Miten meni kesäkuu?

Hei Vähentäjät!

Onko teillä rajat/ tavoitteet juomisellenne? Tarkat tai vähemmän tarkat? Pidättekö juomispäiväkirjaa? (Minusta se on tosi hyvä työkalu! Siinä ne kaikki näkyy, ei voi uskotella iteleen jotain muuta.) Kuin onnistuitte kesäkuussa?

Mulle ei ollu kesäkuu menestys vakaasta päätöksestäni ja yrityksestäni huolimatta. Yks kaverin kyläily meni vähän yli, mut juhannus ja muut sen sijaan melko asiallisesti. Juomiskertoja liikaa, mut määrä kuitenkin pienempi kuin ennen. Jotain hyvää kuitenkin!

Mä oon sellanen, ett monessa asiassa saan puhtia epäonnistumisesta. Tulee sisua, ett kerralla onnistun (paremmin)! Saa nyt sitten nähä, mut yritetään taas!

1 tykkäys

Keskustelu on hiljaista, niin ajattelin kommentoida vaikka kirjoittelenkin lopettajien puolella.

Aikoinaan, kun kirjoittelin vähentäjiin, minulla oli juurikin tavoitteita ja rajoja, ja pidin juomispäiväkirjaa. Se onnistui useasti jonkin aikaa ihan hyvin, mutta lopulta aina selkäranka katkesi, kun yksinkertaisesti teki vaan mieli juoda ja siinä vaiheessa ei mitkään tavoitteet paljoa kiinnostanut. Lopulta loppui ne vähennysyrityksetkin, kun väsyin jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumiseen.

Useiden yritysten kautta olen nyt kymmenettä viikkoa juomatta, ja mukavinta on selkeys; En juo ollenkaan ja sillä siisti. Vähentäjä-aikoinani tämä vaihtoehto tuntui mahdottomalta, mutta niin vaan pikkuhiljaa päätös muhi ja aloinkin lopettajaksi. Mutta päivä kerrallaan vain. Ei kai juuri kukaan pysty sillä tavalla lopettamaan että hokee itselleen että nyt olen loppuelämäni juomatta.

1 tykkäys

Taitas Lopettajissa olevan enemmän kirjottelua, mutta en mä oo kokonaan lopettamassa. Ehkäpä…?! Vaikka, kuten säkin Sarvikuoma kirjotat, se vois olla jopa helpompaa niin. Loppu, slut, finitto ja sillä selvä! Kirjaimellisestikin selvä, hehhehee… Tolla tavalla mä lopetin yli 20 vuotta kestäneen röökinpolton. En polta, ja piste. Ja se oli jopa melko helppoa!

Ehkä tässäkin ajatusmaailma muuttuu toivottuun suuntaan, kun tarpeeksi asiaa “takoo” päähänsä ja opettelee uutta elämäntapaa. Vanhan tavan muuttaminen uudeksi ottaa aikaa, tiedetäänhän me se. Nyt kun olen päässyt takaisin ns. Elävien Kirjoihin ja “mitä välii millään” -asenteestani, juominen on mulle varmaan kaikista eniten tapa. Tämä ja tuo tilanne on drinkin paikka. Ja kas, kun niitä “tilanteita” alkoi olla vähän joka toinen päivä, ja muutenkin alkolla itsensä “lääkitseminen” oli jäämässä päälle!

Huominen olis vapaapäivä. Ja ennen ihan varmasti olisin tänään heti töistä tultuani korkannut jotkut putelit tai pänikät! Hei, vapaapäivän kunniaksi vähän rentoutumista, camoon! Ostin minä tänäänkin alkoholillista juomaa alkoholittomien lisäksi, mutta murto-osan entisestä määrästä. Eikä ny oikein ees tee mielikää alkoholillista!

Ja vaikka tekisikin, olen jo oppinut, että mieliteko voi mennä nopeestikin ohi, kun tekee jotain muuta, tai ottaa vaikka holittoman juoman. Se oli jotenkin niin, ett aivo- mikä lie solu, tai joku, huutaa kuin Kauppaneuvos Paukku konsanaan: “Tärpättiäääh!!” Mutta kun se ei sitä saa, ni hiljenee kyllä. Tosin alkaa se uudestaankin sitä huutaa, mutta huutakoon!

Oih, onnea! Hyvä, hirmun hyvä saavutus, 10. viikko! Sulla tuntus olevan selkee päätös, ni toivon, että päiväsi sujuvat, eikä kauppaneuvokset huuda enää niin lujasti sun päässäsi. Mitä kaikkia muita hyviä juttuja tuon selkeyden lisäksi olet omassa olemisessa huomannut? Niitä sulle lisää! Ja lisää selviä päiviä meille kaikille, riippumatta siitä kuinka paljon niitä on takana!

1 tykkäys

Olet Rinza oikeilla jäljillä monessa asiassa, sinulla on hyviä ajatuksia. Uskon, että onnistut vähentämisessäsi jos vaan pysyt motivoituneena. Minäkin olen ollut just sellainen, että millään ei ole mitään väliä, mutta jotenkin vaan olen sitten alkanut kiinnostumaan omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Tuo tupakkavertaus on aika hyvä, ja jos olet päässyt siitä eroon niin ei se juomisen poistaminen elämästä, tai sen vähentäminen, ole sen kummempaa. Jonkin aikaa on orpo olo mutta pikkuhiljaa siihen tottuu.

Se on juuri noin, että mielitekoja tulee, mutta ne menee kyllä myös pois. Ja niitä tulee vähemmän kun aikaa kuluu. Juovana aikana mulla ei mennyt päivääkään ilman että olis tehnyt mieli viinaa, mutta nyt saattaa mennä viikko etten juurikaan ajattele koko asiaa. Meinaan vaan, että ei tämä enää mitään jatkuvaa taistelua ole, kunhan vaan muistaa torpata ne satunnaisetkin pienet mieliteot.

Hyviä juttuja on kyllä aika paljon. Ehkä mielen tyyneys ja perusmielialan parantuminen on tärkein. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että juominen aiheutti mulle masennusta ja jatkuvaa paskaa oloa, mikä on nyt hävinnyt. Muita juttuja on lisääntynyt energisyys, jaksan esim. harrastaa liikuntaa ja touhuta kaikenlaista. Sit asioista saa hyvää oloa ihan sellaisenaan: Ennen jos menin vaikka saunomaan tai ravintolaan syömään, niin aina ajatteli mielessään että jes, saan saunakaljaa tai jotain juomaa sen ruuan kanssa. Nykyään fiilistelen ihan vaan sitä saunaa tai ruokaa. Ja on mukava herätä joka päivä ilman krapulaa. Krapuloiden poistuminen elämästä on itselle melkoinen helpotus, kun ne alkoi olemaan jo aikamoisia koettelemuksia, ja ainaista sumplimista että voinko ottaa tasoittavia ja kuinka paljon jne.

1 tykkäys

Kesäkuu meni humalassa miltei kokonaan muutamia päiviä lukuunottamatta kun yritti lopettaa. Mutta sitten aina kekkas jonkun syyn miksi “ei vielä”.

Heinäkuu ollut onnistuneempien tähtien alla ja selvinpäin.

Kosteasti meni kesäkuu. Pidän juomapäiväkirjaa. Kesäkuussa otin 9 kertaa olutta. Yhteensä 79 annosta keskikaljaa.
Lopetin kupittelun 23.6. Nyt 23 raitis päivä. Pidän 3 kuukauden tauon. Rupesi mahassa ja suolistossa kipuja olemaan. Alkoholi vaurioittaa suolen ja mahan limakalvoja!
Nyt onneksi ei enää mahakipuja…
3 kertaa viikossa tuli otettua . Aivan liikaa

Terveisin vähentäjä

KarvanVerran ja Hande66, kiitti kun kirjotitte! Aina toisten kirjotuksista saa jotain pontta itselleenkin. Minusta on niin mielenkiintoista ja hienoakin, miten meillä on erilaisia tilanteita, ja kuitenkin sama ongelma ja halu vähentää. Ja hei, hyvä te! Selviä nolla-alkopäiviä teillä takana! Joo, on mullakin. Kaks.

Oon jo jossain tuolla kertonut, ett oon tapatissuttelija, joka kuin huomaamattaan nappasee sikspäkin joka toinen päivä, ja viikonloppusin sitten sellaset määrät, että tosiaankin tarvitsee juomapäiväkirjaa. Helvetin tyhmä juomistapa!

Ja KarvenVerran jo vähän puhelikin toista tosi mielenkiintosta aihetta, mikä ehkä vaatisi ihan oman ketjunsakin. Nämä itseselitykset, “kuin kekkaa syyn juoda”, uskomukset ja oletukset omassa päässä, mitkä saa juomaan. Ne vois olla aika huimaa hölynpölyä! Kokeilenpa laittaa sellasen keskustelun seuraavaksi.

Taitaa olla niin, että te olette jo näitä samoja asioita pyöritelleet täällä, mutta mä en o kauaa täällä vielä ollu, enkä kaikkia vanhoja ketjuja lukenut. Saatanpa nekin tässä joku kerta lukasta…