Olen ollut 326 päivää selvinpäin, mutta raitis 6 päivää. Rimpuilin itseni irti alkoholin rajusta bilekäytöstä yksin, koska häpesin. Ja halusin myös mahdollistaa itselleni tien pyörtää päätökseni. Kerroin kumppanilleni, kuusi päivää sitten, että olen tähän asti pysynyt hammastapurren raittiina 320 päivää. Kukaan läheisistäni ei pitänyt alkoholinkäyttöäni vakana, koska olen ollut selvinpäin arkisin. Todellisuudessa viina on vienyt jo useita vuosia. Kaljan avaaminen on ollut pakonomaista. Siihen tarvittiin yksi näistä: hyvä musiikki, hyvä seura (tai seura ylipäätään) ja/tai hyvä ilma. Aina oli syy juhlia. Tämä on ollut perheeni ja lähes koko lähipiirini tapa aina.
Minun kaikkein läheisin ihminen on isosiskoni. Hän on toisenlainen ryyppääjä. Hän tissuttaa aina, kun siihen tulee tilaisuus myös arkisin. Hänen keho on aivan loppu ja erilaisia terveyshaittoja on alkanut syntymään, viimeisimpänä rasvamaksa.
Haluan auttaa ja ottaa asian puheeksi.
Miten sinä olisit toivonut, että sinun päihteiden käyttöön puututaan? Onko antaa vinkkejä?
Kysymykseesi on yhtä monta vastausta varmaan kuin vastaajia, mutta oma vastaukseni on tämä:
lempeästi ja varoen. Riippuvuus on häpeällinen ja vaikea asia ihmiselle itselleen etenkin jos hän ei sitä itse tunnista, ja siihen puuttuminen voi aiheuttaa torjuntaa.
Omat läheiseni ovat olleet huolissaan alkoholinkäytöstäni. Mikään mitä he ovat siitä sanoneet, ei varsinaisesti ole saanut minua tekemään lopettamis- tai vähentämispäätöstä, sillä se täytyy kuitenkin tehdä itse ja omasta halusta, mutta kun useampi minulle rakas on jollain lailla osoittanut olevansa minusta huolissaan - ja nimenomaan vailla tuomitsevaa asennetta - kyllä siihen on sitten jossain vaiheessa alkanut kiinnittää huomiota. Että oliskohan mulla kuitenkin jokin ongelma.
Jos olisin siskosi - mitä en ole - minua saattaisi auttaa se, että sisarukseni kysyisi, ihan nätisti: hei mä olen huomannut että sä juot aika usein. Miltä se susta tuntuu?
Näin hän saa mahdollisuuden vastata äkkiseltään mitä huvittaa, mutta jäädä pohtimaan oikeaa vastausta itse.
Aihe on joo tosi vaikea. Itsekin entisenä jatkuvana tissuttelijana olin sitä mieltä ihan loppuun asti, että minulla on homma hallussa ja “paremmin” kuin jollain umpitunneleita kiskovalla. Toisaalta häpesin ongelmaani, toisaalta olisin halunnut olla ilman ongelmaa, salasin, piilottelin. Olisin varmaan kauhistunut, jos joku olisi ottanut asian puheeksi.
Paras lähestyminen minun kohdallani olisi varmaankin ollut juuri terveyteeni vetoaminen, syyllistämättä ja tuomitsematta. “Hei, sä oot mulle tosi tärkeä ihminen, ja mä olen huolissani sun terveydestä. En halua menettää sua ennenaikaisesti, voitaisiko me jutella ja miettiä vaikka yhdessä, mikä vois auttaa sua juomaan vähemmän? Mitä mieltä itse olet”
Tosi vaikea aihe on, mutta vaikka tulisit torjutuksi niin älä anna periksi. Palaa asiaan jonkun ajan kuluttua. Ensi reaktio voi olla riippuvuuden aiheuttama vastahyökkäys, häpeästä kumpuava isku takaisin.
Ensiksi onnitteluni, Soturi, hyvästä alusta alkottomuudessa. Aikansa se ottaa, mutta lopulta ei enää tarvitse olla alkotta “rimpuillen” eikä “hammastapurren”.
Tulin joskus aikojen aamussa siihen tulokseen alko-asiassa, että ihminen pystyy paljoon, myös irtautumaan sen vallasta. Mutta vain jos on tosissaan, aiheeseen keskittyen ja jättämättä itselleen mitään takaporttia. Visualisoin sen mieleeni niin, että ei koskaan, ei tippaakaan, ei edes lasia skumppaa pojan häissä. Tämä esipuhe siksi, että minusta vaikuttaa, että kirjoituksessasi puhut kahdesta asiasta. Oma kamppailusi on selkeästi vielä kesken mutta kiinnität huomiotasi isosiskosi juomiseen. Minusta se jakaa käytettävissäsi olevat henkiset voimavarat kahtaalle ja on kyseenalaista riittääkö energiasi näin raitistumisen alkuvaiheessa (totta - aito raitistuminen ei ole pikamatka!) molempiin. Minun mielestäni sinun kannattaa keskittyä omaan raitistumiseesi, olemaan itsekäs, vaikka se tuntuisikin pahalta. Yksi viinapirun yrityksistä palauttaa raitistumista yrittävä valtaansa on johdattaa ajatukset sivupoluille, pois pääasiasta joka on alkosta erossa pysyminen.
