Mitä itse olen kokenyt käytäjänä, mun mielestä päihdeongelmista johtuvia ongelmia siellä terapiassa kyllä pystyy käsitellä… Tai terapia kun pohjautuu syihin, miksi alkoi käyttää aineita… Usein ne syyt ahdistavat ja erittäin helposti voi palata vanhoihin kuvioihin… Mä olen kokenut terapian erittäin rankaksi, vaikka oon ollut aika pitkään ok-kondiksessa (virallisesti kh ei ole raittius joten; enkä kuitenkaan ole absolutisti tms. mutta lääkeriippuvainen). Kuitenkin tämä, et mut laitettiin “tilastoksi” eli melkein 9 vuoden tukipaikka jäi; on aiheuttanut lisä-ongelmia; etenkin kun omahoitsua ei ole mahdollista nähdä ja entinen omahoitaja joka oli mulla sen 5v, teki tämän päätöksen…
Terapia on todella rankkaa ja mulla se on aiheuttanut järkyttävän tunnekuohun joten ollut todella koetuksella. Mikäli en olisi näin pitkään ajatellut eri tavalla huumeista; olisin taatusti vetänyt jotain ja alkanut sekoilemaan. Lisäksi se vaatii 100% motivaation… Mulla ainakin, muuten paikka menee jollekin muulle… Meidän kunnassa terapia julkisella vaatii ½v:n selvänä olon ilman aineita ja itseltäni ilm. julkisella annetaan mahdollisuus terapiaan vain, jos pystyn täysin luottamaan että he osaavat hoidon siellä, enkä soita klinikalle mikäli on ongelmia; toisaalta eivät he hoida mua joten harvemmin sieltä ketään kiinni saa.
Mä itse epäilin omaa terapeuttiani, itseasiassa asiasta keskusteltiinkin että pitääkö hän minua narkomaanina korvaushoidon takia ja onko kapeakatseinen ihminen. Mä uskon kun sanoi että ei ole todellakaan tarkoittanut sanoa niin ja on pahoillaan mikäli on niin sanonut, eikä sellainen ihminen voi alalla työskennellä. Silti virallinen suositus on, että päihdeongelma on kunnossa. Meillä se vaatii jonkunnäköisen terapian klinikalla; jotta saadaan paperi että päihdeongelma on varmasti kurissa… 
Voisiko kyse tuossa pelosta mennä päihdepaikkaan johtua siitä, että näkee siellä tuttuja?? Mä itse vihasin tuota paikkaa yhteen aikaan, kun aina joku oli valmis myymään piriä, nappeja tai subuja… Lisäksi jos on huonoja kokemuksia (vääränlainen hoitaja tms. tai kokee tulleensa katsotuksi alaspäin), rima edes lyhyehköön hoitojaksoon sekä tod. näk. ½v:n seuloihin (=yhteiskunnan mukaan tarpeeksi raitis eteenpäin meillä ainakin; eli julkiseen terapiaan pääsee vain ½v:n raittiuden jälkeen ellei ole rahaa yksityiseen). Mikäli poika suostuisi käymään edes hakemassa paperin eteenpäin; hän saisi klinikalta suositukset terapiaan jolloin asia etenisi… Meilläpäin mun ei edes olisi pitänyt päästä hoitoon; kaikki kaupungin terapeutit olivat varattuja. Kun ilmoitin että mulla ei todellakaan ole ensi vuonna rahaa maksaa yksyisen omavastuuta opiskelijana (pienessä kaupungissa työttömyys todella korkea sekä päivät helposti 10h), lupasivat yrittää. Sen jälkeen oli joku terapeutti, hän peruutti. Tämä nykyinen on ainoa vaihtoehto… Hän otti mut haastattelun perusteella, kuitenkin tuo mun riippuvuus klinikan henkilökuntaan; on aiheuttanut ongelmia. Tosin siitä on nyt neuvottelu ja tiedän että tarvitsen terapiaa. Se ei silti ole mitään “lastenleikkiä”, kun on muisteltava asioita joita ei tahdo muistaa… 
Eikä oman käytöksen tarkastelu suurennuslasin alla, etenkin kun itse tajuaa kuinka käyttäytyy tai ajattelee; asiaa auta… En osaa sanoa muista käyttäjsitä, mutta tuntuu että aika pitkään vaikuttavat aineet persoonassa… Toisaalta meillä vanhemmat yms. uskoivat vuosia mun olevan kunnossa vaikka satunnaisesti olisin käyttänyt… Vaikea sanoa todellakin… Onko mahdollista saada “kerta-terapia” jolloin vain katsottaisiin, kohtaavatko kemiat ja onko valmius ja halu todellakin juuri terapiaan? Mulle ehdotettiin (tosin suosituksen jälkeen), että kokeilisin maksamalla itse terapeuttia kerran jotta tiedän kenet tahdon…
Mä kirjoitin tän tekstin nyt oma kokemuksen pohjalta ja toivon että se ei ainakaan loukkaa… Toivottavasti ratkaisu löytyy joka tyydyttää kaikkia… Voimia teille todella paljon, toivon että asiat selvitävät nopeasti… Mulle sanottiin Järvenpäässä, että nyt kun olen suorittanut hoidon; seuraavaksi asiat alkavat mennä todella nopeasti eteenpäin ja eteenpäin positiivsessa mielessä… Itseasiassa pitkälle se on mulla niin mennytkin, osa ihmisistä varmasti tajuaa nopeammin, koska mä olen todella äkkipikainen ja välillä oudosti käyttäytyvä ihminen… Lisäksi mulla on tapana tutkia liikaa eleitä ja ilmeitä joten ilmeet ja äänensävy voivat aiheuttaa tilanteita, jolloin tilanne menee aivan yli, mä ylireagoin ja sen jälkeen pitää pohtia että kuka sanoi ja mitä jotta tietää onko oikeasti loukattu kunnolla… Eli mä olen todella impulsiininen jos koen että mua vastaan hyökätään… En väkivaltaisesti vaan muilla tavoin… Onko pojallasi tällaista luonteenpiirrettä?? Tuntuu olevan haitaksi, mutta jos tulee tasan 50-50 vastaan, niin näyttää olevan toivoa…
Mä niin toivon että tämä on se aika ja oikea tuki pojalle jolloin koko perheenne pääsisi toipumaan <3 <3 !
Tällainen hyvinvointi-paikkakunta meillä… 
Mutta joo, olen löytänyt yksityisen päihdeasioihin erikoistuneen terapeutin, jolla oli kalenteri täynnä, mutta kehoitti hankkimaan B-lausuntoa psykiatrilta Kelaa varten. Toisaalta puhui myös tuosta 3kk hoitosuhteesta, jota ei siis ole. Eikä myöskään mitään diagnoosia, josta Kelan sivulla puhutaan … En tiedä eikö hän ihan tajunnut, että olen halukas itse maksamaan ainakin ne kolme kuukautta vai mitä.