Nyt alkaa tuntua siltä että en jaksa enää tuota miestä kattella päivääkään, mutta en kehtaa puhua kellekkään mieheni ongelmasta joka ei hänelle ole ongelma. Mutta jos viikossa menee 1-2kpl 24packkii nii kyl mun mielestä on ongelma. Ja tänään torstai, tällä viikolla ollut jo kaksi kertaa kännissä ja nukahtanut sohvalle. Mulla menee illat odotteluun et pääsis hetkeksi lenkille ulos mut voi prkl kuinka montaa kertaa oon todennut pettyneenä että olis vaan pitänyt lapset puettaa ulos ja mennä niitten kans kun äijä selvästi ottanut kun saapuu kotiin “töistä”. On siis yrittäjä joten helppoa juoda salaa, mun pitäis soitella joka tunti jos haluaisin varmistaa ettei oo erehtynyt juomaan. Ja ei ikinä juo baarissa, joko naapurin juopolla tai kotona piilossa. Sit kusisinta täs on kun jos alan puhua kiukkuseen sävyyn erosta tms. nii mies super ihana ja oma itsensä eikä juo 2-4 päivään. Joskus jopa ollut 2viikkoa juomatta.Sit oon taas niin rakastunut kunnes joku ilta taas känniääliö palaa takaisin. Mä vihaan tuota känniääliötä, sen selvinpäin olevan ihanan miehen kans menin naimisiin enkä millään sitä haluaisi jättää. Känniääliö kylläkin heti… Mut mä en vaan pysty erota enkä uskalla puhua, kelle tästä voi ees puhua… Neuvolas se olis jotenkin noloa ja kavereille en kehtaa, kai mä pidän kulissia pystys nii kauan kun pystyy…
Ongelma ei ole se juominen pelkästään , vaan sun oma häpeä.
laitat nyt häpeän tunteet rakkauden edelle, ja ehae esim itsellesi apua vaan ennemmin kuin viikosta viikkoon odotat kattelet kun miehesi alkoholisoituu ja mietit että jätätkö vai etkö.
Sä mietit nyt itteäs, ja se on ymmärrettävää, olen ollut tuossa tilanteessa että miltä se tuntuu kun oman rakkaan tilalle vaihtuu yhtäkkiä se känniääliö.
Se on musertavaa.
Mutta murtaudu ulos häpeän kehästä ja hae ammattiapua, ehkä soitat a-klinikalle ja kysyt mitä kannattaa tehdä.
Kannattaa ottaa askel kerrallaan mitä tehdä, eikä miettiä nyt liikaa sitä että jättäisinkö hänet vai en.
Koska kaikki miettiminen on turhaa niikauan kun sulla on tuo häpeäntunne esteenä ja haluat taistella kulissien puolesta enemmän kuin parisuhteesi tai onnellisuutesi puolesta. Tsemppiä ja jatka kirjoittamistakin, varmasti saat täältä vertaistukea kans.
Vastaus otsikkoosi, se omani: kun ei ollut enää vaihtoehtoja.
Seinä vastassa, ei tulevaisuutta. Ei ollut voimia, mutta oli pakko. Kun ei ollut enää väliä rakkaudella, yrittämisellä, rahalla tai kodilla.
Mitkä ovat keinot lähteä, päästä eteenpäin. Ne sun pitää löytää itse.
Hei she wolf, ja tervetuloa palstalle. Olet elämäntilanteessa, jossa varmaankin meistä alkkisten puolisoista jokainen on ollut, ja oman mausteensa tilanteeseen tuo lapsi. Ei minulla ihmeellisiä ohjeita ole antaa, siinä menen samalla linjalla Kultiksen kanssa että kyllä se vain jossainvaiheessa tulee se hetki, jolloin ymmärtää että muita vaihtoehtoja ei ole kuin erota.
Yritä alkuun tehdä itsellesi selväksi että miehesi alkava alkoholismi ei ole mitenkään sinun syytäsi eikä sen tuoma häpeä/leima tahraa sinua. Silloin ehkä joku päivä uskallat puhua asiasta, vaikkapa Al Anonissa, missä osallistujat itsekin tietävät millaista on elämä alkoholistin kanssa.
Omalta osaltani tuo hetki, jolloin tiesin ettei ole kuin yksi tie-ero, tuli kun olin tarpeeksi huutanut, riehunut, rikkonut tavaroita seinään, ärissyt lapsille, liki heittänyt tenavat seinään ja yrittänyt kuristaa (kännisen)puolisoni. Silloin tajusin että tästä suhteesta ei ole enään mitään jäljellä, sen raunioille ei pystynyt enää rakentamaan mitään. Ei ollut mahdollisuutta jäädä enää syyttämään puolisoa omasta pahasta olostani vaan oli katsottava peiliin ja todettava että vähintäänkin puolet perheen pahoinvoinnista oli omalla kontollani. Minun ratkaisuni oli ollut jäädä ja pahentaa tilannetta.
Nyt olemme asuneet kuukauden erossa ja monenlaista tunnetta olen käynyt läpi. Mutta päällimmäisenä ajatuksena on että ratkaisu oli oikea.
No tänään sovittiin et mies tästä lähtien menee juomaan vain perjantaisin, et en odottele miestä kotiin ja hoidan kotieläimet yksinäni lasten kanssa. Katsotaan nyt kuukausi vielä, mä en millään haluaisi erota kun se on niin vaikeaa kun oon opiskelija tällä hetkellä että en tiedä millä sit maksaisin vuokrakämpän, nyt siis ollaan okt talossa ja mulla on täs kotieläimiä jolle pitäis sit saada pikasesti koti jos muutan… Tosin ei tää opiskelu oo pitkään aikaan sujunut kun jotenkin järsii sisustaa tää jatkuva kiukku ja kyttäys. Ja kyttäystä on pakko tehdä kun en tosiaankaan halua et tuo känniääliö on lasten seurassa jos on humalassa. Ja tää kiukku joka sai kirjottaan tänne alkoi eilen kun herra väitti olevansa selvinpäin ja halus halata mut kaatukin pitkin pituuttaan ja mä jäin alle. Mä mietin koko ajan et mitä jos se olis ollut joku meidän lapsista… ja tänäänkin väittää että kompastu eilen mattoon ja oli selvinpäin, mut ei kai kukaan lennä sellasesta pitkin pituutta lattialle? Mä en tiiä enää oonko jo vainoharhanen, emmä voi uskoa tuota miestä enää missään asiassa ja selitystä riittää selityksen perään niin et mä oon lopulta ihan pyörällä päästä ja mietin et oonko mä täs sit se joka aiheuttaa kaikki olemalla vainoharhanen.
pöh, olin äsken jo kovaa tilaamas alkometriä kun aloin ajatella et mitä mä sillä. Vaikka mies puhaltelis ja näkis omat luvut niin auttaako se mitään… saako sillä tajuamaan miehen et se on kännis usein vai käsittääkö se sen ilman alkometrejä… ihan niinku mä olisin joku vahti/hoitaja jos alkasin puhalluttelemaan, rupeaa tuntumaan ihan naurettavalta, aikusta äijää vahtia. Tuli vaan mieleen Meidän perheen lehden juttu jossa nainen kerto alkoholisti miehestä joka oli vuosien jälkeen parantunut. Hän oli päättänyt että ei eroa vaikka mikä olis ja tukee miestä. Sen jutun takia oonkin varmaan pysynyt kovana ja pitänyt perhettä kasassa. Nyt mä mietin et miten se oikeesti jakso. Voi kun tuo mies käsittäis pysyä pois ajoneuvoista, perheen läheltä kun ottaa. Sillo mä voisin jaksaa kattella jos se juopottelis jossai hiljaa itsekseen. Ketuttaa aamusin tulla lasten kans olkkariin kun tulee vastaan krapulaisen haju kun äijä makaa sohvalla…
Itsekkin joskus miettisin et tilaan alkometrin ja puhallutan miestä jotta tiedän valehteleeko se… Mut sit tajusin kuin naurettavaa se olisi. AIkuista miestä puhalluttaa, mä voi mikään vahti olla. Kyllä täytyy joku luottamus tms löytyä ilman puhalluttamistakin. Ja luulen että se olis miestäkin kohtaan todella nöyryyttävää. Aikuista miestä täytyy puhalluttaa. Ja mun mies ei suostuis siihen edes puhaltamaan, vaikka selvinpäin olisi. hänestäkin olisi niin naurettavaa et muija puhalluttaa omaa miestään.
SUn oman psyykkees takia en lähtis tuohon hommaan lainkaan! Sä et oo miehes vahti ja vartia!
Mut sit toisaalta. Jos itseäni ajattelisin. Jos meillä olis lapsia, ja ois syytä epäillä että mies lähtis autolla lapset kyydissä, kännissä ajelemaan, niin ehkä sittenkin. SIlloin ehkä hommaisin alkometrin ja sanoisin että jos autolla lähtee ajamaan muksut kyydissä, niin sitä ennen on puhallettava 0!
Mut ennnen puhallutuksia olis pitänyt tapahtua jotain, et mies on muutaman kaljan jälkeen, tai aamulla krapulassa lähtenyt muksujen kanssa autolla liikenteeseen. Joku syy mikä on aiheuttanut sen etten luota miehen ajavan selvinpäin kun lapset on kyydissä!
Täytyyhän miehen tietää miten vaarallista on autoilla pöhnässä. Jokainen varmasti tietää, millaista on ajaa autoa todella väsyneenä. Väsymys on niin kova ettei jaksa huomioida kaikkea ympärillä tapahtuvaa, reaktiokyky vähissä jne. Sama se on jos krapulassa lähtee ajamaan, kännissä sitten vielä pahempaa!
Vaikka kuinka toinen sairastais alkoholismia, niin silti pitäis tajuta että lapsia ei kyyditetä promilleissa!
Olen sitä mieltä et kaikkiin autoihin pitäsi tulla alkolukko, autoa ei voi käynnistää ellei ole puhaltanut 0. Ja siinä tarttis olla joku tunnistus mistä se kone tietää että puhaltaja on e joka autoa ajaa.
No niin minäkin päätin että en tietenkään eroa. Erosin juoposta, en miehestä:D
Järjestin olot ettei tarvi katsoa juomista, tarkoitti se sitten muuttoa tai muuta.
Millään ei ole mitään väliä siinävaiheessa, jos toisella on kuolemaan johtava alkoholismi niin ei siinä paina mikään muu vaakakupissa kuin että EN katsele, en altista itseä sille vihalle mikä voi tulla toista ihmistä kohtaan katsoessa kun hän juo, ja kaikki mitä asiasta voi ottaa selvää.
Jotkut uskoo siihen että kun odottaa kärsivällisesti ja “jaksaa” jaksamistaan, tahdon voimalla kärsii ja ylläpitää väkisin tunteita vaikka salaa vihaisi, niin se muka tuottaa tulosta. Juoppo ei ainakaan siksi raitistu että joku sitä odottaa, vaan raitistuu lähinnä siitä huolimatta jos on raitistuakseen.
Siinä ei omaa elämää kannata liikaa tuhlata mutta onneksi on olemassa asia, jonka nimi on rakkaudella irrottautuminen. Eli se että erottaa ihmisen ja hänen tekonsa toisistaan. Alkaa omassa elämässä sinnikkäästi sitä toteuttaa. Eli vaikka hyvä ihminen tekisi pahan asian, se asia on silti paha. Ja vaikka paha ihminen tekisi yhdenkään hyvän asian, se on silti hyvä asia, vaikka se ihminen ei olisi jne.
Se on sitä sinnikkyyttä, Sinnikkyyttä ei ole se että jaksaa tulpat korvassa kuunnella väkisin känniläisen juttuja. Se on epätervettä itsekkyyttä.
Ja juopon kanssa tehtyjen diilien varjopuoli , eli niiden että milloin on ok juoda ja paljonko saa juoda, on se että näin itseasiassa sovitaan juomisen jatkumisesta. Jos alkoholismi etenee, ei mies kuitenkaan pysty sopimuksista pitämään kiinni ja sitten pitää kans toteuttaa se minkä diilin on tehnyt ja millä on uhannut. Kannattaa jossain vaiheessa miettiä haluaako raittiin miehen vai juopon miehen, ja antaa hänen itsensä hioa ne detaljit kuinka tämän toteuttaa ja haluaako hän olla yhdessä vaimon vai pullon kanssa.
no siinä vaiheessa jos mies ajelis humalas lasten kans nii lähtisin välittömästi lasten kans pois. Tosin eihän tuo mies ikinä ajele mihinkään lasten kans kun mä niitä kuskaan aina kuten teen kaiken muunkin kotiin liittyvän. Aina kun on töitä tiedossa niin niin kauan pysyy juomatta. mut heti kun työt loppuu (kun yrittäjä) ja ei oo hetkeen tiedossa lisää nii alkaa tissuttelu, kai ne työt vie ajatukset muualle… Ei siis ikinä juo onneksi kirkkaita mutta kaljaa menee aivan hulluna…
Mä oon jo hyysämisen asteittain lopettanut, pyykkiä en oo pessyt, isännän koko vaatekaappi lojuu pyykkihuonees, pitäiskö seuraavaksi lopettaa ruuan teko, tekis vaan itelle ja lapsille… tiskiä on pakko laittaa ja siivota kämppää… laskujen maksun oon lopettanut, itte osaa käyttää pankkia mut ei näköjää oo maksanut mtn… tekis mieli lähteä poiskin hetkeksi mut kun on nuo eläimet… enkä tiedä mihin menisin edes. ehkä kaverin nurkkiin. Mitähän vielä kokeilis? Vien kirkkoon ja toivon että tulee uskoon?
Ja jos ikinä pääsee juoposta eroon niin en enää ikinä miestä riipaksi ota. Osaako miehet ees olla ryyppäämättä? Kaikki tuntemani miehet tissuttelee enemmän tai vähemmän. Paitsi pari ex alkkista. toinen tuli uskoon ja toinen muuten vaan käsitti lopettaa laittamalla korkin kiinni.
Jokaisessa asiassa on varjopuolensa! Ja juuri niin, juopon kanssa diilin tekeminen on lupa juoda. jokaisen täytyy miettiä missä oma raja kulkee! Onko parempi et mies juo sitten perjantaisin vain, vai olisko parempi että mies ei juo enää lainkaan. Jos toinen ei tunnista ongelmaa, niin silloin kokonaan juomisen lopettaminen ei onnistu. Tällöin kannattaa lähteä menemään, tai seurustella niin että näkee toisen aina vain silloin kun on selvinpäin.
Jos siis ei halua elää sen kanssa et mies juo sovittuna päivänä.
Ja onhan siinä se vaara, et jos tosiaan alkoholi on tärkeä juttu toiselle, niin luultavasti jossain vaiheessa juominen saattaa lisääntyä, sopimuksesta huolimatta.
Meillä ei ole lapsia, joten mulle on ok et mies juo perjantai iltana olutta ja tulee sitten maate. Ei se mua häiritse, vaikka oishan se kiva ettei jois ollenkaan. Mut tiedän et miehestä ei absolutistia tule, joten hyväksyn asian näin. Ja onhan mustakin kiva harvoin käydä tyttöjen iltaa viettämässä ja ottaa muutamat oluset. Tai hyvän ruaan kanssa hyvää viintä. Enkä näitä juomiskertoja lopettais, jos mies vaikka sitä multa vaatis. Ennemmin tyytyisin johonkin sopimukseen. Koska viini on mulle hyvän ruuan korostaja. Ei elinehto, mutta mun nautinto.
Joten miestäkään en vaadi kokonaan lopettamaan.
Siitä en voi olla varma kuinka iso himo tuo alkoholi miehelle on. En edelleenkään… Voihan se olla et juominen lisääntyy jossain vaiheessa, sitä en voi tietää. Mut tällähetkellä on hyvä, ja on hyvä elää päiväkerallaan, murehtimatta ja jossittelematta. Kun tää mulle näin nyt sopii.
Sopimukset ei ylensä saa toista lopettamaan kokonaan juomista ja mahdollista on että lisääntyy jossain vaiheessa. TÄytyy vain itse päättää paljonko hyväksyy ja sietää. ELää päivä kerrallaan…
Mä olisin tyytyväinen jos joisi vain perjantaisin, jos nyt juo 3-5 päivää viikosta niin mun mielestä tuo kerta viikkoon todellakin olisi vähän ja tietäisi että perjantai koittaa nii ei tartte välittää äijästä mitään, sais olla itekseen… Kokonaan se ei lopeta, sen tiedän… Kyllä mäkin käyn pari kertaa vuodes tyttöjen kans iltaa viettääs, ei siinä mitään kun ei se häiritse ketään ja lapset on hoidossa.
Kun vaan onnistus tuolta mieheltäkin että kävis jossain ulkona juomassa kaverien kans sillo tällö mutta kun se on tällästä tissuttelua koko ajan että ei koskaan tiedä onko se nyt kännissä vai ei kun aina kieltää asian, ei sellasella uskalla lapsia jättää. Mun omatkin menot meinaa ihan peruunutua koko ajan ja oon joutunut ruveta suosiolla kysymään isonvanhempia lasten hoitajiksi mut heilläki on paljon menoja et aina ei onnistu. siitäki tulee häpeä kun ihmiset saa musta varmaan huonon kuvan kun juodun viime tingas perua jonkun sovitun menon, mut syy on vaan se etten uskallakkaan jättää lapsia miehelle…
Itseasias mua ei enää ees hirveenä kiinnosta ihmisten seura, illat mietin tilannetta enkä saa nukutuksi, päivät yritän selvitä kahvin voimalla kunnes taas miehelle tulee pidempi aikanen selvinpäin olo, yleensä tarkottaa pitkää työkeikkaa, sillon oon hyvällä päällä ja nukun hyvin ja ajattelen et vihdoinkin mies on oma ittensä… kunnes joku päivä (parin viikon sisään) taas romahdan alas pilvilinnoista kun mies ilmaantuu kännissä kotiin ja sössöttää et lähti vähän lapasesta ja tissuttelu jatkuu… ja mun väsymys alkaa taas.
She Wolf,
Alkohololistiin voi vaikuttaa vain teoilla. Huutamiset, selittelyt, itkut ym. eivät auta mitään. Teot on hyvä aloittaa yksinkertaisemmasta päästä, mutta niihin ei saa ryhtyä kosto mielessä. En ole varma, onko likapyykit oikea teko. Itse tiedät sen parhaiten.
Teoilla ei saa uhkailla. Niinpä et saa esimerkiksi uhata, että kerrot asiasta hänen sukulaisilleen, ellet tosiaan tee niin. Et saa uhata, että menet A-klinikalle tai Al-Anoniin, ellet tosiaan tee sitä. Et saa uhata erolla, ellet tosiaan täytä uhkaustasi. Uhkailemalla menetät luotettavuutesi.
Muista, että alkoholismi on sairaus. Kohtele miestäsi, kuten sairasta kohdellaan - ystävällisesti ja arvokkaasti. Ennen eropäätöstä sinun olisi hyvä tehdä pienempiä irtiottoja esimerkiksi kertoa miehesi alkoholin käytöstä ystäville,naapureille ja sukulaisille. Tärkeätä on kertoa siitä myös jollekin ammattiauttajalle tai mennä Al-Anoniin. Al-Anonissa kuulee muiden kokemuksia siitä, miten he ovat selviytyneet.
Oma tervehtymiseni alkoi, kun kerroin häpeissäni naapurilleni syyn, miksi tein aina kaikki lumityöt. Salailu loppui siihen ja vapaa elämä alkoi. Uskallsin kertoa miehen alkoholismista jopa työtovereilleni ja esimiehelleni. Tosin myöhemmin erosimme, mutta se ei tapahtunut juomisen takia.
no mielestäni on aivan oikein että hoitaisi omat asiat kuten pyykit. Mä oon nii väsähtänyt kun yksin pyöritän arkea, miksi toinen sais vaan tissutella rauhas tekemättä mitään, niinkuin jossain täyshoitolas? Mä maksan kaikki ruuat, lastenvaatteet ja ennen kaikki laskut, en ees käsitä miten se oli lipsahtanut siihe et mun tililtä meni kaikkiin laskuihin rahat. itelle en pysty ostamaan edes kenkiä. Mies tilaa päättömästä lehtimyyjiltä lehtiä yms turhaa ostelee laskulla ja munko ne pitäs maksaa?? Nyt maksan vain mun omat laskut enää…
Sukulaisilla on turha uhkailla kun miehen vanhemmat on jo omin silmin nähny mikä tuo on ja oon joutunut soitteleen anopille et mies on hukassa… Tosin mitäpä (miehen isä) alkkis vois toiselle alkkikselle alkaa saarnata.
Aivan oikein, ei kannata mitään tehdä toisen puolesta joka kuuluu hänelle itselleen. Vastatkoon itse laskuistaan ja pyykistään koti ei ole täysihoitola.
Ja tuosta salailusta ja häpeästä, niin se häpeä kuuluu kyllä sen kannettavaksi kuka juo.
Mä sanoisin vaan, että mun mies on niin humalassa etten uskalla sille lapsia jättää, ja sitten se hoitaa kuka suostuu jos on menoja. Mutta ihan rehellisesti kai sen voi sanoa. Ei sen tarvitse olla rangaistus, vaan se joka juo, se on tehnyt valinnan. Ei se muitten ongelma ole, jos hän ei pysty valintansa takana seisomaan ja kertomaan että OLEN HUMALASSA, vaan yrittää salata. Salatkoon, mutta muiden tehtävä ei ole salata sitä hänelle.
Sitten tulee varmaan tuttavilta ensimmäinen kommentti että “jätä se” tai muuta, niin voi sanoa että se ei kuulu kenellekään jättääkö miehen vai ei (koska sekään ei ole muiden päätös) mutta fakta on se, että kun mies juo niin nyt on tämä tilanne. Hyvä että sulla on Shewolf kanttia jättää ne hänen laskunsa/asiansa hänen omaksi huoleksi.
Oli itselläni samanlainen tilanne, mies oli vetänyt yllätyskännit taas ja soitin ystävälle että perun menon hänen kanssaan, kun en jaksanut oli niin huono olla.
Sanoin suoraan, ettei tekisi mieli lähteä minnekään, kun tuo mies on taas niin kännissä ja vituttaa.
Se miten helpottavaa oli, kaverini ymmärsi heti ja jaksoin hyvin lähteä kun ei tarvinnut asiaa hautoa mielessä ja sain myös keskustella siitä niinkuin osana elämää, eikä tarvinnut väistellä puheenaihetta “mies kännissä”…
Sitten jo tuli muutakin mieleen kun ei tarvinnut asioita yksin hautoa.
Kiitos samaa koken ja muut vastailleet. Nyt kun oon purkanut mieltäni tänne niin on jo parempi olo. Enkä oo tänään ollut niin hermona kuin ennen, mies on mikä on. eipä siihe kiukkuaminen auta, alan käsittämään sen ja oon alkanut miettiä et yritän täs ruveta elämään omaa elämää. En järjestä enää tilannetta jossa mun pitää kytätä että uskaltaako miehelle jättää lapsia tai antaa sille henk.koht. minun auton avaimia. Mun auton avaimet pysyy tästä lähtien aina mulla ja lapset on hoidossa muualla kuin miehellä… Ajelkoon omalla autolla nii paljo kun lystää, eiköhän poliisi korjaa talteen kun mies ei oo viitsinyt käydä katsastamas sitä.
Nyt niinkun täs kirjotelles mulle on lopullisesti tainnut valjeta et on toi mies selvästi ainakin sarastava alkkis, nii sehän muuttaa kai tilannetta. jos olis normaali mies joka yhtäkkiä on karannut juomaan niin sen kai saa kuosiin kiukkuamalla mut oikeesti sairasta ei… Että kiukkuaminen saa loppua nyt. Kunnes kai joskus lopullisesti hermostun ja lähden pois. Rajansa se on kaikella…
Täällä ollaan usein puhuttu siitä että usein tietynlaiset ihmiset päätyvät pitkiin ja tuskallisiin suhteisiin alkoholistien kanssa. Tästä ihmisryhmästä käytetään toisinaan termiä “läheisriippuvaiset”, joihin ainakin minä myönnän kuuluvani.
Perheellisestä alkoholistista on aina vaikeaa erota. Usein päädytään olemaan yhdessä ihan vaan lasten takia, taikka sitten alkoholisti tai minun tapauksessani alkoholisti sekä muunlainen päihderiippuvainen käyttää hyväksi sinua loputtomilla lupauksillaan sekä aneluillaan. Hän käyttää hyväksi rakkauttasi häntä kohtaan.
Jos sinulla on pieniä lapsia, niin aina tulisi miettiä heidän etuaan suhteessa jossa isä tai äiti voivat vahingoittaa lasta usein henkisesti tai joskus jopa fyysisesti alkoholismillaan. Sitten taas kahden aikuisen ihmisen välisessä suhteessa se eroaminen on usein, vaikkei tietenkään aina tuhannesti vaikeampaa. Olen itsekin suhteessa, jossa avovaimoni on päihderiippuvainen eikä kaikista rankoista jutuistaan huolimatta vieläkään se eroaminen ole etenkään minunkaan kohdallani kovin helppoa. Uskon sen kuitenkin helpottuvan ajan myötä.
Uskaltaisin kuitenkin väittää että tietynlaiset “huolehtivat” ihmiset päätyvät usein siihen sen alkoholistipuolison pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Sitä halutaan aina huolehtia ja auttaa, mutta rajansa silläkin kun on kyseessä usein ihminen joka ei voi kuin auttaa itseään.
Niinpä, sen huomaa että jos ei käytös ole tervettä enää niin ei ole ihminenkään silloin terve.
Alkoholistille kannattaa puhua myös rehellisesti, eli sanoa että koska sä juot niin tehdään sit näin tms,
mutta ihan neutraalisti ja alkoholistille voi sanoa myös positiiviset tunteet (jos niitä tulee)…mutta kaikki mitä onkin niin kannattaa aina sanoa kun alkkis on selvinpäin. vaikka se sitten tapahtuisi vain kerran vuodessa.
asiat asiona, ihmiset ihmisinä, sairaus sairautena…Mutta ei se tarkoita että on pakko just hyväksyä kaikki vaan käytökseen voi reagoida että sä teit nyt näin, niin siksi tää asia B ei ole mahdollinen syystä X,kaikella rakkaudella tietysti-. ja antaa vastata omista teoistaan ja toimistaan, sekä valinnoistaan.
Samaa mieltä asiasta, turha uhkailu ja reuhoaminen pois koska se kuluttaa vain itseä. Itse päätin mennä al-anoniin ja ilmoitin miehelle, että lähden kokoukseen. En myöskään jätä pyykkäämättä tms. sillä se ei sovi luonteelleni, likaset pyykit ärsyttää mua 
Mieheni juo, minä en juo eli miksi häpeisin hänen juomistaan? Se on hänen häpeänsä…
Jälleen samaa mieltä 
En viitsi edes raivota miehelleni, ei se mitään auta ja tulen vaan itse huonolle tuulelle. Ilman al-anonin apua en olisi tuohon pystynyt, onneksi käyn kokouksissa. Meillä on elämä aika rauhallista, ei mua kiinnosta edes tietää miten paljon ja mitä mieheni juo. Miten se tieto elämääni muuttaa? No ei mitenkään eli antaa olla vaan.
Ei muuta ko ihan rauhallisesti vaan, lapset saattavat joskus kärsiä enemmän äidin raivoamisesta kuin isän juomisesta. Meillä ainakin muksut ovat sitä mieltä.
She Wolf, hyvä että löysit tänne kirjoittamaan. Se, että saa vastakaikua ajatuksilleen auttaa, et ole yksin.
Yksi asia mulle pistää silmään sun kirjoituksista. Se on JOS. Jos mies joisi vain perjantaisin, olisit tyytyväinen. Ja monta muuta kohtaa… Jos ja jos niin lehmätkin lentäisivät!
Jossittelu on ihan hyvää ajatusleikkiä, mutta se rakennelma on kasattu sen jossin päälle. “Jos” on joku minimiehto, joku mahdollinen tulevaisuudensuunta tai oletus siitä miten nykytilanteessa asiat voisivat olla.
Sitten on se todellisuus. KUN miehes nyt kuitenkin juo enemmän kuin kerran viikossa. En tiedä, onko hän alkoholisti, suurkuluttaja vai perusjuoppo, mutta ongelma teillä on. Ei ehkä hänellä, mutta sinulla. Ja siihen sinulla on oikeus: hoitaa omaa ongelmaasi.
Itselle oli suuri oivallus se, että vaikka juominen oli ongelma, niin se ei ollut miehelle ongelma. Siitä saattoi selvitä puhumalla! Olin pitkään tyytyväinen, kun hän totesi että hänellä on ongelma juomisen kanssa. Ajattelin: hyvä, nyt se tajusi. Nyt se tekee asialle jotain.
Mutta ei. Se oli vaan todettu. Hänellä on alkoholiongelma. Pitäisikö sille tehdä jotain? Ongelmahan on ollut olemassa jo kauan ja ehkä sille olisi pitänyt tehdä jo silloin jotain, kenties nyt on liian myöhäistä muuttaa asioita… eikä oikeastaan viitsikään.
Promillemittaukset. Mies oli lähdössä lasten kanssa edeltä pitkään ajomatkaan. Kysyin, paljonko puhalsi. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: 0,01. Ihan lailliset lukemat. Niin. MUTTA. Koska oli tiedossa tämä reissu jo edeltäkäsin, niin miksi puhalsi edes niitä huuruja? Ja omalla kohdalla tiedän, että jos olen ottanut muutaman edellisenä iltana, niin olen joka tapauksessa väsynyt.
No, sinne menivät. Ja itse menin perässä ja ajoin kotimatkan. Ajatella, JOS ei olisi mennyt kuten meni. Sillä kertaa meni hyvin.