Taitas Lopettajissa olevan enemmän kirjottelua, mutta en mä oo kokonaan lopettamassa. Ehkäpä…?! Vaikka, kuten säkin Sarvikuoma kirjotat, se vois olla jopa helpompaa niin. Loppu, slut, finitto ja sillä selvä! Kirjaimellisestikin selvä, hehhehee… Tolla tavalla mä lopetin yli 20 vuotta kestäneen röökinpolton. En polta, ja piste. Ja se oli jopa melko helppoa!
Ehkä tässäkin ajatusmaailma muuttuu toivottuun suuntaan, kun tarpeeksi asiaa “takoo” päähänsä ja opettelee uutta elämäntapaa. Vanhan tavan muuttaminen uudeksi ottaa aikaa, tiedetäänhän me se. Nyt kun olen päässyt takaisin ns. Elävien Kirjoihin ja “mitä välii millään” -asenteestani, juominen on mulle varmaan kaikista eniten tapa. Tämä ja tuo tilanne on drinkin paikka. Ja kas, kun niitä “tilanteita” alkoi olla vähän joka toinen päivä, ja muutenkin alkolla itsensä “lääkitseminen” oli jäämässä päälle!
Huominen olis vapaapäivä. Ja ennen ihan varmasti olisin tänään heti töistä tultuani korkannut jotkut putelit tai pänikät! Hei, vapaapäivän kunniaksi vähän rentoutumista, camoon! Ostin minä tänäänkin alkoholillista juomaa alkoholittomien lisäksi, mutta murto-osan entisestä määrästä. Eikä ny oikein ees tee mielikää alkoholillista!
Ja vaikka tekisikin, olen jo oppinut, että mieliteko voi mennä nopeestikin ohi, kun tekee jotain muuta, tai ottaa vaikka holittoman juoman. Se oli jotenkin niin, ett aivo- mikä lie solu, tai joku, huutaa kuin Kauppaneuvos Paukku konsanaan: “Tärpättiäääh!!” Mutta kun se ei sitä saa, ni hiljenee kyllä. Tosin alkaa se uudestaankin sitä huutaa, mutta huutakoon!
Oih, onnea! Hyvä, hirmun hyvä saavutus, 10. viikko! Sulla tuntus olevan selkee päätös, ni toivon, että päiväsi sujuvat, eikä kauppaneuvokset huuda enää niin lujasti sun päässäsi. Mitä kaikkia muita hyviä juttuja tuon selkeyden lisäksi olet omassa olemisessa huomannut? Niitä sulle lisää! Ja lisää selviä päiviä meille kaikille, riippumatta siitä kuinka paljon niitä on takana!
