Nyt se tuli meidänkin kotiin-vanhempien pahin painajainen on toteutunut. En kerro tässä omista tunteista- ne on kaikilla samat: häpeä, pelko, pettymys, voimattomuus. Poikani on 18-vuotias lukion viimeisessä, kirjoittaa yo-kokeet nyt keväällä. Useampi kerta parin viimeisen vuoden aikana on jäänyt kiinni kannabiksen poltosta, erilaisia tarvikkeita olen häneltä löytänyt. Aina tuli selityksiä - ei ole minun, kaveri unohti, viimeistä kerta, sitä ja tätä. Uskoin. Pari kerta olen löytänyt jotain pillereitä, siihen tuli taas jotain ihmeellisiä selityksiä ja taas sinisilmäisenä uskoin. Nyt ymmärrän ja näen, miten tyhmä olin, suljin silmäni karuun totuuteen, ymmärsin aivoilla, mitä tämä palapeli tarkoittaa, mutta sydämessäni en halunnut uskoa ja se ole pahin virhe. Pojan käyttäytyminen on muuttunut passiiviseksi, hän oli joko sängyssä kännykän kanssa tai jossain kavereiden kanssa. Kuitenkin melkein aina ihan selvin päin, tai niin mä ainakin ajattelin. Tupakkaa ei poltanut. Suurimpia ongelmia ei olllut. Koulussa oli keskiverto oppilas- ei menestynyt, eikä pahimman päästä. On seurustellut saman tytön kanssa 4 vuotta, ovat edelleen yhdessä, hyvä tyttö, ei tupakoi ei käytä alkoholia. Viimeisen vuoden aikana hänen olemuksessa on tapahtunut isoja muutoksia, usein stressantunut, agresiivinen, valittii huonoa oloa- vatsaongelmat, pään särkyä, unettomuutta, kertoi ahdistuksesta, siitä että tulevaisuus pelottaa. Fyysiset oireet laitoin koronan piikkiin, ajattelin, että on joku long covid. Haki lääkäriltä ketipinoria, sitten haki vahvempaa, koska miedommasta ei ollut apua, haki propanolia, kun valitti sydämen tykytystä. Välillä ahmii ruokaa, välill
ä ei syö mitään, lauhdutti 5 kiloa. Loppujen lopuksi meille selvisi, että käyttää säännöllisesti kannabista. Lupasi lopettaa, mutta seuraavana päivänä jäi taas kiinni, lupaili taas ja taas sama juttu. Keskustelu, huuto, uhkailu, itku- ei auttanut mitään. Hän asuu kahdessa kodissa, minulla ja isänsä kanssa, asumme suht lähellä toisiamme ja hän vaihtaa paikkaa pari kerta viikossa. En ymmärtänyt kuinka vakava tilanne on. Pari kuukautta sitten aloitti tupakoinnin, kertoi, että tämä auttaa olla käytämättä pilveä. Helmikuussa abiristeilyllä Tallinnassa oli pidätetty huumeiden vaikutuksen alla, odotamme sakkoa. Meillä oli pitkä keskustelu sen jälkeen, jossa oli kaikki kolme yhdessä, hän itki ja tunnusti, että homma lähti käsistä. Lupasi, että tää oli viimeinen kerta. Kahden päivän kuluttua, kun hän ei tullut sovittuna aikana kotiin, menin hakemaan hänet isänsä luota. Ei avannut ovea, ovessa oli ketju, soitin ja hakkasin ovea, ei avannut, hädin tuskin päsiin sisään, siinä hän oli sikiöasennossa nukkumassa, pillereitä pöydällä, kannabista sängyssä, vaakaa, kaikkea muuta paskaa, jonka käyttötarkoitusta en edes tiedä. Herätin hänet, huusin, löin, olin vihainen ja järkyttynyt. Hänen isä joutui lähtemään töistä kotiin. Taas keskustelu, poika oli vain hilja ei edes selitellyt mitään. Hän myönsi, että ei pysty lopettamaan, mutta taas väitti, että pillerit eivät ole hänen ja ikinä niihin koske. Mä olen päivätyössä, teen myös iltavuoroja. Exä on ravintola-alalla, töitä on vähän, hänellä on taloudellisesti tiukka tilanne, ja on pakko ottaa pitkiä vuoroja, emme pysty vahtimaan poikamme aamusta iltaan. Tämän viimeisen tapauksen jälkeen meni viikko, ja poika ei saanut mennä mihinkään kun vaan isänsä kanssa tai tyttöystävän kanssa, kavereiden kanssa ei päästy. Itse olin lomalla ulkomailla, oltiin yhteydessä päivittäin, kerran hän soitti ja sanoi, että ei pysty olemaan enää kotona ja haluaa kertoa minulle kaiken totuuden, kun palaan lomalta. Sitten se tuli, koko totuus. Hän on aloittanut huumeiden käyttöä 14-15 vuottiaana, alkoi polttaa pilvea, usein. Kertoi, että on käyttänyt kaikki huumet , paitsi suonisisäisiä, subutexia ei kokeillut. Kaikki muu meni, myös kolmiolääkkeet, katuhumeet. Tunnusti, että viimeiset puoli vuotta on koukussa amfetamiiniin. Kertoi, että huumeita meni muutama kerta viikossa, käytti jpa koulussa. Sanoi, että se oli helppoa ja edes me emme huomanneet mitään. Hän kertoi, että kokeili amfetamiinia opiskeluun, että alussa se auttoi keskittymään ja paransi oloa. nyt ei auta enää, vaan käytön jälkeen olo vain pahenee. Itki , sanoi, että tavitsee mun apua lopettamiseen, että ei pysty itse lopettamaan, kertoi että kärsi kovasti, että yrittänyt lopettaa monta kerta, muttei pysty. Hän ymmärtää, että pilaa omaa ja vanhempien elämänsä ja ymmärtää että viimeiset kolme vuotta meni hukkaan.Hän halua palata normaliin elämään. Hän selitti, että ahdistus on niin voimakas, että tarvitsee amfetamiinia, mutta sen jälkeen olo vain pahenee ja se on kierre. Hän pelkää mennä johonkin hoitoon, koska silloin tulee merkintä ja se vaikuttaa koko elämään. Minäkin pelkään sitä. Hän on kuitenkin valmis menemään esimerkiksi vertaistukiryhmään, mutta onko sitä apua? Minä en tiedä mitä tehdä ja miten mä voin auttaa. Sovittiin hänen kanssa, että jos hänelle tulee retkahdustunne hän soittaa minulle ja kertoo siitä. Hänellä on jatkuvasti huono kiukkuinen olo. Hän kertoo, että kannabis auttaa hänet rauhoittumaan ja olla miettimättä amfetamiinia ja tavallaan pyysi minulta hyväksyntää siihen, että hän polttaisi sitä, kun hänet ahdistaa. Yritän selittää, että tämä on väärä keino, mutta hänestä se on ainoa mahdollisuus irtautua amfetamiinista. Minä kerroin hänelle, että hänen täytyy pysyä pois kaveriporukasta, jossa poltetaan kannabista, mutta hän väittää, että kaverit tukee häntä lopettamaan amfetamiinin käyttöä ja siitä hänelle on apua. Minä en tiedä mihin uskoa, haluan auttaa, mutten tiedä miten toimia. En voi lukita hänet kotiin. Hän on vakuttaanut, että ei ole itse ikinä myynyt huumeita, mutta en usko siihen. En usko hänen sanomisiin, ja pelkään, että hän voi käyttää äidin rakkauden hyväkseen. Pelkään sitä, että nyt hän voi jopa käyttää avoimesti, koska ei tarvitse enää salailla. Hän on psyykkisesti heikko, riippuvainen, hänellä ei ole voiman tahtoa. Hän ei ole kertonut isälle amfetamiinista, koska pelkää, että isä ei kestä sitä tietoa. Mun mielestä, isänkin täytyy tietää missä mennään, jotta voimme auttaa. Tänään hän oli kaverin kanssa ja kaveri osti kannabista, poikani kertoin minulle siitä, mutta vannoi että ei ole itse polttannut, vaikka on huono olo, itki puhelimessa. En tiedä mitä tehdä. Voiko sattunnainen kannabiksen poltto lievittää psyykkisiä vieroitus oireita? Mitä voi auttaa? Fyysisiä oireitä hänellä ei ole. Hänellä ei ole mitään harrastuksia, ei ole mitään mistä hän olisi kiinnostunut. Pari viimeistä viikkoa kävi säännöllisesti kuntosalilla, ja sanoi että se tuo hyvää fiilistä. Pahoittelen pitkää tekstia, jos joku on jaksanut lukea sitä loppuun. Mutta en tiedä mitä tehdä.
Hei Akim12. Ensimmäiseksi pahoittelut, että joudut tähän samaan pyöritykseen, jossa toivo, epätoivo, Suru, epäilys vuorottelevat.
Oma tytär täyttää kohta 20 jäi pari kuukautta ennen 18v. Synttäreitä kiinni kannabiksesta ja bentsoista. Kaikki avut haettu ja välillä menee paremmin, välillä huonommin. Nyt taas huonommin.
Muistan tuon tunteen, kun kaikki alkoi selvitä, ahdisti ja kurkkua kuristi. Yritti kaikin keinoin pelastaa ja ratkoa ongelmia, tytär wi voinut enää asua kotona koska nuorempia sisaruksia ja toi aineita kotiin. Maksoimme laskuja, keskustelimme, ostimme ruokaa, kävimme lääkärissä, keskustelimme, keskustelimme. Sitten oli lopetettava laskujen maksu, olimme maksaneet tuhansia ja täysin turhaan, mitään herätystä ei tapahtunut koskaan. Rahaa, kun tuli oli aineen himo kova tai velkoja maksettu tai ruokaa ostettava… laskuihin ei kuitenkaan koskaan. Ei edes ymmärtänyt asiaa, koska muisti ei pelannut ja tuo apaattisuus. Nyt ulosotossa, luottotiedot menneet. Kerran ollut katkolla, nyt odotan että.lähtisi uudelleen ja pääsisi kuntoutukseen. Olen ymmärtänyt että aineen himo niin kova ettei siitä helppoa ole irti päästä ja ihan omin avuin kuitenkaan. Elämään tarvitsee tulla jotain uutta tilalle, kun aineet lähtee päästä
Mekin pelkäsimme aluksi merkintöjä, luottotietojen menetystä. Nyt se tuntuu turhalta. Nyt odotamme, että tytär haluaisi hoidon piiriin. Loppuisi tämä jatkuva pelko.
Hienoa, että poika kertonut kaikki, luottaa sinuun. Voit olla tukena ja apua hakemassa, mutta rahaa ei kannata antaa. Me mahdollistimme käyttöä liian pitkään, kun kuvottelimme auttavamme. Annoimme vaan mahdollisuuden vetää kaikki omat rahat aineisiin. Meilläkään ei ole koskaan piikitetty mitään, mutta kyllähän nuo aineet maksaa .
Meillä tytär alkanut aikanaan käyttämään omaan psyykkiseen huonovointisuuteen, ahdistukseen jne.
En tiedä oliko tästä mitään apua, tahdon vaan sanoa ettette ole yksin, meitä on valitettavasti paljon. Muista tehdä asioita joista saat itsellesi voimaa, vaikka pojan asiat luonnollisesti pyörii päässä. Voimaa ja halaus päivääsi. Kirjoittele tänne jos se tuntuu oikealta kanavalta, se helpottaa.
Tirppana
Heippa vielä, kyllähän voi esim. A,-klinikalla käydä? Ja toki vertaistuki ryhmissä jos se tuntuu itsestä hyvältä. Tärkeintä, että poika olisi itse kiinnostunut lähtemään.
Tirppana
Turha 23v kuolema !Kopion tähän viestini, ei voimia kirjoittaa uudelleen tarinaa. Pahin pelkoni tuli toteen 10.4. Opiodit oli jo jäänyt pois, mutta järkyttävään ahdistukseen yritimme saada apua. Tätä viestiä ei pitäisi joutua kenenkään vanhemman kirjoittaa. Joonas menehtyi eilen. Asiaaa liittyy ahdistusta ym. Yritimme saada Peijaksesta apua torstaina, turhaan, sai yhden diapamin ja pari unilääkettä. En tiedä hakiko kavetilta ahdistuslääkettä. Lauantaina soitti, kuume ja kurkku tosi kipeä. Eilen soitti päivällä, ettei saa henkeä, pyysi soittamaan ambulanssin. Ensiapu yritti elvytää, mutta ei ollut mitää tehtävissä. Lapseni menehtyi 20 minuutissa rappukäytävään yksin, istuallaan nojaten seinään asuntonsa oven vieressä. Nyt olen niin shokissa, onneksi itse sain raihottavaa ja unilääkettä
Kuolemantutkimus saadaan 2-3 niin selviää mikä syy todellisuudessa oli…