Miten te alkoholistien puolisot jaksatte?

Kotikanava
21

Moikka Karpalo! Kiitos kysymästä, hyvin täällä sujuu. Puolison kesäloma on jo ohi ja hän on palannut jo töihinsä. Itsellä vielä kaksi viikkoa kesälomaan. Tuntuu, et oon jo aivan puhki.

Puolison kesäloma meni tosiaan sohvalla maaten, pleikkaria ja tablettia pelaten sekä telkkua katsoen. Ja syvään huokaillen. Hänellä kun ei ole enää mitään tekemistä, kun ei saa juoda.
Kesäloman kolmannella viikolla yritin hänelle kauniisti ehdottaa näitä kotoa löytyviä kestotöitä, kuten tiskikoneen tyhjennys. Tiskikoneen oma-alotteinen tyhjennys ei suju. Tätä työtä ei kyetä havaitsemaan, ellei siitä erikseen hänelle mainita. Uudelleen täyttö ei sit enää sujunut, vaikka altaassa oli jo komea tiskivuori. Siitä uudelleen täytöstä kun ei oltu sanottu mitään.
Näissä hetkissä yritän jaksaa hengittää rauhallisesti sisäänpäin, vaikka pään sisällä meinaa räjähtää.

Pitkään myös mietin, olenko jotenkin vastuussa hänen lomanvietostaan? Pitäisikö minun aktivoida häntä jotenkin? Hän kokee, ettei voi mennä mihinkään, kun perheen sisäisiä resursseja jaettaessa hän jäi autottomaksi. Kunnes tajusin antaa itseni relata. Miksi ihmeessä olisin vastuussa aikuisen ihmisen elämästä?

Oma loma alkaa vahvasti pikaisella risteilyllä. Meen sinne sukulaisen perheen ja omien muksujen kanssa. Puoliso lupasi jäädä kotiin hoitamaan lemmikkejä. Toivon todella, että lemmikit tulevat hoidetuksi.

Suunnittelin myös pikaista visiittiä johonkin leirintäalueelle. Pakotan ainakin yhden muksun mukaan. Sittenhän noilla alkaa jo koulut. Olisi oikeasti kiva käydä yksin jossain. Äidillä ja kotiseudulla. Jos olisi passi, voisin poiketa vaikka ulkomailla. Mutta kun on jatkuva pelko perseessä siitä, että se korkki aukeaa, kun minun perävalot katoaa ja sit lapset jäisi tänne niin hemmetin yksin. Ainakin siis henkisesti yksin.

Huomiseksi suunnittelin kaverin kanssa menoa terassille, jossa tarjolla myös elävää musiikkia. Toivon todella, että se piristäisi.

Tänään puoliso vei yhden lapsen kanssa kaksi koiraa lenkille. Lapsi ja koira tulivat aiemmin kotiin. Puoliso meni toisen koiran kanssa pidemmän lenkin. Lapsi tuli mulle tästä ihan erikseen sanomaan. Laitoin lapsille whatsapissa viestiä, et näin koirat on tänään lenkitetty ja että aloin jo miettiä, et oliko iskällä juomapullo lenkillä mukana ja se kaipasi omaa rauhaa, et sai sen juoda. Lapsi kuittasi mun viestiin, et hän mietti jo samaa.
Me ollaan näin kipeitä.

2 tykkäystä
22

Puolison puheista rivien välistä kaikuu yhä hänen jo vuosien varrella tutuksi tullut toive siitä, että minäkin joisin. Hänellä on toive, että minun pitäisi mennä hänen kanssaan terassille. Eikä siinä, voinhan näin tehdäkin. Voisin juoda siellä yhden ja tulla kotiin. Hänkin saattaisi tulla kotiin, mut tissuttelisi sitten salaa kotona. Enhän mä mitään silloin voisi valittaa, ku olisin itsekin juuri juonut. Alibi pitää osata huolella rakentaa.

En ole absolutisti, mutta tämä tilanne on tehnyt minusta sellaisen. Tähän saakka tämö on mennyt niin, että jos minä juon, hänenkin pitää saada juoda. Ja vaikkapa en joisi, hänen pitäisi silti saada juoda.

Mun salasähköpostista löysin vanhan tekstin vuodelta 2021. Olin autuaasti unohtanut, että silloin(kin) oli ihan super kauheat ajat. Puoliso joi lähes kaiken vapaa-aikansa ja räjähteli ihan kaikesta. Sen jälkeen hän sai käyttöön verenpaainelääkkeet. Ne on kyllä todella rauhoittaneet sitä räjähtelyä.

2 tykkäystä
23

Hei piip,

Mukava kuulla, että siellä sujuu hyvin. Sinun lomasuunnitelmasi kuulostavat tosi kivoilta, otahan niistä kaikki irti. :sun_with_face:

On myös hyvä uutinen, että miehesi on ollut juomatta. Kertomassasi on kuitenkin paljon tuttua. Oma puolisoni valittaa myös tekemisen puutetta ja oikeuttaa sillä juomistaan. Eikä myöskään tee kotitöitä oma-aloitteisesti. Välillä pohdin, onko mies aikuistunut koskaan.

Pohdit, oletko vastuussa puolisosi lomanvietosta tai aktivoinnista. Mielestäni et ole. Minäkin lopetin ohjelmatoimistona olemisen, kun kaikki yhteisen suunnittelu oli minun harteillani. Ja mitä tahansa se olikaan, kännissä miehen piti siitä huolimatta olla.

Tästä (ja toki dokaamisesta) johtuen olen alkanut kysymään itseltäni mikä on “se hyvä”, joka tällaisessa suhteessa pitää. Rakkaus ei riitä - ainakaan enää. Olen aiemmin ajatellut, ja ajattelen kyllä edelleen, että miehelläni ja minulla on hänen selvinä hetkinään hauskaa yhdessä. Hän on luotettava, huumorintajuinen ja älykäs. Hän haastaa ajatteluani, on avarakatseinen ja olen oppinut häneltä paljon.

Tilanne on kuitenkin se, että nämä hetket ovat harventuneet. Mies on esimerkiksi kuluneen viikon aikana ollut kaksi iltaa juomatta. Viikkoon mahtuu kaksi kovempaa känniä, ja kolme iltaa “kourallinen” annoksia. Tänäänkin väitti lähtevänsä kävelylle, varmaan lähtikin, mutta kuppilaan. Ymmärrän siis täysin, jos sinä ja lapsesi pohditte taannoista koiralenkkiä ja sen tarkoitusperiä.

Ynmärrän myös tuon kuvaamaasi “tilanneabsolutismin”, teen itse sitä samaa. Saattaisin joskus vaikka yhden oluen juodakin, mutta se olisi miehelle “lupa” olla ihan sokka irti. Mutta - niinhän hän on joka tapauksessa.

Kyllä tällainen elämä väsyttävää on, ihan kenelle tahansa.

2 tykkäystä
24

Unohtui aiemmin mainita, että vaikka täällä tilanne ulkoisesti näyttäisi olevan rauhoittunut, ei ongelma ole suinkaan kokonaan poistunut.
Tiedossa kyllä oli, että kun taas ongelmasta ärähdän, alkon käyttö ei suinkaan lopu vaan muuttuu vaan huolellisemmin piilotetuksi.

Niin kävin nyttenkin. Täytyisi oppia muistamaan, että jos joku asia epäilyttää, niin sitä pitää osata epäillä.

Kävin siellä terassilla ja siellä oli kyllä kivaa. Oli jotenkin tosi ihanaa nähdä sellaisia hirveän tavallisia ihmisiä jotenkin ihan tosi pitkästä aikaa. Toi terassi oli tosi kiva, voisin mennä sinne keikoille toistekin. Kotiin tulin oman junnuni kyydillä. Se sujui tosi hienosti.
Kun palasin, kotona kaikki oli taas ihan ennallaan. Lapset kotona ja mies hyvässä maistissa.
Mut enhän minä siitä mitään voisi sanoa, kun olin juonut itsekin. Tämä onkin se yksi ongelmista. Kun minä poistun paikalta, korkki aukeaa heti.

Näin hiljan ihan sattumalta puolisoni todella pitkäaikaista kaveria. Sattui kerrankin olemaan sellainen paikka, jossa saatoin hänelle tästä ongelmasta puhua ihan avoimesti. Kerroin hänelle, miten meillä eletään. Hän lupasi soitella kaverilleen pitkästä aikaa.

2 tykkäystä
25

Moikka, pitkästä aikaa.

Kesä meni nopeasti ja kesäloma vielä nopeammin.

Ja mä taisin vihdoin löytää sen viisasten kiven, joka tämän jatkuvan hulluuden saa kuriin. Eli juurikin se puolison hyvä ja pitkäaikainen ystävän joka otti asian jaa tilanteen asiakseen :folded_hands:.

Nyt siis nautin rauhaisasta perhe-elosta olemassa olevilla resursseilla. Tietty huolettaa, ettei tilanne ehkä ole pysyvä, mutta just nyt nautin vaan tästä :heart:.

2 tykkäystä
26

Moikka @piip ,

Mukava kuulla, että siellä on ollut seesteisempää. Hyvä myös, että miehesi ystävä on ottanut alkoasian esiin miehesi kanssa. Saat vähän jaettua taakkaa omilta harteiltasi, ja mies saa näkökulmaa toiseltakin henkilöltä toimintaansa. :+1:

2 tykkäystä
27

Kiitos ihan tosi paljon kannustavasta viestistä! Ennätin nimittäin jo oikeasti huolestua, et aloinko hoitaa ongelmaa jotenkin tosi väärin ja että saisin tästä vielä kakkamyrskyn niskaani. Tällainen toiminta kun tuntuu nykyään olevan ihan tavattoman yleistä netissä.

On ollut tosi rakentavaa purkaa tätä ongelmaa täällä kanssanne. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille :heart:.

Yllätyin ihan itsekin siitä ilon ja onnen tunteesta, joka valtasi minut heti, kun huomasin puolison kaverin ottaneen otteen tilanteesta ja ilmeisesti annettujen ohjeiden olleen tähän hetkeen tosi toimivia. Tällä kaverilla sattuu olemaan ihan oman ammatinkin vuoksi kompetenssia tarttua tähän asiaan.

Tässä kohtaa huomaan pohtivani taasen, mikä ihme saa minut pitämään kiinni ongelmasta, joka ei edes ole minun ongelmani. Raha ja talous tietty.

Tajusin ihan vasta, että siellä pankissahan voi käydä neuvottelemassa ihan vaan omana itsenään. Jotenkin oon aina ajatellut, etten voisi yksin pankkiin edes mennä, kun asuntolaina on kuitenkin yhteisvastuullinen. Nyt pitäisi vielä saada aikaiseksi johonkin edes jonkunlaiset treffit pankin kanssa.

3 tykkäystä
28

Tämä on hyvä huomio. Omat rajat saattaa ongelmajuojan kanssa läheisriippuvuuden kehittyessä kadota ja luulee jotenkin että kaikki on siitä juoposta ja juopon toiminnnasta kiinni.

Ette tosiaan ole siamimaiset kaksoset, joten pystyt omalta osaltasi selvittelemään asioita ja pohtimasn vaihtoehtoja. Se varmasti rauhoittaa mieltä ja poistaa avuttomuuden tunnetta.

Tsemppiä! :hibiscus:

4 tykkäystä
29

Sain aikaiseksi edes kirjekurssia pankin kanssa asumiseen liittyvistä kuvioista. Pankin vahva suositus oli saada aikaiseksi keskinäinen sopu omaisuuden jakamisesta. Mikäli sellaista ei löydy, sitten ehdottivat lakiapua. Jokainen lainahakemus käsitellään omana hakemuksenaan. Kovasti mulle suositeltiin sieltäkin keskusteluapua hankalaan tilanteeseen.

Eli eipä löytynyt ratkaisun avainta sieltäkään.

1 tykkäys
30

@piip: Harvinaisen kurjia tilanteita nämä! Jaksamista! :mechanical_arm:

31

@piip: Hei, miten siellä jaksellaan?

32

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Ihmeen selkeää elämää täällä on nyt nähty jo hyvän aikaa. Olen aidosti yllättynyt.

Oon ollut täältä hetken poissa ja vaihdon sillä välin puhelinta. Sillä tuloksella, ettei mun tunnukset tänne enää toimineet enkä saanut aktivoitua niitä enää uudelleen. Siksi olen uudella tunnuksella.

Elämän selkeytymisen myötä mulle ja varsinkin nuorimmalle lapselle on tullut lisää voimia. Minä haaveilen lisäopinnosta ja pian on yhteishaku. Lapsi sai vihdoin raivattua huonettaan ja sai itselleen leveämmän sängyn. Nyt voin hengata lapseni kanssa hänen huoneessaan. Se on ollut kivaa.

Elämän selkeytymisen ja rauhoittumisen myötä mullekin on auennut, että onhan täällä vielä paljon jäljellä puhtaasti lapsiin liittyvää kasvatustyötä. Sitä olen tässä edistänyt.

Viimeksi meillä aikuisilla oli keskinäistä riitaa koulun jälkeen. Joulun suunnitelmat meni moneen kertaan uusiksi parista muuttujasta johtuen. Joulu meni lopulta mun lapsuudenkodissa ja mun mielestä se oli kiva. Mies kiukutteli ennen lähtöä ja olisi halunnut jäädä kotiin. Kun tätä vaihtoehtoa hänelle ihan tarjosin, hänen olikin sitten päästävä mukaan. Joulun jälkeen olin päättänyt, että nyt saa reissaaminen riittää ja pysyn hetken kotona. Sehän ei puolisolle sopinut, kun just silloin olisikin pitänyt lähteä hänen vanhemmilleen. Sinne ei voinut mennä vain hän itse, ei hän ja yksi lapsi tai hän ja minä, vaan aina on saatava sinne koko perhe mukaan. Lapset eivät olleet yhtään lähdössä enkä minäkään jaksanut. Lopulta otin vain auton ja lähdin kylille tuulettamaan päätäni eikä kukaan siten päässyt mihinkään. Lapsille laitoin koko ajan viestiä tilanteesta. Nuorin lapsi päätti, ettei hän jää kotiin katsomaan raivoava isää ja vaati päästä mun mukaan autoilemaan. Sovittiin treffit ja lapsi hyppäsi kyytiin. Tämä lapsi on vastustanut eroa paljon eikä haluaisi muuttaa pois talosta. Tällä kertaa meillä oli oikein aikaa katsella ulkoapäin sitä kerrostaloa, mihin tästä olisi realistista muuttaa. Lapsi itsekin alkaa ymmärtää yhä selkeämmin, miksi asuminen meillä ei aina oo niin sujuvaa.

Tässä kohtaa mietin sitäkin, et missä kohtaa sitä ihminen alkaa olla sen ikäinen, että se saa päättää omasta tekemisestään ja olemisestaan? Ainakaan 40v ei tähän vielä riitä.

Alkuviikon kauppareissulla mietin, että millaistahan mun elämäni olisi, jos vieressäni ei olisikaan henkilöä joka huutaa ja raivoaa mulle sekä dissaa mua jatkuvasti. Tämä dissaaminen tehdään toki hienovaraisesti huumorin varjolla. Edes autoa en osaa ajaa oikein ja kaupan pihassakin pysäköin auton väärään paikkaan. Paikka oli kyllä ihan virallinen ruutu, hän itse vaan olisi valinnut toisen ruudun.

Toivon, että pääsisin opiskelemaan. Lisäopinnot voisi tehdä terää (tai sit oon täällä itkemässä niiden työläyttä).

1 tykkäys
33

Hei @Piip1 , kiva kuulla kuulumisiasi. On ilahduttavaa, että sinulla on ollut paljon myönteisiä asioita ja tapahtumia. Opiskelu kuulostaa tosi hyvältä jutulta, pidän peukkuja yhteishakuun! :blush:

Jäin pohtimaan tuota “millaista elämä voisi olla ilman dissaavaa henkilöä”. Ensimmäinen ajatukseni oli vastata “kevyttä”, mutta toki ymmärrän että asiat eivät ole yksinkertaisia. Ideaalitilanteessa toinen ei dissaisi lainkaan - tai lopettaisi sen. Mutta jos niin ei käy, niin tuota ajatusta on oikeasti hyvä punnita. :+1:

1 tykkäys
34

Moikka kaikille taas pitkästä aikaa! Olen nyt kesälomalla ja ajattelin sen kunniaksi tännekin jotain kirjoitella. Onhan näitä omia kirjoituksia hauskaa lukea itsekin ja huomata, miten elämä lopulta on vain hidasta kiirehtimistä.

Täällä elämä rullaa entisellään.

Lapset ovat päässeet elämässään ja opinnoissaan eteenpäin ja se on ilahduttavaa. Onnistuin päivittämään keittiötäni parilla uudella kodinkoneella ja ostin, kun halvalla sain, robottileikkurin avuksi nurmikon hoitoon. Tänä kesänä tuskin tulee lomailtua kotipihaa kauempana, joten nautitaan sitten vaan tästä.

Hieman jopa yllättäen puolisolla on korkki pysynyt kiinni. Toisaalta kun yhdestä ongelmasta päästään, saattaa uusi ongelma olla jo ovella. Niin nytkin. Puoliso on alkanut laihtua voimakkaasti. Omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa, tosiasiassa hän on torkkunut sohvalla lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikansa. Ei hän toki ole ollut mikään superpuuhastelija ikinä, mutta tämä totaalinen voimattomuus on uutta.

Olen hyvin tietoinen siitä, että alkoholi ja nikotiini ovat syöpää aiheuttavia tuotteita. Mihinkään lääkäriin ei tässäkään kohtaa voi mennä, vaikka meistä jokainen sitä vuorollaan ehdottaa ja välillä jopa vaatiikin. Töissä puoliso on kyllä käynyt tunnollisesti. Tämä on jopa hieman outoa häneltä. Huimauskohtauksia hänelle tulee entistä useammin. Hän valittelee jatkuvaa äänen käheyttä, “jokapaikankipuja”, lannerangan kipua/jähmeyttä, jatkuvaa voimattomuutta. Mielestäni oireet on jopa aika selkeät. Sen verran olen kuitenkin realisti, etten voi syödä, juoda, käydä lenkillä tai lääkärissä kenenkään puolesta. Tästä puhun myös lapsille.

Ilmassa ei siis ole pelkästään hyviä merkkejä. Sen verran olen realisti myös kodinhoidon osalta, että hankin jo itselleni apuja pihan ja kodinhoitoon elektroniikkaosastolta.

Ihan pian on yhden lapsen rippijuhlat. Niitä kohti!

3 tykkäystä
35

Moikka @Piip1, kiva kuulla sinusta. Mietinkin taannoin, mitä sinulle kuuluu.

Näinhän se elämä näyttää menevän; jos jotain hyvää niin jotain huonoakin. On ilahduttavaa kuulla, että teillä on juhlat tiedossa ja lapsilla muutoinkin asiat tolallaan. Hyvä myös, että olet saanut myös uusia laitteita kotiin - kyllä ne kummasti arkea helpottavat.

Puolisosi tilanne kuulostaa kieltämättä huolestuttavalta. Olet ihan oikeassa siinä, ettet voi tehdä määrääsi enempää asiassa. Sitä kuitenkin toivoisi, että toinen hakeutuisi lääkäriin ennen kuin on liian myöhäistä - nythän tilanne voisi olla vielä hoidettavissa. Voimia! :heart:

1 tykkäys