Kerro, miten onnistuit vähentämään alkoholinkäyttöä.
Mikä siihen vaikutti? Tuliko tunne, että nyt riittää, vai mikä? Kaikki vinkit jakoon!
Voimaannuttavia ajatuksia kaipailen!
Minä sairastuin,maksa veteli viimeisiään.Olisin 60%:n varmuudella ollut aika nopeasti vainaa,jos olisin jatkanut.Alkuun olin täysin juomatta 10 kk,kunnes arvot oli taas ok(lääkärienkin suureksi ihmeeksi 
)
Nyt sitten ERITTÄIN varovaista kohtuuopettelua.
Tätä ei kannata vinkiksi tosin ottaa,(juoda ittensä sairaaksi siis),kyllä ne varoittelut viinan negatiivisista vaikutuksista vaan pitää paikkaansa,vaikken sitä uskonut.Nyt uskon. 
Tämä onkin hyvä kysymys, vaikka itse oon huono vastaamaan tähän 
.
Mulle kyllä tuli tunne, että nyt riittää, en halua alkoholin kanssa pilta enää yhtään viikonloppuani ja ehkä mä voin olla ihan tyytyväinen, kun oon vain yhtenä iltana toukokuussa juonut… Vaikkakin sen jälkeen makasin koko päivän armottomassa krapulassa.
Mutta miten käyttää ja vähentää samalla? Ilman että joutuu koko ajan miettimään ja kontrolloimaan, vai sitäkö se sitten on?
Pitäiskö kirjoittaa itselleen säännöt? Mutta sen pari juotuaan pysyykö niissä säännöissä enää? Mulla ainakin remmiin astuu silloin hyvin säännöistä tai seuraavasta aamusta piittaamaton minä
Mulle tuli jotenkin niin vastenmielinen olo siitä ajatuksesta mihin tää tie johtaa jos tätä jatkaa- tuli sellanen olo , että onko juominen oikeesti mulle niin tärkeetä ja välttämätöntä , että antaisin sille koko loppuelämäni ja eläisin jatkuvassa ahdistuneessa tilassa ja epätoivossa ja oudossa epätodellisessa olossa- tuli tunne , että haluan kokeilla millanen mä oikeesti taas olenkaan kun en anna alkoholin hallita kaikkea mun elämässä- tää ei ole mun eka vähentämisyritys , mutta tollaset asiat ainakin nyt sai mut taas pysähtymään ja tunne , että haluan kattoa mitä tää juomattomuus tuo taas mun elämään , koska juominen ei ole koskaan tuonut mulle mitään hyvää- ei todellakaan mitään muuta hyvää kuin ehkä tunnin parin hyvänolon ja sitten taas sitä kauheemman pahanolon ja ahdistuksen - pelko omasta tulevaisuudesta saa myös mut vähentämään ja se ettei juominen anna mitään vaan vie kaiken ja mielettömät ahdistukset joiden vallassa en halua enää elää enkä halua jatkuvasti pettyä itseeni - halu kokeilla saanko parempaa kun en juo ja tähän tiedän jo vastauksen , koska en voi saada huonompaa elämää jos en juo - koska kun juon mun elämäni on todella huonoa - että tässä ei voi hävitä lainkaan kun nyt taas valitsin tämän tien etten juo - olen juomatta nyt niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja jos retkahdan yhdeksi illaksi jatkan siitä mihin jään - nyt vasta pian kuukausi juomatta ja en tavoittele edes täysraittiutta - ainakaan vielä- mutta saan koko ajan lisää itsevarmuutta kun pystyn olemaan juomatta ja tämä onvielä sujunut melko helposti vaikka joka päivä joutuu miettimään tätä ja välillä on vaikeita hetkiä muutama tunti mutta kun silloin mietin taas seuraavan aamun oloa jos joisin - niin en sitä kammottavaa ahdistusoloa todellakaan halua - joka aamu nyt kun herään ja olen ollut juomatta mulla on oikeasti todella hyvä olo ja se on vaan mun itseni ansiota ja olen ylpeä kun tähän pystyn - toivon että tää olo ja tahto kestää kauan ja uskon että jokaisesta juomattomasta päivästä on hyötyä …konkreettisia käytönnön keninoina mulla toimii karkin syöminen illalla ja painoa ei oo kyl varmaan yhtään tullu lisää , ei ainakaan tunnu siltä- tietenkin yksi mikä mua auttaa , että tähän pystyn taas on se , että oon niin ärsyttävän itsepäinen 
Uudenvuodenpäivänä 2012 minulle valkeni, että juomiseni noudattaa aina samaa kaavaa:
Aloin miettiä mistä se johtuu. Päädyin siihen lopputulokseen, että minulla ei ole kykyä hallita juomistani silloin kun olen jo humalassa. Minun on siis pidettävä huoli siitä, etten tule humalaan ensinkään. Oli suuri henkinen kynnys päästää irti ajatuksesta, että voisi joskus vielä olla humalassa, mutta humalainen käytökseni inhotti minua niin paljon, että sain päätöksen vähentämisestä tehtyä. Ajan myötä päätös on tullut helpommaksi pitää.
Päivällä ei huvita juoda, ellei ole joku erityisen masentava tilanne.
Mutta illalla tekemisen puutteessa ja päivänvalon vähetessä tulee halu piristää itseään oluella. Ja piristäähän se. Ongelma vaan on että jos tänään illalla juo muutaman, piristymiseen tarvitaan huomennakin muutama. Ja ylihuomenna, jne.
Samalla alkaa iltaunettomuus, masennus, ja aamuisin ei tahdo päästä sängystä ylös.
Tähän tulee stoppi minulla parhaiten kahdella keinolla.
-Tajuaa kantapään kautta kokemuksesta sen että masennus väistämättä vain pahenee jos jatkaa juomista, ja pahimman olon paranemiseen tarvitaan noin 3 päivää. Se aika kannattaa jaksaa sinnitellä vaikka harmittaa ja pyörii sängyssä unettomana.
-Liikunta. Iltaisin tai aamuisin pitkälle kävelylle, juoksulenkille, kuntosalille tai vaikka kunnon hikijumppa tv:n edessä. Tästä on ainakin 3 hyötyä: illalla aika kuluu muuhun kuin juomiseen, liikunnan aiheuttama hyvä olo korvaa alkoholia eli ei edes huvita juoda niin paljoa, ja kroppa väsyy niin että saa paremmin unta.
Silti lenkin jälkeen tulee usein käytyä kylmällä oluella sammuttamassa jano… Mutta määrä on pienempi, yöunet paremmat, ja aamulla jaksaa nousta.
En tiedä pystyisikö näillä keinoin lopettamaankin. Ainakin on motivoinut jonkin verran vähentämään juomista, ja lisäämään liikuntaa koska sen aiheuttamaa hyvää oloa alkaa kaipaamaan.
Näin se on. Liikunnan lisääminen on aluksi kärsimystä mikä korvautuu lopulta nautinnolla. Vastaavasti ryyppäämisen lisääminen on aluksi nautintoa mikä korvautuu lopulta kärsimyksellä. Ryyppäämistä ei mun havaintojen mukaan tarvitse edes aktiivisesti yrittää vähentää, kunhan vain lisää liikuntaa. Vaikka pakolla.
Mulla toimii semmoinen että ensimmäinen asia aamusta ja viimeinen asia illasta on tunnin kävelylenkki. Eli päivä ei lähde käyntiin ryypyllä, eikä se myöskään pääty ryyppyyn. Jos aamulla lenkin jälkeen haluaa ryypätä, niin ok. Harvemmin haluaa. Jos sitten illalla ennen lenkkiä haluaa ryypätä, niin ok. Harvemmin sitäkään haluaa.
Liikunta lisää myös rauhoittavia kemikaaleja kroppaan, mikä on mukavaa kun yrittää säännöllisen käytön jälkeen vähentää ja vieroitusoireet hiipivät vääjäämättä päälle. Mulla tällä hetkellä kesäkuun projektina 50 viikkoannoksen vähentäminen nollaan juhannukseen mennessä. Saas nähdä miten äijän käy! 
Vähentäminen on vaikeaa. Lipsumnen uhkaa. Nyt kokeilen sitä, että mittaan annokset, kun olen yksin kotona ja tavoite on pitää juominen hallussa. En usko, että vähentäminen onnistuu muuta kuin pitämällä pitkiä “kuivia” jaksoja ja jos tulee tilanne, että tulee aloittaneeksi, niin heti pitää keskittyä siihen, millä keinolla aloitettu juominen saadaan loppumaan. minusta annosten laskeminen ja mittaaminen on yksi keino. Jokainen tietää omat määränsä, niin että ei iitä tarvitse neuvoa, luulisin.
Hmmm. Vähentäminen on itselleni ollut paljon hankalampaa kuin olisin voinut kuvitella. Kirjoittelin muutama vuosi sitten tänne Vähentäjien puolelle ( eri nimimerkillä ) ja silloin olin vankasti sitä mieltä, että onnistun tuossa vähentämisessä. Konsteina Jeppe juomapäiväiväkirja, annosten laskeminen, maksimi viikkoannosten määrääminen, 0-päivien pitäminen… Jollekin tämä sopii, mutta itselleni se ei sopinut ollenkaan. Jos ennen vähentämistä koin alkoholin olevan läsnä elämässäni tuli vähentämisen myötä siitä todellinen riesa 
Eli kaikilla rajoittavilla keinoilla sain aikaiseksi sen, että ajattelin alkoholia ja juomista vieläkin useammin kuin ennen. Sorruin kaikkiin typeryyksiin eli “Jos en juo tänään ja huomenna voin juoda ylihuomenna enemmän” tai "Aloitan vähentämisen huomenna, kun nyt on niin kamala stressi / masentaa / väsyttää / ahdistaa / v… / juhlat illalla ym…ym…
Itseasiassa tuo vähentämisen yrittäminen lisäsi juomistani rajusti, että havahduin keväällä siihen, että huomasin juovani lähes joka päivä joskus viikkoja, että joka päivä lähes pullollisen viiniä. 
Joten, itse olen todella huono antamaan neuvoja kuinka vähennetään, koska se ei onnistunut minulta.
Vielä kevään ja alkukesän yritin pitää juomistani kurissa sekä lopettaa kokonaan, onnistumatta kunnolla. Olihan parannusta tietenkin, kun oli noita yksittäisiä viikkoja ilman alkoholia ja niiden lisäksi vielä noita yksittäisiä 0-päiviä. Muutama viikko sitten päätin, että yritän olla ilman alkoholia, kokonaan. Nyt kolmas viikko menossa ja päivärytmi muutettu, jotta vanhasta totutusta rytmistä pääsee pois. Huomattavasti helpompi väistää nuo viinahalut, kun tekee asioita eri tavalla. Silloin tuon ns. tapajuominenkin jää pois.
Tylyä sanoa, mutta vähentämisessä ja/tai lopettamisessa ei ole mitään poppas-konstia, ainoastaan päätettävä olla juomatta, tänään.
T.Metsänpeikko
Itse haen juomiseen syyn jostain muualta kuin itsestäni. Vaimon, lasten, työ, juhlat, vaikka itse asiassa ainoa jolla on asiaan mitään merkitystä on itse. Tämän kun pystyisi tajuamaan. Ei sillä ole mitään merkitystä lopulta mitä muut sanovat tai ajattelevat sinusta.
Minulla tietyn alkoholimäärän ylittäminen johtaa holtittomaan tilaan, johon voi vierähtää pari päivää.
Aloin itsekin pitää juomakirjaa, mutta nyt näyttää että se on lähinnä päiväkirja (miten menee, fiilis, tekeekö mieli, mitkä asiat vituttaa).
Juomien laskeminen johtaa helposti siihen, että palkitsee itsensä näillä rajatuilla määrillä, jonka on itselleen sallinut. Tästä seuraa, että elämä alkaa pyörimään vielä enenmmän alkoholin ympärillä.
Eli kommenttini tähän aiheeseen on, että en tiedä miten onnistuisin vähentämään. Sitä itsekin olen etsimässä.
Miten tuo vähentämisprojekti toimi?
Hyvä kommentti siitä kuinka liikunta ja juominen ovat molemmat kärsimystä, mutta juomisella saa ensiksi hyvän olon, eli se on helppo laiskan ihmisen ratkaisu. Kun ei jaksa edes miettiä juomista seuraavien päivien olotilaa.
Minulla ainakaan ei kunnon liikunta onnistu seuraavana päivänä ja TAAS helpoin ratkaisu olisi ryyppy.
Oikeastaan vähentämiseen kuuluu hyvinkin saman tyylisiä toimenpiteitä ja muutosprosessia, kuin lopettamiseenkin. On muutettava elämäntapoja, ajatusmaailmaa, elämänasennetta ja niin edelleen.
Vähentäminen voi olla monimutkaisempaa kuin lopettaminen, joten sen vuoksi muutosten on oltava sitäkin perusteellisempia. Ainakin jos haluaa vähentää todella ongelmattomalle tasolle.
Kannattaa myös kysyä itseltään, haluaako oikeasti vähentää ongelmattomalle tasolle, koska se merkitsee samalla luopumista juuri niistä juomistavoista jotka ovat antaneet parhaimmat kicksit (ja johtaneet ongelmiin).
Voi googlettaa: Stanton Peele - Miten voitat riippuvuudet. Sopii sekä vähentäjälle että lopettajalle.
Vähentäminen onnistui parista syystä:
Kokonaisvaltainen elämän uudistaminen. Siihen ei kuulunut vain alkoholin vähentämistä, vaan myös stressin vähentäminen ja elämän yksinkertaistaminen. Myös uudelleen alkanut urheilu helpotti siirtymistä vähempään alkoholinkäyttöön. Maanantaina vituttaa lähteä liikkumaan, jos lauantaina on vetänyt överit.
Lapset. Tuli tilanne, jossa minulle ei suoraan sanottu mitään, mutta ilmeestä näkyi kaikki. Sen jälkeen en ole kotona alkoholia pitänyt juuri lainkaan kun lapset ovat olleet. Siitä on tullut vähintään joka toinen viikko lähes täysin raitis tai todella vähäalkoholinen viikko.
Unohdin tuosta eilisestä listasta muiden lapset. Näen lasteni ystävissä, mitä päihdeongelmat aiheuttavat. Olen alkanut varaamaan viikonloppuisin pari ylimääräistä annosta safkaa, että varmasti ei lopu kesken jos pöytä täyttyy myös vieraista. Olen kuullut mm. kuinka rahat eivät ole riittäneet kunnon ruokaan, kuinka harrastuksia jätetty, kuinka rikkinäisten vaatteiden tilalle ei saada uusia, yövytty yllättäen naapurilla tai kavereilla jne. Ahdistaa välillä ihan perkeleesti. Jos olisin jatkanut, omat lapseni voisivat jossain vaiheessa olla samassa tilanteessa. Joten paras vain iskeä vähemmälle käytölle. Ja tästä sitten seurannut se, että en halua olla tuollaisten vanhempien kanssa missään tekemisissä, joten lähibaarit ovat jääneet. Siellä ne kuitenkin pyörii.
Konsteina Jeppe juomapäiväiväkirja, annosten laskeminen, maksimi viikkoannosten määrääminen, 0-päivien pitäminen… Jollekin tämä sopii, mutta itselleni se ei sopinut ollenkaan. Jos ennen vähentämistä koin alkoholin olevan läsnä elämässäni tuli vähentämisen myötä siitä todellinen riesa
Eli kaikilla rajoittavilla keinoilla sain aikaiseksi sen, että ajattelin alkoholia ja juomista vieläkin useammin kuin ennen. Sorruin kaikkiin typeryyksiin eli “Jos en juo tänään ja huomenna voin juoda ylihuomenna enemmän” tai "Aloitan vähentämisen huomenna, kun nyt on niin kamala stressi / masentaa / väsyttää / ahdistaa / v… / juhlat illalla ym…ym…???
^ Rajoittavat keinot voi tosiaan toimia juuri tuolla tavalla, eli ne kääntyvät itseään vastaan. Sama juttu kuin kalorien laskeminen laihduttaessa; se mitä pyrkii vähentämään, muuttuu pakkomielteeksi.
En minäkään ole ikinä paljon annoksia laskenut, saati juomapäiväkirjaa pitänyt. Joskus kesällä itsekseen terassilla tissutellessa oli tosin väljä “sääntö” ettei kolmea annosta enempää peräperää ilman että jaloittelee ja tekee muuta välillä, mutta sen tarkoitus oli lähinnä äkillisen humaltumisen välttäminen ja virkeänä pysyminen.
Nollapäiviä tosin minulla on muutenkin suurin osa kaikista päivistä.
Moi vaan kaikki. Olen keskustellut enemmänkin tuolla Saunan puolella, mutta enää siellä ei ole ollut paljoa itseäni kiinnostavia aiheita vähään aikaan, mikä olisi kirvoittanut kirjoittamaan. On se meno muuttunut siellä hyvin lääkekeskeiseksi ja kaikenlaisten roippeiden injektoinnin ympärillä pyöritään. Itse kun lopetin hihahommat jo kauan sitten enkä ole myöskään pkv-lääkkeitäni väärinkäyttänyt aikoihin.
Alkoholi tuli kuntouttavasta hoidosta siviiliin päästyäni kuvioihin takaisin armon vuonna 2008, aluksi viikonloppujuomisena mutta pari vuotta sitten huomasin melkeinpä päivittäisen tissuttelun tulleen tavaksi.
Vielä nykyisen avopuolisoni tavattuani otin melkein joka ilta pari-kolme 0,5 l olutta ja menneenä syksynä en edes aluksi tajunnut, mistä ihmeestä masentunut olotila johtui, ja mietin alkoholinkäytöllä voivan olla yhteys asiaan, kun kuitenkin tiedän sen yksinkertaisen faktan, että alkoholi laskee serotoniinitasoja ja että se voi tapahtua myös niin vaivihkaa, ettei heti edes huomaa. En vain olisi halunnut myöntää asiaa ja siispä testasin, miten toimii olla pelkällä itsekurilla ja puolisolleni asiasta puhumalla mahdollisimman hyvin ilman iltabissejä. Nyt kuukauden aikana olenkin juonut noin 4 annosta alkoholia, uutenavuotenakin ainoa alkoholijuoma oli yksi irish coffee, ja kellon lyödessä 00:00 kilistimme skumppalasejamme joissa oli ginger alea. Nyt tuntuu ajatus paljon kirkkaammalta, enkä nyt toistaiseksi meinaa olla kännissä, sillä se ei edistä kenenkään terveyttä. Tänään saatan saunan jälkeen ottaa yhden oluen.
Yksi annos viikossa, tapa sekin, mutta olen ihmetellyt, miten näin addiktioherkkä kaveri kuin minä pystyy edes siihen…