Pitkästä aikaa täällä. Nyt se sitten tapahtui eli korkki aukes. Epäilykset eivät olleet turhia. Lähdin omaan kotiini. Koko päivä mennyt puhellessa lasten ja vanhempien kanssa. Voimat pois.
Voi ei 
Olen tosi pahoillani sun puolesta.
Alkoholismi on pirullinen sairaus. Pahinta ehkä se, että kun viina vie, ei siinä paina läheisten, lasten tai kenekään muunkaan huoli, pyynnöt tai kärsimys yhtään mitään.
Muista, että et voi pelastaa miestä. Voit pelastaa ainoastaan itsesi.
Halauksia!
Ymmärsinkö oikein, että 9 vuotta oltiin jo kuivilla oltu? 
Voi hyvänen aika sentään. Viinapiru on voimakas, eikä rakkaus paranna.
Voimia aloittajalle.
Lauantaina ratkes, korkki sunnuntaina kiinni ja nyt kerhossa. Vielä ei ole osannut sanoa, mikä hulluus iski. Itse ainakin nyt näin ihan konkreettisesti, miten hirmuinen himo se on. Äitinsä sanoi, ettei juoppo aloita alusta, vaan jatkaa siitä, mihin jäi ja se tosiaan pitää paikkansa.
Nyt sitten vain päivä kerrallaan.
Ihan itsesi takia, jos jäät vierelle määritä jo etukäteen kipurajasi. Montako retkahdusta jaksat, millaisia tempauksia et pysty sulattamaan. Tuo on totta, holisti jatkaa mihin jäi. Siksi retkahdusta usein seuraa toisia, ja määrät nousevat hetkessä niihin huippukauden lukemiin ja entiset elkeet palaavat, oli ne sairaalareissuja, naisreissuja, katoamisia, väkivaltaisuutta jne. Kun tilanteessa on alkaa sitä takarajaa siirtämään, katsotaan vielä vähän, jos tällä kertaa päätös pitäisi. Siinä kuluttaa helposti itsensä ihan loppuun. Kannattaa kuunnella sisäistä ääntä, monesti se varoittaa paljon aiemmin kuin on valmis sitä uskomaan. Eikä ketään auta jos tukiessasi holistia uuvut itse täysin, nujertuu kaksi ihmistä (plus ne lapset) yhden juomisen takia. Vastuu on juovalla, jos ei halua/kykene enää apua vastaanottamaan ei sille kukaan mitään mahda. Itse lähdin aika monta retkahdusta liian myöhään, lähtemistä en totisesti kadu, mutta mahdollisuuksia annoin liian monta ja väsytin itseni siinä pahoin uupuneeksi, kesti kauan päästä takaisin jaloilleen.
Näinhän se menee… Tietoisen riskin otin vuosi sitten ja tiesin senkin, ettei tuokaan vuosimäärä takaa mitään. Ja etukäteen olin miettinyt, että mitä jos. Eli poistuin enkä vastannut puhelimeen. Vanhimman tyttären kanssa suhde on nyt katkolla ja hän tietää, että seuraava repsahdus on viimeinen. Tytär katkaisee välit. Itse olen myös sanonut, että tään uuden mahdollisuuden annan, mutta seuraavaa ei. Mä tiän asiasta aika paljon. Sattuuhan se jos miehen menetän viinalle, jokainen meistä sen tietää.
Uskoa tulevaan antaa kuitenkin se, että hän ei kertaakaan syyttänyt muita retkahduksesta eikä myöskään muuten haukkunut ketään. Tietoa taudista se on lukenut ja ymmärtänyt lukemansa eli siitäkään ei oo kyse, että kieltäisi ongelmansa. Luin että on olemassa käsite “kuiva juoppous” eli henkinen retkahdus tapahtuu jo ennen konkreettista eli pikkuhiljaa joku käsittelemätön asia vie pisteeseen, että se korkki aukeaa. ONko kukaan kuullut tuosta?
Onhan toki. Tuo sisäisten henkisten ongelmien tasapainoon saaminen on todella raskas työmaa jopa normaalisti alkoholia käyttävälle, saati sitten alkoholistille, jonka aivokemia on vuosien juomisen takia muuttunut. Tunnen yhden ystäväni, joka vuosien juomisen jälkeen raitistui. Kertoi, että vasta pari vuotta juomisen lopettamisen jälkeen alkoivat ne ongelmat. Niiden kaikkien murheiden ja tekojen käyminen läpi, sekä selvittäminen ja hyväksyminen olivat tosi rankka taival. Sinä aikana ei olisi ollut mitään voimia parisuhteelle. Kaikki energia piti käyttää itseensä ja siihen, ettei valitse taas “helpointa” reittiä, eli juoda murheet hukuksiin. Hän selvisi ja on nyt onnellinen ihminen. Kaikista ei tuohon ole.
Kaikki ihmisethän eivät toki ole samanlaisia, mutta usein tuntuu siltä, että alkoholisti kaataa vastuun omasta raitistumisesta kumppanille. Sitten kun asiat ei menekään niinkuin pitää, alkaa se kiukuttelu, kun se kumppani ei teekkään kaikkea sen eteen että alkoholisti ei sortuisi. 
Kirjoitit asiaa. Vaikka aikaa on kulunut yhdeksän vuotta, mistä sen tietää, vaikka menneiden käsittely on alkanut vasta nyt. Ne ON aiemmin vain haudattu. Korkki on nyt pysynyt kiinni, mutta väkisinkin miettii, että mitäs ne aivot nyt, kun saivat taas nautintoa. Herääkö ne saman tien vaatimaan lisää ja raittius on yhtä kovan työn alla kuin 9v sitten? Voi kun tietäisikin tulevan.
No niin, ohi on. Ja kuten niin moni muu tällä palstalla on sanonut, olo on helpottunut. Kyllä se henkinen luopuminen taisi tapahtua jo silloin toukokuussa. Kesällä alkoi taas herätä epäilykset ja sitten reilu viikko sitten, kun tulin töistä, mies mun luona umpihumalassa. Muutamaan päivään ei kuulunut sen jälkeen mitään ja yllättäen ei mullakaan ollut haluja ees tekstaria laittaa. Sitten kirjoitin pitkän meilin, jossa pyysin, että ihan itsensä takia hakisi nyt apua. Ja kirjoitin myös asioiden käsittelytarpeesta, että tuo 9v (tai oikeestaan 
on ollut sitä kuivaa juoppoutta. Tehnyt sen joko toisten tahdosta tai sitten vain näyttääkseen muille, että pystyy olemaan juomatta. Kaikkea sellaista ja ihan asiaa, ei syyttelyä. Lupasin myös että jos oikeesti hakee apua ja se oma tahto siinä näkyy, mä olen tukena, muuten en voi luottaa. Laittoi välit poikki 
Perheelleen valehtelee, ettei oo mitään juonut ja mä oon hullu valehtelija. No, laitoin lapsille tuon meilin ja hänen vastauksen, niin eivät taida isäänsä uskoa. Mulle on sama mitä musta sanoo, lasten kuitenkin toivon tietävän totuuden. Likat ainakin uskoo mua. Itse en tunne vihaa, en katkeruutta. Surua vain tuon miehen puolesta. Ja sitä helpotusta, kun kesä meni jo sen kiukuttelua kuunnellen.
No nyt päätös on tehty, hyvä. Ja kyllä minäkin tiesin haluavani jo pois aiemmin, piti pari retkahdusta vielä katsella kun jotenkin vielä uskoi kykenevänsä toista raitistumisessa auttamaan. Onneksi sitten luovutti, hyväksyi ja sai rauhan. Ja oman elämän takaisin. Miksi tuhlata oma elämä toisen auttamiseen kun se toinen ei oikeasti apua halua vastaanottaa? Olen kuullut, että pitkästä raittiudesta kun retkahtaa voi tuo raitistuminen olla todella työlästä, monet eivät siihen enää kykene. Tai eivät halua, ehkä eivät sitä raitista tai kuivaa elämää niin kummoiseksi kokeneet, mukavampaa välillä kännätä. Mikä minä olen toiselle sanomaan kuinka elämänsä elää, eläköön tavallaan. Elä sinä elämäsi omalla tavallasi, älä anna vuosien kulua hukkaan yrittäessä mahdotonta, haluttoman raitistamista. Voimia ja iloa elämääsi! 