Mitätön mies?

[Anonymous]

Joo, avioliittoa on takana 17 vuotta ja yhteistä elämää vähän pidempään, tenavat jo aikuisiässä.

Nuorempana tuli otettua häppää aika ahkerasti, mutta kun penskat syntyi, niin käyttömäärä harveni, mutta ainahan tuota on mieli tehnyt. Välillä olen innostunut urheilemaan ja silloin juominen on jäänyt kokonaan taka-alalle, muutaman kerran vuoteen ehkä käynyt baarissa, kun kaverit on houkutelleet.

Nyt tenavien pärjätessä jo itsekseen on mieli tehnyt aina perjantaina relata tv:n ja viskipaukun tai oluen kanssa. Teen yksinäistä työtä, joten on tehnyt mieli käydä moikkaamassa kavereita kaupungilla ja nyt sitten ollaankin tultu siihen, että emäntä uhkaa erolla!

Arkisin hoidan osuuteni huushollista, teen lumityöt, lämmitän talon, laitan ruokaa, kuskaan tenavia harjoituksiin jos emäntä ei jouda viemään ja muutenkin mielestäni kannan korteni kekoon niinkuin kunnon mies! Eikö mies tosiaankaan saa kerran viikossa vähän tyhjätä päätään ja käydä tuulettumassa ulkona, hirveä valitus on tuosta alkanut!

En käytä viikolla alkoa lainkaan ja viikonloppunakin yleensä tuon yhden illan rentoudun, joskus otan pari perjantaina ja pari lauantaina, mutta en joka kuukausikaan.

Tätäkö tää nyt tulee olemaan tuon eukon kanssa, mykkäkoulua, itkua ja haukkumista? Kohtalotovereita?

[Sitruunapippuri]

Joopa joo Sorry Duunari mutta taisit kirjoittaa vähän väärään paikkaan.

Sinulla ei siis ole alko-ongelmaa? Hieno juttu. Kun näin on, niin lopettaminenhan on silloin helppoa, ei muuta kuin korkki kiinni ja keskittymään perheen hyvinvointiin. Jos taas se alkoholiongelma ON OLEMASSA, kun kerran eukkosikin niin mussuttaa, niin silloinhan lopettaminen ei tietysti onnistu. Tämä on yksinkertainen asia, joko ongelma on, tai ei ole. Sen pystyy testaamaan sillä, pystyykö lopettamaan vai eikö pysty.

(Joo ja alkoholisti sanoo tähän: Kyllä minä pystyisin, jos haluaisin, mutta kun en halua…)

Minua naisena loukkaisi paljon, jos mieheni haluaisi yhdenkin kerran käydä kapakassa ilman minua (käydään noin kerran vuodessa, minä kuskina.) Teinimeininki kun ei oikein pue täysikäistä miestä. Antaisin tuollaiselle miehelle lapikasta, koska olen enemmän arvoinen. Ystäviä voi tavata selvinpäin, ja ystäviä voi vaikka kutsua syömään illalliselle. Tietty jos “ystävät” ovat vain ryyppyseuraa, niin se on tietty eri juttu. …Työjutut ja niihin liittyvät illanvietot tietysti erikseen, ne eivät minua häiritse. Mutta jos oma rakas mieheni valitsisi minun seurani sijasta haisevan lähikapakan ja sieltä löytyvän seuran, niin se kertoisi kyllä että suhteemme on lopussa.

Kaikkea hyvää sinulle Duunari kummiskin! Saattoi tämä kirjoituksesi olla provokin, mutta ei se mitään, vastasinpa nyt kummiskin

[Anonymous]

Miksi vaimosi kokee sinun juovan liikaa?
Voisiko vaimosi lapsuus olla lasinen jolloin ei siedä juomista enää?
Onko baarissa käyminen joka perjantaista, joka toinen perjantai, kerran kuukaudessa vai mitä?
Juotko itsesi humalaan vai riittääkö 1-2 annosta?

Kyllähän mielestäni parisuhteessakin on oikeus käydä silloin tällöin baarissa vaihtamassa kuulumisia ystävien kanssa oluen äärellä, kunhan parisuhteen toiselle osapuolelle ei aiheuta huolta ja murhetta. Tapaatko ystäviäsi vain baarissa vai voitko tavata heitä ihan vain kahvin tai harrastusten merkeissäkin? Olen samaa mieltä Sitruunapippurin kanssa että ystäviä voi tavata selvinkin päin.

Ehkä vaimosi kokee että mielummin vietät perjantaisin aikaa humalassa ystävien seurassa baarissa kuin kotona vaimosi kanssa?
Mitä jos pyytäisit vaimoasi joskus mukaan? Menkää vaikka ravintolaan nauttimaan hyvää ruokaa laatuviinin kera? Ja ihan ilman alkoholiakin, laatuaikaa, kun lapsennekin pärjäävät itsekseen yhden illan. Millaiset välit teillä muuten on? Pystyttekö juttelemaan kaikesta?

Käy testaamassa alkoholinkulutustasi ja mieti olisiko mahdollista että vaimosi valittaakin ihan aiheesta.
paihdelinkki.fi/testaa/juomatapatesti

Tsemppiä minunkin puolestani!

[Rinalda]

Pitää minunkin pari sanaa lausahtaa En minä ainakaan pitänyt tätä provona, eikä meillä palstalaisilla ole aihetta provosoitua, jos meiltä kysytään mikä on pielessä - emme liioin voi tuomitakaan sen paremmin kuin puolustaakaan kumpaakaan osapuolta silloin, kun emme tiedä tilannetta tarkempaan. Minusta keskustelu on aina tervetullutta. Se saattaa auttaa keskustelun aloittajaa, ja saattaa myös saada keskusteluun osallisissa tai sivusta seuraajissa aikaan jonkin ahaa-elämyksen. Ainakin minä aina vaan hinkuisin saada tietää, mitä oman mieheni mielessä liikkuu. Ja vaikka hän juo joka päivä ja runsaasti, en silti ole alkanut pitää häntä “mitättömänä miehenä”, tunnen vain surua sen puolesta mitä ollaan menettämässä. Avioliitto, ihmisarvo, elämä… kaikkea tällaista

Vähän samanlaisia ajatuksia minunkin mieleeni tuli, kuin mitä vierasss jo kyseli. Lisäksi jäin pohtimaan, millaista teidän arkenne on, Duunari ja Eukkosi? Onko hänkin töissä, kun kerran sinä esimerkiksi hoidat lumityöt. Onko teillä arkena mahdollista tehdä mitään yhdessä, viettää aikaa yhdessä tai rentoutua. Mikäli kummallakin arjen täyttävät erilaiset velvollisuudet ja viikonlopun vietätte omilla tahoillane, mikä on se avioliiton osuus? Ei avioliitto ole ainoastaan organisaatio, joka on perustettu erilaisten huoltotöiden ja velvollisuuksien hoitamiseksi, avioliitto on myös (ja ennenkaikkea) kahden ihmisen välinen sitoumus. Myötä- ja vastoinkäymisissä jne… Arjen velvollisuudet eivät saisi peittää ihmisten välisiä suhteita. Menittekö naimisiin siksi, että saisitte kätevämmin pyöritettyä taloutta?

Nyt mä aloin vähän provosoida, mutta ihan tosissani kylläkin. Ajan siis takaa sitä, että avioliitossa pitäisi olla myös yhteistä aikaa, ja jos sitä ei ole, ja vielä pahempaa, jos sitä ei edes haluta, silloinhan avioliitto on turha. Mietipä sitä! Voisitteko kolata lumet yhdessä, juosta kilvan kolien ja lapioiden kanssa, heittää vähän toisianne lumipallolla, ja sitten juoda nauraen pullakahvit. Ihan arkipäivänä. Sitten lauantai-iltana ei olisikaan ehkä niin vaarallista, jos sinä tapaisit kavereita ja Eukkosi omiaan? Mutta jos te ette tee koskaan mitään yhdessä, jos te olette unohtaneet miten tehdä askareita yhdessä ja miten hullutella yhdessä, tai miten vaikka vaan loikoa sohvalla yhdessä: silloin voi viikonloppuun kohdistua toisella odotuksia, että silloin edes pitäisi tehdä jotain yhdessä. Kun taas toinen viikon velvollisuuksista väsyneenä haluaa tyhjätä pään (tai täyttää :mrgreen: )

Avioliittoon sisältyy velvollisuuksia. Mutta se ei ole pelkkiä velvollisuuksia. Siihen pitää sisältyä myös muuta. Jos jompikumpi tai molemmat ei enää halua sitä muuta, sitä yhteistä minkä takia kai yhteen mentiin… no silloin kai pitää miettiä, onko avioliitossa mitään järkeä.

Mitä jos istuisitte keittiön pöydän ääreen KUMPIKIN avoimin mielin, ja keskustelisitte asiasta.

[Anonymous]

Pekkaspäivää viettelen ja muistin, että olin tänne kirjoittanu. Näköjään muutama vsatauskin tullut. Kaikenlaisia kysymyksiä joihin tällänen kouluja käymätön on huono vastaamaan, mutta pitää varmaan miettiä noita itsekseen ja ehkä sen emännänkin kanssa.

On meillä yhteistäkin tekemistä, vaikka vuosien mittaan se on vähentynytkin. Ruokaa laitellaan yhdessä ja sellasta sopuisaa elämää muutenkin eletään, että senkin takia tuntuu kohtuuttomalta tuo emännän sauhuuminen muutamasta paukusta kerran pari viikossa.

Niitä kavereita tapaan tietysti selvänäkin, mutta kun osa on poikamiehiä niin joutavat istumaan myös baarissa juttuseurana. Emännällä on omat menot enkä minäkään puutu niihin. Yksinkö sitä pitäis kotona istua eukkoa odottamassa?!

Tenavat tosiaan kulkee omia polkujaan.

[Toivomustahti]

Muutama kommentti/kysymys sinulle Duun-ari. Ensinnäkin otsikkosi “Mitätön mies”. Koetko itsesi mitättömäksi, koska vaimosi nalkuttaa juomisesta? En usko, että olet mitätön mies, enkä usko, että vaimosikaan niin ajattelee. Yritä erottaa nämä kaksi asiaa. Vaimosi on vihainen juomisesta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muutoin arkisin teet. Minua raivostuttaa suunnattomasti, kun oma mieheni alkaa luetella, mitä kaikkea hän on tehnyt. Ei sillä tekemisellä voi mitenkään hyvittää sitä, että juo. Vaikka hän hakisi minulle kuun taivaalta, minulla on paha olla. Näen painajaisia, koska pelkään hänen juomistaan.

Nuo määrät ja juomiskerrat jäi vähän epäselväksi. Paljonko todellisuudessa juot? On helppo puhua muutamasta. Vertaan taas omaan mieheeni. Hän puhuu, että on se kumma, kun ei paria saunaolutta saa ottaa. Todellisuudessa hän juo viinaa pari pulloa. 45 prosenttinen on pikkasen eri juttu, kuin 4,5 prosenttinen. Kuinka usein todellisuudessa juot? Kuinka usein todellisuudessa käyt siellä pubissa?

Kyse on (ainakin minulle) siitä, että mieheni ei ole oma itsensä. Hänen persoonallisuutensa muuttuu. En voi keskustella hänen kanssaan. Hänestä tulee minulle outo ihminen, jota en tunne lainkaan. Lisäksi aiemmin pelkäsin, että hänelle sattuu jotain (nykyään en välitä). Kun korkki aukeaa, en koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Se on pelottavaa. Näin minä tämän koen ja lapseni. Mies ei ole läsnä omana itsenään, vaikka vain muutaman ottaisikin. Hän ei ole läsnä omana itsenään. Humalaisen naurustakaan ei koskaan tiedä, milloin se muuttuu itkuksi. Se ahdistaa. Virtahepo olohuoneessa siis.

Ehkäpä vaimosi kaipaisi sinun seuraasi viikonloppuisin. Sinä et ole sinä, kun juot.

[Hemmiina]

Täällähän on aika mielenkiintoinen keskustelu viriämässä Oli kyllä tosi helppo samaistua Duun-arin tekstiin, tosin näin “eukon” näkökulmasta . Ihanhan tuo oli, kuin oman mieheni “kynästä”, tosin minun mieheni ei ole nykyisin työelämässä mukana enkä enää tänä päivänä uhkaile erolla.

Niin, Toivomustähti esitti Duun-arille kyllä hyviä kysymyksiä, joihin ehkä joskus saadaan vastaus tai sitten ei. Minä taas samaistuin tosi paljon noihin Toivomustähden ajatuksiin siitä, että juova mies muuttuu persoonaltaan eikä ole enää oma itsensä. Minä puhuin vuosien ajan siitä, että haluan sen “oman Masani” takaisin, kun miehellä oli meneillään sellainen kausi, jossa tykkäsi aina perjantai-iltaisin juoda. Oli jotenkin jännää huomata, että mies oli useiden kuukausien ajan ns. oma mukava ja turvallinen itsensä, kunnes taas tuli “vaihe”, jossa salli ja oikeutti itselleen ne “muutamat” perjantaisin. Pikkuhiljaa mies alkoi olla tosi itsekäs ja jotenkin jatkuvalla hyökkäys-on-paras-puolustus -linjalla, kunnes taas omien sanojensa mukaan ryhdistäytyi ja alkoi kuntoilemaan, syömään terveellisesti ja vähentämään/lopettamaan juomisen.

Mutta nyt sotkeudun omiin asioihini vähän niinkuin väärässä keskustelussa (pitänee mennä kirjoittamaan kuulumisia tuonne Viikonloppujuoppo-puolelle ).

Minä kehottaisin Duun-aria miettimään, mikä hänelle on lopulta tärkeää. Jos pitää sinnikkäästi kiinni omasta “oikeudestaan” juoda joka viikonloppu ja yhteys vaimoon on kadoksissa, niin ei ole ihme, että vaimo alkaa pohtimaan eroa. Onko mitään kompromissin mahdollisuutta; kävisit vaikka “vain” joka toinen viikonvaihde siellä baarissa? Kerroit joskus urheilleesi; olisiko tuo urheilu parempaa “huumetta” sinulle ja sellaista, jonka vaimokin hyväksyisi. Saisit edelleen ns. omaa aikaa, mutta vähän terveemmältä pohjalta.

Toivottavasti yhteinen ymmärrys löytyy, mutta tiedäthän, että siihen tarvitaan kummaltakin tahtoa. Ei riitä, että vain toinen joustaa. Minäkään en usko, että olet mitätön mies - ehkä se tunne on omassa mielessäsi ja voit miettiä sitäkin, miksi ajattelet, että olet mitätön. Ehket itsekään kunnioita itseäsi nyt, kun viikottain juot.

Parempaa kevättä sinulle ja perheellesi!