kaikki tuli pelattua
Pahoittelen huonoo viestiä, mut mietin tosiaan onko vanhempien luona asumisella (yli 18 vuotiaana tai nuorempanakin) ja mt-ongelmilla joku yhteys. Uskon et on kun mietin omia vanhempiani 
Pakko oli päästä pois heti kun tuli eka kunnon mahollisuus.
Ostatko sä sillä vanhempies rahalla huumeita, kun täältä moista asiaa kyselet?
Lääkäriltä, erityisesti psykiatrilta, saa apua tuohon ongelmaan. Ongelman korjaaminen voi viedä vuosia ja saattaa vaatia terapiaa.
Miten sinulla voi olla ulosotossa noin paljon velkaa, jos kerta kaikki kanssakäyminen jännittää niin, ettei sossuun voi mennä? Mitä olet sitten rahalla ostellut ja missä?
Anteeksi tylyt kyselyt, mutta nyt lyhyestä viestistäsi jotenkin paistoi sellainen asia, että sinua ei ole kukaan aikuinen ohjannut esimerkiksi opiskelujen pariin, vaan vanhempasi antavat sinun vieläkin asua heidän luonaan ilman, että teet töitä tai muuta vastaavaa. Sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta olet kuitenkin osannut käyttää rahaa aika paljon, eli sos. fobia astuu kuvioon vasta sitten, kun pitäisi tehdä jotain kunnollista.
Tarvitset nyt tilanteeseesi apua. Luulen, että myös terapiaa, koska ikää on sinulle kertynyt jo sen verran ja tilanne on annettu mennä noin pitkälle.
Tohon sosiaalitukeen vaikuttaa kyllä muistaakseni saman ruokakunnan/perheen tulot,eli jos porukoillas ei oo tuloja,ni sitten saattaisit saada esim. vuokran maksettua,mutta vaikutti vähän siltä että taidat asustella ilmaseks kotona joten turha mitään isoja tuloja odotella…
Omalle sosiaalityöntekijälle kannattaa ehdottomasti varata aika, sossu tekee kokonaisvaltaisen kartoituksen elämäntilanteestasi ja pystyy ohjaamaan sinua eteenpäin esim. mielenterveystoimistoon.
Vanhempien tulot eivät vaikuta yli 18v. kotona asuvan henkilön toimeentulotukeen. Kuukausittainen summa on n.300€ riippuen kunnasta, mikäli henkilö ei saa mitään muuta tukea (esim. työmarkkinatuki, opintotuki).
Psykiatrille kaps jos sos.til.pelot/paniikkihäriö löytyy, ei se alkolla parane… ehkä tilapäisesti. lyhyt bentso kuuri vois olla poikiaan.
Se vaan ei tuppaa oikein tilanteessa kuin tilanteessa jäämään siihen lyhkäseen bentsokuuriin.
Olen itse lääkinnyt masennusta, ahdistusta ja sos.tilanteiden pelkoa viinalla, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin valistaa sua, että älä missään nimessä “lääkitse” itseäsi alkoholilla!!! Sillä konstilla onnistuin ryssimään opiskelut ja melkein tyrimään avioliittoni. 
Niinkuin olet itsekin huomannut, ei alko auta yhtään, vaan päinvastoin pahentaa tilannetta ja lisää masennusta → tarvitset lisää “lääkettä” niihin oloihin, ja kierre on valmis.
Annan omien kokemusteni pohjalta vähän neuvoja.
-
Varaa aika lääkärille! Soitat siis terveyskeskukseen, kerrot tilanteesi ja varaat ajan lääkärille, joka arvioi sun tilanteen ja pistää lähetettä psykologille/psykiatrille. Joo, se on ihan helvetin ahdistavaa tarttua siihen puhelimeen ja toimia… mulla meni kolme-neljä vuotta kärvistellessä, ennen kuin uskalsin varata ajan lääkärille!
-
Lääkäri määrää sulle varmaan pameja noiden paniikkikohtausten ja sos.tilanteiden pelon hoitamiseen. Oikein käytettynä napit toimivat paniikin ja ahdistusten lievittämiseen paljon paremmin ja tehokkaammin kuin alkoholi, eli ovat oikeasti se pienempi paha. MUTTA jos sulla on tarve paeta tätä todellisuutta sekoittamalla päätä, niin napeissa on sitten se sudenkuoppa, että päädytkin sekoittamaan päätäsi niillä. Voin sanoa, että jos popsit pameja huviksesi ja päihtyäksesi, ongelmat vaan pahenevat… ja voi tulla kiusaus ottaa niitä alkoholin kanssa, ja siitä onkin sitten seurauksena sellaista sekoilua, että ei ole tosikaan. (Nimim. ryynikänneissä toilaillut.)
-
Jos siis pääset hoitoon, paras ratkaisu olisi saada jotain lääkettä pelkoihin ja paniikkiin, MUTTA samalla myös jonkinlainen terapia tai sessioita psykologin kanssa, jossa voisit selvitellä noita ongelmiesi perimmäisiä syitä. Olen nimittäin huomannut, että ei se toimi, jos haluaa vain paeta tätä todellisuutta ja ongelmiaan… silloin on tosi vaikeaa pysyä selvänä, koska mitä järkeä on pysyä selvänä, jos selvinpäin elämä tuntuu ihan paskalta. Eli sun pitäisi ottaa noi pipolääkärilläkin käynnit (sähän siis alat käydä lääkärillä, eiks jeh?
) siltä kannalta, että se lääkäri auttaa sua selvittämään ongelmiesi perimmäiset syyt, niin että elämä selvinpäin alkaa taas maistua ja sun ei tee mieli paeta todellisuutta päihteillä. Tämä on vaikeaa, mutta se on tosi tärkeää. Vasta kun oivalsin tämän asian, aloin ihan oikeasti päästä eroon alkoholista eli siitä mieliteosta päihtymykseen. (Mulla toimi tässä apuna ja lääkkeenä kannabis, paljon paremmin kuin mikään bentso tai muu nappi, mutta kannabista en sulle suosittele tässä tilanteessa, koska jos jäät siihen koukkuun, ongelmat vain pahenevat… pitkälti jo kannabiksen laittomuuden takia. Ja sitten oletkin kusessa.) -
Varaa aika sosiaalityöntekijälle, niinkuin täällä on jo ehdotettukin. Siellä sossussa voitte sitten käydä läpi sun elämäntilannetta ja siellä selvitellään, voisitko saada rahaa sossusta. Joo, tiedän, se on ihan helvetin vaikeaa - mua esimerkiksi aikoinaan ahdisti jo pelkkä puhelimella soittaminen tai ihan tavallinen pankissa asiointi niin paljon, että lykkäsin ja lykkäsin asioideni hoitamista, sossusta puhumattakaan - mutta jos saisit edes sen lääkäriajan varattua, niin voisit vaikka rauhoittavien voimalla asioida sossussa, jos se ei muuten onnistu.
Tuosta sossusta on omakohtaisia kokemuksia, koska miehen kanssa jouduttiin olemaan siellä asiakkaana joitakin kuukausia, ja voin sanoa että ainakin meille sieltä tuli tosi nihkeästi rahaa. (Riippuu myös siitä, millä paikkakunnalla asut.) Eli, koska asut vanhempiesi kanssa samassa taloudessa, heidät varmaan lasketaan sinun kanssasi samaan ruokakuntaan kuuluvaksi, eli heidän tulonsa varmaan vaikuttavat siihen, paljonko saat rahaa. Toisaalta en ole tästä ihan varma, koska vanhempasi eivät ole enää lain mukaan elatusvelvollisia.
Jos sitten päädyt sossun asiakkaaksi, varaudu siihen, että joudut joka kuukausi kiikuttamaan sinne tiliotteet, ja jos sulla näkyy siellä tilille panoja, ne voidaan laskea tuloiksi/ensisijaisesti käytettävissä olevaksi rahaksi, eli ne vähennetään sun saamasta tuesta. Silloin esim. vanhempien pitäisi antaa sulle fyrkat käteisenä, ei tilille.
Sellainen tuli vielä mieleen, että jos käyt lääkärin puheilla ja lekuri toteaa sinut työkyvyttömäksi, voisit saada vaikka saikkua ja sitä kautta kelalta sairaspäivärahaa tms. Mutta en osaa sanoa, miten helposti tuo kävisi, eli se voi olla tosi vaikeaa.
Tsemiä sulle, toivottavasti tästä oli jotain apua. Itsekin olen siis painiskellut noiden ongelmien kanssa, joten tiedän että helppoa se ei ole. Mulla tosiaan auttoi se, että pysähdyin miettimään asioitani ja ymmärsin, että mun täytyy itse kantaa vastuu omasta hyvinvoinnistani, elämästäni ja toipumisesta - sossu, lääkkeet ja lääkäri ovat hyviä kainalosauvoja siinä asiassa, mutta ymmärsin, että ei ole heidän vastuulla ottaa sitä pahaa oloani pois. Mun itse piti se tehdä, ja he vain auttoivat siinä. Kun aloin laittamaan elämääni kuntoon, sitä kautta alkoi tulla halu vähentää päihteiden käyttöä. Toisinpäin se ei toiminut, koska selvinpäin oleminen oli pelkkää kärvistelyä. Paras on siis koittaa ratkoa noita molempia ongelmia yhtäaikaa - saada elämää kuntoon ja päästä päihteistä eroon.
A-klinikkakin voisi auttaa, mutta siitä mulla ei ole kokemusta, joten sen suhteen en osaa neuvoa.
Toivottavasti sait jotain selkoa tai apua tästä pitkästä sepustuksesta. 