Olen palannut tänne 15 vuoden aikana useamman kerran ajatuksena lopettaa, jonka jälkeen olen jatkanut alkoholin käyttöä. Aikamoisessa kierteessä olen ollut. Nyt on meneillään jälleen uusi yritys selättää ongelma.
Myönnän sen. Alkoholista on tullut perheenjäseneni ja minä olen alkoholisti.
Lueskelin noita tehtäväkirjoja aiheeseen liittyen. En tilannut vielä mitään valmennusta. Ajattelin, että katson varovasti päivä kerrallaan.
Ajattelin, että nyt voisin aloittaa jälleen sen pohtimisen, miten ja milloin tämä tiivis suhde alkoholiin alkoi.
Kokeilin ensimmäisen kerran alkoholia joskus 7. luokan lopussa. Vanhemmat koululaiset tarjosi ja sitä kuului koviksiin kun lähti mukaan. Vanhemmat ovat alkoholisteja ja sitä kautta alkoholi on ollut perheenjäsen koko lapsuuden ajan muutenkin. Tuolloin yläasteaikana vanhemmilla oli sellainen ajatus, että kun juottaa nuorta kotona niin se on jotenkin turvallisempaa- ei sekoile kylillä ensimmäisiä kertoja.
Siitä se sitten lähti. 90-luvun lopulla oli ainakin minun piireissä aika normi se juominen. Ajatus, että “Ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Alkoholi teki minusta hauskemman, kauniimman, vitsikkäämmän ja ennen kaikkea rohkeamman joka kerta. Normaalisti porukassa puhun kyllä mutta paljon varovaisemmin ja vähemmän. Alkoholia juoneena sitä on yhtäkkiä kunnon seurapiirikuningatar. Alkoholin vaikutuksen alaisena olen löytänyt kaikki parisuhteeni ja tuona aikana, kun oli nuorena myös baarissa töissä, se kuului asiaan jäädä työnkin jälkeen joko omalle työpaikalle ja siirtyä sieltä sitten jatkamaan johonkin muualle tai lähteä suoraan johonkin muihin paikkoihin- joka tapauksessa juomaan.
Sitten myöhemmin kun baarielämä jäi taakse, tuli perhettä ja kotona oloa enemmän, alkoholin juominen ei suinkaan loppunut. Se pari olutta tai siideriä tai viinilasilliset oli tapa rentoutua, palkita itsensä siitä että jaksaa elämää ja arjen vastuita.
Vuosien varrella ne pari alkoi lisääntyä, määrät kasvaa. Alkoholi on ollut osa arkea vaikka sen käyttö ei ole ollut pitkiin aikoihin enää millään tavalla hauskaa. Se on ollut vain tapa ja harrastus. Perheenjäsen, jota ei ole kutsuttu asumaan mutta jotenkin se vaan tuli ja jäi.
Siinäpä alkuun. Tänään siis 2 päivää ilman alkoholia. Kiitän itseäni nyt näistä kahdesta raittiista päivästä ja yritän taas huomiselle tehdä suunnitelman, miten pidän tuon riivaajan, alkoholin poissa käteni ulottuvilta.
Mua on myös rentoutumis harjoitukset auttaneer! Mulla oli tapana kuunnella niitä ennen alkon riistäytymistä käsistä, ja on tuntunut hyvältä palata nuihin rutiineihin! Huomaan myös nukkuvani paljon paremmin niiden jälkeen!