Ja tuo aloitus “miten saan mieheni raitistumaan” on toisaalta hassu, vaikka sitä siinä tilanteessa niin ajattelee… Eihän asioita ole oikeus vaatia tai päättää toisen puolesta, että mikä hänelle on parasta tai mitä hänen pitäisi haluta. Ei ole kyllä juopollakaan oikeutta miettiä, miten saan puolisoni pysymään tässä vaikka juon…
Jälkeenpäin tajuan, että oikea kysymys on “miten saan oman elämäni sellaiseksi, että minun on hyvä olla?” Sitä kun alkaa miettiä ja siihen tähtääviä ratkaisuja tehdä, on jo paljon selvemmillä vesillä. Läheinen on yhtä sokea kuin juoppo; odottaa toiselta jotakin, mitä ei voi saada. Olin itsekin, nyt kun on vähän etäisyyttä, alan nähdä asiat selvemmin.
Voimia kaikille sinne myrskyn keskelle!
