heti kun juoppokortti tuli, vaik on sairaalaan meno jne. Siellä mä olen käynytkin monta kertaa, paikkauttamassa itteäni. käsi kipsattiin, sormet sidottiin vähän sitä sun tätä.Rahalla saa. Tosin osamaksulla, kuin hobby hallissa. Minä pidän tota osasyypäänä mun juttuihin, tuskin kukaan hovissa käy ihan muuten vaan. Loppu löytyy omasta päästä. Toivosin vaan rauhallisuutta, kun kyseessä ei ole pelkästään minä. Läheiset kärsii. Myös minä. Yksi päivä olis toivomus sulta, hullu! Selvä hullu.
Anteex kun tilitin, on lähettävä kohta ja kirjousvirheitä tulee—luojan kiitos en ole naimisissa. Näin vaan on. Konekin sammuu kohta. Mutta jaksakaa, kattokaa ketä elämäänne päästette. Joillain on omat syynsä hyvät pyhäinpäivät! :smiley:

14

JPIK: Kuten sinulle tuossa ehdotettiinkin, niin antabus voisi olla sinulle hyvä vaihtoehto aluksi. Sen avulla voisit välttää romahduksia ja repsahduksia sekä saisit välimatkaa tuohon alkoholiin. Sitten kun on saanut päätään vähän selvemmäksi ja mieltään niin sanotusti voimakkaammaksi, niin on paremmat mahdollisuudet kohdata niitä vastoinkäymisiä. Helppoahan se ei ole.

Vastoinkäymiset pysyvät vastoinkäymisinä oli sitten selvä tai juova. Mutta tällä omalla lyhyellä juomattomuusjaksollani sekä ehkä hiukan naiivilla asenteellani olen huomannut, että paskojen asioiden kohtaaminen on kirkkaalla mielellä parempi ratkaisu. Tunteet ja ajatukset saattavat sattua enemmän selvänä eikä niitä voi lakaista alkoholilla maton alle, mutta ainakin niiden aitoudesta voi olla varma.

Olet nyt itsekin huomannut, että sinulla on ongelma ja olet lopettamista harkinnut, ja se on erittäin hyvä! Tiedän, että tämä ei välttämättä auta, mutta: mie uskon sinuun. Uskon, että pystyt kohtaamaan vastoinkäymisiä selvinkin päin. Monet ovat olleet samassa tilassa, kuin sinä ja päässeet siitä ylös ja eteenpäin. Et ole poikkeus, etkä yksin. Myös sinä pystyt siihen. Se tie ei välttämättä ole helppo, mutta mie uskon, että pystyt siihen!

Kannattaa myös miettiä A-klinikkaa vaihtoehtona. Itse olen käynyt siellä kaksi kertaa puhumassa ja ensi viikolla on kolmas kerta. Se auttaa kun saa avautua jollekin ja saa jäsenneltyä omia ajatuksiaan.

Itse olen ollut nyt kaksi viikkoa juomatta ja käynyt kolmissa juhlissa selvinpäin. Juhlat eivät ole houkutelleet minua juomaan mitenkään. Kotona ja henk.koht. elämässä olevat asiat ovat vähän masentaneet ja hetkittäin on tullut fiilis, että voi kun voisi vetää kännit. Koska on suoraan sanottuna vituttanut armottomasti. Mutta koitan ajatella, että juominen ottaa enemmän kuin antaa. Ja todellakin, saan kohdata ongelmat selvinpäin, jotta pystyin löytämään niihin terveitä ja tasapainoisia ratkaisuja. En haluaisi enää alentaa itseäni juomalla, koska sitä juominen on minulle loppujen lopuksi ollut viime vuosina. Itseni pakoilemista ja lyttäämistä.

Tsemppiä ja voimia kaikille! Uskon jokaiseen, joka tätä lukee!

15

Hyvinhän tuo tuntuu alkaneen, jatka samaan malliin vaan.

Kieltämättä itsellekin on välillä tullut erinäisiä tunnetiloja, joihin aikaisemmin olisi tullut juotua. Ajan mittaan tuokin tuntuu tasoittuvan jonkin verran, ja tällä hetkellä puolen vuoden raittiuden jälkeen ei juominen ole enää ensimmäinen vaihtoehto mielessä. Pääseepähän myös tutustumaan itseensä selvänä, hyvässä ja pahassa, joka on itselleni ainakin plussan puolella oleva kokemus sinänsä.

Tsemppiä jatkoon.

Jokke

16

Tuli tässä sellaista mieleen, että monet ovat täällä foorumilla puhuneet vertaisryhmistä, siis muista kuin AA:sta. Minkälaisista vertaisryhmistä on kyse? Ja mistä olette ne bonganneet? Jos siis jollain joka tämän näkee on kokemusta edellä mainitusta…

17

Esimerkiksi A-klinikat joskus järjestävät omia ryhmiään. Jyväskylässä toimii Sovatek-säätiön Avot-ryhmä, jossa on erilaisista riippuvuuksista kärsiviä, aina peliriippuvuudesta huumeriippuvuuteen. Itse käyn siellä. Sitten käyn A-Killan omassa vertaistukiryhmässä. A-Kiltoja löytyy monelta paikkakunnalta mutta ei ihan jokapaikasta.

Kannattaa kysellä erilaisilta päihdetyöntekijöiltä muita vaihtoehtoja AA:n tilalle.

Tässä jonkinlainen linkki: a-klinikka.fi/haetko-apua/apua-kasvokkain
Tässä toinen mistä selviää millä paikkakunnilla A-killat toimii: a-kiltojenliitto.fi/a-killat

18

Huomenta Jusbeth. Tuossa tekstissäsi oli paljon samaa kuin itselläni. Olet miettinyt tuota kerta viikkoon juomista, onko se alkoholismia vai ei. Olet silti umpikujassa alkoholin vuoksi, joten kannataako sitä hirveästi miettiä kuinka paljon ja kauan on ottanut. Olenhan itsekin pystynyt toisinaan “vähentämään” juomistani kerta viikkoon. Silti, aina sen kanssa tulee vaikeuksia, joten eiköhän se silloin ole ongelma. Hyvä, että löysit A-klinikan, jospa sieltä apua saisit. Itsekin sain aamulla rohkaistuksi itseni änkyttämään jotain A-klinikan puhelinvastaajaan. Nyt vain odottelen soittoa. Jostain se on aloitettava taas. Olen menneisyydessä hakenut apua, mutta jättäytynyt pois avun piiristä ja yrittänyt tulla itsekseni toimeen yrittäen kaikenlaista vähennystä, pelkkiä mietoja jne. Mutta ei näköjään olisi kannattanut. Tässä sitä taas ollaan hakeutumassa uudelleen autettavaksi, koska omin voimin en ole onnistunut. Tsemiä nyt tähän päivään!

19

Hei Matiz!

Olet ihan oikeassa, että jos tuntuu, että on ongelmia alkoholin kanssa niin on turha miettiä määriä ja aikoja. Koska niinhän se menee, että jos tuntuu, että on ongelmia alkoholin kanssa, niin silloin niitä on.

Ite oon nyt vihdoinkin tajunnut, että täysraittius on miulle se ainut vaihtoehto. Jos esimerkiksi päättäisin, että joisin vain kaksi drinkkiä, niin alkaisin pikkuhiljaa tehdä niistä laseista täydempiä. Sitten vaihtaisin juoman tiukempaan, josta seuraisi se, että täyttäisin sillä tiukalla lasit aivan piripintaan. Lopulta rikkoisin lupaukseni ja joisin kolmannen lasillisen. Sitten neljännen. Ja viidennen. En tiedä tuliko tuo nyt hyvin ilmi mitä ajoin takaa, mutta olen siis tajunnut, että kuvitelmat siitä, että osaisin juoda hillitystä ovat harhaa. Kun ei juo yhtään alkoholia, ei tule sitä kutinaa/poltetta sisälle, että pitää saada lisää.

Itsekin olen kokeillut sitä, että vaihtaa mietoihin. “Ei kirkkaita, vain viiniä ja kaljaa”. Se ei toiminut, joten “ei viiniä, vain kaljaa”. Mut jotenkin hassusti sitä on tullut kaljallakin aina juotua itsensä sammumispisteeseen. Joten parasta olla ilman. Eihän se sammumiseen asti juominen joka viikonloppu ole normaalia käytöstä, vaikka sitä jonkun verran Suomessa ja kulttuurissamme ihannoidaan.

Itelläni tosiaan mennyt nyt kaksi viikonloppua selvinpäin ilman suurempia haluja. Nyt taas tämän viikon alusta on pyörineet ajatukset vähän enemmän alkoholissa. Ei niinkään tee mieli juoda, vaan pelottaa se, että mitä teen jos tulevaisuudessa alkaa himottaa liikaa. Miten välttää se retkahtaminen, kun/jos iskee sellanen ex tempore heikkohetki? Tää seuraava kuulostaa oudolta, mutta asiaa auttaa (ehkä) se, että tuntuu siltä kuin olisin hiukan rakastunut tähän raittiuteen. Siihen, että on koko viikon ajan raitis ja freesi. Ei krapulaa ja morkkista. Ihan kuin viikkoon ois tullut jostain kaksi päivää lisää. Välillä on ollut perhosia vatsanpohjassa, kun on miettinyt sitä, että on saanut jostain voimaa olla juomatta. Kuulostaa ehkä hullulta (mielummin hullu kuin humalassa), mutta tuntuu ihastuneelta :smiley:.

Nyt kun kirjoitin tuon eteeni ja luin sen, niin tuli hyvä fiilis ja varmempi olo (koskien siis tota pelkoa repsahduksesta).

Toivottavasti saat ajan A-klinikalle pian! Avunhakeminen on hyvä päätös ja siitä on oikeasti apua. Varsinkin kun sitä on valmis vastaanottamaan. Kerro toki sitten miten se homma sinulla jatkuu :slight_smile:

Kiitos Max 260 kg linkeistä! Tutustanpa niihin seuraavaksi. Itseäni kiinnostaisi tuo vertaistuki ihan siitä syystäkin, että koitan etsiä paljon keinoja pysyä raittiina ja tukea sitä päätöstä. Sekä sitten jos/kun on tarpeeksi kokemusta, niin auttaa muitakin. Mutta nyt tarkoitus olisi ensisijaisesti löytää toimiva työkaluja itselleni.

Kiitos ja tsemppiä kaikille!

20

Retkahtamisesta on kyllä tehty semmoinen mörkö ja morkkis-automaatti että höhhöh. Sitä pitää vaan harjoitella sitä ryyppäämisestä, kunnes se ei enää jännitä saatika hävetä. Ja että sitä tottuu ajatukseen että juopottelu nyt vaan on osa juopon elämää sillointällöin, ja sen jälkeen ollaan vastavuoroisesti juopottelematta ties kuinka pitkiä aikoja. Aika aikansa kutakin. Harjoittelu tekee mestarin niin raittiudessa kuin ryyppäämisessä.