Mistä kummasta sekin johtuu että joulu ja juhannus ovat niin kosteita juhlia…
Ja vappu. Kaikki pakanallisia juhlia alunperin, jolloin on sima maistunut.
Meillä ainakin on nuo juhlapyhät olleet tosi kosteita. Silloin on mies “rentoutunut” oikein olan takaa.
NYt kun kerroin millaisen joulun aioin tänä vuonna viettää hän surkeana valitti että mä riistän häneltä toisten seuran jouluna. Miten voin olla niin kylmä ja tunteeton ihminen. Yritin kertoa hänelle etten riistä häneltä kenenkään seuraa. Hän on tervetullut mukaan joulun viettoon jos vain raaskii irrottaa otteensa pullosta.
Se vain taitaa olla hänelle liian vaikea valinta.
Muutenkin olen saanut tänään kuulla vuorotellen itkuista valitusta siitä miten hän ei tahdo luopua minusta ja vuorotellen haukkumista siitä miten en osaa häntä yhtään tukea.
Jotenkin ei vaan enää koske nuo jutut niin kuin ennen. Varmaan en on kuultu niin monta kertaa.
Vai tukea pitäisi. Työntää raittiutta Aikku sinun vastuullesi. Ja jos se sinun vastuullasi tai sinun vallassasi olisi, mies olisi ollut raitis jo alunperin.
Tähtis kirjoitti että entiseen kuvioon ei kannata heti hoidon jälkeen palata. Mä ajattelen tällä hetkellä myös niin, että alkuun kannattaisi asua erillään. Me tehtiin se virhe että oltiin hoidon jälkeen heti todella tiiviisti yhdessä, ja kohta jo asuttiin virallisestikin saman katon alla. Alussa olikin ihan vaaleanpunaista, mutta aika nopeasti taivaalle alkoi kasaantua mustia pilviä. Lopulta muuta ei enää ollutkaan kuin mustaa. Nyt on luottamus miinuksen puolella ja suhde poikki. Olisi kannattanut malttaa silloin mielensä, mutta enhän mä ymmärtänyt alkoholistin toipumisesta silloin vielä mitään. Nyt kun ymmärrän ja olen itsekin paremmassa kunnossa, on peli jo pelattu.
Voi hyvänen aika! Kyllä on alkoholistin aivot juuri tuollaiset. Mua oikeesti naurattaa, vaikka siinä livetilanteessa ei oikeasti ole varmasti mitään nauramista.
Kyllä meillä nyt pahasti näyttää siltä että tämä ei lopu hyvin.
Mies meni tosiaan maanantaina töihin, mutta passitettiin heti työpaikkalääkärille. Sai joulun yli sairaslomaa ja vihdoinkin diaknoosiksi alkoholiriippuvaisuuden.
Eli työpaikka menee ellei ongelmaa hoideta.Mutta kun hän ei halua mitään hoitoa.
Hän juo edelleen joka päivä ja hokee samalla etä kohta alkaa uusi raitis elämä. Ja rypee itsesäälissä kun en halua viettää joulua kotona hänen kanssaan vaan jätän hänet aatoksi ihan yksin ja menen mielummin muitten seuraan.
No, hänellä on täällä hänen rakkain seuransa eli pullo.
Tuntuuhan se musta kauhealta ajatella että hän on yksin jouluaattona, mutta koitan muistaa että hänellä oli vaihtoehto.Hän olisi voinut päättää olla juomatta aattona ja olisi ollut tervetullut mukaani.
Kai mä vihdoin olen alkanut todella nähdä miten sairas tämä meidän avioliitto on. Miten erilaista kaikki olisi jos me kumpikin olisimme terveitä ja kykenisimme normaaliin suhteseen. Nyt meillä on kummallakin paljon matkaa siihen. Alkoholi on sairastuttanut meidän molemmat tosi pahasti.
Huomaan vihdoin että on tullut aika päästää irti ja pelastaa edes itsensä vaikka se tuntuisi miten vaikealta tahansa.
Moi aikku. Mun mielestä on hyvä, että diagnoosi on oikea. Liian usein alkoholisteille annetaan vaikka minkälaisia diagnooseja, joista ei ole mitään hyötyä. Nyt hänelle on ainakin sanottu asiasta.
Ja mikäli mies ei ole pohjaansa löytänyt, sinulla ei paljon ole vaihtoehtoja. Sinun on pelastettava itsesi tai upottava miehen mukana. (Pelastamisella en välttämättä tarkoita eroa, vaan itsensä hotiamista.)
“Joskus kehitystiemme mittaan tajuamme, mitä todella olemme, ja silloin teemme oman todellisen ratkaisumme, josta olemme vastuussa. Tee tuo päätös pääasiassaa itseäsi silmällä pitäen, koska et voi koskaan varsinaisesti elää kenenkään toisen elämää, et edes oman lapsesi. Vaikutus, jaka sinulla on, säteilee omasta elämästäsi ja siitä mitä sinusta tulee” - Eleanor Roosevelt
Enpä osannut sanoa itse mitään, niin lainasin Eleanoria tuohon.
Mulla mielialat vaihtuu jatkuvasti. Välillä olen rauhallinen ja tyytyväinen siihen että olen lopulta löytänyt rajani. Välillä taas toivon kuitenkin raitistumisen ihmettä vaikka kaikki merkit ovat sitä vastaan.
Kai tämä kaikki kuuluu tähän kipuiluun. Vaikka tuntuu pahalta kieltää mieheltä osallistuminen yhteiseen joulun viettoon niin tiedän tekeväni oikein. Aikuiset lapseni( eivät meidän yhteisiä) ovat sanoneet minulle miten ylpeitä ovat siitä että olen pystynyt tekemään tämän päätöksen. Hekin ansaitsevat raittiin joulun ymmärrän sen nyt.
Saa sitten nähdä mikä on edessä joulun jälkeen. Todennäköisesti asunnon halu on edessä.
Onneksi saan kirjoittaa tänne näitä tuntojani. Se auttaa kummasti.
Oikein rauhallista ja lämmintä joulua kaikille!!
Ja Mallu, viehän eläimille ylimääräiset jouluhalit minulta.Olen aivan hulluina kaikkiin nelijalkaisiin.
Rauhallista Joulua sinulle Aikku.
Ihanaa joulua sinulle aikku. Rutistelen kyllä kaikkia karvakavereita varmasti.
Päätin pitkästä aikaa kirjoitella taas tänne. Olen kyllä käynyt säännöllisesti lueskelemassa kuulumisianne mutta jostain syystä en ole saanut itse aikaiseksi kirjoitella.
Meillä alkoi vuosi ihanasti kun mies oli koko tammikuun juomatta. Syynä oli se että hän joutui työpaikalla tarkkailuun juomisensa takia.
Helmikuun toi mukanaan viikonloppu juomisen ja nyt sitten viime torstainan alkoi putki johon ei loppua aivan heti taida näkyä. Ei ole ilmoittanut mitään työpaikalleen joten se siitä työstä.
Ja minä olen viimein tehnyt jotain konkreettista. Olin tänään katsomassa itselleni asuntoa ja nyt illalla olin hakemassa lähikaupasta laatikoita muuttoa varten.
Olo on jotenkin turta ja tietenkin surullinen,mutta tiedän tekeväni ainoan mahdollisen ratkaisun. Musta ei enää ole tähän.
Voimia sulle Aikku. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että älä mieti tilannetta epäonnistumisena. Tuo viimeinen lauseesi kuulosti jotenkin luovuttamiselta. Oman elämäsi suhteen ratkaisusi ei ole luovuttamista, ja alkoholistin suhteen luovuttaminen on silkkaa viisautta. Se on oikein molempia kohtaan. Etäisyyden ottaminen on nyt varmasti hyvin järkevää ja antaa tilaisuuden ajatella sekä mahdollisuuden nähdä tilanne selkeämmin.
Iso hali!
Hellou Aikku!
Olet sä käynyt välillä mielessä. Siellä tapahtuu… Voimia.
Moi Aikku.
Kiva kuulla susta. Mä toivon myös voimia tässä elämäntilanteessa. Ja uskon, että oman olosi kanssa olet matkalla parempaan päin.
Tänään on ollut omituinen päivä. Olen vapaalla töistä ja olen pitkin päivää pakkaillut tavaroitani. Menen huomenna ystävättäreni luokse asumaan kunnes saan asunnon järjestettyä. Mies on pitkin päivää juonut ja on ihan pihalla. Hän ei tajua lainkaan että olen todella lähdössä.
Kulkee mun perässä ja suunnittelee yheisiäkesälomareissuja ja pääsiäismatkoja. Ja osan aikaa kehuu miten hienosti hän tulee pärjäämään jos muutan pois.
Mua säälittää koko mies. En voi sille mitään,mutta en tiedä tunnenko mitään muuta säälin lisäksi.
Pelottaa se että mun pitää tulla tänne vielä muutamaksi illaksi pakkaamaan loppuja kamoja ja sitten tietysti vielä pakulla hakemaan ne. Kun ei yhtään tiedä mikä täällä odottaa.
on niin hiton väärin kun joutuu järjestelemään asuntolaina- asiat ja muut jutut ihmisen kanssa joka juo aivonsa pellolle.
Hän kun kuulemma jää tähän asuntoon asumaan ja ottaa lainat itselleen.Joo, varmaan hienosti sujuu kun ei ole enää työpaikkaa.
Hienoa että saa purkaa tätä kaikkea tänne ja huomenna pääsen vielä al-anonin kokoukseen. Kai tämä tästä alkaa sujumaan.
Onnea aikku47 muuttopuuhiisi, älä jää katsomaan taaksesi. Vaan ota suunta kohti onnellista itsenäistä tulevaisuutta.
Myötätunnolla 
Kyllä se aikku tosiaan alkaa sujua.
Ihan rauhassa vain teet yhden asian kerrallaan hätiköimättä. Vähitellen alkaa helpottaa.
Ja jos on jotain väkivallan pelkoa olemassa, ehdotan, että otat kaverin mukaan pakkaamaan loppuja tavaroita. Tai yrität hakea ne niin, että mies ei olisi paikalla. Koska saattaa olla, että tilanteen pitää antaa rauhoittua, ennen kun tapaat miehen kahden kesken.
Nyt on sitten ensimmäiset päivät uudessä asunnossa takana.
Olo on tietenkin aika yksinäinen ja eksynyt. koitan pitää mielessä että miten yksin olen nämä viimeiset vuodet ollut avioliitossakin.
Ihanalta tuntuu se ettei tarvitse enää pelätä mikä odottaa kotona kun tulee töistä.
Mies on tällä hetkellä aivan sekaisin ja vähän pelottaa mitä se siellä keksii yksinään. Kun nyt oppisin jotenkin sen etten ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Muutamat kommentit miehen sukulaisilta kertovat selvästi että heidän mielestään jätin ihmisen heitteille.
Mitään en ole vielä saanut sovittua noista virallisista asioista kun toinen on koko ajan ihan pihalla.
Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen että sain tämän ratkaisun vihdoinkin tehtyä. Ehkä voin vielä olla edes ystävä mieheni kanssa kunhan aika kuluu eikä alkoholi enää pilaa kaikkea väliltämme.
Onko avioliittokaavaa uudistettu? Sisältyykö siihen myös pakkohoitovelvoite?
Liitossa puolisot tukevat toisiaan, eivät käyttäydy kuin pahaiset vamppyyrit… (=liihottele litkimässä öisin, makaa valkoisina päivisin)
Kaikenlainen muutos vaatii totuttelemista. Mutta sulla on päällimmäisenä kuitenkin hyviä asioita? Hyvä niin. Iso kaukorutistus Aikku!