Ajattelin tässä purkaa sydäntäni tälle palstalle kun aina silloin tällöin olen näitä keskusteluja käynyt lukemassa mutta rohkeus keskusteluun tai purkaa omia juttujaan on tähän asti uupunut.
Kävin tuossa muutamia kuukausia sitten ottamassa pikku breikin tällaisessa yksityisessä hoitokodissa, mutta se kokemus ei ollut siinä mielessä kovinkaan kannustava kun se ei tuntunut oikein omalta. En olisi sinne edes halunnut mennä mutta exä soitti lastenvalvojalle eräänä iltapäivänä kun olin erehtynyt muutaman oluen ottamaan puita tehdessä. Lasten tullessa minulle olisi ollut reilusti nolla promillea mutta hän ei sitten lasten kanssa luokseni saapunut. Toki nytkin hän yrittää saada lapsen huoltajuutta jotta saisi enemmän asumistukea ym. muita tukia, ja tämän hän on suoraan myöntänyt.
Koin silloin niin kovaa häpeää teostani, vaikka se oli kaikilla mittapuilla ihan mitätön mutta minkäs sille teki kun noissa eroasioissa on koko ajan niin herkkänä jo muutenkin. Tosiaan tuon seurauksena käväisin sitten kuukauden kuuntelemassa suurempia viisauksia alkoholin vaaroista ja haitoista. Tiesin jo lähteissä että minulla ei ole aikomustakaan vähentää alkoholin käyttöä sillä viimeisen 4-5 vuoden aikana on tullut käytettyä 3-4 viikonloppuna vuodessa. Silloin käytän vain olutta ja ehkä ihan kevyesti viiniä. Silloinkaan en juo itseltäni tietoisuutta pihalle tai järkky kännejä vaan ihan hilpeän kumaran…
Olen jo alkanut tulla siihen tulokseen että ihmiset minun ympärillä ovat enemmän kiinnostuneita minun tekemisistä kuin itse olen. Tarkoitan vaan tällä sitä että edes omassa kotonaan ei tunnu siltä että voisi olla rauhassa vanhempieni tai exäni soitteluilta.
En tiedä oikein miten tähän koko asiaan tulisi suhtautua sillä en edelleenkään koe että minulla olisi mitään normaalia suurempaa ongelmaa alkoholin suhteen… lähinnä ne ongelmat on tuossa normaalia uteliaammassa lähipiirissä. Onko minun tuollaisella alkoholin käyttömäärällä pakko koko ajan miellyttää muita… onko minun pakko syyllistää itseäni jos noin vähän tulee viinan kanssa läträttyä. Tämähän voi tietenkin jonkun korvissa kuulostaa selittämiseltä ym… mutta eikös oikein nautittuna suolakurkkukin ole hyvää 
Muutamaan kertaan olen yrittänyt miettiä että mikä saa minut ottamaan edes tuon verran…? Syynä minulla on ollut tämä karsea parisuhdekarikko ja sellainen pikkuinen irtiotto tästä normaalista arjesta. En ole mistään asioista katkera tai muutenkaan huonolla mielellä… enemmänkin “olemisen sietämätön keveys” saa hymyn kasvoilleni…
Kun kävin siellä “hoitokodissa” tilanne oli melkein kuin kuukauden kestävä vitsi. Elämänhallinnalliset asiat olivat ihan kivoja, mutta kukapa ei niistä keskusteluista nauttisi. Toisaalta kaikki se muu keskustelu siellä tuntui jotenkin kaukaiselta… raittius, raittius, raittius… Mitä se kiinnostaa jos ei ole aikomustakaan lopettaa noita vähiä alkoholin käyttö kertoja.
Sanotaan että siinävaiheessa alkoholin käyttö on ongelma kun siitä tulee ympäristön ongelma. Minä joskus ihmettelen että mitähän pahaa sitä on edellisessä elämässä tehnyt kun joka asiasta kokee olevan tilivelvollinen joka suuntaan. Noiden kaikkien säätämisten jälkeen yksi asia on ainakin tapahtunut… Ammatillinen itsevarmuus on ainakin ollut kateissa jokaisen viinankäyttökerran jälkeen ja kauan. Sitä kun sai exältä ämpäritolkulla korvamakeaa jokaisen viinankäyttökerran jälkeen niin sitä on alkanut pelkäämään alkoholin käyttöä jo ihan sen takia että “mitäs jos huutaminen alkaa taas”.
Toisaalta senkin kanssa olen oppinut elämään. Minulla todettiin -07 paniikkihäiriö ja kun vielä puhun ja esiinnyn ammatikseni niin se diaknoosi oli ihan järkytys. Mulla tuli niitä kohtauksia 2-4 kertaa viikossa pahimmillaan ja sitä siihen lääkäri määräs käytettäväksi Diapamia. Noh… noita lääkkeitä en ole kyllä käyttänyt ollenkaan viinan kanssa tai krapulan hoitoon. Muutenkin pelkään käyttää mitä tahansa lääkeitä.
Olihan muuten tuosta pikku breikistä sellainen hyöty että kun oppi paremmin käsittelemään asioitaan niin noi paniikkihäiriöt jäi melkein kokonaan pois. Tuon intensiivi hoitojakson jälkeen niitä on tullut enään n. 1 krt/3-4 viikkoa kun se pahimmillaan oli että joka toinen päivä puurot jäi kurkkuun kiinni.
Palataan ja hyvää työviikkoa sinullekin.