Hei! Eli olen uusi tällä palstalla, kerron vähän taustoja. Pelaaminen tuli tutuksi nettikasinoilla varmaan joskus v. 2012… Meni vuosia ihan ok, hupipelailua vaan sillon tällön. Sitten tuossa 2015-2016 tulikin vähän isompia potteja, joitain tuhansia aina sillon tällön. 2016 loppukesästä se homma sitten karkasi; eka pieniä pikavippejä, sitten kulutusluottoja jnejne. Lopen joulukuun alussa tilanne oli se, että lainaa oli kertynyt 30 000 e. Ja risat. Sillon kerroin miehelle, koska ahdistus kasvoi niin hulluksi. Olin täysin pelaamatta n. puoli vuotta kunnes tänä kesänä tuli jostain kasinolta viesti että olisi rahaa makaamassa pelitilillä. Taas karkasi. Kuukauden pelailin, sitten oli taas se tilanne että rahaa ei ollut mihinkään ja piti taas myöntää miehelle. Vaan nyt se ei loppunutkaan tuohon. Taas ollaan vähän plus-miinus-nolla tiliä tehty kasinoilla kunnes nyt tällä viikolla pelasin jonkun satasen säästöistä, pari sataa käyttörahaa, lainasin kaverilta jonkun verran, talletin puhelinlaskulla jne. ja oon ihan p.a. En tiedä miten selviän tästä. Miten kerron miehelle… Itsemurha pyörii välillä jo vaihtoehtona mielessä, sen verran suuren pettymyksen olen aiheuttanut. Tämä olo on yhtä tuskaa. Ahdistaa ja rintaa painaa. Olen nyt selvitellyt esto-ohjelmia jne. Harkitsin jo myyväni puhelimeni ja hankkivani perus näppäin luurin estääkseni pelaamisen puhelimella…
Noh. Tämmönen tarina. Pakko oli purkaa jonnekin. Jos se edes vähän helpottaisi oloa…
Samanlaisia tunteita ja yhtä pitkä peli historia. Mulla on sitä velkaa se 50k+ korot tekee mukavasti päälle, tällä hetkellä täysin umpikujassa jatkuva mietintä vaikkei se auta mitään. Harkitsen itte UO:ta jotten enään velkaantuisi, tuntuu oelvan ainao vaihtoehto tuohon pelaamiseen, mutta ala on myyntiala joten kusessahan sitä oltais. Toisaalta voihan sitä aina uudelleen kouluttautua. En tiedä mistä hakisin ammatti apua, ei tää taida muutenn selviytyä mitenkään… EN tiedä mitä ajatuksia sulla on tuosta ammatti avusta? Oletko harkinnut?
Kertominen auttaisi mieltä, mutta tosiaan pettymyksien tuottaminen on ahdistavaa, toisaalta omaa päätänsä sitä hakkaa seinään…
Itsellä jo hyvinkin hiipinyt ulosottoon tässä laskuja, soitin siis sillon vuoden vaihteessa velkaneuvontaan ja sieltäkin kehoitti antaa mennä vaan. Nuo velat ei varsinaisesti enää jaksa ahdistaa. Kylläpä se uo sieltä omansa ottaa.
Tuolloin viime vuoden lopulla tilanne meni niin pahaksi ahdistuksen kanssa että menin päivystykseen ja sieltä kautta sain lähetteen a-klinikalle. Oon siellä käynyt juttelemassa vaan en ole pystynyt myöntämään että olen taas ratkennut pelaamaan.
Miehen reaktio pelottaa eniten. En missään nimessä osaisi kuvitella elämää ilman miestäni, rakastan häntä aivan älyttömästi. Pelottaa ja ahdistaa onko nyt se viimeinen niitti miehelle ja tämän takia ero tulee… Tekisi mieli itse lähteä. Pakkais nyt vaan kamat ja painuis muualle. Ettei tarviis tulla hylätyksi. Kertomattakaan en voi jättää koska mies tietää että mulla pitäis olla rahaa yhteisiin hankintoihin.
Ahdistaa. Todella paljon.
Tänään vielä viimeiset roposet laitoin “voittaakseni edes osan takaisin” ettei tarvitsisi myöntää tätä asiaa. No eihän sieltä mitään tullut. Nyt olenkin aktiivisisesti sulkenut pelitilejäni. En vaan usko että mies enää nielee tätä “ei enää koskaan” selitystä… Noh, illallapa tuo selviää. Täytyy koittaa alkaa touhuamaan jotain josko saisi ajatuksia siirrettyä muualle.
Pelit loppu 31.8.2017 klo 8.40.
Soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Ei nyt kuitenkaan eroa ehdottanut vaan oli ymmärrettävästi vihainen. Itkettää ja ahdistaa. Miksi taas petin luottamuksen… Ja miksi sitä herää tilanteeseen vasta sitten kun on jo tosi pahasti asiat solmussa…
Hei Ahdistunut87. Sulla on jo hyvä alku, kun löysit tiesi tänne ja sait jo miehellesikin kerrottua. Alku on aina hankalinta joka asiassa. Nyt kannattaa panostaa tosissaan siihen että saa oman päänsä mukaan tähän pelaamattomuuteen. Lue niin paljon kuin vain jaksat täältä noita muiden kertomuksia. Peluurin puolella taas on enemmän tietoa, juurikin pelilogiikasta/talon edusta ym, jotka nekin saattavat auttaa kun ne sisäistää. Peluurissa toimii myös auttava puhelin arkisin, sekä chatti muutamana päivänä viikossa, jos tuntuu että tahtoisit jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Toivotan sulle joka tapauksessa päättäväisyyttä ja sitkeyttä tähän alkumetreille! Itsellä alkoi siinä 3 viikon jälkeen helpottaan, mikä sinänsä ei ole hurjan pitkä aika jos miettii ihmisen elämää. Toki tää taistelu on ikuinen, mutta siis helpottaa kyllä ajan myötä. Tsemppiä ja paljon lisää pelaamattomia päiviä sulle!
Kovasti oonkin täällä tekstejä lukenut. A-klinikalle pitäisi varmaan kanssa soittaa ja varata uusi aika (edellinen oli eilen vaan unohdin sen kokonaan…) ja myöntää sielläkin että pelihommiksi meni. Tänään oon tehnyt töitä tehdäkseni pelaamista mahdottomaksi. Laitellut kasinoille infoa että peliriippuvainen täällä hei, tilit lopullisesti kiinni. Lisäksi tilasin Nordean tunnuslukulaitteen että voin poistaa pankin mobiilisovelluksen (sieltä kun tunnuslukulistat jää nyt kokonaan pois käytöstä). Täytyy nyt alkaa keskittymään siihen että saisin velat sutjakasti maksettua, tässä miehen tuki vaan todella tarpeen koska olen muutenkin melko höveli rahankäyttäjä (ollut aina).
Pahin ahdistus helpottanut, helpotti oikeastaan heti kun sain miehelle sanottua. Tästä voi mennä vaan eteenpäin, kohti pelivapaata elämää 
Moi Ahdistunut87 Hyvä kun olet täällä,ja olet rohkeasti kertonut miehillesi. Tukea varmasti kaipaat, ja toivottavasti miehesi antaa sitä sinulle. Olisi varmasti hyvä, jos näin alussa hän kysyisi sinulta päivittäin miten on mennyt pelaamisen suhteen, ja että rehellisesti voit sille kertoa, ettet ole pelannut. Saat silloin olla ylpeänä itsestäsi ja miehesi voi olla ylpeänä sinusta. 67anne67 kirjoittikin jo neuvot, alku on vaikein ja on äärimäisen tärkeä, että saat nyt pelaamattomia päiviä ns. vyön alle.
87 vissiin tarkoittaa sun syntymävuoden? Olet siis vielä melko nuori, ja nyt on se aika saada raha-asiat kuntoon 
Nöyrästi vaan velkojen pois maksamaan. Älä itke menetettyjen rahojen perään. Niitä ei ikinä saa takaisin, päinvastoin, kuoppa ainoastaan syvenee mikäli luulet voivasi voittaa rahat takaisin.
Kovasti tsemppiä!
-87 on syntymävuosi juu. Tuttua huttuahan nää pelaamatta olemisen oirehdinnat on, tosiaan puoli vuotta meni ilman. Sitä vaan oli niin tyhmä että ajatteli voivansa palata vielä semmoseen sillon tällön hupirullailuun… No eihän semmonen enää onnistu. Se on vaan oltava pelaamatta kokonaan. Aika hyvä fiilis nyt tulevan suhteen. Laskut on ollu ja kerääntyny jo yli puoli vuotta niin niiden kanssa on oppinut elämään. Ne kyllä alkuun ahisti todella voimakkaasti. Täällä on kyllä hyviä tekstejä; aika voimaannuttavaa ollut lukea muiden juttuja.
Hienoa että kerroit, asiat tuppaa järjestymään. Olen huomannut ettei saisi lepsua kun luulee jo hallitsevansa kuukausien jälkeen pelaamisen. Itsellä yleensä karkaa lapasesta heittämällä kiskalla vaikka jonkun betsin ja kun osuu niin sit panokset kovenee ja hetken päästä onkin ruljanssi päällä. Joskus taas pienellä “100” koitalla casinolla ja helpostihan se menee siihen että kohta on taas kaikki ryssitty. Se piru kun ei tunnu sieltä katoavan.
Tuntuu ahdistavalta käsitellä itseään ns. nolla toleranssi tyyppinä pelien suhteen, mutta näin se vaan olis tehtävä. Varsinkin kun on taipuvaista addiktoitua helposti erilaisiin asioihin. Varmasti monelle samaa vikaa, itse en ole vielä rohjennut kertoa lähimmäiselleni viimeisestä retkahduksesta. Tosin se maksoi sen 25k+ korot päällä jotka ovat suht koht paljon… Viikossa ehtii moneen junaan 
Kylläpä kuulostaa tutulta. Ittellä pelaaminen on alkanut joskus 2000 luvun vaihteessa ja 04 on diagnosoitu ihan pelihimo. Tappiot oli silloin pienempiä mutta ahdistus ja itseinho ihan samaa luokkaa kuin nyt. Oon siis vuosien tauon jälkeen ratkennut pelaamaan tammikuussa, sain asian kerrottua avopuoliso ole toukokuussa ja järkytytys oli suuri, koska olen ratkennut 8vuoden suhteen aikana 2kertaa aiemminkin, tosin tappiot oli huomattavasti pienemmät. Olin kesäkuun pelaamatta, mutta heinäkuussa ratkesin. Voitin netti Casinolla 28k ja sit kotutin, viikko meni nii laitoin pelitilille 3k voitin 15k, se ei koskaan kotiutunut ja lopulta se pankkitilillä oleva 25k meni takas Casinolle. Niillä ois kummasti lyhentänyt pelivelkoja joita on nyt yhteensä 100k. En vaa tajuu miks ratkesin tammikuussa pelaamaan ku just oli kaikki lähtenyt rullaamaan, arki rahallisesti ei ollu mitään hätää, ehkä se 13vuotta maksettavaa hometalosta painaa mieltä ku siitäkin velkaa vielä 136k. Siis avopuolison kaa yhteensä. Nyt ku hän sai minusta ulos et kui paljon sitä pelivelkoja on niin ilmoitti heti kun saa järjestettyä vakuudet asuntolainan omalle puoliskolle nii lusikat menee jakoon, ei oo viimeiset 2viikkoa ku haukkunut mua ja että mun läsnäolo ahdistaa ja ällöttää. On se hirteen veto ollu tässä ittelläkin mieles, aa oon käyny säännöllisesti ja psykologilla sekä viimeksi tiistaina psykiatrilla hakee pillereitä jotta ei vaipuis pimeyteen… Mun velka yhteenveto. 68000 asuntolaina 500€/kk, 100000€ pelivelkoja 1700€/kk. Sit siihen päälle vielä vuokra 350€/on + ruuat yms. Tulot 2200€-2800€/on netto. Hävettää, vituttaa, inhottaa… Töissä koitan jaksaa käydä ku ainoo miten voin mitää maksaa pois, vielä ku pysyisi pelaamatta…
Tervetuloa mukaan matkalle vapauteen, Ahdistunut87 ja muutkin! Täällä Valtissa todellakin on tosi paljon hyviä tekstejä, jotka auttavat taistelemaan eteenpäin tällä pelaamattomuuden vaikealla rintamalla.
Täällä nyt menty pelaamatta, eikä se asia ole houkuttanutkaan. Puoliso oli ilmeisesti mun isän kanssa (taas) tästä tilanteesta puhunu ja he miettineet yhdessä miten toimia etten retkahtele. Onneksi isä on sitten miehelle tukena ettei joudu yksin näiden asioiden kanssa painimaan. Mies muutenkin ihan selvästi ahdistunut kun rahaa nyt niin vähän… Jotenkin itsellä sellainen olo että mä tästä kyllä selviän. Saan nuo perkeleen velat maksettua hiljalleen ja pystyn nauttimaan elämästä ihan uusin ajatuksin. Nyt vaan kyllä tosiaan rahatilanne ahdistaa vaan kyllä se tästä. Kun saisi pään kuntoon. Tulossa jossain välissä perintöäkin sen verran että suurin osa veloista tulee kuitattua, siihen mennessä kun vaan pääsisi oikeille raiteille. Tokihan sekin vituttaa että nekin rahat menee pelivelkoihin, oishan nuilla voinu muutakin tehä. Mähän en tosiaan tiedä paljon tämänhetkinen velka on, joku 30 000 e niitä oli vaan siihen kun korot ja kulut päälle ni onhan se varmasti tällä hetkellä melko jäätävä summa. Plus opintolainaa vähän vajaa 7000 e. Huhhahhei.
Vaan päivä kerrallaan. Kyllä me elämästä selvitään, kunnes luonnollisesti kaikki kuollaan 
Ja tuosta riippuvuuksien kirjosta, tätä oon itekin käsitelly a-klinikalla. Oon siis ollu varmaan aina johonkin riippuvainen. Millon mihinkin; lapsena varastelin, sitten tuli rööki, alko, teininä huumeita (onneksi se sentään jäi), siivous (kyllä, tähänkin voi kehittyä riippuvuus), juoksu, työnteko. Kaiken oon vetäny överien kautta. Pitkään meni jollain tapaa ok vaan sit nuo pelit vei mennessään. Oonkin pohtinu onko kyse varsinaisesti peliriippuvuudesta vai tarpeesta jatkuvasti tyydyttää jotain tarvetta jota en tunnista. Tai siis tokihan tääkin nyt riippuvuus on, suottapa tuota kieltämään. Mutta mistä se kumpuaa onkin asia erikseen.
Ääh. Päivitelläänpä vielä tälle iltaa kerran… Mies alkoi laskuja tonkia ja kauhea hermoaminen kun kaikki laskut laahaa kuukauden jälessä. Tämä tilanne kyllä ollu jo pidemmän aikaa kun palkkapäivä vaihtui eikä tällä ole mtn tekemistä pelihommien kanssa… Ärsyttää ja ahistaa kun mitäpä tälle nyt tänään voi kun tilillä ei ole kuin euro… Että mitäpä noille nyt voi tehdä. Aina kuitenkin olen normilaskut maksanut niin nyt yhtäkkiä veti tästäkin stressit. Huoooh. Ei kai se auta kun alkaa maksamaan joka sentillä laskuja että saa kirittyä nuo, siinäpä sitten mies ostelee ruokaa kaappiin.
Hei ahdistunut87. Väliin kannattaa muistuttaa itelleen niitä positiivisia puolia. Miehesi yrittää varmaaankin vain auttaa ja toki ihmiselle joka ei jätä laskujaan maksamatta jo sekin että ne on kuukauden myöhässä voi olla iso juttu. Hän kuitenkin jäi rinnallesi ja yrittää isäsi kanssa löytää keinoja sun auttamiseksi ja se on hyvä juttu! Ehkä kannattaisi keskustella asiasta hieman lisää ja vaikka yrittää sopia että hän huolehtisi ruokalaskusta seuraavan kuun jos siten saisit ne muut laskut ajan tasalle? Toisen tilanteeseen on paha mennä neuvoja antamaan, kun ei tiedä koko totuutta. Itse olen jo vuosia huijannut itseäni väittämällä ettei mulla ole pelivelkoja. Vasta nyt syvempi mietiskely kertoi lopulta totuuden. Velkasaldoni olisi huomattavasti pienempi mikäli en olisi pelannut. Pelaamillani rahoilla monen asian olisin voinut vain ostaa, eikä niitä varten olisi velkaa tarvittu. Tällä hetkellä olen jo sitä mieltä että kaikki velkani ovat pelivelkoja vaikka niistä suurin osa onkin otettu täysin muuta varten. Tsemppiä sulle taistoon, hyvin oot ainakin keinoja jo löytänyt. Hyvä tuosta tulee, huomenna jo eka viikko selätetty!
No juu. Totta tuossakin joka sana… Velkaa tosiaan on lähinnä vain pelihommista mutta jos olisi jättänyt pelaamatta niin olisi voinut hyvinkin kiriä nuo maksut ajan tasalle. Uskon että voidaan tämä asia puhua. Mies vaan on tottunut siihen että sitä rahaa aina on. Itse taas tottunut siihen että aina vähän sinnitellään.
Moikka. Hienoa että olet ollut pelaamatta ja miehesi on selvästi huolissaan sinusta ja haluaa löytää keinoja auttaa sinua. Meillä on niin että kun toukokuussa kerroin avopulisolleni peli ongelmasta joka on 8.5 vuoden suhteen aikana 3-kerta. Niin olemme koko ajan erkaantuneet toisistamme, olen saanut kuulla kuinka olen kaiken pahan ja epäonnen alku ja juuri. Mm. Hän masentui 2011, 2012 ostimme talon joka olikin homeessa, 2014 muutumme vuokralle ja talo sekä velka siitä roikkuu mukana. Kaikki minun syytä. Itse en valitettavasti ole pystynyt olee pelaamatta. Olin kotiuttamassa 30k netti Casinolta, mut kaikki meni takaisin. Mutsi oli aavistellut että kaikki ei ole hyvin ja viime sunnuntaina ku kävin porukoiden luona niin siellä oli isovelikin eli ns perhe palaveri. Päätimme että enää en siirrä yhtään “katkaisuun” lähtöä. Sainkin tänää maksusitoomuksen ja nyt valitsen parhaimman hoitopaikan. Eli nyt sovin työpaikan kanssa asiasta, ovat tietoisia että hoitojakso on tulossa. Elikkä 1kk:n mittainen laitos jakso on tulossa, mut sitä ennen on vielä velkaneuvontaan aika. Vielä on luottotiedot OK mut pommi on jo viritetty, ku pelivelkoja on 100k. Toivoisin vaa et avopuoliso pystyisi mua jotenki tukee tässä asiassa, eikä vaa nälvisi. Joutunut olee kotona kuin varpaillaan ettei toinen vaa suuttuis… Ei muuta ku koittaa kaikki pitää lippu korkealla, niin minäkin pyrin pitämään.
Päivitelläänpä vähän. Aika hyvin on nyt menny. Oon hupirullaillu ulkomaalaisilla casinoilla ilman rahaa nyt jonkun hetken ja se tuntuu tyydyttävän mun pelihimot aika hyvin. Mutta muuten ahistaa. Täytyisi varmaan täysin päästä peleistä eroon että voisi nauttia elämästä lasten ja perheen kanssa. On tämäkin yksi kirous. Varasin aikaa a-klinikalle taas ja nyt aion rehellisesti kertoa näistä pelihommista siellä.