Miten edetä?

Kotikanava
1

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli 30 vuotta, näistä avioliitossa 15 vuotta. Mieheni on juonut joka viikko viimeiset kymmenen vuotta. Viikonpäivät on selvinpäin, mutta perjantai-iltana hän haluaa viettää ns. omaa aikaa, ja juo itsensä känniin. Jos on juhlapyhiä, eli yksi tai kaksi ylimääräistä vapaata, silloin juodaan kahtena iltana.

Olen itsekin juonut, mutta noin viisi vuotta sitten jätin vähemmälle ja samalla aloin sanomaan miehelleni voisiko hänkin pitää välillä selviä viikonloppuja. Noin 2,5 vuotta sitten minulla diagnosoitiin epilepsia ja sen jälkeen en ole juonut lainkaan.
Mieheni ei ole pitänyt raittiita viikonloppuja.

Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kaljaa on mennyt esimerkiksi 24 tölkkiä, tai pullo vodkaa, tai kaljan lisäksi viinipullo. Alkoholi pitää juoda mahdollisimman nopeasti, jotta känni tulee mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi vodkapullo on mennyt alas parissa tunnissa.

Kännissä hän aloittaa kaikenlaisen syyttelyn ja paskan puhumisen. Loppujen lopuksi hän haluaa eron minusta. Kaikenlaista henkistä väkivaltaa olen saanut osakseni. Seuraavana aamuna hän on katuvainen ja tähän asti olen antanut hänelle anteeksi.

Aina silloin tällöin olen krapula-aamuna puhunut hänelle ns. järkeä ja kertonut, että meidän elämä ei voi jatkua tällä tavalla. Muutaman kerran hän on yrittänyt vähentää juomista, mutta se on onnistunut vain yhden viikonlopun verran ja sen jälkeen on siirrytty vanhoihin tapoihin.

Viime itsenäisyyspäivänä kerroin, että tämä oli nyt tässä, en jaksa enää. Samana päivänä hän lähti katsomaan pikkuveljeään, joka oli juonut jo useamman päivän. Pikkuveljen näkeminen karmeassa krapulassa sai hänet vähäksi aikaa heräämään.
He ovat käyneet yhdessä AA-kerhossa muutamia kertoja.

Mieheni ei halua luopua alkoholista kokonaan, vaan hän haluaa vähentää juomista. Itselläni on pelko, että tämä ei tule onnistumaan, koska ei se ole aikaisemminkaan ole johtanut mihinkään. Olen kertonut tämän pelkoni hänelle, mutta hänen mielestä en luota häneen ja sen takia puhun näin. Haluan uskoa ja toivoa, mutta pelko on takaraivossa koko ajan.
Nyt hänen suunnitelmansa on, että hän on joka toisen viikonlopun selvänä ja joka toisena hän juo. Voiko tällainen onnistua?

Olen sanonut, että en halua nähdä häntä enää kännissä lainkaan, en halua olla henkisen väkivallan uhrina enää.
Näin ollen hän menee mökille juomaan joka toinen viikonloppu.

Onko tässä suunnitelmassa mitään järkeä? Voiko tällainen onnistua?

2

.

Mun kokemuksen mukaan ei.
Tai meillä ainakaan mitkään sovitut “käyttörajoitukset” eivät pitäneet. Kuuluu sairauden luonteeseen. Aina tuli joku syy poiketa sopimuksista; stressi tai joku tapahtuma (joku kuoli, lomautus, kurssi. mikä tahansahan käy syyksi kun juoda haluaa :smiley: ). Meillä oli loppuvaiheessa suhdetta omat asunotkin ja tuo ehto, etten minäkään halunnut tavata häntä humalaisena, johti siihne, ettei juurikaan nähty; mies vietti aikaa ykkössrakkaansa kanssa mieluummin kuin minun.

Minusta alkoholistin kanssa ollessa surullisinta on yksinäisyys. Puolison osa on jalkavaimon rooli ja ensisijainen arkkaussuhde on pulloon. Tää nakertaa itsetuntoa ja hyvinvointia. Minäkin katselin kaupassa pariskuntia ruokaostoksilla, kävelyllä ja milloin missäkin ja mietin, että olen muka suhteessa ja silti yksin. Lenkkeilen yksin, eikä ole puolisoa miettimässä mitä ruokaa tehtäisiin tai katsotaanko jotain elokuvia…
Siinä junnaa ikävässä välitilassa, suhde tuo lähestulkoon pelkkää surua, on silti “varattu” eikä voi etsiä uuttakaan seuraa, mieliala laskee ja helpsti jumittuu kotiin odottamaan jotakin, mitä ei koskaan tule, vaikkei mikään sinänsä estäisi harrastamasta kaikenlaista yksin. Hiono parisuhde ja toisen alkoholiongelma on kuitenkin henksisesti pallona jalassa.

Jälkiviisaana siis sanoisin, että omaa ainutkertaista elämäänsä ei kannattaisi käyttää odotteluun, joka muuttuu viikoista kuukausiski, vuosista vuosikymmeniksi kuin huomaamatta. Joko pitäisi saada itsensä riuhtaistua irti kerralla ja riittävän aikaisin tai saada päälle sellainen moodi, että elää omaa elämäänsä, eikä odota tilanteen muuttuvan miksikään. Joskushan tuossa jälkimmäisessäkin on joku järki, jos on ikää, yhteistä omaisuutta, miehen tosiaan saa muualle juomaan ja pystyy itse henkisesti irrottutumaan puolisostaan. Harvemmin kai kuitenkaan se onnistuu niin hyvin, ettei oma mielenterveys ja terveys kärsi.

Olet odotellut aika kauan sinäkin. Ehkä voisit miettiä millaista elämää halaisit elää, onko teillä riittävästi rakkaustta ja yhteisiä arvoja ja harrastuksia, vaikka juominen poistuisikin kuviosta. Raitstuminenkaan ei kaikkia ongelmia poista. Pikkuhiljaa selkiintyy, mikä on sinulle sopiva ratkaisu.
Voi hyvin ja pidä huolta itsestäsi!

3

Eihän sitä ulkopuolisena voi tietää, mutta jos miehesi kykenisi käyttämään alkoholia kohtuudella, niin eiköhän hän niin olisi tehnyt jo? Toiseksi, jos ollaan parisuhteessa ja toinen kokee jonkun käytösmallin haittaavan parisuhdetta, niin silloin ihminen on yleensä valmis tästä haitallisesta tavasta luopumaan. Eli jos kumppanillasi olisi valta kontrolloida alkoholinkäyttöään niin eiköhän hän olisi jo tehnyt asialle jotain, kun sillä on selkeästi negatiivinen vaikutus elämään. Se saa hänet myös käyttäytymään sinua kohtaan julmasti. Se ei siis ole millään tavalla hänen hallinnassaan.

Aa on ihmisille, joilla on halu lopettaa alkoholinkäyttö. Se ei ole kerho kohtuukäyttöä harjoitteleville tai siitä haaveileville. Voisit kysyä mieheltäsi, miksi hän ei halua lopettaa juomista kokonaan. Eikö hän näe ongelmaa juomisessaan? Jos hän ei kerta ole riippuvainen, niin samahan se on lopettaa kokonaan.
Tosin alkkiksen kanssa on ihan turha yrittää järkeillä, sillä vika ei ikinä ole alkoholissa. Ei ennenkuin juoja kykenee myöntämään voimattomuutensa sen suhteen.
Sinä olet nyt katsonut pitkään ja antanut periksi. Eikö nyt olisi sinun aikasi kuunnella itseäsi ja kysyä, mitä sinä haluat? Etkö voisi myös miehellesi kertoa omista toiveistasi? Parisuhteessa kuuluu ottaa molempien toiveet huomioon. Hän on myös humalassa käyttäytynyt niin ilkeästi sinua kohtaan, että raittiuden toivominen ei ole ollenkaan kohtuuton vaatimus. Sitähän ei toki juova alkoholisti voi antaa, mutta se tässä on niin nurinkurista. Miksi sinun täytyisi antaa periksi ja juova voi jatkaa oman mielensä mukaan, sinua kuuntelematta?

4

Jos hän vielä epäilee, etkö luota hänen kykyynsä rajoittaa alkoholinkäyttöään, voit hyvin vastata että et. Miksi luottaisit. Miksi hän siihen kykenisi, kun käytännössä yksikään alkoholisti ei pysty. Jos hän luottaa itseensä, on hän vielä tosi kaukana kyvystä olla juomatta.